tiistai 31. heinäkuuta 2012

Kivikauden ruokaa

Kuttelo piti Kierikissä myös ruoanvalmistusnäytöksen.

Edelleen herkimmille tiedoksi, että sisältää kuvia kuolleista eläimistä.


 Marjakakkusia kypsymässä.

 Erilaisia kasvien osia (mm. juuria sekä niistä saatavia juttuja - jauhoja, tärkkelystä jne.)

 Majavan käpälä ja häntä.

 Marjakakkusten taikina - sis. mm. mustikkaa, puolukkaa, pähkinöitä ja hunajaa.



Kuten tässä Kuttelon Tuukka selittääkin, kivikaudella ei syöty pelkästään riistaa, vaan myös kasvikunnan tuotteita. Kivikaudella siihen aikaan, kun täällä Kierikissäkin eleltiin, oli maapallon keskilämpötila muutamaa astetta nykyistä korkeampi. Tämä tarkoitti mm. sitä, että Oulun korkeuksillakin kasvoi mm. vesipähkinää. Ihmiset käyttivät kasveista hyödyksi kaiken, mitä vain pystyi syömään. Osa kasveista oli myrkyllisiä, mutta eri tavoin käsiteltyinä saattoi niistäkin tulla ihan syömäkelpoisia. Ja koska ihmisiä oli tuohon aikaan olemassa vähemmän ja he elivät luonnon elinkeinoista, oli myös metsää ja luontoa enemmän, eli villikasveja oli enemmän saatavilla, mitä nykyään.

Majavan nylkeminen jatkuu vaan.

Nuotiosta laitetaan kuumia kiviä tuommoiseen vettä täynnä olevaan "kaukaloon"...

 ... ja vesi alkaa kiehua.

Näin siellä keitettiin tämä rapu.


Mutta myös sitä riistaa syötiin, aina kun mettämiehet sattuivat saamaan. Plus säilöminen!
 
 Poron koipi roikkuu savustumassa. Savustaminenkin on yksi tapa säilöä lihaa.
Semmoinen historiallinen huomautus, 
että porot on kesytetty peurasta vasta parisen sataa vuotta sitten.


Ja meren (sekä jokien) äärellä kun asuttiin (kivikautiset asuinpaikat sijaitsevat veden äärellä), niin tottakai myös kalaa pyydettiin.

 Siikaa tulossa.

 Kala voidaan mm. loimuttaa kuumilla (liuske)kivillä.

 Lisäksi majavan maksa(t) ja sydän paistumaan 
sekä simpukoita (ruskean kiven päällä).

Tässä saviastiassakin on jotain mukavaa syötävää...

...nimittäin grillattavaksi meneviä jauhomatoja! Kuppi piti laittaa äkkiä kiinni, ennen kuin matolaiset karkaavat hädissään. No niinhän tuon kupin ja kiven väliin jäi pieni rako, josta muutama yrittikin luikerrella pakoon...

...vaan sinne suurin osa jäi paistumaan kuitenkin.


Ja herkut lautasella! Bon appetit!

Mutta...

Mitä tapahtui majavalle?



Sen nylkeminen on tarkkaa puuhaa, jotta kaikki sen osat - mukaan lukien turkki! - saadaan hyötykäytettyä. Niinpä majava jäi odottamaan seuraavaa päivää.


 Hitaasti, mutta varmasti.


Sen sijaan jo aikaisemmin vilahtanut majavan häntä otettiin mukaan ravintoympyrään.

Häntä...

 ... joka grillattiin.



Itse en tällä kertaa maistellut näitä ruokia. Oon kuitenkin mm. nuita marjakakkusia sekä jauhomadon(!) syönyt pari vuotta sitten töissä täällä ollessani. Nykyiset ruoka- ja hygieniamääräykset kun ovat sellaiset, ettei tämmöisillä välineillä valmistettu ruoka ilmeisestikään kelpaa tarjottavaksi yleisölle. Aika moni tosin olis halunnut näitä maistella, eli harmin paikka!

Vielä olis Kierikistä parikin juttua (=kuvia) kerrottavana, vaan on mulla vissiin jotakin muutakin elämää ollut. Eli kattotaas nyt sitten, että mistä seuraavaksi piisaa juttua :)




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti