Kaikki järjestyy

Mun yksi suurimpia ongelmia on niinkin tavallinen asia kuin kärsimättömyys. Periaatteessa olen hyvin joustava, sopeutuvainen ja pitkäpinnainen, mutta joissakin asioissa sitten asenteeni on yleensä kaikki-tänne-mulle-heti-nyt. En esimerkiksi tykkää jonottamisesta (no, harva siitä pitää), vaan ärsyynnyn suunnattomasti kaikista kupeksijoista. En myöskään sen vuoksi itse tykkää kupeksia, myöhästyä yms. joista tiedän muiden tekemänä itselleni aiheutuvan närkästystä. Tämä onkin johtanut siihen, että mulla on monesti ns. monta rautaa tulessa, nykytermillä teen siis multitaskingia, eli yritän suoriutua samaan aikaan monesta eri asiasta ja tällä tavalla luon itselleni mielikuvan omasta tehokkuudestani. No, myös tutkimusten mukaan tämä ei ole paras mahdollinen tapa toimia ja silloin asiat eivät siis yleensä hoidu parhaiten ja virheitä sattuu. Mutta mua ärsyttää suunnattomasti semmonen, että tiedän itse ("minä olen paras".. öh) tekevänsä asiat nopeammin ja sitten joku ei ehkä ajattelekaan, että ne asiat pitäisi hoitaa nopeasti (:että minun asiat hoituisi nopeasti..)...

No, niin kuin sanoin, niin tämä on paha tapani, ja se, että sen tiedostan, on jo askel parannukseen. Eli yritän monesti laskea kymmeneen ja hengittää, mennä toiseen huoneeseen ja unohtaa omat kiireeni ja koko asian hetkeksi.

Tällä on nyt tekemistä tuon edellisen tekstini kanssa, kun mulla meni hermot nuiden kaikkien varausten kanssa. Välillä piti sitten käydä tekemässä muita asioita ja unohtaa koko asia hetkeksi. En sitten tuota edullisinta lippua onnistunutkaan saamaan, koska lento oli täynnä. Eli tämä tarkoittanee sitä, että nuo halpamatkatoimistot ovat saaneet tietyn kiintiön paikkoja, joita voivat myydä edullisempaan hintaan, mutta itse lentoyhtiöllä on kuitenkin vielä näiden jälkeen paikkoja jäljellä, mutta jonkun verran kalliimmalla hinnalla.

No, jossakin vaiheessa sitten hoksasin, että sieltä Tampereeltahan tosiaan saattaisi myös lähteä lentoja, joka sitten onnekseni olikin yksi edullisimpia hintoja ja jatkolento toinen noista vaihtoehdoista, joita katselin. Lisäksi nyt ei tarvi matkustaa bussilla yöllä Tre-Hki väliä. Nuissa Air Balticin lennoissa on kuitenkin nykyään se jippo, että lipun lisäksi pitää maksaa matkalaukusta 20 euroa, eikä se paino saa olla kuin 20 kg. Tämän yli menevistä kiloista laskutetaan 15e/kilo, etukäteen muistaakseni jos maksaa, niin 5 lisäkiloa saa hintaan 25e. Yritän kuitenkin pysyä tuossa alle 20 kilon määrässä tällä kertaa. Joka tapauksessa en nyt hirveästi lisäköyhtynyt tällä varauksella ja säästän kuitenkin myös aikaa.

Majoitukseenkin sain vastauksen heti, kun en päivittänyt sähköpostiani viisi kertaa tunnissa. Eli majoitus onnistuupi.

Sitten seuraavaksi pitäisi alkaa selvittään nuita opiskelujuttuja, oon nimittäin nyt työntänyt nämä mietteet aivojeni takalokeroon. Mutta pitäisi siis se tutkimuslupa-asia selvittää, eli kun olen sitten Ateenassa, niin voisin heittää (lue: juokse paikasta A paikkaan B paikkaan A paikkaan C jne ja kerää kaksikymmentä leimaa...) jonnekin museovirastolle tai mikä ikinä näistä luvista vastaakaan. Ei hajuakaan, kauanko sen luvan irtoamiseen menee.

Mutta yritän aina pitää mielessäni sen asian, että asioilla on aina tapana järjestyä (tavalla tai toisella). Sillä pääsee jo elämässään melko pitkälle.

Argh

Semmonen hauska sanonta tuli mieleeni, kuin heittää vesilintua.

Maistuiskohan sorsille paperi.

Nimittäin siltä tuntuu nyt tämän gradun kanssa.

Aikoinani varasin liput Suomeen nyt kevääksi siksi, että pääsisin esittämään valmiin gradun maaliskuussa, eli valmistuisin kevään aikana.

No, omapa on vikani että se on niin huono ettei sitä nyt kehtaa valmiiksi sanoa.

Toinen suunnitelma oli sitten esittää ees osa työstä nyt.

Ja nyt kun piti oottaa tuota rahapuolen vastausta, niin on tänne asti venynyt tämä suunnitelma, eli sitä ei kuulemma ehdi ennen pääsiäistä esittää.

Ja kun kuitenkin pitäisi nyt varata lippuja sinne etelään päin, eli vissiin jää sitten tämän työn esittäminen kokonaan.

No, ohjaaja sentään nyt sanoi, että vähempikin tutkimus teatterissa riittää.

Hyvä niin, kun munkin mielestä tuossa gradussa on ihan liian monta palaa nytten.

Eli semmosta viilausta pitää tehä lisää tuohon graduun ja miettiä taas sitten, että millä eväillä tästä eteenpäin.

Välillä mun päässä tuntuu tältä.

Plan B

Kauan odotettu vastaus stipendistä saapui, tättärää:

En saanut stipendiä.

Odotettavasti se myönnettiin eräälle väitöskirjan tekijälle. Hassua, että aihe on vähän samantapainen kuin omani. No niinpä se on, että tää on kuitenki "vain gradu", vaikka toisaalta, kun se on mainittu siinä, että siihen he voivat myös myöntää, niin sitten kuitenkin väikkärin tekijät on varmastikin ensi sijalla.

Mutta semmosta se elämä on. Harmittaa, kun suunnitelma oli tosiaankin valmistua jo nyt, ja tässä tää vaan nyt sitten pitkittyy.

Eli pitää nyt ottaa suunnitelma B käyttöön, enkä nyt ainakaan mitenkään kokopäiväsesti pysty tekemään tuota gradua, vaan pitää ettiä ensin jotain töitä kesäksi, että sais rahaa.

Pitää nyt täytellä sitte lappusia siihen opintojen jatkoajalle, ja jos sitä jatkoaikaa nyt hakis sen verran reilusti, että ehtii tehä sekä töitä, pikaiset tutkimukset ja sitten vielä kirjoittaa jossakin vaiheessa.

Keväthommia

Oon koittanu tämän viikon ajan keksiä tekemistä, ettei tarttis tuota gradua miettiä ihan koko aikaa. Etenkin nyt, kun tekis mieli päivittää sähköpostia ajantasalle koko ajan, että onko mitään päätöstä tullut...

Perjantain MMT meni ihan hyvin, elikkä perinteisen kaavan mukaan lähes tappiin saakka baarissa, lompakossa rahojen tilalle vaihtuivat kuitit, ja aamulla jääkaapissa oli puoliksi syöty pitsa. Kaikki alko kuitenkin oikein mallikkaasti, kun yliopiston pihalle meitä saapui virkistämään Red Bullin auto!

Erinäisten sattumusten jälkeen päästiin lähteen neljän maissa liikkeelle vain hieman myöhässä. Ekassa baarissa Limingan Hannu Krankassa tuli viivyttyä kolme tuntia. Sen jälkeen oli  bussikuskin vuoro olla myöhässä, nimittäin se kävi matkalla kuskaamassa jotain seurakuntaporukkaa ja olivat kuulemma oikein tykänneet retkestä.

Seuraava etappi oli Siikajoella Ruukissa oleva Tervatupa. Siellä oli suositeltavaa maksaa ostokset käteisellä, eli kertonee jotain paikasta muutenkin. Aika vähän paikallisia siellä oli kuitenkin vielä tuossa yheksän maissa illasta.

Täältä kun poistuttiin, niin saatiin myös oma taivaallinen ilotulitus revontulien muodossa. Kuvista ei tietenkään tullut mitään. Seuraava pysäkki oli Oulunsalossa, ja siellä alkoi tunnelma olemaan katossa jo itse kullakin. Puolilta öin saavuttiin Ouluun, ja jatkettiin siis vielä 45:seen. Illan teema taisi olla nuo karkkidrinksut, nimittäin kaverilla oli matkajuomanaan sieltä viime viikonlopun tupareista saatu Ufoshottipullo, ja jotain vastaavanlaista juomaa join sitten myös tuolla nelifemmassa. Ostan ehkä tuliaisiksi Kreikkaan tuon shottipullon (itselleni:D). Mutta eipä tartte tässä baarissa taas käydä ainakaan vuoteen.


Lauantai kun meni sitten puolikoomassa, niin sunnuntaiksi pitikin keksiä jotain itsensä kurittamista, eli kävin siskon ja koiran kanssa hiihtämässä! Oli varmaankin ensimmäinen kerta sukset jalassa sitten yläasteen jälkeen. Se on muuten jännä juttu, että aika monella on hirveät antipatiat juuri hiihtoa kohtaan, ja siitä kuitenkin on Facebook-päivitysten mukaan tullut tälle talvea joku uusi muotiharrastus. Kävinkin sitten vielä toiseenkin kertaan tälle viikolle hiihtämässä Vallun kanssa tiistaina, kun oli mukava ilma.

Tiistaina kävin myös luennolla pitkästä aikaa, eli yli vuosi on viime luennolla istumisesta aikaa. Enkä mää mitään opintosuorituksia enää siis tartte - kaikki on jo täynnä niiltä osin - mutta aiheen vuoksi ihan mielenkiinnosta kävin kuuntelemassa. Kyseessä oli siis Antiikin Ateenan poliittista historiaa, mikä osittain sivuaa myös graduani. Luento oli varsin mielenkiintoinen, paljon tuttuakin asiaa (onneksi - huolestuttavaa olis, jos en tässä vaiheessa mitään tietäis), ainakin niiltä osin mitä sattui kuulemaan, nimittäin vieressä käytävällä tehtiin jotain remppaa ja totta kai piti porata siellä juuri luennon aikaan.

Sattui muuten kans jännä tapaus, kun samalla luennolla olikin sattumalta myös eräs minun kuusi(?) vuotta nuorempi serkkuni!Tuli semmonen fiilis, että vois jo omalta osalta tää opiskelu loppua, kun kohta jo seuraava sukupuoli EDIT: typo < POLVI > !!! pukkaa yliopiston ovista sisään.

Eilen sitten kävin pyöräilemässä kaupungilla, kun hoksasin, että oli viimeistä päivää tuo World Press Photo -näyttely kaupungin kirjastolla. Jostakin luin, että se olisi pieni eikä kovin mielenkiintoinen, eli ajattelin nopeasti vaan katsoa kuvat läpi. No, tunti siellä vierähti, vaikka en ihan jokaista kuvatekstiä edes lukenut. Minusta ainakin kuvia oli yllättävän paljon, ja erittäin mielenkiintoisia! Oli niin iloa kuin suruakin, arkea, sotaa, juhlaa. Joissakin täytyi hämmästellä kuvaajan lahjakkuutta ja kykyä osua paikalle / ottaa kuva juuri oikealla hetkellä - ja toisinaan ei käynyt yhtään kateeksi, nimittäin melko hirveissä olosuhteissa ovat välillä joutuneet olleen.

Näyttely alko heti tunnelmalla "turhat luulot pois", kun ensimmäiset kuvat olivat sodista, maanjäristyksistä, tulvista ja katastrofeista. Näyttelyä ennen olikin ilmoitus, että kuvat saattaa järkyttää herkimpiä katsojia, siellä oli nimittäin kuvia ruumiskasoista yms. aika shokeraavaa. Kyllä pisti miettimään maailmaa ja sitä, että itsellä on lopulta asiat melko hyvin.

Google Street View:n kuvaukset olivat myöskin päässeet näyttelyyn, nimittäin joissakin on otoksia onnettomuuksista. Kuvatekstissä taidettiin mainita, että Saksassa ihmiset eivät ihastuneet tästä projektista, koska se loukkasi liiaksi yksityisyyden suojaa. Olikohan sitten niin, että siellä on osittain bannattu tai ainakin sensuroitu joitakin näkymiä (?).

Tässä oli mun mielestä hauska idea, kuvaaja oli ottanut jostakin arkistosta vanhan valokuvan ja tuonut sen sitten sellaisenaan nykyiseen ympäristöönsä. Kyseessä taisi olla joku valokuvaaja Israelista, ja yksi valokuvista on muuten alueelta, josta A(n suku) on kotoisin.

Bongasin myös yhden suomalaisen kuvan. Tämä taisi olla jonkun italialaisen valokuvaajan ottama, ja kuvattu Kainuun alueella laulujoutsenista.

Vähän tuhannen ja yhden yön tunnelmaa oli näissä aavikolla asuneista marokolaisesta perheestä otetuissa kuvissa.

Kirjastossa oli myös jotain kansalaisopiston pitsitöitä.

Läpi maailman tapahtumien siis meni tämä näyttely. Hyvä, että Oulussa joskus järjestetään tällaisia, ja vielä ILMAISEKSI. Mutta tästä sitten lienee johtunut se, että eipä tuota hirveästi ole mainostettu. Kuulinkin tuolla erään keskustelun, jossa joku tyyppi oli halunnut tulla tähän näyttelyyn ja soitellut ympäri Oulua, että missä ja milloin se pidetään, ja viidennen puhelinsoiton kohdalla oli joku jostakin tiennyt. En myöskään itekkään ensin etes netistä löytänyt faktaa, että milloin tämä näyttely on, jossakin OAMKin sivuilla oli sitten pieni maininta. Mitähän se kaupungin uus matkailuryhmä sitten tekee, jos ei ees tämmösiä asioita voida mainostaa (eikä muuten ole ainoa kämmäys lajissaan edes tälle vuodelle).


Kevät on sitten muuten myös virallisesti täällä. Nimittäin oli kukkamultien vaihdon aika. Siskoni luona asustaa tuo yksi mun rehu, jolla on kyllä kova historia, nimittäin kissat sen kerran (tai useammankin) tiputtivat joskus lattialle ja jossakin vaiheessa siinä taisi olla enää pari lehteä jäljellä. No, mullan vaihdot on tepsineet tuohon ja nytten se porskuttaa varmaan viiden vuoden iässä ja kasvaa vain. En muista tän kasvin merkkiä, mutta suosittelen sitä kyllä - ainoa kasvi, joka ei ole kuollut hoidon puutteeseen / liikaan hoitoon.

Ostin myös tuoretta basilikaa eilen, se on nimittäin huippua salaatissa, kastikkeissa ja missä vaan. Jospa se menestyis täällä, kun laitoin sen myös isompaan ruukkuun.

Suomalainen design

Luin justiinsa Hesarista tällaisen artikkelin: "Raati: Kuivauskaappi on suomalaisen muotoilun paras saavutus"
http://www.hs.fi/kulttuuri/Raati+Kuivauskaappi+on+suomalaisen+muotoilun+paras+saavutus/a1305557912343

Siinä ihmetellään, että miksei astiankuivauskaappi ole levinnyt Suomen ulkopuolelle.

Onkin pitänyt tänne joskus kirjoittaa jotain aiheesta, mutta se on sitten jäänyt, kun tarkoitus oli ensin selvittää, että muistanko väärin vai onko kuivauskaappi todellakin suomalainen keksintö.

Kreikassa siellä meijän kämpässä nimittäin on kuivauskaappi, mutta sitä ideaa ei ehkä tosiaankaan ole ymmärretty! Kerran kysyin, että miksi ihmeessä se on rakennettu sillä tavalla, ja että tietääkö hän, miten sen kuuluisi toimia. Nimittäin tuo kuivauskaapin ritilä on kaapin sisällä niin, että siinä kaapissa on pohja. Eli funktio on lähinnä koota kuivat astiat siihen pystyyn - märkänä se vesi siis valuisi vaan siihen kaapin pohjalle. A:n käsitys oli, että sen ritilän ja pohjan väliin pitäisi laittaa joku astia, joka kerää veden. No, oikaisin tietenkin tämän väärinkäsityksen, että se tulisi olla auki sieltä pohjasta. On monta kertaa tehnyt mieli hakea saha ja vetää se pohja auki!:D Koska tilaa se ei nimittäin myöskään säästä, siihen ritilään mahtuu ehkä kaheksan lautasta, kun päällekkäin niitä voisi pinota varmasti tuplasti.

Kävin eilen Caion tietovisassa ensi kertaa, visa on siis joka torstai. Hauska yhteensattuma, kun tietovisassa ensimmäisessä osiossa kysyttiin suomalaisesta designista, "mikä on monestakin suomalaisesta kodista löytyvä esine, jota suunnittelija kutsui nimellä eskimonaisen nahkahousut" (tms.). Pitäisi tietenkin aina vastata se, mikä ensin tulee mieleen, mutta ajateltiin, että olis liian helppo. Eniweis, ehdotuksia oli myös nämä Fiskarsin sakset, me laitettiin sitten Mariskooli, koska siinäkin on aaltomuotoja.

Mutta oikea vastaushan oli tietenkin Aalto-maljakko, eli Savoy-maljakko.

Hyvä mieli, parempi päivä

Eilisen graduangstin jälkeen tänään onkin ollut sitten vähän parempi päivä.

Aamu lähti hyvin käyntiin jo sillä, että aamulla sain ostettua ensimmäisenä ainejärjestömme Kultun myymän lipun perjantain Magical Mystery Tourille (eli tuttavallisemmin MMT). Ideana on siis bussilla kiertää lähialueen räkälöitä, tällä kertaa reitti on Liminka-Siikajoki-Oulunsalo. En ookkaan pariin vuoteen ollut reissussa mukana, joten jännää mennä nyt ja kuka ties, toivottavasti viimestä kertaa.

Dresscodena olis haalarit, mutta unohdin tietenki lauantaina ottaa ne kotoa mukaan. Enkä viittis huomenna vaan sen takia lähteä niitä hakemaan. Eli voi olla, että menen sitten ilman haalareita, ellen sitten pyydä äitiä niitä tuomaan vaikka tuossa matkan varrella. Pitänee pohtia asiaa.

 

Sain sitten sitä gradua taas vähän enemmän tehtyä - eli lähinnä parin lähteen tarkistettua ja ehkä lauseen lisää tekstiä (hiljaa hyvä tulee...???). Kirjastosta löysin kolme teosta (noin kymmenestä, joita koitin ettiä), joista yks on jopa aika tärkeä, vaikka lopulta ainut mitä siitä irti sain, niin oli lähinnä yks kuva. Mutta niinhän se on monesti, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Yliopistolta lähin siinä vaiheessa, kun tietsikasta loppu akku. Luulin istuneeni pistokepaikkaan, vaan ei siitä pistokkeesta ainakaan virtaa tullut.

Mutta shoppailu piristää aina, eli suuntasin Tokmannin nettopäiville! Yks syy oli mennä kattoon, oisko siellä matalilla vahvuuksilla halpoja lukulaseja, kuten mainostettiin. Kokeilin sitte niitä plus ykkösiä, ja joidenkin kohdalla tuntu, että ne vois melkeen mennäkki, mutta en viitti riskeerata silmiäni vielä enempää. Välillä kun tuntuu, että silmiä ja päätä särkee, mihin pääsyy on varmaankin tietokoneella istuminen, mutta syksyllä kun kävin siinä (ilmaisessa) näöntarkastuksessa, niin siellä sanottiin, että lasit voi hommata jos haluaa, mutta ajankohtasta se vois olla vuoden päästä. Eli ei aivan tuulesta temmattu oo nää mun näön huonontumisen tuntemukset.

 No, löysin sit sieltä kaikkee muutaki tarjousjuttuja, kuten rintsikat vitosella, ja meikkejä.

Myöhemmin illalla vielä halusin päästä cittarin Mammuttimarkkinoille, kun satuin kattomaan tarjouksia ja siellä olikin kaikkea kivaa ostettavaa, ruokaa pääosin kuitenkin.

Tulikin sitten ostettua salaattivermeitä. Tänään oonkin sitten syönyt sekä lounaaksi että päivälliseksi salaattiaterian. Hyvvää. Ja nyt vielä on mansikka+jugurttikippo oottamassa. Mulla on varmaan joku vitamiinivaje kun jatkuvasti tekee mielä jottai salaattia ja marjoja.

Kirkasta kynsilakkaa, ovh. 8,90 e - 50%. Luomivärit 1 e /kpl. (Tokmanni) Lumenen ripsiväri, arvo 16,90 e, kylkiäiseksi, kun osti kolme Lorealin tms. shampoota/hoitoainetta, jotka nekin oli -11%. (Citymarket). 

Tarttinkin kirkasta kynsilakkaa ja ripsarissa ei oo kun kuivat murut jäljellä, ja luomivärit tykkää aina hajota ja vihreää sävyä kaipasin viimeksi viikonloppuna.

PSK Gradu

Avasin tänään taas tuon gradun tekeleeni aikomuksena kirjottaa sitä, mutta törmään vaan jatkuvasti samoihin ongelmiin.

Yks on nuo lähteet, joita ois ihan mukava katella, mutta kun mm. Oulun yliopistossa ei ole lähes mitään saatavilla, ja sitten osa nuista artikkeleista mm. netissä on just sellasia, että juuri se tarvitsemani sivu niistä puuttuu. Sitte jos otan nuo vaan pois, niin koko tähänastinen teksti jää melko ontoksi. Ärsyttää.

Mulla on myös jäsentelyongelmia, kun siinä on niin monta eri osa-aluetta. Lisäksi siinä on paljon tutkimuskirjallisuuden perusteella hankittua pohjatietoa, ja oon nyt kahen vaiheilla, että kuinka merkityksellistä se tieto on. Koska tuo ei ole valmis, niin en tiiä, josko ne vielä vaikuttais johtopäätöksiin myös jotenkin.

Välillä tekis mieli vaan deletoida puolet tuosta työstä. Mutta sitten siellä kuitenkin on semmosta taustatietoa, jotka avaa aihetta lukijalle siitä, että mikä tutkimuksen kohde on.

Siihen seminaariesitykseenkään ei kehtais ihan mitä tahansa kakkaa jättää. Kuitenki sen jälkeen varmaan saa palautetta siitä, että mikä siellä on turhaa.

Jos oikein viittis, niin tekisin kyllä koko työn alusta uudelleen, mutta kun siinä on jo yli 50 sivua.. (joista puolet on varmastikin edellä mainitsemaani turhaa tietoa...)

Jatkan taistelu, saa nähdä miten käy.

Elokuvia

Tykkään katsella yleensä paljon leffoja kotisohvalla makoillen. Onhan toki elokuvateatterissakin oma juttunsa, mutta nykyisillä hinnoilla, kun lippu maksaa kymmentä euroa, ei paljon leffanautintoa tule.

Nyt parin viikon aikana oon katsonut muutaman suht uuden elokuvan, joita voisin suositella esimerkiksi sunnuntai-iltapäivään.

Eilen tuli telkkarista "Get Him to the Greek", suom. Keikkaa Pukkaa. Vähän aikaa piti miettiä, että missä mää oon vasta tämän nähnyt, ja muistinkin, että katsoin sen viime keväänä koneelta Ateenassa ollessani. Leffa sinällään ei mikään huippu ole, mutta tykkään tuosta Russel Brandista ;) Siinä on vähän samaa häröilyä kuin esim. Jack Sparrowssa (samaa näköäkin), joten vähintäänkin silmänruokaa saa tästä leffasta.

Toinen eilisillan leffa olikin Knowing - Tieto. Yleensä oon kattonu kaikki tämän genren leffat, mutta tämä on jostain syystä jäänyt katsomatta. Idea siinä sinällään oli mukava, mutta monissa leffoissa käytetty - (tyttö)lapsi kirjoittaa ennustuksen, joka laitetaan aikakapseliin. Kapseli avataan 50 vuoden päästä, ja päähahmon poika saa tämän ennustuksen käsiinsä. Astrofysiikkatiedemiehenä tämä päähahmo sitten sattumalta keksii tämän kirjeen mysteerin, totta kai aluksi ei kukaan usko, mutta kun seuraavana päivänä ennustus käy toteen, ei häntä enää hulluna pidetäkään. Melko alussa leffan juoni jo käy selväksi, ja totta kai loppuratkasu täytyy tämmösessä leffassa toteuttaa juurikin leffan tavalla. Sopivasti loppu jätti kuitenkin mielikuvituksen varaa. Jos siis tykkää tällasista yliluonnollisista, maailmanlopusta kertovista leffoista, niin tämäkin menee.

Viime sunnuntaina katsoin leffan Horrible Bosses - Kaameat pomot. Tämän kai piti olla humoristinen, ja olihan se sitäkin välillä. Juoni on, että kolme miestä kyllästyy pomoihinsa ja suunnitteleekin sitten jotain näiden varalle - ja totta kai kaikki mikä on mennäkseen pieleen, menee pieleen. Lopussa on kuitenkin onnellinen loppu. Jos siis haluaa sellasta kevyttä komediaa, niin tässä sellanen.

Viime sunnuntaihin kuului myös Jodie Fosterin ohjaama, ja hänen sekä Mel Gibsonin tähdittämä The Beaver - Majava. Aluksi minulla oli trailerin perusteella hieman epäluuloja leffaa kohtaan, mutta lopulta se osottautui, no, oudoksi mutta ihan mukavaksi leffaksi. Mel Gibson on tässä perheenisä, joka masentuu, ja tämän seurauksena kehittää hieman omituisen metodin päästäkseen irti masennuksestaan. Tätä leffaa ei voi suositella tosikoille. Gibsonin tähdittämät leffat ovat yleensä ihan hyviä, eli jos tykkää Gibsonista niin kyllähän tämänkin katsoo.

Parhain viime aikoina katsomani leffa on ehkä Rise of the Planet of the Apes - Apinoiden planeetan synty. Nimen suomennos on ehkä hieman hämäävä, jos siitä saa mielleyhtymän siihen ensimmäiseen leffaan ja kuvittelee tämän jotenkin jatkuvan siitä. Oon sen ekan katsonut joskus, mutta en muista siitä muuta kuin kökön näköiset apinat, jotka olivat vihaisia. Tämä leffa on sinällään itsenäinen, että samaa niissä on vain apinat ja tiede. Leffa sijoittuu nykyhetkeen, ja apinatkin siinä ovat _pääasiassa_ mukavia. Tykkäsin elokuvan ideasta, sillä se on todella ajankohtainen. Ideana tässä siis on, että tiedemiehet haluavat kehittää vasta-aineen ihmisten sairauden hoitoon, ja lopun voineekin arvata. Tämä yhdistyy nykyään esim. siihen, kuinka ainakin erään teorian mukaan (en tiedä onko tämä totta, vai pelkästään jonkun keltaisen lehdistön väite), että nykyiset influenssavirukset ovat peräisin laboratorioista, joista ne sitten joko vahingossa tai tarkoituksellisesti ovat päässeet leviämään ihmiskunnan keskuuteen. Tätä leffaa voi suositella kyllä kaikille katsottavaksi, hieman lääketiedettä ja evoluutiota yhdistelee tämä.

Ja sokerina pohjalla. Moni on varmaankin ainakin joskus katsonut Totoron. Itse olen nähnyt tästä vain pätkiä, kun se on joskus tullut telkkarista, niin nyt tämä kuulemma piti katsoa. Onhan se Totoro ihan hellyttävä, sitä kissabussia oisin varmaan pienempänä pelännyt, kun sillä on se irvistys koko ajan naamalla. Mutta sekin on kyllä kiva idea. Mutta mun mielestä leffa jäi kesken, eli siitä puuttui se jokin huippukohta. Tiiän kyllä että moni tykkää tästä leffasta ihan hirveästi, mutta mää oon ehkä tottunut vähän toisenlaisiin japanilaisiin animaatioihin sitten, kun tämä ei niin hirveästi sykähdytä.

(Kuvat: IMDB - jos kuvat näkyy kahtena tai ne ei näy ollenkaan, niin vikahan ei ole minun)

Juhlia

Tämä viikonloppu on kyllä ollut melkoista juhlimista. Perjantaina oli siis äitini 50-vuotissyntymäpäivä, ja tämän kunniaksi mentiin naisporukalla syömään Oulun Amarilloon. Mukana oli äitini pari ystävää, siskoni ja tämän yhden äitin ystävän tyttö, joka siis on myös minun ja siskoni kaveri.

Tilasin itselleni tortilla-aterian, johon sai valita kaksi mieleistään täytettä, joten otin katkarapua ja kanaa. Hintaa oli noin 19e, ja mielestäni ei ollut aivan tämän rahan arvoinen. Tortillaleipiä oli neljä pientä, eli kun ne loppuivat, täytettä jäi vielä puolet jäljelle. Söin täytteet sitten sellaisenaan kaalisalaatin kanssa, jolloin annos muistuttikin lähinnä kiinalaisista ravintoloista saatavaa ruokaa.

Ens kerralla kokeilen jotain muuta. Ainakin paikan burgereissa oli kokoa, eikä ne taskusetitkään kovin hulluilta vaikuttaneet. Parasta olisivat tietenkin wingsit, mutta kun niitä voi tehdä kotonaankin, niin miksi vaivautua maksamaan siitä enemmän.


Lauantaina oli sitten vuorossa kakkukahvit, eli siskoni kanssa kävimme kotona syömässä kakkua. Äitini osaa kyllä leipoa, ammatiltaan kun on myös keittäjä, mutta tällä kertaa täytekakku ja voileipäkakut oli tilattu leipomosta. Hyviähän ne olivat, etenkin tuo mustikoista ja valkosuklaasta tehty kakku, vaikka kyllä muistan äitini tehneen mm. ylioppilasjuhliini parempia voileipäkakkuja. :)

Illalla olikin sitten vuorossa kaksin verroin bileitä, koska oli sekä opiskelukaverini tuparit, että erään toisen kaverini synttärit. Yritin sitten ehtiä molempiin, ja tupareihin menin sitten sen verran aikasemmin, että ehdin nähdä sielläkin kavereita.

Puolivälinkankaalta olikin sitten suunnitelma pyöräillä Myllyojalle, jonne Googlen kartan mukaan on matkaa noin 5,5 km elikkäs puolisen tuntia menisi matkaan ja tien piti olla aika lailla suora.

No ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä, nimittäin heti aluksi lähdin väärään suuntaan pyöräilemään, ja keskustasta yritin sitten suunnistaa lyhintä reittiä Myllyojalle. Intiön, Värtön ja Hintan kautta ja edestakaisin pyörimisen jälkeen päädyin viimein Myllyojalle - kahden tunnin pyöräilyn jälkeen.

Oulun pyörätiereittejä kehutaan ja minäkin olen sitä mieltä, että ne ovat hyvät, mutta tienviittoihin voisi satsata enemmän. Nimittäin niiden perusteella Myllyojaa ei ole olemassakaan, ja eräskin harhaanjohtava kyltti osoitti kaikki paikat juuri päinvastaiseen suuntaan. Lisäksi kännykkäni ei ole uutta mallia, eli ei siihen mitään reittikarttaa saa ladattua. No, tulipahan pyöräiltyä reilu iltalenkki, eikä sitten niin hirveästi juotuakaan, kun meni tuohon matkustamiseen sen verran aikaa.


EDIT 12.3.:

Google Map.

Tässä suurin piirtein menemäni reitti. Päädyin siis keskustaan (miksi en mennyt Kasarminkadulta oikealla ja pyörin keskustassa??? Tai : Miksi siellä ei ollut mitään KYLTTIÄ, joka ois sanonut pyörätien menevän tuonne Hintan/Myllyojan suuntaan.. Siinä vaiheessa teki mieli luovuttaa ja lähteä vaan ootteleen johonki baariin...). Keskustasta löysin yhden (1) Oulun kartan bussipysäkiltä, josta koitin kattoa suorinta tietä Myllyojalle. Koitin siis päästä oikestaan tuonne Parkkisenkankaalle kaartamalla viistosti oikealle, mutta käännyin liian aikaisin, päädyin Intiön kautta seikkailemaan Värtössä ja Laanilan/Hintan välissä edes takaisin, kun menin vielä joen yli väärältä sillalta (täällä olikin sitten tuo kyltti, jossa mikään paikka ei osoittanut oikeaan suuntaan). Tuota Kuusamontien vartta ajattelin pääseväni ensin tuonne oikealle, tuossa risteyksessä kun oli kyltti "Haapalehto 3". Ehkä oisin sieltä jossain vaiheessa päätynytkin (?) Myllyojalle, vaan siskoni ohjasi puhelimessa kääntymään takasin ja menemään Hintan ja Parkkisenkankaan lävitte. Matkaakaan ei tuon reitityksen perusteella tullut kuin noin 16 km.. Helppoahan se tämän kartan perusteella olisi mennä, vaan ajeleppa tuolla metikössä seudulla, jossa et oo ennen käynytkään.


Täältä sitten hajaannuttiin eri puolille kaupunkia baareihin, suurin osa porukasta meni tietysti Kaarleen, mutta minua ja muutamaa muuta ei sitten huvittanut yhtään jonottaa ensin puoli tuntia, maksaa sisään ja sen jälkeen jonottaa ja olla tuupittavana vielä baaritiskillä. Kaarle on ihan hyvä paikka, mutta ei viikonloppuina ainakaan. En muuten oikeasti ymmärrä mitäköhän vahinkoa siellä sattuisi, jos tuolla olisi ikinä tulipalo, ei sieltä sokkelosta nimittäin kovin äkkiä tuommosilla väkimäärillä ulos tulla...

Eli mentiin siis Kulumaan, jossa kaverini tilasivat drinkit. Rammstein-drinkki on kuulemma jo vanha juttu, ja baarissa on kehitelty uusi drinkki (nimi oli Tuliliekki tai jotakin vastaavaa), jossa saa valoshown kaupan päälle, kun tilaa kolme drinkkiä. Kuluma onkin kyllä yksi Oulun parhaimmista pystäreistä, vaikka istumapaikkoja siellä on aina turhan vähän.

Käytiin vielä Gloriassa, koska Apolloonkaan ei haluttu maksaa sisään. Ilmeisesti nykyään Apollostakin pääsee Gloriaan, mutta ei toisin päin. Tästä piti huolta myös paikan välissä oleva portsari, joka oli, hmm, hieman erikoinen. Yksi syy lisää, miksi mihinkään Apolloon ei kannata mennä.

Ja koska muutakaan kyytiä ei ollut (pyörä jäi nyt suosiolla tuon seikkailun jälkeen sinne Myllyojalle), mentiin sitten siskoni kanssa taksilla kotiin. 20 euroa!!! Ei kyllä tule tavaksi näillä hinnoilla, mutta bussikin olisi ollut joka tapauksessa se 14 euroa ja matkan kesto melkein puoli tuntia, että tällä kertaa sitten näin.

Nyt pitääkin sitten lepäillä ennen seuraavaa rupeamaa.

Ajatuksia naisista, lapsista ja äitiydestä

Luin juuri netistä artikkelin, jossa erästä tuttuani haastateltiin vapaaehtoisesta lapsettomuudesta (http://olotila.yle.fi/mina/parisuhde/oikeus-omaan-kehoon-ei-lapsia). Näkökulma oli mielenkiintoinen, vaikka en asiasta itse olekaan samaa mieltä. Kuitenkin jokaisella naisella tulisi mielestäni olla vapaus itse päättää siitä, tekeekö vai eikö tee lapsia, ja kuinka paljon, jos tekee.

Eilen oli kansainvälinen naisten päivä, joten aihe on ajankohtainen siitäkin syystä. Kaikilla naisilla ei nimittäin ole oikeuksia päättää omasta kehostaan, ja tietyissä piireissä nainen saattaakin olla enemmän tai vähemmän "lapsentekokone".

Lapsettomuuden valintakin on ymmärrettävää, sillä maailmassa on jo nyt liikaa ihmisiä, sekä orpoja tai huonoissa olosuhteissa eläviä lapsia. Minulla on monta tuttavaa, jotka mm. näistä syistä ovat valinneet lapsettomuuden (jokaisella on toki omat perusteensa). Moni on täysin tyytyväinen esimerkiksi lemmikkinsä kanssa, johon voi purkaa hoivaviettiään, mutta eläimeen ei tarvitse olla 24/7 sidoksissa ja se pärjää toisinaan hyvin myös itsekseen.

Itse en kuitenkaan voisi valita vapaaehtoista lapsettomuudesta osin itsekkäistä ja osin hyvinkin epäitsekkäistä syistä. Itsekäs syy on se, että haluan sukuni jatkuvan, tähän maailmaan tulevan kaltaisiani ja ehkä hivenen älykkäämpiäkin ihmisiä - ehkä joku kaunis päivä tulevat sukupolvet saavat aikaan jotain parempaa, ja haluaisin olla "hengessä mukana". Mielestäni ihminen on tehty lisääntymistä varten ja evoluutio, sattumukset/kohtalo ja mikä milloinkin sitten päättää sen, tuleeko niitä lapsia vai ei. Lapsia ei siis noin vaan tehdä, vaan siihen vaikuttaa jokin muu kuin oma tahto - kaikki eivät edes voi saada lapsia, ja joskus lapsettomuuden syyt jäävät hämärän peittoon, vaikka moni sairauskin siinä voi olla takana.

(Luin myös juuri artikkelin kilpirauhasen vajaatoiminnasta, johon päädyin More to Love -blogin kautta. Kuvauksen perusteella tauti voi mm. voi aiheuttaa lapsettomuutta. Ja niin kuin moni muukin, niin myös tuon taudin oireet sopivat minulle monessakin kohtaa. Toistaiseksi en vielä itsestä huolestu tämän asian tiimoilta kuitenkaan, vaikka esimerkiksi väsymystä on nyt enemmän kuin yleensä, ja no, moni painoon, ihoon ja hiuksiin liittyvä ongelma minulla on aina ollut).

Tuossa tulikin jo muutama hiukan kauaskantoisempi epäitsekäskin syy, mutta toisekseen tiedän minulla olevan jonkinlaisen äidillisen hoivavietin, empatiaa ja kykyä kantaa vastuuta, mitkä lapsen kasvatuksessa tarvitaan.

Aasinsillan kautta tämä aihe johtaa siihen, että äidilläni on tänään 50-vuotissynttärit, ja olemme menossa sitä juhlistamaan syömällä Amarilloon. Ilman äitiäni ei minuakaan tässä olisi.

Äiti, pikkusiskoni, isä ja minä jonain 
kaukaisena jouluna.

Kävin eilen erään ystäväni luona kylässä, ja hänellä on ihana 9 kuukautinen poikalapsi. Vähemmästäkin kyllä pieni vauvakuume herää, kun tuollainen iloinen ja söpö lapsi leikkii ja tuhisee! No, omat lapsihaaveeni saavat kuitenkin odottaa vielä tovin sinne saakka ainakin, ettei ole kouluasioita enää murehdittavana. En usko siihen, että pitäisi olla iso talo, farmari, kultainennoutaja ja viisi vuotta avioliittoa takana, ennen kuin lapsia voi tehdä saada, sillä hienot puitteetkaan eivät aina takaa lapselle parasta mahdollista kehitystä maailmassa, joka ei ole pumpulipallossa elämistä. Totta kai vanhemmilta saatava perusturvallisuus, rakkaus ja muut eväät on kaiken lähtökohta, ja siksikin haluan ensin miettiä lapsen tekemistä, vaikka varmaa on myös se, että ei siihen kaikkeen voi etukäteen valmistautua.

Minusta tuli ensi kerran täti vuonna 2004.

Moni ystävänikin on viime aikoina saanut ensimmäisen tai useammankin lapsensa, joten kyllä tässä joku biologinen kello itselläkin kohta pärisee.

 

Kummityttöni.

                                                              

Minulla oli onni tulla tädiksi vielä 

kolmannenkin kerran.

PS. Isän rooli on toki myös tärkeä, mutta se onkin sitten jo toinen asia ja naisena en voi täydellisesti omistautua ottamaan kantaa miehen ajatuksista. Itselleni tärkeää on kuitenkin saada rinnalleni ja lasteni isäksi mies, jonka luotan kantavan oman vastuunsa sataprosenttisesti, ja joka kykenee asettamaan toiset ihmiset itsensä edelle. Ja kylläpä siellä takaraivoni ajatusmaailmassa semmoinen tumma, kiharatukkainen ja ruskeasilmäinen pieni poika tai tyttö iloisena kirmailee ;)