Meri myrskyää

Auringonotto, se on loppu nyt.

New Yorkissa on myrsky, mutta myrskysi se täälläkin ainakin eilettäin. Muistui taas hyvin viime talvi mieleen, samalla lailla sylki tuo meri vettä rantojen täydeltä.

Tuli pojillekki vissiin pieni paniikki saada kaikki loputkin aurinkotuolit tuolta tulvan seasta pelastettua. Oli melko märän näköstä touhua. Pari päivää sitte ku oli kuitenki ihan lämmin päivä, ja ihmiset vielä makaili biitsillä.

Äkkiä se tuulen suunta muuttuu. Tuskin tääkään nyt vielä pysyväksi jää, eiköhän täällä vielä joulun aikoihinkin olla auringonpaisteessa viime vuoden tapaan.

Vähän laiskan puoleista ollut tämä kirjoittelu tänne. Jospa tähän pian saataisiin muutos, ja reipastuisin tännekin jotain kirjottelemaan taas.

Syksy on

Pahoittelen jälleen hiljaisuutta, mutta onpahan sille ainakin hyvä syy. Kun on päivän kirjottanu ensin gradun parissa, niin sen jälkeen ei kyllä irtoa tekstiä enää yhtään. Ja mistäpä sitä irtoaiskaan, kun päiväohjelma koostuu lähinnä siitä G:n kirjottamisesta.

Nyt on kuitenkin gradu hetkeksi jäähyllä! Sain sen nimittäin lukuisten tuskaisten hetkien ja hammasten kiristysten jälkeen siihen kuntoon, että lähetin sen ohjaajalle kommentoitavaksi alkuviikosta. Ja sainkin jo vastauksen. Pelkäsin jo, että taas menee uusiksi, vaan ei: Saan esittää vihdoinkin sen seminaarissa. Jippii!

Syksy se on jo ilmassa täälläkin. Viime viikonlopusta alkaen on tuossa päällä roikkunu lähes koko ajan semmonen harmaa pilviharso, ja ei päivääkään oo, ettei sieltä edes vähän olisi vettä satanut. Yöllä on ukkonen jyrähdellyt, ja eilen kun nukkumaan mennessä kurkkasin ikkunasta ulos, niin ihan kuin olis salama välähtänyt hieman kauempana.

Tämähän tietää sitten roimaa lämpötilan laskua. Ulkona lienee jotain pariakymmentä, plus että tuulen suunta on kääntynyt niin, että melko viileä on. Sisällä lämpötila on tällä hetkellä (ikkunat auki) 22,5 astetta. Vertauksen vuoksi, että noin viikko sitten samaan aikaan se oli jotain 27, kun parhaimmillaan kuumimmillaan se on ollut 30 (ja epäilen, että tuo ei enempää näytäkkään, koska välillä mittari on pimennyt kokonaan). Oon jo vetänyt yöksi lämpimät sukat, pitkät housut ja pitkähihasen päälle, ja uloskin saa kyllä laittaa lämmintä. (Okei, vähän liiotteluksi menee jo toppatakki, jonka senkin olen jo nähnyt joidenkin päällä).

Huonot ilmat tietää myös sitä, että ei täällä ole ihmisiä. Nyt onkin parin viikon sisällä lähes kaikki paikat tällä perällä sulkeneet ovensa. Oiskohan tuossa nyt kolme ravintolaa auki ja pari pikkuputiikkia (niitä on kuitenki täällä kymmenittäin). Plus hotellit, ei ole.

Vaan kohtahan pääsenkin jo sitten talven viettoon. Olen jo ostanut lentolipun Suomeen. Menen ensin Tampereelle koiravahdiksi, ja viivyn siellä varmaan viikon verran. Sitten suunnittelin, että Ouluun tullessani olisikin jo saman tien vuorossa itse asia, elikkä seminaari-istunto, jossa esitän graduni. Koska tämä esitys menee kuitenkin näin myöhään, niin en ehdi valmistua enää tämän vuoden puolelle, eli haen sitten sitä lisäaikaa opinnoille vielä kevätkaudeksi.

Täällä ollaan

Pittää varmaan tänne jotain päivittää, että ihmiset tietää että hengissä ollaan. Viime viikolla oli energia kaikkeen hieman maassa, kun iski tännekin joku syysflunssa. Vähän aavistelin tuon lauttamatkan jälkeen, kun olin niin kylmissäni. Viikko alkoikin pienellä kurkkukivulla, joka parin päivän päästä oli vaihtunut vesiputoukseen nenästä. Nyt alkaa oleen jo suhteellisen terveiden kirjoissa.

Ahkerasti oon silti yrittänyt tuota gradua viilata kuntoon, vaikka tuntuu, että aivotkin yskin ja niistin viime viikolla pihalle. Tällä hetkellä mielessä onkin se viimeistellä (eli nyt laittaa kaikki lähteet ja alaviitteet kuntoon) ja laittaa se ohjaajalle menemään palautteen saamista varten.

Vaan kiirehän tässä on! Pahoin pelkään, että loppuvuoden aikataulut ei näillä näkymin riitä siihen valmistumiseen. Siihen tarvii jo pienen ihmeen. Mietinkin jo vielä tuon lisäajan hakemista, sillä jos en saa marraskuun puolivälissä (jo!) tuota gradua tarkastukseen, niin ei se sitten ehdi siihen vuoden viimeiseen publiikkiin ollenkaan. Ei se haittais, jos se tutkinnon saaminen sitte menis ens vuoden puolelle, vaan enpä taida itse olla sitten tutkintopapereita vastaanottamassa, vähän siltä näyttäis.

Semmottii. Eli eipä se auta voivotella yhtään, vaan väkisin yrittää tuo gradu vaan nyt pusertaa kuntoon.

The Last Greek Night of This Season

En oo jaksanu käyä lauantaisin nuissa kreikkalaisissa illoissa, kun ne on niin nähty, mutta sen kunniaksi, että oli viimeinen ilta tälle sesonkia, niin päätin sitten lähteä katsomaan.

Niinhän siinä sitten kävi taas, että jouduin mukaan tanssimaan, kun en kehdannut kieltäytyäkkään. Paparazzi oli tällä kertaa paikalla, joten todistusaineistoa siis siitäkin on.

Kyllä tuo vaan aina hävettää pomppia menemään. Jos vaikka ens talvena opettelis nuo aivan yksinkertaset askeleet ja ens kesänä vois sitte näyttää, että onnistuu se tanssiminen oikeesti multaki, eikä oo vaan ku joku perunasäkki...

Tonnikalasalaattia evääksi.

Onnea taas sirpaleiden määrästä päätellen on luvassa.

Niin joo. Sitä aina välillä hämmästyy siitä, kuinka ihmisillä voi olla olemassa kaksoisolentoja. Itsekin oon kuullut, että mm. Oulussa on pyöriny joskus joku mun kaksoisolento, ja täälläkin kuulemma oli joku aika sitten joku, jota jopa A oli ensin kattonu minuksi ja ihmetelly, että mitä ihmettä istun joidenki uppo-outojen ihmisten kanssa. Oishan se hauska joskus itekki törmätä tommoseen.

Joo, tässä oli joku poika, joka oli niin kuin kaksi marjaa erään opiskelijakollegani kanssa. (Jos joku muu mun tutuista on samaa mieltä, niin varmaan hoksaa ketä tarkotan.) Ihan hämmästyttävää, miten voi joku aivan eri maassa asuva ihminen vaan olla niin ulkonäöltään kuin olemukseltaan kuin joku toinen ihminen. Ehkä tällä maapallolla ei vaan oo geenejä tarpeeksi? Mitenhän usein tuommosta tapahtuu, ois nimittäin aika hurja nähä vaikka joku sata vuotta vanha valokuva, jossa ois oma naama :))

Sitten oli yhellä työntekijällä vielä synttärit, jonka kunniaksi hänelle järjestettiin pieni yllätysohjelma.

A otti mullekki palan synttärikakusta. Siinä hetkessä, kun oli selän kääntäny ja katto uudelleen, niin oli tämä yks rotta kähveltänyt kakkupalan ja syönyt suihinsa. Ei siis kakkua minulle :(

Semmonen ilta tällä kertaa. Seuraavaa ootellessa sitten meneekin taas reilu puoli vuotta. Tai eihän sitä ikinä tiiä, missä päin maailmaa sitä onkaan puolen vuoden päästä. En edelleenkään tiiä vieläkään omista aikatauluista mitään. Jospa se taas tässä muutaman viikon sisään nytkähtäis hieman eteen päin.

Emporio

Uusi kuukausi, uudet kujeet.

Muistin vihdoin ja viimein lähteä alkuviikon kunniaksi sinne postiin. Reippaasti kävelinkin sinne kaikesta helteestä huolimatta. Yöt on muuten alkanu jo viilentyyn, A:n mukaan eilenkin illalla oli "kylmä". Vähän nauroin siihen :D Mutta päivällä on vielä reilusti 25 ylemmällä puolella lämmöt.

En oo näitä kuvia aikasemmin räpsinytkään matkan varrelta, viimeksikkään ei ollu kameraa mukana. Tässä nyt näätte tämmöstä maalaiskylän tiesuunnittelua. Kävelytiet? Eiiii olee. Kadut on kyllä tosi kapeita. Tuossaki jos tulee vastaan yhtään leveämpi auto, niin toinen joutuu pysähtyyn johonkin vähän leveämpään kohtaan, että ohi mahtuu. Kävellen sama juttu.

Nuita risteyksiä saa kyllä varoa puolin ja toisin, olipa sitte millä tahansa menopelillä liikenteessä. Sitte niihin risteyksiin vielä yleensä on tungett joku roskis eteen, jos ei niissä kasva mitään palmua tai oo jotain kylttiä näköesteenä. Sentään muutama tämmönen risteyspeili löytyy.

Matkan varrella ihastelin taloja. Nimittäin tuossa  kylän pinnassa näytti olevan muutama ihan siistiki talo (muutenhan nää on täällä rannan puolella etenkin melko rustiikkia tekoa). Mutta ei vissiin oo mistään köyhimmästä päästä nämä niissä asuvat. Tämmönen nurmikko oli jonkun pihassa, ja olkoonkin pieni pläntti, mutta en halua ees ajatella, minkä verran rahaa tuon ylläpitäminen vie!

Posti sijaitsee tosiaan tuon pikku kylän keskustassa. Kelloa en kattonu, mutta ilmeisesti tuonne kesti joku kolme varttia kävellä, eli mitähän siitä tulee matkaa - kolme-neljä kilsaa kaiketi.

Tässä vaiheessa hiki valu jo päästä, tuo jyrkkä mäki ei paljoo helpottanu, mutta tuolla postissa sentään oli ilmastointi.

En löytänyt ittelleni kuitenkaan mitään, joten tyhjä reissu sen puolesta tuli tehtyä.

 Senpä vuoksi päätin ottaa muutaman kuvan ihan varta vasten blogiani ajatellen. Tässä on kylän hurjan suuri aukio ja sillä oleva kirkko.

Joku hieno muistopatsas oli tuossa puistossa. Mikä lie tyyppi kuollut, ei se nimi kertonut mulle yhtään mitään.

Tässä on yks pahimmista risteyksistä muuten, kun tässä menee neljään suuntaan tie, ja esim. tuolta sinisen auton takaa jos joku tulla pölähtää, niin saa olla hoksottimet kohillaan. Siellähän on STOP merkki, mutta sen ohi kyllä pitää mennä reilusti, että näkee tuonne tielle mitään. Ja STOP täällä on samanvahvunen ku mikä tahansa normikolmio Suomessa, eli ei se sitä meinaa, ettei sieltä ketään eteen ikinä tulis.

Tässä kuvassa ei ihan näy, vaan tuossa oikealla puiden takaa ois kylän toinen kirkko.

Ja eihän mikään kylä Kreikassa ilman kissoja ole! :)