Ateena taakse jää. Arakhamitai TJ 35.

Viimeistä iltaa vietetään Ateenassa, pakkaillen. "Yllättäen" on tavaraa taas kertyny. Jätän osan vielä tänne Ateenaan, en tartte kaivauksilla kaikkea. Ja luultavasti sitäkään, mitä otan mukaan, en tule käyttämään, ja sitten oisin taas tarvinnu jotain, jota jätän tänne. Tulee hankaluuksia kyllä sitten täältä pois lähtiessä. Ehkä jätän osan vielä Ateenaan ja haen sitten myöhemmin pois. Tai jotenkin järjestellään tuo, aina me jotain keksimme.

Olin viime perjantaista tämän viikon keskiviikkoon taas Santorinilla. Mukavaa siellä oli, niin kuin aina. Jätin erittäin haikein mielin koko paikan ja kaikki tyypit taakseni. Elokuussa nähdään. Liian pitkä aika.

En nähnyt näitä aiemmin mainitsemiani suomalaisia, mutta muita kylläkin. Sunnuntaina siellä oli vierailemassa venereissultansa kaksi suomalaista perhettä, jotka istutettiin minun viereen juttelemaan, ja maanantaina sattumalta sinne tuli suomalainen nuoripari, jotka istuivat viereiseen pöytään. Kerroin heidän sitten olevan Suomesta, ja minut järkättiin sitten jutskailemaan heidän kanssaan.

Kävin kävelemässä vuoren rinteellä. Oisin menny katsomaan kirkkoa puolivälissä rinnettä, mutta vastaan tulleet turistit sanoivat sen olevan kiinni. Aina on siis jotain näkemistä ensi kertaan. Innostuin sitten pieneen kuvaussessioon itselaukaisulla.

Perissa. Ikävöin.

Tällä kertaa sain ajettavaksi punasen mönkijän, jossa oli niin helppo rekkari, että muistan sen varmasti: 8008. Tulen kuulemma kuulemaan siitä viime kerran ajokinvaihdosta vielä vanhoina päivinäkin ja sitä kerrotaan sitten lapsenlapsille :D

Tämä oli kyllä hitain mönkijä kaikista, vaikka itse sain päätiellä ajettua sillä kuitenkin nopeudeksi 35 - enempää en uskalla, ilman kypärää tietenkin (paha minä). Pienessäkin mäessä alkoi hyytymään.

Valmistauduin Kreikkalaiseen iltaan.

Kreikkalainen ilta Porto Castellossa. Menossa on juuri tanssiosuus, jossa miehet tanssivat kreikkalaisia tansseja. Paikan työntekijöitä tässä.

Paikan työntekijällä Ronilla oli synttärit, ja mentiin sitten juhlistamaan sitä Bobin baariin. 

Ikävöin tätä koko sakkia.

Perissan ranta.

Sisi. Ikävä tulee tätä kisuakin. Mutta sillä on tiettävästi tulossa pikkukisuja, ja tein Sisin kanssa sopimuksen, että minä alan yhdelle (ainakin) sen vauvoista äidiksi.

Ja aivan kuten ennustinkin, suruhan siinä lähtiessä iski, itse asiassa jo päivää ennen, kun aloin miettimään, kuinka onnellinen olen, kuinka ikävöin kaikkia ja edessä on pitkät viisi viikkoa - niin kivaa kuin kaivauksille onkin aina mennä.

Hei hei Santorini! Tällä kertaa onneksi tietää palaavansa.

Jäi siis vielä kaksi työpäivää tälle viikolle, ja sain tehtyä kaikki taitot, jotka pitikin. Ehkä näen ne vielä netissä joskus, minä en niitä nimittäin sinne enää ehtinyt lisäämään.

Paljon hommaa jäi vielä tehtäväksi ja tekemättä. Palautin kaikki kirjaston kirjat hyllyyn, en niitä sitten lopulta ehtinyt edes skannailemaan kaikkia. Syksyllä siis on urakkaa edessä. Kaivauksilla jos tylsyys iskee, teen esseitä noiden perusteella, mitä nyt kasaan sain.

Juhannustahan täällä ei vietetä, eli eilenkin oli ihan normaali (työ)päivä. Vietin kuitenkin semisti juhannusta ja samalla omia läksiäisiä. Käytiin Sannan ja tämän suomalaisen täällä lomalla olevan tuttavan kanssa syömässä, ja sen jälkeen menin vielä tapaamaan täällä olevia opiskelijoita eri instituuteista. Oli ruotsalaista, norjalaista, kanadalaista, bulgarialaista ja kreikkalaista väkeä ainakin. Mentiin semmoiseen baariin kuin Six Dogs, Monastirakin lähelle. Olikin oikein yllättävän hieno paikka. Kadulle päin siinä oli ehkä viisi eri tyylistä huonetta (siitä huolimatta porukka istui ulkoterassilla). Sitten tämän läpi meni takapihalle käytävä, jossa olikin sitten yksi iso alue puutarhassa. Drinkit oli kalliita, mutta enpä siellä viipynytkään kauaa. Jos joskus Ateenassa siis haluaa istuskella ja nauttia drinkkejä taivasalla suurien puiden alla, suosittelen tätä paikkaa.

Tässäpä auringonlasku hostellin parvekkeelta.

Akropolis hostellin parvekkeelta.

Kukat kukkii. Akropolis-museo.

Bulgarialainen tyttö ja minä Six Dogsissa.

Huomenna menemme kaivausten johtajan autolla lentokentälle vastaan muuta porukkaa. Suomesta tulee 9 tyyppiä. Kolmen maissa, mikäli lennot ovat ajoissa, käännetään auton nokat kohti Arakhamitaita, jossa meneekin sitten seuraavat 35 päivää, viisi viikkoa, vajaa neljä viikonloppua.

Kesä ja vapaus

Näin se vaan kesäkuu jo mennä viilettää menojaan. Tajusin vasta ihan äskettäin että niin, se on tosiaan nyt kesä jopa Suomenkin mittakaavassa. Jotenkin neljän kuukauden jälkeen sitä vielä muistelee Suomea lähtökunnossaan, kylmässä lumivaipassa.

Kesä se tuli viimein tännekin. Viime viikosta lähtien on tasaisesti lämpötila kohonnut jo 30 yläpuolelle, ja viime viikonlopun sai viilettää jo ilman takkia, yötuulikin kun on muuttunut jo lämpimäksi. Saa olla varovainen, ettei polta itteensä biitsillä. Hiukset on ainakin jo ottanut aurinkoa osakseen: blondeja raitoja alkaa olla siellä täällä. Eipä tarvi värjätä hiuksia.

Viime viikolla työkaveri siis lähti jo Suomeen. Tiistaina käytiin syömässä jäähyväisillallinen, joka samalla oli tervetuliaisillallinen, koska sellaistakaan ei ole vielä ehditty syödä. Talonmiehemme keksi, että minähän voin muuttaa sitten tämän asuntoon (yksiö) ja niinpä sen ollessa kesäkuun vapaana, siirsin kimpsuni ja kampsuni maanantaina ouuteen kämppään. Ensimmäistä kertaa asun yksin missään kämpässä. Ja ei, en tosiaan ole sinne mitään kreikkalaisia persaukisia miehiä haalimassa, kuten Arto asian ilmaisi :D (kun ei tarvi haalia)

Instituutin porukan kanssa syömässä.

Töissä on ollut melko hiljasta, eikä mitään suurempaa projektia ole enää tiedossa. Lähinnä olen työkaverilta kesken jääneitä esitetekstejä taittanut, laittanut kuvia jne. Ne tulee sitten nettiin instituutin sivulle, kun ovat kaikki valmiina.

Kaksi ja puoli viikkoa on siis enää töitä instituutissa jäljellä. Ens maanantai on vieläpä vapaapäivä, sunnuntainahan on Helluntai eli Pentacost, maanantai on Pyhän Hengen päivä. Helatorstai ei ollut täällä sitten taas minkäänlainen juhlan aihe, vaikka periaatteessa sekin pitäisi olla joku kansainvälinen kristillinen pyhäpäivä. Tiiäppä näistä.

Viime viikonloppuna olin taas Santorinilla, tietysti, "vaihteeksi". Siellä oli käymässä kans yks bulgarialainen tyttö, jonka tapaasin tuolla Belgian instituutin juhlassa pari viikkoa sitten, ja lojuin tämän kanssa jonkun aikaa biitsillä. Kahville suunniteltiin menevämme tänään tai huomenna. Ajoin viikonloppuna myös ensimmäistä kertaa mönkijällä! Hauskaa oli, kun ekaks uskalsin sillä ajaa.

Ja pitäisi kait sitä opiskellakin. Nyt alkaa se vaihe, että pitää saada tämä tutkimusmateriaali talteen. Eli skannaan artikkelit koneelleni, niin voi sitten syksyllä työstää gradua kaikessa rauhassa. Ja kaivauksilla ollessa, jos aika käy pitkäksi ilta-aikoina, ainakin esseitä voi näistä jo naputella. Ateenaankin pääsee sitten, jos teatteria tarvii paikan päällä käydä tutkimassa, tai muuten vain lisää kirjallisuutta katsomassa. Vielä pitäisi ennen juhannusta naputella kans hallintotieteistä luentopäiväkirja. Pari kirjaesseetäkin siihen olis tehtävä syksyyn mennessä, vaan mistäpähän kirjat haalin. Ehkä saan ne jotenkin käsiini.

Eipä paljon matkustusaika haittaa, kun voi ihailla tällaista näköalaa merellä.

Koira päätti ottaa myös rennosti.

Tähän auringonlaskuun tuskin kyllästyy ikinä.

Long Island Ice Tea, Bobin baarissa.

Egyptiläistä tupakkaa.

Nelipyöräinen eli suomalaisittain mönkijä.