Vappu

Kuten todettua, vappuaaton sää ei hirveästi mieltä hivellyt. Kuten eräs teekkari sanoikin, vapaasti lainaten, "Vapun sää on kuin prosen ja arkkareiden haalarit. Taivas on valkoinen, ja ilma kostea".

Itte ehin vappuaaton aamuna käymään vielä lipastollakin hieman asioita hoitamassa. Samalla mukaan tarttui munkkipussi: ravintola Juliniassa oli neljänlaisia munkkeja myytävänä, josta valkkasin ne aidot, oikeat, "kotona" paistetut rinkulat. Pienessä tihkusateessa polkasin sitten Ainolan puistoon kulkuetta katsomaan. Hämmentävää pyöräillä taas näin talven jälkeen, kun matkaan ei mene kuin hetki.

Kulkuehan tosiaan starttasi Åströmin puistosta Rauhalan edestä klo 11.50 ja suunnisti mm. paloauto Ykän, Teekkaritorvien ja Potna-Pekan siivittämänä kohti Franzenin puistoa.

Tihkusateesta huolimatta oli puistoon kerääntynyt ihan kiva sakki katsomaan perinteistä Humanistisen Killan järjestämää Franzenin patsaan lakitusta. Itse lyöttäydyin ihan patsaan eteen, johon sekunnin päästä saapui myös Ylen kuvaajat. Pääsin minäkin ihan Ylen uutiseen saakka:

Kuva: yle.fi

  

Nimittäin mun hiha näkyy tuossa videon alotuskuvassa, ja esiinnyn myös videossa (ainakin kun tietää mistä katsoo) (takaa päin) (sekunnin ajan) ...

Ja niin sai herra Franzen taas lakkinsa. Sen jälkeen kulkue lähti kiertämään kaupunkia. Koska seuraava ohjelmanumero olis vasta parin tunnin päästä, niin lähdin käppäilemään mukana.

Tunnin verran talsittiin tuolla Oulun mukulakivillä, ja ihan loppumatkasta alko kyllä jalkoja ja mahaa painamaan melkoisesti. Hyvin tuli sitten päivän liikunnatkin siinä.

Palauttajaksi söin munkin ja join päälle simaa, jonka jo viikonloppuna olin vappua silmällä pitäen ostanu torilta. Niin kuin munkkienkin, niin myös siman pitää olla sitä aitoa, "kotona" tehtyä.

Uitot alkoi kahdelta, ja siihen mennessä vettä satoikin jo runsaammin. Ei käyny teekkarifukseja kateeksi, vaikka Laanaojassa ei jäitä ollutkaan. En silti epäile hetkeäkään, etteikö tuo vesi ois ollut kylmää!

Ja eihän vappu ole mitään ilman munkkeja! Eli vielä kävin hakemassa OYY:lta munkin ja simaa, ja Tunkit vielä ystävällisesti pursotti munkin täyteen (tai ainaki pikkurillillisen) hilloa.

Mutta tässä vaiheessa mulla alko oleen jo varpaat jäässä (kumisaappaat hyvät mutta kylmät), ja aloin haikailemaan lämpimiä sisätiloja. En kuitenkaan näin vähällä itteeni päästäny, koska olin jo päättänyt, että vappuaattona en myöskään jumppiani skippaisi! Niinpä kävin nopsaa hakemassa kämpiltä jumppavaatteet mukaan, lämmittelin hetken ja poljin jumppaamaan. Ja siellähän oli ilmestynyt paikalle ohjaajan lisäksi yksi ainut toinen muu jumppaaja! Niinpä saatiinkin vähän spesiaalimpaa ohjelmaa, ohjaaja oli nimittäin ollut jossain pilatesjutussa ja opetti meille sitten hieman niitä liikkeitä. Hyvin sai kyllä taas ihan uudet lihakset töitä, ja mullekin mahani vuoksi räätälöitiin ihan omanlaista ohjelmaa. Zumbassa sen sijaan oli kourallinen muitakin ihmisiä.

Olin vielä ajatellut, että illalla lähtisin katteleen kaupungin meininkejä, mutta kun kotiin pääsin ja söin, niin ei sen jälkeen oikeastaan enää huvittanut lähteä mihinkään. Niinpä katoin "nauhalta" parin päivän Salkkarit, mussutin karkkia ja menin nukkumaan siinä vaiheessa, kun kello kymmenen hiljaisuuden aikaan joku päättikin naapurista laittaa popitukset pyörimään. Ei se kyllä mua häirinny enää siinä vaiheessa, kun olin jo kohta unten mailla.

Ja olipa vallan mukava herätä vappuaamuna aikaisin ilman krapulaa! Olin ajatellu käyväni kaupungin elämää kattomassa, mutta tulikin muutos suunnitelmiin, kun veli perheineen pistäytyi kylässä. Lapset ois halunnu nähä Leevin, mutta se oli jo aikasemmin piiloutunu vaatekaappiin nukkumaan, eikä se tietysti pois sieltä tullut. Lähin vielä heidän mukanaan käymään Automuseolla Vappubuffetissa.

Matkalla nähtiin vanhojen autojen kulkuekin, kun sen takia jouduttiin seisoskelemaan liikennevaloissa. Museollehan nekin suunnisti, ja kierrettiin vähän pitemmän kautta, ettei niiden perässä jouduttu körryyttelemään. Buffet oli halpa laatuunsa nähden, vain 15 euroa. Sisälsi mm. kahta silliä, kylmäsavulohta, naudanliharullia, kr. salaattia, tsatsikia, perunasalaattia, katkarapusalaattia, paistettuja perunoita, kermaperunoia, kanan fileetä, naudan(?)lihaköntsejä, paistettuja vihanneksia, jälkkäriksi munkki&sima... Mun pötsissä tosin alkaa tila vissiin oikeasti loppumaan, koska en tosiaankaan jaksanut enää mitään santsiannosta ottaa, vaan olin jo aivan halkeamispisteessä yhden annoksenkin jälkeen. (Ja kylläpä ne lapset syö vähän!)

PS. Samalla sai tuo murheenkryyni-auto tuomionsa: syyläri p*skana. No, veli sai sen jo myytyä poiskin, eli loppu hyvin sen puolesta.

Hauvoja

Eilen eli lauantaina kävin aamupäivästä Pohjois-Pohjanmaan museolla, jostakin kun bongasin uutisen, että siellä olisi koiranäytöksiä.

Museollahan on tuo näyttely "Haukkua halki historian" pyörinyt jo jonkun aikaa ja suunnitelmissa onkin ollut se mennä katsomaan. Plus nyt Perhepäivänä kun mukana oli myös oikeita koiria, niin lähdin muun tekemisen puutteessa katsomaan, mitä mielenkiintoista siellä olis.

Pihalla oli ainakin vetokoiria. Yhtään jos oisin pienempi/kevyempi niin oisin hypänny pulkkaan mukaan! Säälin koiria kuitenki sen verran, ettei sitte ihan alkanu lapsettaan.

Toisella puolen museota oli pelastuskoiranäytös, joista pari tapausta ehdin näkemään. Ideana siis on, että koira pelastaa kadonneita ihmisiä. Ne opastettiin hajun jäljelle, ja koira sitten löysi lumeen tms. hautautuneet ihmiset hetken etsiskelyn jälkeen ja ilmoitti siitä innokkaalla haukulla etsijöille.

Tuolla edellisellä snautserilla hieman se etsiminen kesti ja sitä piti hieman opastaa (tai niin ymmärsin) katsomaan paikkoja, joita se ei vielä ollut läpi (kuten oikeissakin pelastuksissa tehdään, eli käydään läpi esim. kallionkoloja / muita, mistä ei vielä ole etsitty). Tämä pikkupiski sen sijaan juoksi kuin tuulispää ja löysi nämä kaksi "kadonnutta" varmaan ihan parin minuutin sisässä, eikä tainnut tehdä yhtään virhettä.

Lisäksi oli suojelukoiranäytös. Tällasten koirienhan tulee olla erittäin kuuliaisia, ja ensiksi nähtiinkin tästä pieni näytös. Ideana se, että koira seuraa omistajaansa minkään sitä häiritsemättä, käytännössä niin, että koira kulkee koko ajan omistajan rinnalla samaan tahtiin (tätä katsoen). Siis vaikka kiertelivät kentällä muita ihmisiä, törmäsivät heihin, ja vaikka yleisössä oli kymmeniä ihmisiä ja erilaisia ääniä, ei näiden koirien huomio/katse herpaantunut hetkeksikään, mentiinpä sitten kävellen tai juosten, eteen tai ympäri.

 
Suojelukoiranäytöksessä (huomatkaa, että samat koirat kyseessä kuin nuo vetokoiratkin) koirat hyökkäsivät tämän uhkaavan henkilön kimppuun käskystä.

Niille on opetettu tapa käydä kimppuun, ja käskystä niiden tulee päästää myös irti. Mikään ei niitä saa herpaannuttaa, edes vaikka uhri löisi tms. koiraa (tässä käytössä vaaraton, joustava kumipamppu, jonka vaarattomuutta tämä "uhri" demonstroi lyömällä iskuja omaan käteensä).

Nämä oli tosiaankin vasta koulutettavia, että ihan 100%:sti ne ei käskyjä vielä totelleet, mutta hyvällä mallilla näytti koulutus olevan. Että melkoisia sessejä ovat! Ja mikä parasta, niin kaikki olivat aivan innoissaan noista tehtävistä. Osoittaa kyllä hyvin sen, että koiran voi kouluttaa tekemään mitä tahansa ja kuinka fiksuja eläimiä ne onkaan.

Sisällä oli sitten tosiaan tuo näyttely, jonka kävin katsomassa. (Oon ne muut pysyvät näyttelyt nähnyt jo niin monesti, että en käynyt niitä ees vilkasemassa tällä kertaa.)

Lapsia näytti kiinnostavan eniten tuo askartelupaja, mutta itselleni parasta antia näyttelyssä oli ehdottomasti nämä koiran historiasta kertovat infot!

Siinä kävi taas mielessä, että miksi en oo erikoistunut eläinten luihin ja tutkisin sitten lemmikkieläimiä arkeologisesti.. (vielähän sitä ehtii?).

Pienihän tuo näyttely on, eli ei siellä hirveästi mitään esineistöä yms. ollut, mutta jonkin verran kuitenkin kaikkea koiran ja ihmisen väliseen suhteeseen liittyvää tavaraa, tarinaa yms.

Ja yleensä oon kyllä melko vapaamielinen ja oon ehkä nyt vähän turhan rajoittunut mieleltäni, mutta hieman järkytyin eräästä näyttelyn "esineestä", josta otin kuvankin, mutta mun mielestä jotenkin makaaberia, että sen tänne laittaisin. Nimittäin eräässä näyttelyboksissa oli täytetty kiinanpalatsikoira.

Ymmärrän kyllä sen tieteellisen arvon, ja onhan niitä muitakin eläimiä täytetty enkä niissä nää mitään ongelmaa. Silti, tuntuu vähän pahalta ajatella, että täyttäisin oman kuolleen lemmikkini ja sitte sitä töllöttelisin vielä sen kuoleman jälkeenkin... :(

Tai ehkä mulla on vaan jäänyt traumat jostain "Uinu, uinu lemmikkini":stäni...

Ja jos joka kevät lehtien yleisöpalstoilla valitetaan koiran p*skoista, niin on sitä aiemminkin tehty. Nimittäin 1800-luvun loppupuolella jossakin lehtikirjoituksessa ehdotettiin koiraveron käyttöönottoa Ouluun, koska koirat aiheuttaa kaduilla niin valtavasti vahinkoa. Ja lopultahan se vero otettiinkin sitten käyttöön.

Jotkut asiat ne ei vaan ikinä muutu.

Mutta niin, suosittelen kyllä jokaista koiran ystävää käymään katsomassa tuon näyttelyn niin kauan, kuin se Oulussa vielä on!

EDIT: Näyttely Haukkua halki historian on museolla 10.3. saakka, eli nyt hiihtolomalla vielä ehtii käymään. Ainakin museon pihalla myös mainostettiin, että koko hiihtolomaviikon ajan museoon on vapaa pääsy!