Jos ei meinaa saada unta, niin monesti sängyssä pyöriessä alkaa pohtia melko filosofisiakin juttuja. Näin myös tänä aamuna, kun en tv-ohjelma -maratonin päätteeksi saanutkaan unen päästä kiinni. Aloitin illan katsomalla Ylen Areenasta Satuhäät, sitten Nelosen Ruudusta Poliisit -sarjaa, sitten Areenasta jälleen Märät säpikkäät -sarjaa (onpa muuten hauska, ja soisi jokaisen suomalaisen painavan mieleensä sen, että suomalainenkin on maahanmuuttaja - ja tykkäsin erityisesti parodiasta suomalaisista naisista) ja sitten lemppariani True Bloodia (sitä kun alkaa katsomaan, niin ei malta lopettaa kesken, kun aina se jää jännittävään kohtaan!).
Eli aamulla kun koitin alkaa nukkumaan, alkoi sitten opiskeluahdistukset pyörimään mielessä.
"Ei ole kiire valmiissa maailmassa".
Näin on sanonta, mutta eihän se pidä ollenkaan paikkaansa. Tässä maailmassa kaikilla on koko ajan kiire: töihin, harrastuksiin, millon minnekin. Koko elämä on aikatauluun sidottua, ja kun deadlinet lähestyy, kiire ja stressi vaan lisääntyy.
Omalla kohdallani deadline nyt siirtyi, mutta se ei tarkota sitä, ettäkö se mitään ahdistusta poistaisi. Ennemminkin päin vastoin, kun nyt täytyy tehdä uusi suunnitelma tutkimusten varalle.
Valmis maailma.
Kenen mukaan? Äkkiseltään keksin vain, että uskonnollisissa opuksissa sanotaan, kuinka maailma luotiin sellaiseksi kuin se on (ja siltikään se ei täysin poista ajatusta siitä, että ihminen kehittyy).
Tieteen näkökulmasta asia on päin vastoin. Maailma kehittyy koko ajan. Kukaan ei voi ennustaa, millainen maailma on esimerkiksi tuhannen vuoden päästä - tai edes sitä, onko maailmaa olemassa silloin.
Tieteessä usein painotetaan sitä, että tiede on faktaa. Kun uskoo siihen, mitä tiede sanoo, ei ole väärässä (helpoin esimerkki on alkuräjähdyksestä, sillä kuka järjellinen ihminen voi kiistää tämän, koska tiede näin sanoo tapahtuneen!).
Tiede on faktaa - siihen asti, kunnes joku todistaa toisin. Tiede ja tieto uudistuu koko ajan. Mikä nyt tiedetään todeksi, saattaa huomispäivänä olla jotain muuta.
Nyt kun teen tämän oman "tieteellisen" tutkimukseni (sen tieteellisyydestä voi olla varmasti montaa mieltä, jos kysytään joltain ei-humanistilta), on seuraava aihetta koskeva tutkimus varmastikin todistaa päätelmäni vääräksi (siis sikäli, että sitä koskaan kukaan muu lukee). Tai jos ei sitä kyetä todistamaan vääräksi, niin sitten ainakin samoihin tuloksiin täytyy hakea vastauksia jotain muuta kautta.
Ei silti voi sanoa, että tiede olisi ihan turhaa (vaikka välillä se siltä tuntuu!), onhan moni asia (lääketiede etunenässä) kehittynyt juuri tieteellisen tutkimuksen ansiosta.
Mutta valmiita maailma ja tieto eivät ole koskaan.
Eli aamulla kun koitin alkaa nukkumaan, alkoi sitten opiskeluahdistukset pyörimään mielessä.
"Ei ole kiire valmiissa maailmassa".
Näin on sanonta, mutta eihän se pidä ollenkaan paikkaansa. Tässä maailmassa kaikilla on koko ajan kiire: töihin, harrastuksiin, millon minnekin. Koko elämä on aikatauluun sidottua, ja kun deadlinet lähestyy, kiire ja stressi vaan lisääntyy.
Omalla kohdallani deadline nyt siirtyi, mutta se ei tarkota sitä, ettäkö se mitään ahdistusta poistaisi. Ennemminkin päin vastoin, kun nyt täytyy tehdä uusi suunnitelma tutkimusten varalle.
Valmis maailma.
Kenen mukaan? Äkkiseltään keksin vain, että uskonnollisissa opuksissa sanotaan, kuinka maailma luotiin sellaiseksi kuin se on (ja siltikään se ei täysin poista ajatusta siitä, että ihminen kehittyy).
Tieteen näkökulmasta asia on päin vastoin. Maailma kehittyy koko ajan. Kukaan ei voi ennustaa, millainen maailma on esimerkiksi tuhannen vuoden päästä - tai edes sitä, onko maailmaa olemassa silloin.
Tieteessä usein painotetaan sitä, että tiede on faktaa. Kun uskoo siihen, mitä tiede sanoo, ei ole väärässä (helpoin esimerkki on alkuräjähdyksestä, sillä kuka järjellinen ihminen voi kiistää tämän, koska tiede näin sanoo tapahtuneen!).
Tiede on faktaa - siihen asti, kunnes joku todistaa toisin. Tiede ja tieto uudistuu koko ajan. Mikä nyt tiedetään todeksi, saattaa huomispäivänä olla jotain muuta.
Nyt kun teen tämän oman "tieteellisen" tutkimukseni (sen tieteellisyydestä voi olla varmasti montaa mieltä, jos kysytään joltain ei-humanistilta), on seuraava aihetta koskeva tutkimus varmastikin todistaa päätelmäni vääräksi (siis sikäli, että sitä koskaan kukaan muu lukee). Tai jos ei sitä kyetä todistamaan vääräksi, niin sitten ainakin samoihin tuloksiin täytyy hakea vastauksia jotain muuta kautta.
Ei silti voi sanoa, että tiede olisi ihan turhaa (vaikka välillä se siltä tuntuu!), onhan moni asia (lääketiede etunenässä) kehittynyt juuri tieteellisen tutkimuksen ansiosta.
Mutta valmiita maailma ja tieto eivät ole koskaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti