Neuvola ja Perhevalmennus Osa II: Synnytys ja kivunlievitys

Kylläpäs se aika rientää. Neuvolassa kävin jo maanantaina, jolloin viikkoja oli kasassa 30+6. Tuolta Napa-galleriasta voi seurata tarkempia tietoja. Kaikki oli kunnossa, sykkeet oli mielestäni oikein hyvät (en ihmettele, kun sellainen ralli tuolla mahassa käy). Sf-mitalla pudottiin ihan himpun verran keskikäyrän alle, mutta tasaisesti mennään kuitenkin. Neuvolatäti tunnusteli mahaa ja vauvan asentoa, ja päätteli sen olevan raivotarjonnassa eli pää alas päin, vaikka hieman hankalasti se siellä sillä hetkellä ilmeisesti majaili. Joka tapauksessa on nuo liikkeet ja potkut nyt ihan selkeästi tuntuneet ja näkyneet tuossa navan yläpuolella, eli jospa siellä oltais jokseenkin jo asetuttu paikalleen, eikä enää pyörittäisi ympyrää.

Viime käynnistä oli se kolme viikkoa aikaa, ja sinä aikana painoa on kertynyt +2,5 kg, mikä tarkoittaa maagisen +10 kilon poksahdusta rikki. Olen siis samoissa mitoissa, mitä olin suurin piirtein tasan vuosi sitten ja näitä lukuja en toivonut näkeväni ikinä enää koskaan.

Taas pitää vähän selitellä. Mulla kyllä oli tarkotus pysyä pienemmissä nousuissa ja tein kyllä kovasti töitäkin sen eteen liikkumalla ja enpä ole sen valmistujaiskakkuähkyn jälkeen paljon herkkujakaan napsinut! Ja esimerkiksi tasan viikko neuvolaa ennen uimahallin puntari näytti sen kaksi kiloa tuohon vähemmän. Tosin pelkästään sen tunnin uimisen aikana multa oli hävinnyt kilo :D Eli siinä näkee jo sen, mikä vaikutus nesteillä on. Lisäksi, tuo kolmen viikon takainen mittaus tehtiin aamulla, jolloinka mulla oli vatsassa vain kupillinen kahvia. Nyt mitattiin iltapäivän puolella, jolloin olin jo ehtinyt nauttia ne aamukahvit, syödä kaksi kertaa ja lisäksi piti vielä suorittaa vesitankkausta, että varmasti pystyisin sen virtsanäytteen antamaan. Sanomattakin lienee selvää, että myös sillä vasta syödyllä ruualla on vaikutusta!  Jonkin verran mukana saattaa olla myös turvotusta, koska ainakin nilkoista huomaan, että kivasti sukista aina on siellä painaumat. Ja eihän tuossa mitassa näy sekään, minkä verran mukana on rasvaa ja lihasta. Oon ahkerasti kuitenki hiihtäny ja jumpannu, jossa keskitytään lihaskuntoon.. Edelleen samat housutkin mahtuu, kuin kymmenen kiloa sitten (paitsi mahasta). Seuraava neuvola on jo kahden viikon päästä. Jos silloin näyttää edelleen, että paino vaan kasvaa, niin syön kyllä nämä edellä olevat sanani. Mutta veikkaanpa, että se paino ei oiskaan sitten niin paljon noussut, jos edellä selittelemäni pitää ees osittain paikkaansa...

Vaan eipä stressata sillä, kun isompiakin asioita on. Torstaina oli toinen perhevalmennus aiheenaan synnytys ja kivunlievitys. Nyt taisi olla aika lailla kaikki alueen kesäkuun synnyttäjät paikalla, kun juuri ja juuri mahduttiin istumaan tuolla aulassa. Ensin kerrottiin lyhyesti omat mietteet, eipä noita juuri kukaan ainakaan tunnustanut kovin miettineensä ja pelkäävänsä. Sitten ohjaaja kertoi ihan yleisesti joitakin synnytykseen liittyviä juttuja, esim. supistuksista, lapsivedestä ja milloin sinne sairaalaan kannattaa mennä. Että kyllä sen sitten tietää, kun pitää mennä, ja sairaalassa sitten yleensä ollaan se 2-4 vuorokautta.

Tietysti ohjaaja myös kertoi, mitä sinne sairaalaan kannattaa ottaa mukaan. Oon hieman huuli pyöreänä monesta blogista lukenu listoja, mitä ihmiset on pakanneet itselleen sairaalakassiin jo kuukausia ennen synnytystäkään. Tässäpä perhevalmennuksesta saatu lista: henkilökohtaiset hygieniatarvikkeet, omat sisäjalkineet, halutessaan lempimusiikkia tai lukemista. Ei siis mikään kymmenen kohdan lista. Ja hlökohtasesti oon sitä mieltä, että se oman pärstän ulkonäkö on varmasti tuolla sairaalassa viimenen asia mielessä, eli en todella aijo mitään meikkejä ottaa mukaan. Jos hammas- ja hiusharjan muistaisi edes. Eikä itselle eikä sille vauvallekkaan tarvi ottaa kassillista vaatetta. Ohjaaja painotti, että ainakin täällä sairaalassa tilaa on niin vähän (liekköhän muualla sen isompia sairaaloita), että parempi ne vaihtovaatteetkin olisi tuoda jälkitoimituksena sitten, kun se kotiinlähdön aika koittaa.

Katsottiin myös synnytysvideo. Odotin jotain tyyliin verta ja suolenpätkiä, mutta eihän tuo nyt eronnut yhtään siitä, mitä vaikka nyt parhaaseen katseluaikaan telkkaristakin näkee. Eli sitä synnytystä ei kuvattu aitiopaikalta, vaan ihan sieltä sivusta seurattiin. Sitten vielä saimme ryhmissä pohtia kysymyksiä kivunlievityksiin liittyen, mihin ohjaaja sitten vastaili.

Päällimmäisenä mieleen jäi ehkä joitakin vinkkejä ja ohjeita. Edelleen koitan olla ajattelematta tuota itse toimitusta, muuten haluan peruuttaa vielä koko paketin. :D Koitan olla sillä mentaliteetilla, että tulee mitä tulee. Toivottavasti tää maha ei kuitenkaan räjähtäis ennen aikojaan, itsehän oon tosiaan syntynyt noin viikon myöhässä, jospa tämä olis samanlainen laiskuri :) Aijon kyllä kokeilla kaikki mahdolliset kivunlievityskeinot, eikä mulla muutenkaan ole mitään erityisiä toiveita esim. paikan tai asennon suhteen. Kokeillaan, mikä tuntuu hyvältä. Synnytyksen jälkeiseen aikaan liittyen muuten vinkkinä tuli, että kuukautta ennen synnytystä kannattaisi alkaa syömään maitohappobakteereita. Sillä on kuulemma todettu olevan jonkin verran vaikutusta koliikkiin! Toinen vinkki koski sitten sitä mahdollista repeämistä.. (en halua tätä puolta ees aatella!) Eli olisi hyvä kans noin kuukausi ennen hieroa jotain voidetta tai esim. oliiviöljyä välilihaan noin kymmenen minuutin ajan päivässä :D Ohjaajakin tosin sanoi, että se vaatii melkoista viitseliäisyyttä, mutta voipi toimia.

* * *

Kommenttiboksin puolella aikaisemminkin muuten kysyttiin, mikäs meillä on tilanne lapsen isän oleskelupaikan suhteen. En oo hirveästi jaksanut tuota prosessia täällä lähteä ruotimaan, kun lähinnä koitan keskittyä täällä blogissa omiin henkilökohtaisiin asioihini. Mutta sen verran nyt kerrattakoon tilannetta, että A. tosiaan kuukausi sitten kävi Ateenassa jättämässä oleskelulupahakemuksen ja kaikki lähettämäni liitteet yms. Suurlähetystöön. Siellä olikin autettu oikein mielellään ja laitettu kaikki paperit kuntoon, ettei niitä tarttis enää tulla setvimään, muutama tunti siihen oli mennyt. Nyt pari päivää sitten viimein soitin itse Maahanmuuttovirastoon, että missä vaiheessa hakemuksen käsittely on. Oli se hakemus saapunut sinne ja rekisteröity, eli kaikki ok sen suhteen. Mutta mutta, tällä hetkellä käsittelyssä on marras-joulukuussa 2012 vireille laitetut hakemukset. Eli neljä kuukautta sitten! No, eihän se virkailija tietenkään asialle mitään mahda ja mitäpä minä hänelle voin enempiä sanoa. Sieltä sanottiin vaan, että sinne voi sen kiireellisyyspyynnön jättää sitten kirjallisena, mutta ei sekään välttämättä auta mitään, koska samanlaisia tapauksia siellä jonossa on. No, rustailin tuossa äsken ja lähetin sitten jo sen kiireellisyyspyynnön sinne ja koitin vedota niin moneen asiaan, kun vain keksin. A. kun ei pääse edes odottamaan sitä hakemuksen käsittelyä Suomeen, koska ei voi matkustaa Kreikasta tänne, kun sellaisia papereita hänellä ei ole. Tuo oleskelulupa on siihen ainoa mahdollisuus. Ja ei se varmasti tee minun, raskauden eikä vauvankaan henkiselle ja fyysiselle ololle hyvää, jos tässä vielä joutuu jonkun neljä kuukautta tuota käsittelyä odottamaan (puhumattakaan siitä, että millaisen päätöksen ne siellä tekee!).

Tässä vaiheessa ei oikein pysty sinne Kreikkaankaan menemään, vaikka A. kyllä jo tarjoutui maksamaan matkat (on muuten sikakalliit tähän aikaan vuodesta!), jos haluaisin mennä. Mutta mitä jos jotain sattuu, kun ei sillä pienellä saaripahasella ole sellaista sairaalaa, missä asialle voitais mitään tehdä, vaan mun pitäis matkustaa Ateenaan, minne parhaimmassakin tapauksessa vie useamman tunnin mennä, puhumattakaan siitä, mitä se maksaa! Siinä onkin toinen syy, raha, ilman pennin pyörylää mun on sinne ihan turha mennä, en voi siellä kuitenkaan tehdä töitä (12-14 tuntia päivässä? Hah!) eikä A:nkaan varoilla kovin pitkälle pötkitä. No, sitäkin oon miettiny, että kesällähän sinne olis sitten pakko mennä, mutta miten mitään vastasyntynyttä kuskaa monen tunnin lentomatkan päähän kuumaan ja kosteaan paikkaan, joka on täynnä turisteja = infektioita, viruksia, tauteja.. Ei siis niin mitenkään!

Vähän kyllä menee hankalaksi, jos tässä joutuu vielä kuukausia ootteleen. Määki oisin kiinnostunu hakeen syksyksi jotain tekemistä itelleni, opiskelua tai osa-aikatöitä tai jotain, mutta mitenpä sitä mitään tekee, jos joutuukin sitten olemaan yksin kotona vauvan kanssa sen 24/7. Ei noita hoitomahollisuuksiakaan noin pienelle ole, eikä sitä nyt esim. siellä yliopistollakaan voi mukana raahata! Jos mukana ois toinen, joka pystyis hoitamaan, niin olishan asia ihan eri, ei A:kaan ihan heti töitä varmaan täältä saa, jos ei tosiaan mene loppusesongiksi sitten töihin takas Kreikkaan, kuten vähän mietiskeli.

Eli ei tässä ole paljon vaihtoehtoja, kuin vaan ootella ja koittaa olla asioita liikaa miettimättä, ettei järkeään menetä.

Teatterilla

No niin. Nyt parin päivän aikana, jos musta ei kuulu mitään, niin se tarkottaa luultavimmin sitä, että hommaa piisaa. Mihinkään laiskottelemaan tänne en nyt tullut, sen verran se deadline pitää selkärankaa pystyssä.

Näin valmistauduin tähän tutkimukseeni.

Keskiviikkona itse asiassa koitin Suomesta sitten soittaa näille kreikkalaisille arkeologeille, vaan ei kumpikaan vastannut. Kirjotin sitte mailin tuonne Eforialle, että yritän näitä henkilöitä tavoitella, ja että olen tulossa tekeen ne tutkimukset nyt.

Sitten eilen itse asiassa heti soitin toiselle näistä arkeologeista, ja se sit sanoi saaneensa sen viestin. Se halus tulla mun kanssa sinne teatterille, kun sinne olen menossa. Eli kaikki siis järjestyipi näin. Melkein jo hermoilin että saakohan niitä kuvia vieläkään otettua.

Aamulla sitten heräsin jo aikasin, oisin lähteny jo kaheksaksi teatterille, vaan tää arkeologi halus tavata vasta ysiltä, eli siinä söin sitten aamupalankin rauhassa ennen lähtöä. Ja kävellen lähdin tälläkin kertaa. Oishan se toki helppoa ja halpaa suosia noita julkisia, mutta näkeepähän kaupunkia pikkasen samalla. Eikä tuohon matkaan mennyt ku 45 minuuttia, ja olin reilusti etuajassakin ja kävin jo vähän katteleen siellä saitilla, miltä se teatteri näyttää. (Ihan ku 2500-vuotinen rakennelma ois puolessa vuodessa miksikään muuttunu :)

No, tuli sitten se arkeologi, ei kait se muuta tehnyt, kuin about sano niille vartijoille, että oon tulossa tekeen niitä tutkimuksia. Mun lupalappujakaan ei kukaan ees kattonu, vaan pitää ne siltä varalta olla mukana, että joku muukin ne haluais nähä.

Aloin sitten saman tien työn touhuun. Kymmeneltä alko aurinko porottaan muuten jo melko tukalasti. Hiki valu päästä seistessä, ja vettä saa kyllä olla ainaki tuo pari litraa mukana.

Kaikki meni hyvin aina tuonne kolmanteen lohkoon saakka. Siinä vaiheessa tuntu, että ne viivat alkaa vaan lisääntymään... Ja vähän aikaa pohdiskelin sitten, että miten tästä on järkevää edetä. Mullahan siis oli aije kuvata jokaisen viivan väli, ja alustavasti kattelin, että noita on jotain vajaa parisataa viivaa.

No joo, nuita itse asiassa voi olla pikkusen reippaamminkin, tai ainakin tuossa kulmassa nyt, jossa oon, niin niitä on hyvin säilyny. Pitää siis varmaan ainakin tässä vaiheessa muuttaa taktiikkaa ja kattoa, mitä tulee. Mulla on vielä kuitenki kolme päivää aikaa, ja kyllä siinä on riittävästi, mutta se, että mitä järkee on kuvata jokainen viiva yksitellen, kun pointti kyllä käy helpomminkin ilmi. (Eikä ketään kiinnosta tuhat kuvaa jostaki viivasta).

a

No, siinä sitte kahdentoista maissa tietenkin kameran akku ilmoitti olevansa tyhjä. Mulla oli just tätä tilannetta varten tuon rikki menneen kameran JA tän uuden kameran akut molemmat mukana. En vaan eilen millään sitä toista löytänyt. Ei se sitten auttanut, kuin talsia tänne kämpille takasin. Ihan hyvä, nimittäin meinas alkaa aivot olla jo sulaa vahaa, ja 50-aurinkorasvasta huolimatta on tuolla niskassa läntti, joka melko kivasti jo punottaa.


Tulin myös hieman kierrellen, kun aamulla ei mikään koju ollut vielä avoinna. Piti löytää hattu tai huivi mieluummin. Vähän aikaa sai ettiä, että löyty sopiva(n hintanen).

 Pinkki leopardihuivi 4 e.

Haha :D Näyttää sitä ehkä vielä typerältä, mutta en osaa kuvitella itteeni mikään hellehattu päässä. Sanoin kyllä vasta, että kaikki leopardikuosiset vaatteet on ihan tyhmiä.. no, mutta tuo on pinkki! Violettikin olis ollut, mutta kun tätä huivia voi käyttää myöhemmin kaulassakin, niin paremmin piristää asua tuon värisenä.

Löysin nyt kuitenkin vielä yhden penkomisen jälkeen tuon toisenkin akun. Pitää siis mennä teatterille vielä illaksi ja kattoo sitten, että millasella aikataululla huomenna menee. Järkevintähän sinne ois mennä heti kaheksaksi ja pitää iltapäivällä tämmöstä sapattia, hullu siellä koko päivää kykkii.

Kirjastopäivä

Kuten eilen uhkailin itseäni niin tänään vietin tehopäivän.

Aamulla pääsin tosin lähtemään vasta kymmenen jäljestä, kun tarkoitus olis ollut jutella asuntolan emännän kanssa myös siitä, että jos täällä voisi majailla pari päivää pitempään. Toimiston ovi oli kuitenkin visusti kiinni eikä kenenkään ääniäkään kuulunut talosta, eli päättelin pääsiäisloman vielä jatkuvan.

Olin ensin ajatellut kävellä metrolle ja siitä mennä kirjastolle, mutta matkalla muutinkin mieltäni ja päätin sitten kävellä koko matkan. Ilma oli kuitenki hyvä kävelylle, parikymmentä astetta ja pilvistä - varmaan tavalliselle suomalaiselle tallaajalle oikein ihanteellinen "kesä". Tunteroinen kului matkaan, mutta ei se mitään, kun ei ollut kiire mihinkään. Ja kirjasto ainakin oli jo avannut ovensa.

 Tyyppejä.

 

 Puodin pitäjä.

 Yliopiston seinät on saaneet osansa mielipiteistä.

Löysinkin sitten aika lailla kaiken lähdeaineiston, mitä lähdin etsimäänkin. Skannauksen kanssa mulla oli _edelleen_ ongelmia, kun se jumiutui aina skannausvaiheessa. Vartin taistelin kunnes päätin siirtyä vanhan ajan menetelmään ja otin sitten valokuvilla kirjojen sivut talteen. Kamerasta loppu tietenkin kesken kaiken akku, mutta sen jälkeen koitin vielä kerran sitä skanneria - ja se toimi! Niinpä uuden kirjapinkan kanssa yrittämään. Vähän aikaa tosin sai taas jonottaa sille skannerille, kun sillä näytti olevan muillakin tarvetta. Sillä aikaa kyllä löysin sitten kirjaston nettisivujen kautta kyseiset artikkelit sähköisessä muodossa, eli säästyin monelta skannaamiselta jo siinä. (Osa nuista kirjoista on siis netissä, mutta sinne on pääsy vain, jos sinne on ostanut ja maksanut oikeudet, ja tällä kyseisellä kirjastolla näytti olevan oikeudet suurimpaan osaan alan teoksista).

 Teatterikirjallisuutta.

Ja ihan hyvä, että löytyi nuo sähköiset versiot, nimittäin vihaan tuota skanneria jo senkin vuoksi, että se on niin H I D A S. Kolmenkymmenen sivun skannaamiseen meni yli puoli tuntia - ja siinä oli siis vasta yksi artikkeli. Päätin, että huomiseksi otan kameran mukaan ja kuvaan loputkin mitä tarvitsen, ettei tarvi hermojaan tuohon menettää.

Pois mennessäkin olin ajatellut ottaa metron, mutta päätin sitte kävellä myös takasin päin. Yleensä mulla olis tuommosen kävelyn jälkeen alaselkä p**kana ja jalat rakoilla, mutta fiksuna laitoin aamulla nuo uudet lenkkarit jalkaan ja ne on kyllä kuin tehty pitempiin kävelyihin!

Matkalla en voinu vastustaa kiusausta, ja kuvata - kissoja <3 - sen verran oli vielä akussa jäänyt virtaa, että sain pari nopsaa kuvaa napsaistua. :)

Paluumatkalla kävin kaupassa, oli nimittäin tuon kahden päivän makaroonidieetin jälkeen pakko saada jotain vihanneksia ja proteiinia nassuun.


Huomenna on kansainvälinen monumenttipäivä, eli kaikkiin paikkoihin pääsee ilmaseksi, eli sen kunniaksi ajattelin kiivetä Akropoliille. Onhan mulla vielä olemassa tuo museokortti, jolla siis pääsen muutenkin ilmaiseksi joka paikkaan, mutta kun tapahtuman tarkoitushan on nimenomaan kannustaa ihmisiä vierailemaan historiallisilla kohteilla ja museoissa, niin tokkohan siihen pitää osallistua.

Ja sitten siirrynkin odottamaan ja jännittämään, että kulkeeko lautat huomenna - osa nimittäin voidaan perua kovien tuulten vuoksi. Ja jos ne kulkee, niin sitten näen kultsini pitkästä aikaa! <3

Χρόνια Πολλά!

Ryppyyntymispäivä on kulunut lähinnä niistäessä. Sain vissiin sillon sieltä junasta tai mistä lie kunnon kevätlentsun. Vähän se jo viikonloppua kohti teki tuloaan, mutta heräsin sunnuntain vastasena yönä pari kertaa siihen, kun nenästä valu ihan ku vettä. Lentomatka meni sitten niistellessä, pari tuntia nukahin heti sen jälkeen kun Ateenan koneeseen pääsin. Sitten koneen alkaessa laskeutuun meni oikea korva lukkoon paineesta ja lentsun sivutuotteista, ja aukes oikeastaan vasta tänään aamupäivällä.

En tiiä paransiko alkavaa lentsua lauantainen saunareissu, kävin nimittäin isosiskon kanssa Rajaportin saunalla. Se on semmonen +100-vuotias yleinen sauna. En tiennyt mitä odottaa siltä, mutta ainakaan se ei odotuksia vastannut, nimittäin se oikeasti oli oikein vanhan ajan sauna. Miesten ja naisten puoli on erikseen, mutta ne jakaa yhteisen kiukaan, joka itse asiassa muistuttaa lähinnä leivinuunia. Jos/kun miehet heittää löylyä omalla puolellaan, niin toiselle puolelle se lämpö tulee myös, ja sitä ilmaa voi säädellä semmosella kapulalla säädettävän ilma-aukon avulla. Jos sinne taas haluaa vettä heittää, niin se kiuas löytyy sitte luukun takaa sen uunin sisältä. Pesuallas on myös yhteinen, siihen lasketaan vesi, ja sitte se allas jakautuu seinän alta molemmille puolille. Pesutila on siinä alhaalla ja lauteet sen pesutilan päällä, eli sinne lauteille mennään portaita pitkin. Aika hauska kokemus, kyllä siellä melkeen pari tuntia viihty.

Katottiin muuten sitten illalla myös itsensä Stephen Kingin versio Hohdosta, joka mun mielestä on parempi kuin se Kubrickin ja samaa mieltä olivat leffan katsottuaan myös seuralaiset. Ehkä siksi, kun siinä se juoni menee sen kirjan mukaisesti, mikä mun mielestä on hyvä.

- - - - - -

Oli tietenki eilen sitten tuon pääsiäisen takia kaikki junavuorot ja ilmeisesti sitten metrotkin lentoasemalta peruttu, mutta bussi keskustaan kulki ja oli kyllä melkosen täynnä. Pääsin kuitenki sillä Syntagmalle, josta sitte otin tänne asuntolalle taksin. Enpä oo ehkä ikinä nähnyt katuja täällä näin tyhjillään.


Oonkin nyt sitten puolitoista päivää juonut kuumaa, mustaa kahvia. Kyllä, nimittäin kun täällä on se pääsiäinen nyt niin ei ole kaupat auki, ja pikakahvi on suunnilleen ainut tuote, mitä älysin ottaa mukaan. Lisäksi otin mm. makaroonia ja maapähkinöitä, joista saakin oikein maittavia, ravitsevia ja terveellisiä aterioita (yhhhh..).

On tuossa näköjään kuitenkin tuo viereinen leipomo auki aamusta iltamyöhään, joten sain sieltä sentään haettua tänään aamiaista sekä juhlakakkua.

Ja syntymäpäiväni kunniaksi minulle soitettiin myös harmonikkaserenaadikin!

Eli oon nyt sitten ollut sisällä kaks päivää, kun en viittiny lähtee pöpöjä levitteleen ja itteäni enempää sairastuttamaan tuonne ulos. Sen verran ehin eilen sentään ilmaa haistelemaan, että ihanasti nuo appelsiinipuut taas tuoksuu.

Nyt on olo kuitenki jo sen verran parempaan suuntaan, että ajattelin josko kävisin huomenna kattomassa, joko kirjasto ois pääsiäisen jäliltä auki ja pääsisin vähän kirjamateriaalia tuohon graduun taas selailemaan.

Takaisin Ateenassa

Viisi viikkoa kenttätöissä on nyt ohi, ja saavuin aamulla Ateenaan. Huomenna illalla jatkan lautalla jälleen matkaa kohti Santorinia. Kuvia tuli otettua paljon, lisäilen niitä tänne kunhan jaksan.

Ps. Koko viiden viikon aikana satoi yhteensä noin viisi pisaraa vettä.

Muuttoja ja mukavia uutisia

Terkkuja kesäisestä, sateisesta Ateenasta. Nyt onkin tullut harva se päivä vettä. Eilen satoi oikein kunnolla puolisen tuntia. Olin kaupungilla juuri silloin hakemassa uutta puhelinliittymää.  (Numero on muuten +306983669584 tähän uuteen. Tuolla aikaisemmalla kun tulee liian kalliiksi soitella [noin 30 senttiä minuutti eri liittymään puhelut]). Ja tänään taas tälläkin hetkellä taivas avautui salamoiden kera.

Katu tulvii. Enpä halunnut olla tämän tytön kengissä. Taustalla Ateenan vanha yliopisto.

Ateenan kansalliskirjasto vesisateessa.

Toukokuun viimeinen päivä, tarkoittaa siis, että toinen harjoittelija lopetti tänään työt ja lähtee torstaina Suomeen. Koska hänen asuntonsa, jossa hän on saanut asua yksin, vapautuu, niin saan muuttaa siihen. Muutan siis kamani kerrosta alemmaksi ens maanantaina. Ollaan lähdössä nyt illalla jäähyväislounaalle, johtaja, assistentti ja miehensä, minä, Virve ja Sanna, siis tämä Rooman aikainen tuttavuuteni, joka asustelee täällä Ateenassa tutkimustaan tekemässä seuraavan reilun vuoden ajan.

Selvitin Kelalta, miten nyt värkkään tuon osotteeni kanssa ilman, että se vaikuttaa opintotukea heikentävästi. Vastaus: "Ulkomaan jakson ajalle voit hakea opintotukea täyttämällä opintotuen muutosilmoituslomakkeen, --- Liitteeksi hakemukseen tulee toimittaa laitoksen/tiedekuntasi todistus siitä, että ulkomaan jakso kuuluu Suomessa suorittamaasi tutkintoon. --- Noiden osoitteiden suhteen ei tule ongelmaa, jos päivität osoitetietosi ulkomailla olon ajalle vanhempiesi luokse. Voit siis saada asumislisää ulkomaille, vaikka osoitteesi olisikin vanhempiesi luo. Sillä laitoksen lausunnolla todistat että olet todellisuudessa ulkomailla. Ulkomaan osoitetta sinun ei siis ole pakko ilmoittaa väestörekisteriin lainkaan."

Eli tämä selvä, laitan osotteeni sitten Liminkaan. Paljon ei tosiaan sitä postia tule, kun laskut tulee nettipankkiin ja osa NetPostiin. Joitakin virallisia lappuja sieltä välillä tulla tupsahtelee, mutta ei mitään tärkeämpää. Taas pitää alkaa pyörittää vaan nuita yliopiston papereita, jos ei se keväällä jo lähetetty lipare kelpaa - samoja opintoja kun täällä edelleenkin teen.

Ja vielä sain lisää iloisia uutisia, kun vilkaisin aamulla pankkitiliä ja hieraisin silmiäni kahdesti. Hain sitä stipendiä tiedekuntamme kattokillalta graduani varten, ja sieltä olikin myönnetty ihan hyvä summa kattamaan matka- ja majoituskuluja täällä Kreikassa. Eli se nyt on ainakin varmaa nyt, että syksyllä tulen olemaan Kreikassa, mutta vielä on suunnitelmat hiukan avoinna, että miten, milloin ja missä. Eli kerron sitten, kun tiedän asiat varmaksi.

Talven viimeinen viikko: Reissuja ja herkkuja

Koska on huhtikuu, 1. Aprilios ja Aprillipäivänäkin tunnettu päivä, niin kevään voi julistaa virallisesti alkaneen. Ainakin minun lukemissa antiikista kertovissa kirjallisuusteksteissä kerrotaan maaliskuun aikana olleen vielä talvimyrskyjen, mutta tämän jälkeen laivat pääsivät jo merellä purjehtimaan. Eli: KEVÄT ON TÄÄLLÄ!

Samalla loppui pitkä kevennetty viikko-ohjelma, kun Tuomas taitaa näillä hetkillä olla ilmassa jossakin Keski-Euroopan maisemissa. Siispä kertaukseksi kerron viime viikon seikkailujamme.

Sunnuntai

Vahdinvaihto jätettiin suosiolla aamulla katsomatta, kun väsytti niin paljon. Kellojakin kun piti siirtää, niin oli ihan sekaisin ajasta. Mutta puolilta päivin kauniin auringonpaisteen saattelemana lähdettiin Akropolille, se (+ muut museot) on sunnuntaina ilmaisia. Tutustuttiin hieman graduni aiheeseen eli Dionysoksen teatteriin, ja viivatkin bongattiin istuimista.

Mutta mun ei kuulemma tarvinnut nyt tehdä mitään tieteellistä tutkimusta, siispä jatkettiin ylös. :D Rinteellä oli vielä Herodes Attikuksen odeion. Taustalla Filopappos, jossa käytiin torstaina.

Huipulla olikin lämmin (muutenkin kuin vain kiipeilystä johtuen) ja tähän vuodenaikaan nähen turistejakin oli paljon liikkeellä. Hienolla ilmalla saikin kivoja kuvia. Huipulla oli myös koira, jonka kukkulan vartija kävi hätistelemässä nukkumasta tiehensä - Parthenonin sisään, sekös on parempi sinne kuseksia?

Samaan aikaan oli Propileonin ulkopuolella joku joukko, joka vastusti valtion aikomusta tuhota rautatien rakentamisen yhteydessä löydetty 12 jumalan temppeli. Muistelin lukeneeni tuosta aikaisemmin Ateenan uutisissa - kas tässä linkki, jos kiinnostaa lukea enemmän: http://freethoughtnation.com/contributing-writers/63-acharya-s/493-ancient-greek-altar-of-the-12-gods-endangered-by-development.html. Allekirjotettiin sitten vetoomus säilyttää tämä muinaisjäänne.

Kulttuuriannoksen jälkeen käytiin syömässä Plakalla, paikassa jota Lonely Planet suosittelee (en muista raflan nimee). Menu, johon sisälty alkusalaatti (runsas), moussaka (runsas) ja jälkkäriksi jäätelö (2 palloa), makso alle kympin, ja oli hyvää.


Maanantai

Aurinkoisen päivän kunniaksi tarkoitus oli jatkaa kukkulointia, ja niinpä lähdettiin kävelylle Likobittoukselle. Eipä ollut paljon muutoksia tullut, kukkia alkanut kasvaa ja poiminkin pienen kimpun kämpille vietäväksi. Kukkulan pusikoissa seikkaillessa kohdattiin lehtiä mutusteleva kilpikonna, joka ei tykänny meijän seurasta vaan kipitti pensaaseen piiloon sen verran nopiaa, että hädin tuskin ehdin kuvan nappasta.

Kukkulakierroksen jälkeen käytiin lähileipomossa, kun oon jo kauan (=2 kuukautta) haaveillut niistä leivoksista. Ei lopulta otettu ku sellanen fetapiiras eikä makiaa ollenkaan. Vaan hyvä oli sekin.


Tiistai

Täksi päiväksi oli vähän sadetta lupailtu, mutta kuitenkin eilen jo päätettiin, että mentäisiin Pireukseen, paikkoja katteleen plus mun piti löytää kevättakki, joita Outletista luulin halvalla löytyvän.
Mentiin tramilla, mutta kiireessä en huomannu kattoa mikä sen määränpää oli, niin puolivälissä piti vaihtaa toiseen. Vaihto tapahtuikin Delicatess-kaupan edustalla, jossa poikettiin sisällä. Löysin mm. lankaa halvalla (kymmenen rullaa 80 senttiä) ja pari pussia pähkinöitä.

Muutama tippa tuli vettä, mutta ei niin, että se olis haitaksi asti ollu. Käveltiin jonkun verran satamassa, koitettiin mennä ettiin Delfinaariota kun sinne oli jotkin kyltit, mutta melko kuolleelta näytti se paikka, jossa niitä oli ehkä joskus ollut. Urheiltiin kiipeämällä melkein Pireuksen korkeimmalle kohdalle, mutta eipä siellä ollut kuin asuinrakennuksia. Museoita olis ollu pariki, mutta sen verran ois tullu kävelymatkaa, enkä voinu olla ees varma että ne ois enää aukikaan, eli suunnattiin sitten vain Outlettiin. Ei ehkä mikään miehen unelmapuuha lomalla, mut mun oli se takki etittävä, ja kyllähän ne kaikki takit pitää kattoa (hinta/malli) läpi, että sopiva löytyy. No sattumalta semmoinen osu kätösiin ja sain vaivasella kympillä ittelleni kevättakin mukaan. Muuta en ostanu, ei tuo budjetti enää leviä yhtään enempiä.

Kuva Pireuksesta Akropolille päin:

Zoomilla...

...ja ilman.

Keskiviikko
Tuomas oli katsonut jostain netistä, että metroreitin varrella oli muutama ostoskeskus. Käveltiin eka Plakan ja Monastirakin läpi, josta löysin huivin ja laukun, yht. 12 e. Uusi väri: sininen. 

Muistin myös käydä katsomassa sen musiikkimuseon, mutta sinne näytti olevan 4 e sisäänpääsy, niin jääköön se toiseen kertaan, ehkä.

Metrolla päästiin jonnekin kauas, ohi Olympia-stadionin (näkipähän senkin vilaukselta), jossa ostoskeskus olikin heti aseman vieressä. Siellä oli kolmessa kerroksessa eri putiikkeja, yks lähinnä vaatteille pyhitetty. Alennusmyynnit näytti olevan ohi. Muutenkin siellä oli hinta vähän laidasta laitaan. Mutta yhden kesähameen bongasin kympillä. Pitää tulla tänne sitten seuraavan kerran, kun on alennusmyynnit menossa.

Torstai
Tuomaksen viimeinen ilta Ateenassa. Vettä satoi aamulla kunnolla, että piti laittaa kumpparit jalkaan.

Ainut, mitä enää olin suunnitellut, niin oli käydä siinä suklaakaupassa, jonka bongasin sillon jokunen viikko sitten. Sieltä käytiin ostamassa pari leivosta (2,20 e/kpl) ja muutama käsintehty suklaa hintaan 19,80e /kilo, Tuomaksen mukaan saattaapi Suomessa maksaa semmoset jopa kolminkertasen summan. Ehkä siellä pitää käydä toistekin, mutta ei sentään jatkuvasti :P

Illalla käytiin syömässä Monastirakilla päin. Eräässä raflassa sisäänheittäjä sanoi, että suomalaisille on -10 % alennus, naureskelin sille vähän, mutta mentiin silti siihen paikkaan (suht' edulliset hinnat). Tuomas valitti listalta kalalautasen kahdelle (32 e), ja siinä olikin oikein herkullista syötävää. Kissoissa riitti viihdykettä, kun ne vilisteli ravintolassa, taisin tiputtaa palan mustekalaa vahingossa ja palan rapua "vahingossa" niille. Ja ihme ja kumma, kyllä vaan saatiin se kymmenen prossan alennus, mikä lie siinä ollutkaan (ehkä se, ettei otettu leipää, kun sitä erikseen kysyttiin :)

 


Tämmöinen oli reissut tältä viikolta. Vähän haikein fiiliksin päästin Tuomaksen lähtemään kylmään Suomeen.

PS. Muutkin saa tulla käymään ja yhden voin majoittaa tännekin.

Odottavan aika on pitkä

Alkuviikko on mennyt lähinnä tulevaa viikkoa valmistellessa. Maanantaina kun töiden jälkeen tarkotus oli mennä katsomaan, mistä saisin ostettua bussiliput Spartaan. Olin merkinnyt jonkun pyörylän karttaan, menin sinne metrolla. Hortoilin aikani ees taas, kunnes muistin, että ei se bussiasema siinä oo vaan siitä piti lähteä joku jatkobussi, jota ei kuitenkaan näyttänyt tulevan. Eli menin takas metroon ja sillä seikkailin kartan mukaan bussiasemaa lähimmälle asemalle. Kartassani kun oli se huono puoli, että paikka, jossa olin, ei enää ollut kaupunkikartassani, vaan suuremmassa mittakaavassa niin, että piti oikeastaan kahden suuren maantien avulla suunnistaa oikeaan paikkaan. Päädyin jonnekin asutusalueelle ja lähdin sitten hortoilemaan sinne päin, jossa vaistoni sanoi bussiaseman olevan. Muutaman epäuskoisen hetken jälkeen, käveltyäni moottoriajoneuvokaistan reunaa kilometrin verran, tulin paikkaan, jossa oli busseja rivissä ja sain ostettua kaksi lippua perjantaina Spartaan menevään linja-autoon hintaan 19.50/á.

Pois ajattelin lähteä kävellen, busseja meni sieltä kaksi, toisesta ei reittitietoa ja toinen olisi mennyt sinne, mistä ensin koitin tuota bussiyhteyttä etsiä. Mutta tarkoitus oli katsoa, että kauanko matkaan kuluu aikaa helpointa reittiä, jotta perjantai-aamulla ei tule sitten kiire. Lähdin ensin kävelemään suuntaan, josta kaikki bussit ja taksit näytti tulevan, mutta kun alue näytti slummiutuvan ja semmosesta pienestä hökkelistä tuli roisin näkösiä miehiä ulos, niin käännyin äkkiä takasin päin ja lähin samaa reittiä, mistä tulinkin. Siinä kaikessa rauhassa kävellessä jostain talon pihasta takaani ryntäs joku koira, joka haukkui ei-niin ystävällisesti. Säikähin ja oikeen kiljasin, en kääntyny kattoon mikä piski se oli vaan jatkoin matkaani toivoen, ettei se tartu kinttuun kiinni :D Joku edellä oleva koirankusettaja taisi mainita asiasta jotain, mitä lie.

Pääsin hengissä metroasemalle ja kävin siinä supermarketissa. Eipä ollut häävi valikoima eikä hinnatkaan sen kummemmat kuin lähikaupassakaan, ja superia se ei ollut nähnytkään. Taitaa oma lähisiwa olla suunnilleen samaa kokoluokkaa (ja hinta-). Kyllä on ikävä Suomen suurkauppoja!

Tiistaina sain töissä mieluista puuhaa, kun johtaja tahtoi minun käyvän kuvaamassa eräässä liikkeessä antiikin aikaisten soitinten rekonstuktointeja. Se olikin itse asiassa tuossa bussireitin varrella, ja löysin paikankin saman tien kun bussista hyppäsin ulos. Liikkeessä sisällä oli itse paikan omistaja, nainen joka puhui hyvää englantia ja oli tosi kiinnostunut, mitä niillä kuvilla tein - siis aivan positiivisessa mielessä. Pahoitteli putiikin - tai oikeastaan työpajan - tilaa, koska ovat juuri muuttamassa tavaroita lauantaina Plakassa avautuvaan museoon. Piti jättää sinne oikein omat yhteystiedot, jos tälle tulee jotain asiaa. Lupasin käydä museossa, ja käynkin kyllä. Maanantaina näytti olevan museot kaikki kiinni, mutta ensi viikolla käyn kyllä joka tapauksessa.

Otin itsellekin muutamia kuvia, ihailkaa (Soittimet eivät siis ole myytävänä):

On siellä lyyraa, kitharaa, aulosta ja montaa muuta, mukana myös hieman uudempia perinnesoittimia.













Bussia ootellessa kulttuurikeskuksen edessä sattui olemaan koira, jota piti tietenkin valokuvata.

Oonkohan ollu kipiä tai jotain, työtoveri on ollut koko viikon potemassa flunssaa ja eilisen yön nukuin kahdella täkillä, viltillä ja päiväpeitolla. Aamullakin epäilin, mikä päivä mikä maa, kun olin menossa torille, eikä sitä ollut niin missään! Piti miettiä että onko nyt oikeasti keskiviikkoa ja mikä juttu tää on. Töistä tullessakaan sitä ei ollut siinä ja niin piti käyä kaupassa, jossa oli jonkun verran kalliimpa ku torilla. Mutta kannatti pitää tullessa hoksottimet auki, kun ihmettelin erästä miestä, joka kantoi hirveetä säkkiä appelsiineja ja kun katsoin sen tulosuuntaan, näky siellä muitaki tyyppejä pussit käsissään ja pari naista viiletti ostoskärryjen kanssa. Näyttää olevan paikallisilla oikeasti tapana käydä vihannestorilla ostoskärryjen kanssa, mistä lie niitäkin haalineet itselleen. Mutta siellä se oli, aivan toisessa paikassa missä aikasemmin, ja oli tuohon aikaan vielä ihan hyviä hedelmiä polkuhintaan, mm. appelsiineja kilo 19 senttiä ja sain viimeiset hyväkuntoiset raavittua pois. Liekkö se torimyyjä, nuori mies iski silmänsä minuun, ku oikein piti jäädä kiittelemään ja poiskin päin tullessa moikkasi :D Sipuleita sain, viimeiset hyvät nekin, semmosen kymmenen pikkusta 20 sentillä. Melkeen ilmasia siis. Tulipa kerranki hyvälle mielelle, mutta en ymmärrä miksi ne oli nyt ihan eri kadulla ku aiemmin.

Tässä sitä sitte ootellaan, että saan tänne Tuomaksen kyläilemään. Oli ehtiny lentojen välissä käymään Amsterdamissa raflassa! Oon kyllä niiiin kateellinen. Reissuhalu iskee - reissussa! Laadin tuossa meille viikon ohjelmaa :D Ei kuule tänne lomalle tulla, vaan kulttuuria katsomaan! Plus etten oo itekkään vielä käynyt oikein missään, mitäpä sitä yksin töiden jälkeen lähtiskään. Viikonlopulle on jo luvattu pariakymppiä lämpöjä. Alkaa se kevät pikku hiljaa tulemaan, tänäänki ihastelin puistossa, kun niin alko pensaat vihertämään, kun kasvattaa uusia lehtiä.