Karkauspäivä

Yksi päivä lisää vuodessa, ja silti tässä elämässä tuntuu, ettei ole tarpeeksi aikaa.

Viimeset neljä kuukautta ja etenki tämä alkuvuosi on menny niiiin nopeesti, että vois melkein niputtaa yhteen kuukauteen koko ajan.

Kaivoin jo matkalaukun kaapista, vielä pitäis täyttää se. Eipä nuita talvivaatteita kovin montaa ole mukaan otettavaksi. Sitä parempi, saapahan tuotua sitten niitä tuliaisia enemmän!

Kathari Deftera

Vuosi sitten kirjotin blogiin aiheesta suunnilleen samalla otsikolla. Tänään siis oli kreikkalaisten pyhäpäivä, "Puhdistautumismaanantai", jolloin laskeudutaan paastoon. Silloin myös ihmiset lennättävät leijoja. Sen luulis olevan lasten puuhaa, mutta pääasiassa oon leijojen kanssa nähnyt aikuisia miehiä.

Tänään on satanut vettä, joten lennättäjille ei oo ollut oikein parhaat ilmat. Niinpä en itekkään lähtenyt mihinkään katsomaan leijoja. Tosin eilen niitä olikin enemmän, kun oli aurinkoinen ja lämmin ilma.

Oulun leveyksillä on kuulemma tänään ollut revontulia. Jospa niistä joku säästyis ens kuullekkin, että pääsis itsekin ihailemaan taivaan ilotulitusta.

Valmis maailma

Jos ei meinaa saada unta, niin monesti sängyssä pyöriessä alkaa pohtia melko filosofisiakin juttuja. Näin myös tänä aamuna, kun en tv-ohjelma -maratonin päätteeksi saanutkaan unen päästä kiinni. Aloitin illan katsomalla Ylen Areenasta Satuhäät, sitten Nelosen Ruudusta Poliisit -sarjaa, sitten Areenasta jälleen Märät säpikkäät -sarjaa (onpa muuten hauska, ja soisi jokaisen suomalaisen painavan mieleensä sen, että suomalainenkin on maahanmuuttaja - ja tykkäsin erityisesti parodiasta suomalaisista naisista) ja sitten lemppariani True Bloodia (sitä kun alkaa katsomaan, niin ei malta lopettaa kesken, kun aina se jää jännittävään kohtaan!).

Eli aamulla kun koitin alkaa nukkumaan, alkoi sitten opiskeluahdistukset pyörimään mielessä.

"Ei ole kiire valmiissa maailmassa".

Näin on sanonta, mutta eihän se pidä ollenkaan paikkaansa. Tässä maailmassa kaikilla on koko ajan kiire: töihin, harrastuksiin, millon minnekin. Koko elämä on aikatauluun sidottua, ja kun deadlinet lähestyy, kiire ja stressi vaan lisääntyy.

Omalla kohdallani deadline nyt siirtyi, mutta se ei tarkota sitä, ettäkö se mitään ahdistusta poistaisi. Ennemminkin päin vastoin, kun nyt täytyy tehdä uusi suunnitelma tutkimusten varalle.

Valmis maailma.

Kenen mukaan? Äkkiseltään keksin vain, että uskonnollisissa opuksissa sanotaan, kuinka maailma luotiin sellaiseksi kuin se on (ja siltikään se ei täysin poista ajatusta siitä, että ihminen kehittyy).

Tieteen näkökulmasta asia on päin vastoin. Maailma kehittyy koko ajan. Kukaan ei voi ennustaa, millainen maailma on esimerkiksi tuhannen vuoden päästä - tai edes sitä, onko maailmaa olemassa silloin.

Tieteessä usein painotetaan sitä, että tiede on faktaa. Kun uskoo siihen, mitä tiede sanoo, ei ole väärässä (helpoin esimerkki on alkuräjähdyksestä, sillä kuka järjellinen ihminen voi kiistää tämän, koska tiede näin sanoo tapahtuneen!).

Tiede on faktaa - siihen asti, kunnes joku todistaa toisin. Tiede ja tieto uudistuu koko ajan. Mikä nyt tiedetään todeksi, saattaa huomispäivänä olla jotain muuta.

Nyt kun teen tämän oman "tieteellisen" tutkimukseni (sen tieteellisyydestä voi olla varmasti montaa mieltä, jos kysytään joltain ei-humanistilta), on seuraava aihetta koskeva tutkimus varmastikin todistaa päätelmäni vääräksi (siis sikäli, että sitä koskaan kukaan muu lukee). Tai jos ei sitä kyetä todistamaan vääräksi, niin sitten ainakin samoihin tuloksiin täytyy hakea vastauksia jotain muuta kautta.

Ei silti voi sanoa, että tiede olisi ihan turhaa (vaikka välillä se siltä tuntuu!), onhan moni asia (lääketiede etunenässä) kehittynyt juuri tieteellisen tutkimuksen ansiosta.

Mutta valmiita maailma ja tieto eivät ole koskaan.

Päivitys: Kaivauksia

Ahkeroin tänään oikein kunnolla! Eli innostuin päivittämään blogiini sivun "Kaivauksia", jossa lyhyesti kerron millasilla arkeologisilla kaivauksilla oon ollut opiskelujeni saatossa. Lyhyesti lähinnä siksi, että en usko ketään kiinnostavan pitkät raportit. Suurimmasta osasta kun sellaisetkin on olemassa, kun opintopisteitä näistä kaivauksista saa kirjoittamalla opintopäiväkirjan.

Ehkä jos joskus intoa ja aikaa riittää, voin tehdä pidemmätkin esittelyt, vaan en nyt ainakaan tällä kertaa.

Tänään olen:

- Lukenut hyvän artikkelin siitä, miksi kannattaa olla lihansyöjä (Image-lehdessä http://www.image.fi/artikkelit/lihan-ilot).

Muistan kyllä miten alotin ala-asteen loppuessa kasvissyöntivauhkoiluni - tosin olin lakto-ovo tai pescovegetaristi eli söin maitotuotteita, kananmunia ja kalaa. Mutta en syönyt sitä, mitä kasvissyöjän pitäisi: papuja, herneitä, linssejä jne. proteiinia. No, olin kasvissyöjä kasiluokan alkuun saakka, jolloin meetvurstivoileivän houkuttavuus lopetti sen. Tämän jälkeen kyllä sanoin, että alan kasvissyöjäksi uudelleen, kun asun yksin. Enpä ole alkanut vieläkään. Koska liha on hyvää, ja oikein valikoituna halpaa. (On toki kasviksetkin) Totta kai jokainen kuollut eläinparka säälittää, mutta samalla tiedän, että en pelasta maailmaa sillä, etten syö eläintä, koska joku toinen sen joka tapauksessa syö. No, tuossa artikkelissa sanottiin monta syytä, joita itsekin olen ajatellut.

Tampereen Hookin kanansiivet Texas Pete -kastikkeella on edelleenkin paras ruokakokemus ikinä! Viime käynnistä siellä on kyllä aikaa, kun nykyään tuota kastiketta voi ostaa melkein mistä vaan ja tehä ite kotona. Pitäisköhän käydä parin viikon päästä tuolla syömässä?

Kuitenkin kun A ei paljon lihaa syö, niin on sen syönti itselläkin vähentynyt. Kerran ostettiin naudanlihaa, josta tein kastikkeen. Kanaa, kalkkunaa ja tonnikalaa oon syöny enimmäkseen. Mutta tonnikala ei ole halpaa, ja kanaa ei muuten vain tee mieli koko ajan syödä (vaikka aika usein tekeekin, ja Suomesta aijon kyllä ostaa mukaan Texas Pete -chilisoosia!!). Papuja, linssejä ja herneitä oonkin syönyt nyt enemmän kuin koskaan. Mm. tänäänkin ruokana oli linssikeittoa.


- Luonut tietokoneelle kansion Gradu, versio 3. Teen tästä nyt graduseminaariin esityskelposen version ja sen jälkeen voi jatkaa uusilla urilla. Ja pohdin, millasia kuvia voin käyttää tuossa, koska ei kai netistäkään saa ihan mitä vain kopioda. No, jossakin sitten sanottiin, että tieteellistä käyttöä varten niitä saa käyttää. Mutta tuo mun haluamani kuva on jonkun museon sivulla, jossa sitten vielä oli erikseen lisenssiohjeet materiaalin käytölle niiden sivulta. Niinpä kaiken varmuuden varalle lähetin niille sähköpostia ja kysyin, saanko käyttää sitä kuvaa opinnäytetyöni tekemiseen. Ei se mitenkään elintärkeä kuva ole (ilmakuva Akropolista), mutta muut vastaavat on vaan jotain pikselimössöä ja aika kehnoja tuohon verrattuna.


- Ollut sisällä, koska pihalla sataa vettä.


- Miettinyt, että myisköhän tuon auton kesällä pois. Tänään se oli taas hyytyny tielle ja jotaki vesitulppajuttuja siinä kai oli (en minä niistä mitään tajua) ja taas sitä oli pitäny korjata. Hyvä auto se on sillon, kun se toimii...


- Pohtinut, jaksaisko tänne blogiin kirjottaa jotain puuta heinää joka päivä. Joskus jaksaa, toisinaan taas ei.

Lykky ja lykkäys

Parina viime päivänä (eli iltana/yönä) oon koittanu tuota gradua kirjottaa eteen päin ja kyllähän se vaan niin on, että on siinä vielä paljon tekemistä. Eli parasta on varmasti jättää se valmistuminen syksyyn. Haen sitä stipendiä, ja jos saan sen, niin teen kesällä tutkimukset ja sitte kirjottelen sitä loppuun. Jos en saa stipendiä, niin oon töissä ensin vähän aikaa, ja sitte ku on vähäsen rahaa säästössä, niin teen sen jälkeen tutkimukset ja gradun loppuun.

Onpahan taas vähän stressiä vähemmäksi. Kyllä tuossa pää hajoaa, jos viikossa pitäis nyt muka saada valmiiksi.

Sieltä stipendin jakavasta järjestöstäkin vastattiin, että ehdottomasti laitan hakemuksen. Sen myöntämisestä päätetään maaliskuun lopussa. Eli joka tapauksessa, siihen mennessä pitäis tämän työn joko olla valmis tai sitten vasta syksyllä.

Kuukauden päästä esitän sitte osan työstä eli mitä oon tähän mennessä tehny.

Tänään oli lämmin päivä eli kävin rannalla pitkällä kävelyllä. Pois tullessa menin tuota yhtä pikkukatua pitkin, ja siellä oli just koiralauma syömässä luita. Ne vissiin luuli, että haluan varastaa ne luut, kun nosti sellasen metakan ja yks niistä tuli haukkumaan. Jos mitään vihaan niin vihasia koiria. No ei se ehkä niin vihanen ollu, mutta meinas silti tulla pissit housuun, kun ne koirat saarto mut paikkaan, mistä ei päässy ees karkuun. En kyllä yksin enää kävele sitä tietä pitkin.

Ja oi onnea! Luulin, että söin tässä taannoin mun viimeset salmiakit, mutta aamulla löysin kaapin perältä vielä yhen pussin! Mikä taas muistutti siitä, että pitäis soittaa ja varata aika hammaslääkärille. Aijoin soittaa jo pari viikkoa (tai oikeastaan pari vuotta..) sitten, mutta joka aamu se unohtuu. Vielä ku on opiskelija ja sais hammashoidot lähes ilmatteeksi, niin kannattais tätä palvelua hyödyntää. Tosin nyt jos eli KUN valmistuminen jää syksyyn, niin sillä tietenki saa ens lukuvuodellekki opiskelijakortin ja -palvelut /-alennukset käyttöön.

Poutaa ja myrskyä

Lukijatilastojen mukaan joku ainakin lukee tätä blogia! Tai sitte oon vaan ite napsutellut tätä sivua ja se tallentuu aina tuonne tilastoihin :)

Sähköt saatiin tosiaan torstai-iltapäivällä. Pahin tuska koitti aamulla, kun ei voinu keittää kahvia! Ensimmäinen asia olikin sähköt saatua kahvin keittäminen. Oon muuten tottunut ja oikeastaan tykkäänkin nykyään tuosta pikakahvista. NesCafe taitaa olla paras hinta-laatusuhteeltaan. Lidlistä ostin kans jotain sen omaa merkkiä kerran semmosen ison purnukan, ei sillä niin makueroa ollut, mutta jotenkin sen toisen kupin loppua kohti alkaa yleensä aina se tökkimään. Suodatinkahvia ei oikeastaan enää tee ees mieli. Kahvinkeittimen sais tietenki kympillä, mutta en itse asiassa ees halua enää ostaa. Jotenkin tuntuu tuo pikakahvi olevan vatsaystävällisempää, ja mulla kun sitä kahvia menee aamupalaksi kaks isoa mottia, niin sen jälkeen vatsakivut on kyllä ihan varma asia. Maku on miedompi, ei kitkerä niin ku monissa suodatinkahveissa on (tosin tumma Presidentti on parasta, eikä siinä tätä ongelmaa oo, jos sitä vaan raskii ostaa).

Gradurintamalta kuuluu vaihtelevaa säätä, odotettavissa sekä poutaa että pyörremyrskyjä. Sain opettajalta palautteen, ja ei niinkään mitään negatiivista koskien itse sitä sisältöä. Mutta ensimmäinen kommentti ohjaajaltani oli miettiä nyt, että missä aikataulussa haluan valmistua. Eli onko minulla tarve valmistua nyt - niin kuin olen tässä vuoden verran mielessäni työstänyt - vai tehdä lisätutkimuksia ja valmistua myöhemmin.

Kuulun tähän ensimmäiseen opiskeluvuoteen, joilla opintoaika on rajattu seitsemään vuoteen. Oma opintoaikani loppuu siis heinäkuun lopussa. Aluksi peloteltiin ties millä sitä, että jos ei valmistu tässä ajassa, niin se olisi hyvästi yliopistosta ja kaikki opinnot on ihan turhaa sen jälkeen. No eihän se nyt ihan näin mene. Jatkoaikaa saa, minun tämän hetkisten tietojen mukaan sillä, että on oppilaitoksen todistus osoittaa se, että opinnot ovat sujuneet ja opiskelijalla on aikomus valmistua. Joidenkin tietojen mukaan nyt pitäisi sitten maaliskuun loppuun mennessä - joidenkin tietojen mukaan taas toukokuussa - lähettää Kelalle tai mikäs virasto se tätä sitten kyttääkään, nämä kyseiset todistukset ja anoa opintojen jatkoaikaa.
Eli tämä ei sinällään ole mikään ongelma, kun gradu on jo viittä vaille valmis.

Ongelma on mikäs muu kuin raha. Opintotuet loppu tammikuussa, eli tällä hetkellä elän säästöillä. Eli aikomus mulla oli tosiaankin valmistua nyt ja mennä sitten töihin.

Alankin jo puhumaan menneessä aikamuodossa, että aikomus OLI. Kun tässä olisi yksi porkkana: Saattaisin, huom. SAATTAISIN, EHKÄ, saada stipendin, jonka turvin tehdä tämä tutkimus loppuun ja valmistua sitten vaikka ensi syksynä. Eli tutkimus, jota graduni tarvitsee, että saisin siitä hyvän arvosanan (puhutaan luultavasti eximiasta tai laudaturista), olisi sitten aikaa tehdä tän stipendin turvin kesällä/syksyllä Ateenassa. Siinä on vain se juttu, että hakemukset tähän pitää lähettää viimeistään kahden viikon päästä, jonka jälkeen tiedän, saanko stipendin vaiko en. Sitä samaa stipendiä hakee varmasti moni muukin opiskelija, joten se ei todellakaan ole taattu. Jos valmistun nyt, on tämä samalla se takaraja, jolloin tämä graduni pitäis olla jo valmiina.

Eli nyt on vähän tämmönen nuorallatanssijana olo. Toisaalta tekis mieli vaan kyhätä tuo gradu loppuun näillä aineksilla, mitä siinä nyt on, palauttaa se, valmistua ja miettiä muita asioita. Toisaalta, jos tuon stipendin saisi, niin mielelläni tekisin semmosen tutkimuksen, jota ei tarttis hävetä ja jota kehtais muillekki esitellä.

Joka tapauksessa laitan hakemuksen sinne, ja kirjottelen nyt tuon gradutekeleeni jonkinlaiseen pakettiin. Suomessa esitän sen seminaarissa vähintäänkin jonkinmoisessa muodossa. Siinä vaiheessa varmasti tiedän jo, jatkanko sen tekemistä vai korjaanko vain ehdotetut asiat, jätän gradun tarkistettavaksi ja tyydyn tyydyttävään arvosanaan. Mitä enemmän luulen, että tuo gradu on valmis, niin sitä enemmän huomaan siinä itekki tekemistä. No, tässä on siis vielä muutama viikko aikaa ahkeroida ja miettiä.

Kreikka liekeissä, minä pimeässä

Suomalaisia nettilehtiä seuranneena välillä tekis mieli tunkea kaikille uutisten kommentoijille vähän murikalla tietoa päähän. Ateenassa sunnuntaina tosiaan sattui tuon säästöpäätöksen jälkeen semmonen mellakka, että siinä paloi muutama kymmenen taloa samalla, mukaan lukien vanha elokuvateatteri ja kuulemma oli yliopistokin tulessa. Mitä Ateenassa asuvilta tutuilta olen asiasta kuullut, niin tämä porukka, joka näitä ilkitöitä tekee, on pienien anarkistien joukko, sama joka riehuu näissä aina kaikkialla (tosin olen kuullut myös epäilyjä siitä, että aina tämän turvallisuuskaartin saapuessa paikalle, tämä mellakka alkaa, eli että siinä olisi syy ja seuraus - mutta tästä en minä enempää tiedä) . Tosiaankaan ei kukaan tavallinen kreikkalainen ole näihin osallisena, ja normaalisti mellakat rajoittuu vaan siihen parlamenttitalon edustalle. Mutta ei täällä mitään suomalaisia vihata, korkeintaan politiikkoja jos niitäkään. Suurin osa ihmisistä kun tietää oman maansa tilanteen ja mitä se vaatii.

Ja mitä tulee siihen lainan antamiseen, niin paha ottaa itsellä kantaa. Tosiasia kuitenki on, että näiden säästöjen myötä tavallisen kreikkalaisen työntekijän palkka supistuu tai tämä joutuu työttömäksi, samalla menee monia firmoja konkkaan. Hinnat ja muut kustannukset nousee koko ajan, esim. bensan hinta on jo noin 1,83 litra ja nousee vaan. Ruuan hinta on samaa luokkaa ku Suomessa, ja moni asia (liha, kahvi yms) on kalliimpaakin. Kasvikset vielä jotenkuten halpoja, mutta tietenkään talviaikana saatavuus joissakin tuotteissa on huonoa, joka näkyy sitten hinnoissa myös.

Eli ei täällä mikään paratiisi ole. Toisaalta, suurimmat ongelmat on Ateenassa, ja jos en avais telkkaria ja lukis nettilehtiä, niin en tietäis näistä tapahtumista mitään. Täällä asiat näkyy lähinnä hintojen kasvuna, ja kesä kun tulee pian, niin turistisesonki alkaa ja kaikilla on täällä ainakin töitä.


Muuten en siis tosiaan tiedä tapahtumista mitään, ja oon kirjotellu gradua eteenpäin. Ei ole vieläkään opettajalta tullut kommenttia, toivottavasti ei tarvi enää kovin suuria muutoksia alkaa tekemään, että tuo valmistuiskin joskus. Se pitäis parin viikon päästä olla jo sen verran valmis, että pystyn sen palauttamaan esittelyn pitoa varten - sen jälkeen siihen pitää vielä tehdä muutoksia, joita tässä esittelytilanteessa suositellaan tehtäväksi.

No, nyt tuli vapaailta tästäkin, kun sähköihin tuli oikosulku, kun A liikutti lämpöpatteria, se meinas kaatua ja naps. Ollaan nyt pimeässä ilman sähköjä, se pääkeskus on jossakin tässä lähellä mutta eipä sitä tuolla pimeässä tiedä ettiä ja talon omistaja ei oo ollu täällä paikalla ainakaan kuukauteen. No, A käy aamulla kattomassa ja kyselemässä, että jostai saahaan ne kytkettyä päälle.

Säästä: Ei täällä sitten mitään jääkautta tullukaan, kaks päivää kesti se kylmyys ja seuraavana päivänä oliki taas parikymmentä astetta. Joka toinen päivä täällä sataa vettä, joka toinen päivä on taas lämmintä. Mutta kuukauden päästä täällä on jo kevät, vaan ittehän oon kohta talven vietossa.

Aaltoja.

Lämmin päivä kävelylle.

Tämä koira on meillä käyny välillä kylässä, kylmimpinä päivinä se nukku meillä ja välillä se tulee aina moikkaamaan. Joku sen varmaan jossaki omistaa. Meijän kissat ei oo moksiskaan siitä, eikä tämäkään niistä, vaikka nuita roskiskissoja se tykkää ajaa takaa.

Kotoisissa tunnelmissa

Tammikuu tuli ja meni. Nopeasti. En blogannu mitään, koska pääosin kulutin aikani gradua kirjottamalla. Eilen lähetin siitä ensimmäisen version opettajalle kommentoitavaksi. Vielä siinä on paljo hommaa, mutta toivottavasti saisin sen maaliskuussa esiteltyä ja paperit tämän jälkeen vetämään.

Varasin liput Suomeen tulolle, eli oon siellä sitten äitin synttäreitten aikoihin. Vielä en oo paluupäivää päättänyt, odotan ensin mitä tuosta gradusta kommentoidaan ja katson sitten, että mihin aikatauluun ehdin tehdä kaikki tarvittavat työt.

Ja mitäs muuta tänne kuuluu:

Kylmää. Pohjois-Kreikassa on uutisoitu pakkasasteita, lumisadetta ja kylmää tuulta. Tännekin tuo kylmä tuuli puhaltaa mereltä. Lunta oli kuulemma ollut vähän joku aamu maassa (tai kuuraa ainakin) mutta nukuin siihen aikaan (tein gradua yöllä kolmeen-neljään saakka) niin en saanut sitten tätä tapahtumaa todistaa. Tämä viikko kuulemma ainakin mennään näissä tunnelmissa. Tulee kyllä ihan Oulu mieleen, kun joka puolelta puskee kylmä tuuli, joka tunkee ikkunoiden ja oven raosta sisälle saakka. Mutta onneksi kohta on taas kesä.

Maanjäristyksiä. Viime viikolla oli maanjäristys lähes joka päivä, en kyllä itse tuntenut kuin yhden, kun useimmat on ollu yöaikaan. Normaalisti maanjäristyksiä täällä on ehkä kahden kuukauden välein. Uutisista sen verran luin, että järistysalue sijaitsee täältä noin 50 km lounaaseen. Siellä meren pohjassa on joku tulivuori, tai sitten mannerlaatat hakkaa toisiaan vasten. Tutkijatkin on sitä mieltä, että tämä on epänormaalia, ja nyt siellä mietitään, mitä tulee tapahtuvaksi. Kuulemma seuraavien kuukausien ja vuosien aikana tiedetään, mitä tapahtuu. On kuulemma ennustettu, että seuraava tulivuorenpurkaus olisi vuonna 2015. Viimeksi sellainen sattui vuonna 1959, ja silloinhan osa saaren taloista sortui, mutta kuulemma yksi ainoa kuoli tässä onnettomuudessa.

Kissoja. En oo raportoinutkaan vielä, että meillä majailee nyt kaksi kissaa. A oli nähnyt yhen kissanpennun itkevän kadulla, ja toi meille. Semmonen öljyssä kieriskellyt alipainonen rääpäle se oli silloin, mutta pesujen ja ruuan jälkeen siitä on tullu reipas kissa, joka painii ja nukkuu Lucyn kanssa. Niin ja Lucykin paljastui pojaksi. Lisäksi yks ilta oli kissanpentu tuolla oven takana, ensin äitinsä kanssa, mutta sitten se äiti lähti omille teilleen. Yritin sitä kissaa houkutella syömään, mutta se piiloutu jonnekki seinän koloon. Ja vaikka kuinka haluaisin, niin ei niitä kaikkia voi pelastaa. Suurin murhehan tässä on, että niille ei oo talvella täällä ruokaa, jos ne ei roskiksesta jotain löydä, ja tuommoset pikkurääpäleet jos eksyy jonkun toisen reviirille, niin äkkiä ne muut sen tappaa. Yhden tapauksen jo näinkin. Selvisi se mysteeri, että miksei tällä saarella ole enemmän kissoja, kun ne kuitenkin lisääntyy aika nopeasti. Lisäksi nyt talvella en tosiaan oo nähnyt äitikissojen kanssa kuin yhden pennun, eli sekin kertoo jo jotain.

Historiallisia löytöjä. Täällä on koko talven tehty tieremppaa, jossa jotain viemäri-, vesi- tai jotain putkia uusitaan. Sen näkösiä on nyt tietkin, kun asfaltti revitään eikä niitä oo nyt päällystetty. Marraskuussa kun se oli tässä kohdalla, niin ehdin sen verran näkemään, että siellä tien alla oli joku antiikin tai ehkä roomalaisaikainen pylväs. Aika äkkiä se sitten myös peitettiin, ennen kuin ryöväät tulevat paikalle. No, eilen kun katsoin, että onko täältä mitään uutisia, niin oli tuosta vähän matkan päästä sitten löydetty hieno roomalaisaikanen reliefi. Tässä on jonkun ottamaa videokuvaa siitä. Harmi, etten ollu ite näkemässä. Mutta tämmösten aarteiden päällä täällä istutaan.

Tällaista lyhyesti tällä kertaa.