Elokuvissa ja syömässä

Lauantaina iltapäivästä käytiin naisporukalla kaupungilla juhlimassa vähän tuon minun valmistumisen kunniaksi. Käytiin leffassa ja syömässä, mullahan tosiaan oli nuita ilmaislippuja mitä lähettiin käyttämään.

Leffaksi valikoitui 21 tapaa pilata avioliitto, jota on kovasti kehuttu mm. monessa blogissa.

Kuva: Finnkino.fi

Ehkä onni onnettomuudessa, että en ole Putousta seurannut enempää, olis voinut jotkut näyttelijöiden maneerit käydä liian ärsyttäviksi muuten. Leffa itsessään oli piristävä suomalaisten elokuvien kategoriassa ja yllättävän hyvä sellaiseksi. 

Mutta mua jäi pari juttua häiritsemään nuissa 21:ssa tavassa pilata se avioliitto. Jotkut niistähän oli ihan järkeviä ja jokaisen varmasti pääteltävissä, mutta sitten joissakin jäin miettimään, että eikö se tapa pitäis ilmasta just päin vastoin?! No, en spoilaa enempää, ehkä mää katon joskus ton uudelleen ja pähkäilen sitten tätä asiaa lisää.

Leffassa tuhosin yksinäni lähes kokonaisen ison satsin popcorneja (olin varautunut leffaan pienellä pähkinäpussilla, mutta tämä tuli pyytämättä ja niin yllättäen, että pakkohan se jonkun oli syödä), ja sen jälkeen suolasatsista jo turvonneena mentiin vielä syömään.

Mentiin Amarilloon, koska erään seuruelaisen kriteerit oli tyyliin "kunhan siellä on pihviä ja siinä on valkosipulia" (ja ne boonukset), joten enpä kyllä parempaakaan keksinyt. Tuohon aikaan illasta siellä oli noin tunnin jonot ruokiin, eli valittiin sitten myös joitakin alkupaloja.

Itse otin CHICKEN FINGERS -satsin, jossa oli kaksi pientä kanatortillaa. Pientä tosiaan, mutta alkupalahan se vaan olikin. Parasta tuossa satsissa oli juustokastike, eikä mikään hirveä makujen riemuvoitto, mutta hyvää silti.

Pääruuaksi kaikki tais ottaa jonkun pihvin, itselleni valkkasin arpomisen jälkeen DIABLO’S CHEVRE STEAK -lautasen, jossa oli uuniperuna avocadodipillä (olikin avocadopäivä tänään), pihvi ja vuohenjuustoa sekä kasviksia. Sen aikasemman suolatankkauksen jälkeen ei tehnyt mieli mitään suolaisia perunoita, ja vähän kai muutenkin alitajunta veti hieman tuommosen terveellisemmän annoksen puoleen. Oli kyllä ihan hyvää, tosin tuo paholaisentahna ei kyllä ollut yhtään tulista, ois siinä vähän saanut olla potkua (sitä potkua ilmeisesti sitten oli vähän liikaakiin tuossa valkosipulipihvin makeantulisessa kastikkeessa?).

Juomaksi nautin omenasiideriä! Alkoholitonta tietysti, mutta olipa vaan hyvää pitkästä aikaa.

Äpöstyksien jälkeen olin kyllä aivan täynnä ja en kyllä jaksanu enää lähteä mihinkään, vaan kotisohva kutsui minua. Olinkin jo sängyssä joskus kymmenen aikaan (olin kyllä herännytkin aamulla jo kuuden jälkeen vessassa ravaamiseen enkä enää saanutkaan unta) että sen puoleen ei ihme, jos väsyttikin.

Patiolla

Jälleen kerran ilmoittauduin ja pääsin mukaan erääseen käyttäjätestiin Patio -palvelun kautta.

Tällä kertaa vuorossa oli testata, miten 2- ja 3-ulotteisuus toimii musiikkipalvelussa. Tuollasella tabletilla piti testata paria musiikkitoistopalvelua ja verrata niiden hyviä ja huonoja puolia.

Kaikkea ne keksiikään, mutta hyvä, että joku tällasiakin kehittelee.

Palkkioksi sai jälleen leffalipun sekä vielä bonuksena suklaapatukan, joiden valitsemisessa oli kyllä valinnan vaikeus. Vieläpä viime hetkellä vielä vaihdoin tuon patukkani, koska en oo tuota Kismetin Mariannea vielä maistanutkaan.

Alkaa näitä leffalippuja kertymään, ja voishan nuita lähteä kuluttamaankin. Etsinkin nyt tositarkoituksella leffaseuraa! Tässä lähiaikoina olis mukava käydä joku elokuva katsomassa. En varmaankaan ole mitään tällä hetkellä pyöriviä nähnyt, joten mikä tahansa ehdotus huomioidaan. Erityisen paljon kehuja on kuitenkin saanut tuo eräs suomalainen elokuva, joten jos joku vaikka sen haluaisi lähteä katsomaan, niin ottakaahan yhteyttä!

Ja tuohon Patiolla -palveluun voi tosiaan kuka tahansa (oululainen) rekisteröityä ja hakea osallistujaksi tällasiin testiprojekteihin. Melko kiitettävästi nuita tuntuu nyt olevan, eli jos yhtään kiinnostaapi niin sinne vaan.

Matkalla tähdeksi?

Nyt kun tässä käytännössä, ja kohta kai teoriassakin ollaan työttöminä, niin alkaa pikkuhiljaa monenlaiset mahdollisuudet kiinnostaa. Oon selaillu työpaikkailmotuksia, erilaisia projektimahdollisuuksia, lähetelly hakemuksia ties minne, ja päässyt jopa listoille erääseen vuokratyöfirmaan (josta ei sitten kolmeen viikkoon olekaan mitään kuulunu, että sen pituinen sekö sitten?).

Ihan uusi aluevaltaus oli kuitenkin käydä erään tulevan elokuvan koekuvauksissa. Minusta kun on kyse, niin ei sentään kyseessä ole ihan mikä tahansa elokuva, vaan Kierikki-elokuva. Luin joulukuussa Kalevan sivuilta uutisen, jossa kerrottiin suunnitteilla olevasta kivikausielokuvasta. Innostuin ajatuksesta tietysti jo sillon, mutta unohin ilmottautua tuonne tai mitään.

Onneksi Facebook muistutti, kun eräät opiskelukaverit kertoi käyneensä koekuvauksissa. Hetken luulin jo onneni kulkeneen ohi, mutta onneksi elokuvaan oli vielä seuraavalla viikolla tulossa toinen setti koekuvauksia, ja sainkin tiedoksi vaan ilmestyä sinne eli Klaffin studiolle paikalle.

Elokuvien kuvauksista kun mulla ei mitään kokemusta ole, niin ei mulla sitten ollut mitään ennakkokäsityksiäkään tuosta. Menin paikalle, ja sitten piti täyttää joku lomake, jossa kysyttiin henkilötietoja, vaatekokoa, ja osaisko mitään kivikautisia erikoistaitoja tai muuta asiaan kuuluvaa. Sitten kutsuttiinkin jo kuvauksiin. Kun ei tienny mitä tuleman pitää, niin en mää tajunnu ees, että oisko sitä tilannetta pitäny jotenki jännittää? Ajattelin, että jos ne vaan ei laita koenäytteleen mitään repliikkejä ex tempore ilman harjoitteluja. Ei sentään, piti vaan mennä kameran eteen ja siinä sitten haastattelija kysyi pääasiassa samoja kysymyksiä, mitä siihen lomakkeeseenkin olin jo täyttäny.

Omasta mielestäni tilanne meni hyvin, olin mielestäni reipas ja selkeä :) Mutta eihän sitä tiiä sitten yhtään, että millasia tyyppejä siihen elokuvaan tarttee. Mutta kyllä mua kiinnostais siellä taustalla käyskennellä nahkavaatteissa, eli toivotaan että ne ottais mahdollisimman paljon tyyppejä taustahenkilöiksi, niin ehkä itselläkin olis tsäänssejä :)

Jenkkimeininkiä

Tämä viikko on kyllä menny ruuan osalta melkoseksi lihotuskuuriksi :) No, hyvä vaan että ruoka maistuu.

Toissapäivänä käytiin nimittäin iltaseltaan syömässä ja leffassa. Parista ehdotuksesta päädyttiin minun mieltymysten mukaan menemään Tampereen American Dineriin.

Kyseessä on siis jenkkityyliin sisustettu hampurilaisravintola. Hampurilaisia saa monessa eri koossa, pienin S ja suurin XXXL, jossa on yli kilon pihvi! Vaikka hirmuinen nälkä olikin, päätti jokainen meidän seurueessa valita M-kokoisen annoksen, jossa on 200g pihvi.

Omani valitsin cheddar-juustolla ja pekonilla, ja oli aivan nappi valinta, ei mitään valittamista! Tosin pihvin reunat olivat hieman liian hyvin paistuneet, mutta ei niin pahasti, etteikö sitä olis voinut syödä. Sisko ja sen mies valitsi omansa kolmen sipulin täytteillä, ja se sai pienet negatiiviset kommentit siitä, että sipulit oli raakoja ja sitä oli ilmeisesti hieman liikaa. Juomaksi vaniljakokis hanasta, jossa siis oli vaniljasiirappia. Ehkä hieman liian makeaa, ei sitä kyllä paljon pysty juomaan.

Sen sijaan nuo ranskalaiset oli kyllä ihan parhautta. Kunnollisen rapeita, ja grillimausteella maustettuina uppos kyllä nekin.

Just ja just tuon annoksen jakso syödä, joten pienempään nälkään riittää tuommonen S-kokonenkin aivan hyvin.

Koska meillä oli kuitenkin aikaa vielä leffan alkuun, niin päädyttiin ähkyistä huolimatta vielä jälkkäreihin. Itse tässä vaiheessa hieman kevensin (jee..), ja valitsin mango-sorbetin.

Tää oli pienoinen pettymys, nimittäin ei maistunut kyllä yhtään raikkaalle, niin kuin toivoin. Tuosta jäi ennemminkin semmonen teollinen jälkimaku. Kaks palloa oli kans ihan liikaa! Puoli tuntia sitä söin, koska se oli lisäksi niin kylmää, että mulla oli suu ihan jäässä ja huulet sinisenä. Vähäsen oli pakko jättää kupin pohjalle. Sen sijaan Ben&Jerryn toffeejäätelö sai kehuja, ja kieltämättä se maistui ihan hyvältä. Maistoin myös suklaapirtelöä, ja se oli aika normin makusta, ei mitään huikaisevaa.

Aika täpötäynnä mentiin sitten leffaa katsomaan. Mitäs muuta, kuin uusinta James Bondia, "Skyfall". Reilu parituntinen vierähti nopeaa. Toisten mielestä tämä oli paras Bond-leffa. Mun makuun se oli kyllä hyvä, mutta mulle siinä oli pari semmosta tuolissapyörimis-kohtausta puolivälissä. Loppuosa leffasta oli kyllä niin huikeeta tykistystä, että kyllä tämä ehdottomasti on yksi parhaimmista Bondeista.

Eilinen meni myös hieman syömis-leffalinjalla. Tehtiin ihan kotosalla (taas) wingsejä, ja illalla katsoin siskon kanssa Twilight Aamunkoi 1:sen, kun se oli molemmilla jäänyt katsomatta. Melkosia naurunpläjäyksiä tuo ainakin aiheutti, ja epäloogisten asioiden pohtimista. Ei myöskään ollut niin vampyyri-ihmissusi -fantasiaan keskittyvää, kuten aiemmat. Juurikin semmonen teiniromantiikka -osa. Kakkososa on saanut vielä "paremmat" arvostelut ainakin iltapäivälehdissä. Mutta pakkohan se päätösosakin on nyt katsoa, kun alkuun on päässyt.

Yön ritarin paluu

Alkuviikosta sähköpostiini tupsahti ilmoitus, että olen sopiva johonkin käyttäjätutkimukseen. Olen siis rekisteröitynyt tuommoiseen Patio-palveluun, jossa ideana on siis osallistua juurikin erilaisiin tutkimuksiin.

Laitoin sitten tuon tutkimuksen vastaavalla viestiä, ja sain sovittua itselleni testausajan.

Torstaina iltapäivästä menin sitten Rotuaarille tätä tutkimusta suorittamaan.

Tutkimuksen ideana oli siis testata semmoista kännykkäsovellusta, jossa olisi hieman Google Street View -tapaan näkymiä paikoista. Siihen on sitten laitettu erilaisia palveluita (kahviloita, kauppoja) ja muuta härpäkettä. Minun piti kertoa niistä mielipiteeni ja missä tilanteissa kuvittelisin niitä käyttävinäni. Minun mielestä tuommonen palvelu kännykkään olis kyllä ihan loistava.

Puolituntisen jälkeen sain palkkioksi leffalipun.

Kun myös siskollani oli jostakin saatuja ilmaislippuja, niin päätettiin sitten lähteä elokuviin. Hän halusi mennä nimenomaan Plaza 1:seen - eli ko. teatterin suurin sali ( = suurin valkokangas). Yllättäen tässä salissa oli perjantaina myös uuden Batmanin ensi-ilta.

Hieman riskillä lähdettiin sitten eilen näytökseen lippuja etukäteen varaamatta, mutta puoli tuntia ennen näytöksen alkua saatiin kuin saatiinkin paikat eturivistä.

Karkkia piti tietysti käydä hakemassa leffaevääksi Makuunista. Huh mitkä hinnat, mutta siellä on kyllä aina parhaimmat karkit. Aioin ottaa ihan vähän vaan, mutta sen nyt tietää miten siinä kävi...

Ilman mitään ennakko-odotuksia menin tuota leffaa katsomaan, ja täytyy sanoa, että aivan mahtavat melkein kolme tuntia tuli vietettyä. Juoni ei todellakaan ollut mikään ennalta-arvattava, meitä oli kolmen hengen poppoo, joilla oli leffan aikana aivan erilaiset odotukset siitä, miten leffassa käy. Ja mikään niistä ei ollut oikein :D

 Kuva: Finnkino

Suosittelen erittäin lämpimästi katsomaan tämän ja nimenomaan elokuvateatterissa kunnon äänitehosteiden kanssa.

Χρόνια Πολλά!

Ryppyyntymispäivä on kulunut lähinnä niistäessä. Sain vissiin sillon sieltä junasta tai mistä lie kunnon kevätlentsun. Vähän se jo viikonloppua kohti teki tuloaan, mutta heräsin sunnuntain vastasena yönä pari kertaa siihen, kun nenästä valu ihan ku vettä. Lentomatka meni sitten niistellessä, pari tuntia nukahin heti sen jälkeen kun Ateenan koneeseen pääsin. Sitten koneen alkaessa laskeutuun meni oikea korva lukkoon paineesta ja lentsun sivutuotteista, ja aukes oikeastaan vasta tänään aamupäivällä.

En tiiä paransiko alkavaa lentsua lauantainen saunareissu, kävin nimittäin isosiskon kanssa Rajaportin saunalla. Se on semmonen +100-vuotias yleinen sauna. En tiennyt mitä odottaa siltä, mutta ainakaan se ei odotuksia vastannut, nimittäin se oikeasti oli oikein vanhan ajan sauna. Miesten ja naisten puoli on erikseen, mutta ne jakaa yhteisen kiukaan, joka itse asiassa muistuttaa lähinnä leivinuunia. Jos/kun miehet heittää löylyä omalla puolellaan, niin toiselle puolelle se lämpö tulee myös, ja sitä ilmaa voi säädellä semmosella kapulalla säädettävän ilma-aukon avulla. Jos sinne taas haluaa vettä heittää, niin se kiuas löytyy sitte luukun takaa sen uunin sisältä. Pesuallas on myös yhteinen, siihen lasketaan vesi, ja sitte se allas jakautuu seinän alta molemmille puolille. Pesutila on siinä alhaalla ja lauteet sen pesutilan päällä, eli sinne lauteille mennään portaita pitkin. Aika hauska kokemus, kyllä siellä melkeen pari tuntia viihty.

Katottiin muuten sitten illalla myös itsensä Stephen Kingin versio Hohdosta, joka mun mielestä on parempi kuin se Kubrickin ja samaa mieltä olivat leffan katsottuaan myös seuralaiset. Ehkä siksi, kun siinä se juoni menee sen kirjan mukaisesti, mikä mun mielestä on hyvä.

- - - - - -

Oli tietenki eilen sitten tuon pääsiäisen takia kaikki junavuorot ja ilmeisesti sitten metrotkin lentoasemalta peruttu, mutta bussi keskustaan kulki ja oli kyllä melkosen täynnä. Pääsin kuitenki sillä Syntagmalle, josta sitte otin tänne asuntolalle taksin. Enpä oo ehkä ikinä nähnyt katuja täällä näin tyhjillään.


Oonkin nyt sitten puolitoista päivää juonut kuumaa, mustaa kahvia. Kyllä, nimittäin kun täällä on se pääsiäinen nyt niin ei ole kaupat auki, ja pikakahvi on suunnilleen ainut tuote, mitä älysin ottaa mukaan. Lisäksi otin mm. makaroonia ja maapähkinöitä, joista saakin oikein maittavia, ravitsevia ja terveellisiä aterioita (yhhhh..).

On tuossa näköjään kuitenkin tuo viereinen leipomo auki aamusta iltamyöhään, joten sain sieltä sentään haettua tänään aamiaista sekä juhlakakkua.

Ja syntymäpäiväni kunniaksi minulle soitettiin myös harmonikkaserenaadikin!

Eli oon nyt sitten ollut sisällä kaks päivää, kun en viittiny lähtee pöpöjä levitteleen ja itteäni enempää sairastuttamaan tuonne ulos. Sen verran ehin eilen sentään ilmaa haistelemaan, että ihanasti nuo appelsiinipuut taas tuoksuu.

Nyt on olo kuitenki jo sen verran parempaan suuntaan, että ajattelin josko kävisin huomenna kattomassa, joko kirjasto ois pääsiäisen jäliltä auki ja pääsisin vähän kirjamateriaalia tuohon graduun taas selailemaan.

Elokuvia

Tykkään katsella yleensä paljon leffoja kotisohvalla makoillen. Onhan toki elokuvateatterissakin oma juttunsa, mutta nykyisillä hinnoilla, kun lippu maksaa kymmentä euroa, ei paljon leffanautintoa tule.

Nyt parin viikon aikana oon katsonut muutaman suht uuden elokuvan, joita voisin suositella esimerkiksi sunnuntai-iltapäivään.

Eilen tuli telkkarista "Get Him to the Greek", suom. Keikkaa Pukkaa. Vähän aikaa piti miettiä, että missä mää oon vasta tämän nähnyt, ja muistinkin, että katsoin sen viime keväänä koneelta Ateenassa ollessani. Leffa sinällään ei mikään huippu ole, mutta tykkään tuosta Russel Brandista ;) Siinä on vähän samaa häröilyä kuin esim. Jack Sparrowssa (samaa näköäkin), joten vähintäänkin silmänruokaa saa tästä leffasta.

Toinen eilisillan leffa olikin Knowing - Tieto. Yleensä oon kattonu kaikki tämän genren leffat, mutta tämä on jostain syystä jäänyt katsomatta. Idea siinä sinällään oli mukava, mutta monissa leffoissa käytetty - (tyttö)lapsi kirjoittaa ennustuksen, joka laitetaan aikakapseliin. Kapseli avataan 50 vuoden päästä, ja päähahmon poika saa tämän ennustuksen käsiinsä. Astrofysiikkatiedemiehenä tämä päähahmo sitten sattumalta keksii tämän kirjeen mysteerin, totta kai aluksi ei kukaan usko, mutta kun seuraavana päivänä ennustus käy toteen, ei häntä enää hulluna pidetäkään. Melko alussa leffan juoni jo käy selväksi, ja totta kai loppuratkasu täytyy tämmösessä leffassa toteuttaa juurikin leffan tavalla. Sopivasti loppu jätti kuitenkin mielikuvituksen varaa. Jos siis tykkää tällasista yliluonnollisista, maailmanlopusta kertovista leffoista, niin tämäkin menee.

Viime sunnuntaina katsoin leffan Horrible Bosses - Kaameat pomot. Tämän kai piti olla humoristinen, ja olihan se sitäkin välillä. Juoni on, että kolme miestä kyllästyy pomoihinsa ja suunnitteleekin sitten jotain näiden varalle - ja totta kai kaikki mikä on mennäkseen pieleen, menee pieleen. Lopussa on kuitenkin onnellinen loppu. Jos siis haluaa sellasta kevyttä komediaa, niin tässä sellanen.

Viime sunnuntaihin kuului myös Jodie Fosterin ohjaama, ja hänen sekä Mel Gibsonin tähdittämä The Beaver - Majava. Aluksi minulla oli trailerin perusteella hieman epäluuloja leffaa kohtaan, mutta lopulta se osottautui, no, oudoksi mutta ihan mukavaksi leffaksi. Mel Gibson on tässä perheenisä, joka masentuu, ja tämän seurauksena kehittää hieman omituisen metodin päästäkseen irti masennuksestaan. Tätä leffaa ei voi suositella tosikoille. Gibsonin tähdittämät leffat ovat yleensä ihan hyviä, eli jos tykkää Gibsonista niin kyllähän tämänkin katsoo.

Parhain viime aikoina katsomani leffa on ehkä Rise of the Planet of the Apes - Apinoiden planeetan synty. Nimen suomennos on ehkä hieman hämäävä, jos siitä saa mielleyhtymän siihen ensimmäiseen leffaan ja kuvittelee tämän jotenkin jatkuvan siitä. Oon sen ekan katsonut joskus, mutta en muista siitä muuta kuin kökön näköiset apinat, jotka olivat vihaisia. Tämä leffa on sinällään itsenäinen, että samaa niissä on vain apinat ja tiede. Leffa sijoittuu nykyhetkeen, ja apinatkin siinä ovat _pääasiassa_ mukavia. Tykkäsin elokuvan ideasta, sillä se on todella ajankohtainen. Ideana tässä siis on, että tiedemiehet haluavat kehittää vasta-aineen ihmisten sairauden hoitoon, ja lopun voineekin arvata. Tämä yhdistyy nykyään esim. siihen, kuinka ainakin erään teorian mukaan (en tiedä onko tämä totta, vai pelkästään jonkun keltaisen lehdistön väite), että nykyiset influenssavirukset ovat peräisin laboratorioista, joista ne sitten joko vahingossa tai tarkoituksellisesti ovat päässeet leviämään ihmiskunnan keskuuteen. Tätä leffaa voi suositella kyllä kaikille katsottavaksi, hieman lääketiedettä ja evoluutiota yhdistelee tämä.

Ja sokerina pohjalla. Moni on varmaankin ainakin joskus katsonut Totoron. Itse olen nähnyt tästä vain pätkiä, kun se on joskus tullut telkkarista, niin nyt tämä kuulemma piti katsoa. Onhan se Totoro ihan hellyttävä, sitä kissabussia oisin varmaan pienempänä pelännyt, kun sillä on se irvistys koko ajan naamalla. Mutta sekin on kyllä kiva idea. Mutta mun mielestä leffa jäi kesken, eli siitä puuttui se jokin huippukohta. Tiiän kyllä että moni tykkää tästä leffasta ihan hirveästi, mutta mää oon ehkä tottunut vähän toisenlaisiin japanilaisiin animaatioihin sitten, kun tämä ei niin hirveästi sykähdytä.

(Kuvat: IMDB - jos kuvat näkyy kahtena tai ne ei näy ollenkaan, niin vikahan ei ole minun)

Kissoja, seminaareja ja haamuja

Tämä viikko on ollut jokseenkin taantumuksellinen ja kuitenkin lähes joka päivä on ollut jotakin tekemistä. Keskiviikkona olin etsimässä äitille synttärilahjaa töiden jälkeen Plakan suunnassa. Päivä oli sateinen, mutta onneksi uudet kumisaappaat pelasti rapakoissa tallustelun. Harmittelin jälleen kerran, kun ei ollut kameraa mukana, nimittäin Plakalla jossain raunioiden kupeessa nukuskeli kolme upeaa kissaa. Kännykkäkameralla sain räpsäistyä muutaman kuvan, joita pienellä käsittelyllä sietää ehkä esitelläkin. Enkä ollut edes ainoa, joka niitä kävi kuvaamassa, vaan muutama muukin bongasi tämän hienon kuvauskohteen ohi kulkiessaan.

Mutta kun malttoi lähteä pois, niin löysin äitille lahjankin. Kuljin sellasen paitaputiikin ohi, jossa myyjä käski sisään kattelemaan. Yllätys oli suuri, kun mitään sanomattani myyjän ilmeisesti mies alkoi puhumaan suomea, sanoi varmaan kaikki osaamansa viis sanaa (kiitos, tervetuloa, ole hyvä jne). Että koitappa liikkua tunnistamattomasti sitten. Vaikka yleensä kyllä kaupungilla aletaan puhua kreikkaa ja kysymään suuntia, niin ku olisin paikallinen.

Paita siis löytyi, kun sain sopivaan hintaan ja jotain sen tyylistä etsiskelinkin. Kävelin Sintagmalle, että olisiko vielä löytynyt kirjekuoria, mutta en jaksanut enää lähteä niitä metsästämään, kun ei postissa näyttäny olevan. Ajattelin käydä katsomassa lähikaupasta, mutta en sitten enää illalla jaksanut, vaan syvennyin gradun kirjoittamiseen.

Torstaina kuitenkin kävin niitä etsiskelemässä kirjakaupoista. Kortin sentään löysin ja muutakin niissä näytti olevan, paitsi kirjekuoria. Mutta viimeinen oljenkorsi Hondos Center pelasti! Sain ostettua samalla itelleni alennuksessa olevan punaisen vyön ja kaulakorun :P Sekä lyijyjä lyijytäytekynään, kun en Suomessa muistanut lähtiessä täydentää varastojani.

Menin sitten Sintagman postia päin ja jäin laittamaan pakettia lähtökuosiin, kun ohi käveli joku kiinalainen tyttö ja poika. Ensin ajattelin niiden etsivän jotain kirkkoa, mutta sitten se tyttö kysyi, että olenko kuullut Äiti Jumalasta, joka ei ole Neitsyt Maria, ja haluaisinko kuulla lisää. No kun ei muutakaan kiirettä ollut, niin ajattelin että samahan se on kuunnella :D Ne näytti jonkun videopätkän ja sitten jotain esitteitä. Pointtina siis oli se, että kun Jumala loi miehen ja naisen, tämä loi molemmat omaksi kuvakseen, siispä Jumalia on kaksi, joista toinen on nainen, ja koska Jumala on Isä, niin tämä toinen on Äiti. No sinällään ihan järkeensä käyvää, jos uskoo siis koko juttuun. En halunnut lähteä mukaan julistamaan sanomaa kuitenkaan :D Onneksi pystyi vetoamaan posti- ja kirjastokiireisiin. Postitus olikin yllättävän kallis pienestä kirjekuoresta, vajaa vitosen maksoi, mutta sinneppä meni! Toivottavasti ehtii ajallaan tai ainakin että perille päätyisi, ei nuo postimerkit tunnu ikinä liimautuvan tarpeeksi hyvin paperiin kiinni.

Kirjastossa ehdin vaan kävästä nopsaa, sen jälkeen olikin Hollannin instituutin vuosiseminaari. Olin ensin menossa Hollannin instituuttiin, mutta sieltä sanottiinkin sen olevan Tanskan instituutissa. Onneksi sieltä lähti samalla muutama muukin sinne, niin löysin perille, siinä lähellähän se kuitenkin oli. Mielenkiintoinen jälleen kerran, johtaja oli nainen ja ei ehkä aivan tiennyt mistä kaikesta esitelmöikään :D Sen jälkeen eläkkeellä oleva mies kertoi projektistaan etsiä ja puhdistaa 1832 Kreikan ja Turkin välisellä rajalla olevat muinaisjäännökset, joista kreikkalaiset kysyttäessä eivät halunneet kertoa tälle tutkijalle mitään. Ymmärrettävistä syistä.

Vastaanotto oli sitten Hollannin instituutissa. Päästiin ensimmäisinä sisään, mutta ruoka meinas loppua nenän eestä jo ensi kättelyssä, kun nämä samat, tietyt miehet ryntäsi tarjoilupöydän ääreen ja jäivät siihen asumaan. Sitten tuli sitä onneksi toiselle pöydälle. Oli kyllä hyviä, sellasia täytettyjä kinkkurullia, pinaattileivonnaisia, fetapötköjä ja viiniä.

Perjantaina olikin sitten vuorostaan Itävallan instituutin vuosiseminaari, ja se oli tuossa melko lähellä Alexandrasilla. Johtaja kertoi tosi pitkään viime vuoden kaivauksista - saksaksi. Omalla yläastesaksallani ymmärsin sen verran, että pysyin kyllä kärryillä, etenkin kun tämä puhui tosi selkeästi ja näytti hyviä kuvia. Hienoja pylväshalleja olivat kaivaneet, oikein paloin halusta itse kaivaa joskus tuollaisia kohteita! Seuraavaksi joku tutkija kertoi jostain keramiikkalöydöksistä, jotka ei enää puolen tunnin jälkeen niinkään kiinnostaneet. Mutta sen jälkeen viini, Gin Tonic ja ruokatarjoilut oli hyviä. Jäin vielä ihmettelemään yhen GT:n verran, kun Saara lähti, mutta kun ympärillä puhuttiin vaan saksaa eikä ketään tuntenut, niin lähdin sitten pois kun näytti, että tarjoilijatkin alkaa pakkaan kamoja pois.

Illalla olis tehnyt mieli vielä käydä jossain lähettyvillä, mutta Virve sanoi alkavansa nukkuun eikä kämppis vastannut viestiin, kun kyselin oisivatko olleet jossakin lähellä, niin menin sitten alakertaan katsomaan telkkaria. Sieltä alkoikin just sopivasti joku kauhuleffa, joka kertoi merestä löytyneestä jostakin laivan hylyn esineestä, jonka jälkeen hylyn haamut alko tappaan ihmisiä sumun avulla. Kiva oli yksin kattoa, siinä se haamu kolkutti kävelykepillä aina oveen ja juuri samalla hetkellä takana oleva tuuletin alkoi naksumaan samaan tahtiin..

Maanantai on vapaapäivä, koska on Cleaning Day, pääsiäiseen paastoon laskeutumisen päivä. Silloin puistossa lapset kuulemma lennättävät leijojaan. Pitää mennä sitä sitten katselemaan. Tänään tuskin jaksaa mihinkään, huomennakin voisi ottaa rennosti, kun ens viikolla on taas iltaohjelmaa. Mm. jatkokurssilaiset tulee tänne ja tarkoitus olis tiistaina käydä viimein siellä dartsi-illassa Red Lionissa.