No niin. Nyt parin päivän aikana, jos musta ei kuulu mitään, niin se tarkottaa luultavimmin sitä, että hommaa piisaa. Mihinkään laiskottelemaan tänne en nyt tullut, sen verran se deadline pitää selkärankaa pystyssä.
Keskiviikkona itse asiassa koitin Suomesta sitten soittaa näille kreikkalaisille arkeologeille, vaan ei kumpikaan vastannut. Kirjotin sitte mailin tuonne Eforialle, että yritän näitä henkilöitä tavoitella, ja että olen tulossa tekeen ne tutkimukset nyt.
Sitten eilen itse asiassa heti soitin toiselle näistä arkeologeista, ja se sit sanoi saaneensa sen viestin. Se halus tulla mun kanssa sinne teatterille, kun sinne olen menossa. Eli kaikki siis järjestyipi näin. Melkein jo hermoilin että saakohan niitä kuvia vieläkään otettua.
Aamulla sitten heräsin jo aikasin, oisin lähteny jo kaheksaksi teatterille, vaan tää arkeologi halus tavata vasta ysiltä, eli siinä söin sitten aamupalankin rauhassa ennen lähtöä. Ja kävellen lähdin tälläkin kertaa. Oishan se toki helppoa ja halpaa suosia noita julkisia, mutta näkeepähän kaupunkia pikkasen samalla. Eikä tuohon matkaan mennyt ku 45 minuuttia, ja olin reilusti etuajassakin ja kävin jo vähän katteleen siellä saitilla, miltä se teatteri näyttää. (Ihan ku 2500-vuotinen rakennelma ois puolessa vuodessa miksikään muuttunu :)
No, tuli sitten se arkeologi, ei kait se muuta tehnyt, kuin about sano niille vartijoille, että oon tulossa tekeen niitä tutkimuksia. Mun lupalappujakaan ei kukaan ees kattonu, vaan pitää ne siltä varalta olla mukana, että joku muukin ne haluais nähä.
Aloin sitten saman tien työn touhuun. Kymmeneltä alko aurinko porottaan muuten jo melko tukalasti. Hiki valu päästä seistessä, ja vettä saa kyllä olla ainaki tuo pari litraa mukana.
Kaikki meni hyvin aina tuonne kolmanteen lohkoon saakka. Siinä vaiheessa tuntu, että ne viivat alkaa vaan lisääntymään... Ja vähän aikaa pohdiskelin sitten, että miten tästä on järkevää edetä. Mullahan siis oli aije kuvata jokaisen viivan väli, ja alustavasti kattelin, että noita on jotain vajaa parisataa viivaa.
No joo, nuita itse asiassa voi olla pikkusen reippaamminkin, tai ainakin tuossa kulmassa nyt, jossa oon, niin niitä on hyvin säilyny. Pitää siis varmaan ainakin tässä vaiheessa muuttaa taktiikkaa ja kattoa, mitä tulee. Mulla on vielä kuitenki kolme päivää aikaa, ja kyllä siinä on riittävästi, mutta se, että mitä järkee on kuvata jokainen viiva yksitellen, kun pointti kyllä käy helpomminkin ilmi. (Eikä ketään kiinnosta tuhat kuvaa jostaki viivasta).
No, siinä sitte kahdentoista maissa tietenkin kameran akku ilmoitti olevansa tyhjä. Mulla oli just tätä tilannetta varten tuon rikki menneen kameran JA tän uuden kameran akut molemmat mukana. En vaan eilen millään sitä toista löytänyt. Ei se sitten auttanut, kuin talsia tänne kämpille takasin. Ihan hyvä, nimittäin meinas alkaa aivot olla jo sulaa vahaa, ja 50-aurinkorasvasta huolimatta on tuolla niskassa läntti, joka melko kivasti jo punottaa.
Tulin myös hieman kierrellen, kun aamulla ei mikään koju ollut vielä avoinna. Piti löytää hattu tai huivi mieluummin. Vähän aikaa sai ettiä, että löyty sopiva(n hintanen).
Haha :D Näyttää sitä ehkä vielä typerältä, mutta en osaa kuvitella itteeni mikään hellehattu päässä. Sanoin kyllä vasta, että kaikki leopardikuosiset vaatteet on ihan tyhmiä.. no, mutta tuo on pinkki! Violettikin olis ollut, mutta kun tätä huivia voi käyttää myöhemmin kaulassakin, niin paremmin piristää asua tuon värisenä.
Löysin nyt kuitenkin vielä yhden penkomisen jälkeen tuon toisenkin akun. Pitää siis mennä teatterille vielä illaksi ja kattoo sitten, että millasella aikataululla huomenna menee. Järkevintähän sinne ois mennä heti kaheksaksi ja pitää iltapäivällä tämmöstä sapattia, hullu siellä koko päivää kykkii.
Näin valmistauduin tähän tutkimukseeni.
Keskiviikkona itse asiassa koitin Suomesta sitten soittaa näille kreikkalaisille arkeologeille, vaan ei kumpikaan vastannut. Kirjotin sitte mailin tuonne Eforialle, että yritän näitä henkilöitä tavoitella, ja että olen tulossa tekeen ne tutkimukset nyt.
Sitten eilen itse asiassa heti soitin toiselle näistä arkeologeista, ja se sit sanoi saaneensa sen viestin. Se halus tulla mun kanssa sinne teatterille, kun sinne olen menossa. Eli kaikki siis järjestyipi näin. Melkein jo hermoilin että saakohan niitä kuvia vieläkään otettua.
Aamulla sitten heräsin jo aikasin, oisin lähteny jo kaheksaksi teatterille, vaan tää arkeologi halus tavata vasta ysiltä, eli siinä söin sitten aamupalankin rauhassa ennen lähtöä. Ja kävellen lähdin tälläkin kertaa. Oishan se toki helppoa ja halpaa suosia noita julkisia, mutta näkeepähän kaupunkia pikkasen samalla. Eikä tuohon matkaan mennyt ku 45 minuuttia, ja olin reilusti etuajassakin ja kävin jo vähän katteleen siellä saitilla, miltä se teatteri näyttää. (Ihan ku 2500-vuotinen rakennelma ois puolessa vuodessa miksikään muuttunu :)
No, tuli sitten se arkeologi, ei kait se muuta tehnyt, kuin about sano niille vartijoille, että oon tulossa tekeen niitä tutkimuksia. Mun lupalappujakaan ei kukaan ees kattonu, vaan pitää ne siltä varalta olla mukana, että joku muukin ne haluais nähä.
Aloin sitten saman tien työn touhuun. Kymmeneltä alko aurinko porottaan muuten jo melko tukalasti. Hiki valu päästä seistessä, ja vettä saa kyllä olla ainaki tuo pari litraa mukana.
Kaikki meni hyvin aina tuonne kolmanteen lohkoon saakka. Siinä vaiheessa tuntu, että ne viivat alkaa vaan lisääntymään... Ja vähän aikaa pohdiskelin sitten, että miten tästä on järkevää edetä. Mullahan siis oli aije kuvata jokaisen viivan väli, ja alustavasti kattelin, että noita on jotain vajaa parisataa viivaa.
No joo, nuita itse asiassa voi olla pikkusen reippaamminkin, tai ainakin tuossa kulmassa nyt, jossa oon, niin niitä on hyvin säilyny. Pitää siis varmaan ainakin tässä vaiheessa muuttaa taktiikkaa ja kattoa, mitä tulee. Mulla on vielä kuitenki kolme päivää aikaa, ja kyllä siinä on riittävästi, mutta se, että mitä järkee on kuvata jokainen viiva yksitellen, kun pointti kyllä käy helpomminkin ilmi. (Eikä ketään kiinnosta tuhat kuvaa jostaki viivasta).
No, siinä sitte kahdentoista maissa tietenkin kameran akku ilmoitti olevansa tyhjä. Mulla oli just tätä tilannetta varten tuon rikki menneen kameran JA tän uuden kameran akut molemmat mukana. En vaan eilen millään sitä toista löytänyt. Ei se sitten auttanut, kuin talsia tänne kämpille takasin. Ihan hyvä, nimittäin meinas alkaa aivot olla jo sulaa vahaa, ja 50-aurinkorasvasta huolimatta on tuolla niskassa läntti, joka melko kivasti jo punottaa.
Tulin myös hieman kierrellen, kun aamulla ei mikään koju ollut vielä avoinna. Piti löytää hattu tai huivi mieluummin. Vähän aikaa sai ettiä, että löyty sopiva(n hintanen).
Pinkki leopardihuivi 4 e.
Löysin nyt kuitenkin vielä yhden penkomisen jälkeen tuon toisenkin akun. Pitää siis mennä teatterille vielä illaksi ja kattoo sitten, että millasella aikataululla huomenna menee. Järkevintähän sinne ois mennä heti kaheksaksi ja pitää iltapäivällä tämmöstä sapattia, hullu siellä koko päivää kykkii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti