Jenkkimeininkiä

Tämä viikko on kyllä menny ruuan osalta melkoseksi lihotuskuuriksi :) No, hyvä vaan että ruoka maistuu.

Toissapäivänä käytiin nimittäin iltaseltaan syömässä ja leffassa. Parista ehdotuksesta päädyttiin minun mieltymysten mukaan menemään Tampereen American Dineriin.

Kyseessä on siis jenkkityyliin sisustettu hampurilaisravintola. Hampurilaisia saa monessa eri koossa, pienin S ja suurin XXXL, jossa on yli kilon pihvi! Vaikka hirmuinen nälkä olikin, päätti jokainen meidän seurueessa valita M-kokoisen annoksen, jossa on 200g pihvi.

Omani valitsin cheddar-juustolla ja pekonilla, ja oli aivan nappi valinta, ei mitään valittamista! Tosin pihvin reunat olivat hieman liian hyvin paistuneet, mutta ei niin pahasti, etteikö sitä olis voinut syödä. Sisko ja sen mies valitsi omansa kolmen sipulin täytteillä, ja se sai pienet negatiiviset kommentit siitä, että sipulit oli raakoja ja sitä oli ilmeisesti hieman liikaa. Juomaksi vaniljakokis hanasta, jossa siis oli vaniljasiirappia. Ehkä hieman liian makeaa, ei sitä kyllä paljon pysty juomaan.

Sen sijaan nuo ranskalaiset oli kyllä ihan parhautta. Kunnollisen rapeita, ja grillimausteella maustettuina uppos kyllä nekin.

Just ja just tuon annoksen jakso syödä, joten pienempään nälkään riittää tuommonen S-kokonenkin aivan hyvin.

Koska meillä oli kuitenkin aikaa vielä leffan alkuun, niin päädyttiin ähkyistä huolimatta vielä jälkkäreihin. Itse tässä vaiheessa hieman kevensin (jee..), ja valitsin mango-sorbetin.

Tää oli pienoinen pettymys, nimittäin ei maistunut kyllä yhtään raikkaalle, niin kuin toivoin. Tuosta jäi ennemminkin semmonen teollinen jälkimaku. Kaks palloa oli kans ihan liikaa! Puoli tuntia sitä söin, koska se oli lisäksi niin kylmää, että mulla oli suu ihan jäässä ja huulet sinisenä. Vähäsen oli pakko jättää kupin pohjalle. Sen sijaan Ben&Jerryn toffeejäätelö sai kehuja, ja kieltämättä se maistui ihan hyvältä. Maistoin myös suklaapirtelöä, ja se oli aika normin makusta, ei mitään huikaisevaa.

Aika täpötäynnä mentiin sitten leffaa katsomaan. Mitäs muuta, kuin uusinta James Bondia, "Skyfall". Reilu parituntinen vierähti nopeaa. Toisten mielestä tämä oli paras Bond-leffa. Mun makuun se oli kyllä hyvä, mutta mulle siinä oli pari semmosta tuolissapyörimis-kohtausta puolivälissä. Loppuosa leffasta oli kyllä niin huikeeta tykistystä, että kyllä tämä ehdottomasti on yksi parhaimmista Bondeista.

Eilinen meni myös hieman syömis-leffalinjalla. Tehtiin ihan kotosalla (taas) wingsejä, ja illalla katsoin siskon kanssa Twilight Aamunkoi 1:sen, kun se oli molemmilla jäänyt katsomatta. Melkosia naurunpläjäyksiä tuo ainakin aiheutti, ja epäloogisten asioiden pohtimista. Ei myöskään ollut niin vampyyri-ihmissusi -fantasiaan keskittyvää, kuten aiemmat. Juurikin semmonen teiniromantiikka -osa. Kakkososa on saanut vielä "paremmat" arvostelut ainakin iltapäivälehdissä. Mutta pakkohan se päätösosakin on nyt katsoa, kun alkuun on päässyt.

Päivä Tampereella

Suomen läpi matkustellessa nykyisin tulee pysähdyttyä isosiskon tykönä Tampereella, nyttenkin tuli sitten tämmöinen pikavisiitti tehtyä. Aikomus oli olla useampikin päivä, mutta mieluusti tein sitten töitä muutaman päivän enemmän lisätienestin toivossa.

Mutta mitäs sitten tein tänään. Muistaako joku vielä tämän postauksen? "--- ajattelin, että olispa ihanaa asua täällä ja joka päivä lenkkeillä nämä portaat ylös ---". Monesti sanotut asiat jää elämään, hautomaan päähän, ja niin on käynyt nyttenkin.

 Pispalan portaat.

Eli pakkohan se oli edes yrittää kun kerran jotain päähäni sain. Kuitenkin kävin ensin kierteleen tuolla alempana ja lopussa vasta vetäsin portaat ylös.

Alhaalla katsoin noita ylös ja mietin, että siellä se kuolema häämöttää... No, kuten arvata saattaa, niin eihän noita nyt pysty ykösellä juokseen ylös. Pari kertaa piti pysähtyä välille huilimaan, mutta joka tapauksessa, juoksin nuo ylös saakka ja vielä hengitän. Ehkä ne joku kaunis päivä vielä jaksais juosta kerralla läpi..?

Kävin siis kuitenkin tuossa välissä tuolla rannassa juoksentelemassa, ja siellä näkyikin kaikkea pientä ihasteltavaa, ja kun ilmakin oli mitä mainioinm että mun juoksulenkistä tuli kyllä lähinnä kuvausmatka...

 Aurinkoa riittää vielä.

 Tämmösen tuohipallon oli joku askarrellut.

 Jollakin on oma muumitalo.

Ja sitten bongasin tuommosen ihanan kallion, joka näemmä toimi myös venelaiturina. Pakkohan sinne oli lähteä kiipeilemään.

Junakin näemmä joskus kulkenut tuonne rantaan.

Vaan tämäkin juna poksuttelee jo menojaan, jatketaanpas sitten myöhemmin lisää aiheesta mitä tein seuraavaksi...

Pilvinen Oulu

Siskon poikaystävällä on Canonin järkkäri, ja kun juhannuksena mainitsin, että oispa kiva, jos siinä ois putki, jolla saa ihan lähikuviakin otettua - niin olihan hänellä sitten sellainenkin jemmassa.

Eli eilen lähdin sitten testailemaan tuota kameraa - eli siis harjoittelemaan, en mää sitä oikeasti osaa käyttää :)

Sää ei tosiaankaan ollut mikään mainio, mutta samanlaista se näyttää olevan seuraavatkin päivät, eli semmosia kostean harmaita kuvia sillä sitten sai. Jalustakin tuohon ois ollut, vaan eipä sitten jaksanut missään märässä ruohikossa myllertää noiden kanssa.

Oon jo pitempään aatellu, että ois hauska muutenkin tehdä Oulun kaupungista joku pikanen kuvaesittely, niin tässäpä sitten semmosia pyöräreitin varrelle sattuneita mielenkiintosia kuvauskohteita :)

 Oulun Tuomikirkko.

Tosiaankin, siis lähikuvia tuolla sai ja jos tuon koko kirkon ois meinannu saaha kuvaan niin ois vissiin pitäny mennä kaupungin toiselle puolelle...

Valveen talo.

Tää on mun mielestä Oulun kauneimpia taloja - tuommonen pinkki karkkitalo :) Tuolla siis nykyään toimii Valveen tilat, sekä Unirestan Ravintola-Kahvila Minttu, jossa ainakin sillon ylioppilaskuntavuotena tuli muutamaan kertaan käytyä syömässä.

Sattumalta hoksasin kuvata näitä Kaupungintalon takana olevia pikku-ukkoja.

Enkä edes muistanut, että tosiaan täälläkin tais olla yks tämmönen pipopää.

Näitä tämän pojan kuvia on vissiin jo(i)ssakin muissakin blogeissa jo aikaisemmin ilmestynyt, mutta olin täysin unohtanut, että tähänkin on ilmestynyt yksi pipo. Se aikaisempi oli muistaakseni (?) siellä Hupisaarilla / Ainolan puistossa. En kyllä ihan heti tiedä, että missä siellä...

Oululaisia tyyppejä, mm. Tiernapoika.

 Kauppahalli.

Torinrannasta olis saanut kyllä hienompiakin kuvia, mutta kesämarkkinoiden vuoksi se oli solkenaan nuita sinivalkoraidallisia telttoja, jotka ei kyllä kauneudellaan silmää hivene. Mutta Kauppahalli on kyllä kaunis rakennus myös.

Ja Toripolliisi valvoo!

Kävin kattoon myös Pikisaaressa kaivauksia, kun siellä luin Tapiirin blogista (ja jostakin Kalevankin uutisesta) semmosia vielä olevan.

Melko köyhältä vaikutti sekä löytöjen että koko kaivausalueen suhteen - maata oli kyllä koko tontin laidalta auki, mutta suurimmaksi osaksi epämääräinen sekamelska isoja kiviä vaan.

Tunkiohan me sillon tuosta tontilta löydettiin sillon vuonna 2006.

Tässä vaiheessa ripsikin jo vettä, ja sisko soitti että pitäis lähtee shoppaileen. Niinpä pistäydyin enää ainoastaan Merimiehen kotimuseossa - sattumalta kun hoksasin kyltin, että sínne on vapaa pääsy. Noloa, että kiertelee maailman museoita, eikä näissä ilmasissa, oman kaupungin museoissa ole käynyt... :/

Näillä koirillahan on se tarina, että ne aina katselee ikkunassa tiettyyn suuntaan riippuen siitä, onko talon isäntä merillä vai kotona.

Kotimuseo tosiaan, nimittäin tuossa oli kolme huonetta, eli ei sen kiertämisessä kauaa mennyt. Onnistuin sitä paitsi tuhoamaan muutaman ottamani kuvan tuossa koneelle siirtovaiheessa, mutta eipä siellä mitään tärkeämpää ollutkaan.

Mutta jos Pikisaaressa päin pyörii, niin kannattaa käydä tsekkaamassa tämä museo ihan vaikka pelkän paikallistuntemuksen takia - museo on ihmisiä varten, ei siksi, että siellä säilytettäs näitä tavaroita pelkän säilyttämisen vuoksi. :)

Eli sitten mentiin shoppailemaan. Oulussa se ei paljon vaadi, täällä kun on vaan muutama vaatekauppa (siis sellanen, missä yleensä viitsii edes käydä). Ja oli kyllä säälittävä valikoima, ja oon ihan varma, että mm. Ginassa oli joitakin vaatteita, jotka oli siellä jo kaksi vuotta sitten. Onneksi myös tuo rajoittaa, että ei ole ylimääräistä rahaa eikä tilaa ostaa mitään. Nytki kaapissa ja laukussa on käyttämättömiä kesävaatteita ihan vaan siksi että a) Kreikassa niitä ei ehi käyttää b) Suomessa niitä ei voi käyttää.

No, sentään jotain löysin. H&M:ssä silmiin osui pinkki urheilutoppi. Oon koittanu jotain urheilutoppia välillä ettiä, mutta en tosiaan maksa jostain topista niitä hintoja, joita niistä yleensä pyydetään >) Varsinkaan, jos ne sitten jää vaan vaatekaapin perälle pölyttymään. No, tämä lähti nyt kymmenellä eurolla kokeiluun, ja nyt kaksi kertaa testanneena voin sanoa, että tuommoseksi halpistuotteeksi vaikuttaa ihan napakalta omaan käyttööni. (Koitin muuten numeroa suurempaa kokoa sovituskopissa, ja kun se oli liian iso, summilla ostinkin sitten pienemmän ja hyvinhän tuo sopii!).

Vielä ku tarkenis olla topilla ulkona.. sitä ootellessa.

Vesi hiisi sihisi

Hiisijärvi

Juhannuksen aika vietettiin siis tuolla Hiisijärven seuduilla. Seutu on kuuluisa Hiisijärven hiekoista. Säät ei suosineet sen vertaa, että ois itse sinne uskaltautunut uimaan, eikä juhannuksenakaan haluttu mennä iltamyöhään siellä järjestettäville kyläjuhlille. Siellä vierailu jäikin sitten koiranuittamisreissuksi...

Hietikko on kuuluisa mm. tuosta valkoisesta hiekastaan. Noin hienonhienoa hiekkaa en ole aikaisemmin nähnytkään - tuulella kuulemma käy melkoinen pölinä!

Yritettiin opettaa Vallua uimaan ja noutamaan vedestä uimalla keppiä. (Menin jopa ite kahlaamaan reisiäni myöten tuonne kylmään veteen malliksi)). Se olikin ovelampi, ootti aina, että aallot kuljetti kepin tarpeeksi lähelle. Uimaan se ei uskaltautunut.

Hiisijärvellä on myös mielenkiintoinen historia.

Muistokivi tietää kertoa, että vuonna 1760 järvi oli vielä 20 km laaja ja 13 km pitkä.

Järvi siis laski sen seurauksena, että paikkakunnalle haluttiin lisää maita (viljelyyn, laiduntamiseen tms.) ja siksi sinne kaivettiin oja - jonka jälkeen järven vesi pakeni.

Eilisiltana luin kirjahyllystä löytyneestä paikkakunnan historiikista (v. 2001) mm. sen, että tuo paikka (maatasanne), jossa tämä siskon poikaystävän perheen mökki sijaitsee, on mahdollisesti syntynyt tämän järven aiheuttamasta hyökyaallosta - melkoisella ryminällä on siis vesi karannut.

Paikan nimen etymologiakin selvisi kirjasta - ainakaan sen mukaan sillä ei ole tekemistä jättiläisten (=hiisi) kanssa - vaan karhuja ajettiin hiiteen!

Ainakin lehmät kiittää!



Hepoköngäs

Lisää kotimaan matkailua saatiin tänään paluumatkalla, kun poikettiin katsomassa Hepokönkään koskea.

Opastetaulut on kätevä kuvata mm. siksi, ettei yleensä aikaa niiden pällistelyyn jää (tai minä yleensä jään niitä lukemaan, kun muu porukka menee jo jossain kaukana).

Mutta onhan näitä kätevä laittaa tännekin infoksi.
 

 Koski sen oikealta puolen.

 Ja koski edestä.

Melkosen hyvin kävi muuten veden pärskintä tuohonkin kuvanottamiskohtaan.

 Vihreää ja vehreää metsää.

 Hih hih.

Köngäs muuten tarkoittaa putousta.

 Ja tuossa kivessä pitäisi näkyä se hevosen pää.

PS. Nykyisin voisin näitä kotimaan matkailujuttuja lisätä tunnisteen "kotimaan matkailu" alle, kun niitäkin melko paljon vaikuttaa tulevan.