Neuvola ja Innopinion-iltama

Mulla olis jo maanantaina pitäny olla neuvola, mutta aamulla mut herätettiin soitolla (uskomatonta, nukuin pitkästä aikaa yli kahdeksaan!) että käviskö joku muu aika, kun neuvolatäti oli joutunut vastailemaan neuvolapäivystyksen puhelimeen. Kävihän se uusikin aika (saispa samalla myös viikonlopun ruokaturvotuksen aisoihin :D ).

Neuvolatätiäkin tietysti kiinnostaa Azizksen tilanne. Soittelin Maahanmuuttovirastoon taas tässä yks päivä, eipä se asia ole mihinkään edennyt. Mun kiireellisyyspyyntö on rekisteröity, mutta ei tiennyt puhelimessa sanoa, että vaikuttaako se mitään mihinkään. Eräältä tutulta, joka joskus on ollut samanmoisessa tilanteessa, kuulin, että pitää vaan jaksaa soitella sinne, että jos ne pistäis asioihin vauhtia. Neuvolatäti alkoi myös imetyksestä puhumaan, sanoi, että heidän tehtävä on siitä kertoa ja kannustaa siihen, mutta kertoi toki myös vaihtoehdoista ja siitä, että ei se aina onnistu. Oli muuten vähän yllättynyt siitä, että me katsottiin se norjalaisversio siitä imetysvideosta, hänenkin mielestään se on vähän ahdistava.

Kaikki oli edelleen hyvin (Klik: Napa). Keskikäyrillä heilutaan edelleen, sykkeet hyvät, minulla kaikki arvot hyvät (ja painosta totean vain, että mitäs minä viimeksi sanoin). Pää löytyi edelleen alhaalta. Aika jännä, miten "kovaa" ne uskaltaa sitä vauvaa tuolla mahan sisällä tunnustella, kun muutamat ihmiset ei oo melkeinpä uskaltanu ees koskea mun mahaan tunnustellakseen vauvan potkuja, kun pelkää painavansa liian lujasti. Ja sitten ihmettelee, kun tökin vauvaa takas, kun se potkii :D Ja kyllähän se potkii. Taitaa muuten tulla äitiinsä ruokahalun suhteen, nimittäin aina kun mulla on nälkä, niin tuolla alkaa ihan hirveä hepuli, "ruokaa tänne ja äkkiä" -tyyliin. Puhumattakaan, että sitten kun syön jotain hyvää :D

Viimeksi tuli muuten puhetta siitä, että kun olen ollut ulkomailla, niin pitääkö multa ottaa pari ylimääräistä näytettä. Neuvolatäti oli nyt selvittänyt, että pitää. Eli jos on asunut ulkomailla / ollut sairaalahoidossa (vuorokauden) vuoden sisällä, niin pitää ottaa näytteet MRSA-viruksen eli eräänlaisen sairaalabakteerin selvittämiseksi. Muussa tapauksessa sairaalassa joutuu sitten karanteeniin, eli tässä tapauksessa kosketuseristykseen. Mitään vaaraa siitä ei bakteerin kantajalle itselleen ole, tuo vain tekee vastustuskykyiseksi tietyille antibiooteille, ja sitten leviää helposti, mikä sairaalaolosuhteissa aiheuttaa sitten ongelmia esim. leikkauspotilaille. Neuvolantäti otti sitten näytteen ensimmäisen osan eli bakteeriviljelyn nenän limakalvoilta - semmosella pumpulitukolla pyyhki siis mun sieraimet läpi! Toinen osuus jäi sitten mulle kotitehtäväksi, nimittäin kolme näyteputkiloa pitää sitten ottaa ulosteesta. :D Että kaikenlaista mielenkiintoista sitä tuleekin vastaan.

Iltapäivällä piti vielä rientää paikallisen sanomalehti Kalevan tiloihin. Osallistuin tässä taannoin erääseen mielipide-/innovaatiokampanjaan, jossa sähköpostitse tuli lähettää erilaisia ideoita Kalevan parantamiseksi (sekä lehti-, netti- että mobiiliversioon) ja sitten myöskin arvostella muiden ideoita. Parhaimmat siinä luvattiin palkita lahjakortilla, joka minua ainakin motivoi lähettämään pienimmänkin päähän nousseen idean ja naputtelemaan arvosteluita aina, kun niitä sähköpostiin tupsahti. Ja tämähän tuotti tulosta, pisteitä nimittäin ropisi. Parhaimmisto sitten kutsuttiin Kalevaan yhteiseen ideointi-iltamaan kera muiden yhteistyökumppaneiden, jossa ideoita vielä jatkojalostettiin. Osallistuneista muodostettiin neljä ryhmää, ja saatiin tosiaan muutamasta ideasta vielä kehitellä toimivaa juttua tunnin ajan ja sitten esittää ne. Valittiin itse asiassa idea, jonka minä olinkin tuossa sähköpostikampanjassa aikaisemmin esittänyt. Kaikkien piti äänestää parasta ryhmää, ja muillakin oli tosi hyviä ideoita.

Siksipä en olis uskonut, että meidän tiimi voitti sen ideoinnin. Siitä palkkioksi jokainen tiimissä sai S-ryhmän lahjakortin. Lisäksi sain toisen lahjakortin, koska olin kerännyt eniten pisteitä tuossa sähköpostikampanjassa. Kaikki kyllä onnitteli minua, että oikeaan osoitteeseen meni - saan vauvalle ostettua jotain. Mulla onkin jo ostoslistaa kehitteillä, mitä kaikkea pitäisi ostaa. Mm. hajusteettomia pyykinpesuaineita ja sitä rataa. Lisäksi jokainen sai vielä pois lähtiessään kuukauden tutustumiskoodin eKalevaan ja muistitikun. Eli kannattipa jälleen kerran osallistua yhteen kampanjaan!

* * *

 

EDIT:

Lisätäänpäs tänne vielä mahdollisuus voittaa kymmenen euron lahjakortti Kappahliin, eli Pörrösukan blogissa on käynnissä arvonta!

 

Neuvola ja Perhevalmennus Osa II: Synnytys ja kivunlievitys

Kylläpäs se aika rientää. Neuvolassa kävin jo maanantaina, jolloin viikkoja oli kasassa 30+6. Tuolta Napa-galleriasta voi seurata tarkempia tietoja. Kaikki oli kunnossa, sykkeet oli mielestäni oikein hyvät (en ihmettele, kun sellainen ralli tuolla mahassa käy). Sf-mitalla pudottiin ihan himpun verran keskikäyrän alle, mutta tasaisesti mennään kuitenkin. Neuvolatäti tunnusteli mahaa ja vauvan asentoa, ja päätteli sen olevan raivotarjonnassa eli pää alas päin, vaikka hieman hankalasti se siellä sillä hetkellä ilmeisesti majaili. Joka tapauksessa on nuo liikkeet ja potkut nyt ihan selkeästi tuntuneet ja näkyneet tuossa navan yläpuolella, eli jospa siellä oltais jokseenkin jo asetuttu paikalleen, eikä enää pyörittäisi ympyrää.

Viime käynnistä oli se kolme viikkoa aikaa, ja sinä aikana painoa on kertynyt +2,5 kg, mikä tarkoittaa maagisen +10 kilon poksahdusta rikki. Olen siis samoissa mitoissa, mitä olin suurin piirtein tasan vuosi sitten ja näitä lukuja en toivonut näkeväni ikinä enää koskaan.

Taas pitää vähän selitellä. Mulla kyllä oli tarkotus pysyä pienemmissä nousuissa ja tein kyllä kovasti töitäkin sen eteen liikkumalla ja enpä ole sen valmistujaiskakkuähkyn jälkeen paljon herkkujakaan napsinut! Ja esimerkiksi tasan viikko neuvolaa ennen uimahallin puntari näytti sen kaksi kiloa tuohon vähemmän. Tosin pelkästään sen tunnin uimisen aikana multa oli hävinnyt kilo :D Eli siinä näkee jo sen, mikä vaikutus nesteillä on. Lisäksi, tuo kolmen viikon takainen mittaus tehtiin aamulla, jolloinka mulla oli vatsassa vain kupillinen kahvia. Nyt mitattiin iltapäivän puolella, jolloin olin jo ehtinyt nauttia ne aamukahvit, syödä kaksi kertaa ja lisäksi piti vielä suorittaa vesitankkausta, että varmasti pystyisin sen virtsanäytteen antamaan. Sanomattakin lienee selvää, että myös sillä vasta syödyllä ruualla on vaikutusta!  Jonkin verran mukana saattaa olla myös turvotusta, koska ainakin nilkoista huomaan, että kivasti sukista aina on siellä painaumat. Ja eihän tuossa mitassa näy sekään, minkä verran mukana on rasvaa ja lihasta. Oon ahkerasti kuitenki hiihtäny ja jumpannu, jossa keskitytään lihaskuntoon.. Edelleen samat housutkin mahtuu, kuin kymmenen kiloa sitten (paitsi mahasta). Seuraava neuvola on jo kahden viikon päästä. Jos silloin näyttää edelleen, että paino vaan kasvaa, niin syön kyllä nämä edellä olevat sanani. Mutta veikkaanpa, että se paino ei oiskaan sitten niin paljon noussut, jos edellä selittelemäni pitää ees osittain paikkaansa...

Vaan eipä stressata sillä, kun isompiakin asioita on. Torstaina oli toinen perhevalmennus aiheenaan synnytys ja kivunlievitys. Nyt taisi olla aika lailla kaikki alueen kesäkuun synnyttäjät paikalla, kun juuri ja juuri mahduttiin istumaan tuolla aulassa. Ensin kerrottiin lyhyesti omat mietteet, eipä noita juuri kukaan ainakaan tunnustanut kovin miettineensä ja pelkäävänsä. Sitten ohjaaja kertoi ihan yleisesti joitakin synnytykseen liittyviä juttuja, esim. supistuksista, lapsivedestä ja milloin sinne sairaalaan kannattaa mennä. Että kyllä sen sitten tietää, kun pitää mennä, ja sairaalassa sitten yleensä ollaan se 2-4 vuorokautta.

Tietysti ohjaaja myös kertoi, mitä sinne sairaalaan kannattaa ottaa mukaan. Oon hieman huuli pyöreänä monesta blogista lukenu listoja, mitä ihmiset on pakanneet itselleen sairaalakassiin jo kuukausia ennen synnytystäkään. Tässäpä perhevalmennuksesta saatu lista: henkilökohtaiset hygieniatarvikkeet, omat sisäjalkineet, halutessaan lempimusiikkia tai lukemista. Ei siis mikään kymmenen kohdan lista. Ja hlökohtasesti oon sitä mieltä, että se oman pärstän ulkonäkö on varmasti tuolla sairaalassa viimenen asia mielessä, eli en todella aijo mitään meikkejä ottaa mukaan. Jos hammas- ja hiusharjan muistaisi edes. Eikä itselle eikä sille vauvallekkaan tarvi ottaa kassillista vaatetta. Ohjaaja painotti, että ainakin täällä sairaalassa tilaa on niin vähän (liekköhän muualla sen isompia sairaaloita), että parempi ne vaihtovaatteetkin olisi tuoda jälkitoimituksena sitten, kun se kotiinlähdön aika koittaa.

Katsottiin myös synnytysvideo. Odotin jotain tyyliin verta ja suolenpätkiä, mutta eihän tuo nyt eronnut yhtään siitä, mitä vaikka nyt parhaaseen katseluaikaan telkkaristakin näkee. Eli sitä synnytystä ei kuvattu aitiopaikalta, vaan ihan sieltä sivusta seurattiin. Sitten vielä saimme ryhmissä pohtia kysymyksiä kivunlievityksiin liittyen, mihin ohjaaja sitten vastaili.

Päällimmäisenä mieleen jäi ehkä joitakin vinkkejä ja ohjeita. Edelleen koitan olla ajattelematta tuota itse toimitusta, muuten haluan peruuttaa vielä koko paketin. :D Koitan olla sillä mentaliteetilla, että tulee mitä tulee. Toivottavasti tää maha ei kuitenkaan räjähtäis ennen aikojaan, itsehän oon tosiaan syntynyt noin viikon myöhässä, jospa tämä olis samanlainen laiskuri :) Aijon kyllä kokeilla kaikki mahdolliset kivunlievityskeinot, eikä mulla muutenkaan ole mitään erityisiä toiveita esim. paikan tai asennon suhteen. Kokeillaan, mikä tuntuu hyvältä. Synnytyksen jälkeiseen aikaan liittyen muuten vinkkinä tuli, että kuukautta ennen synnytystä kannattaisi alkaa syömään maitohappobakteereita. Sillä on kuulemma todettu olevan jonkin verran vaikutusta koliikkiin! Toinen vinkki koski sitten sitä mahdollista repeämistä.. (en halua tätä puolta ees aatella!) Eli olisi hyvä kans noin kuukausi ennen hieroa jotain voidetta tai esim. oliiviöljyä välilihaan noin kymmenen minuutin ajan päivässä :D Ohjaajakin tosin sanoi, että se vaatii melkoista viitseliäisyyttä, mutta voipi toimia.

* * *

Kommenttiboksin puolella aikaisemminkin muuten kysyttiin, mikäs meillä on tilanne lapsen isän oleskelupaikan suhteen. En oo hirveästi jaksanut tuota prosessia täällä lähteä ruotimaan, kun lähinnä koitan keskittyä täällä blogissa omiin henkilökohtaisiin asioihini. Mutta sen verran nyt kerrattakoon tilannetta, että A. tosiaan kuukausi sitten kävi Ateenassa jättämässä oleskelulupahakemuksen ja kaikki lähettämäni liitteet yms. Suurlähetystöön. Siellä olikin autettu oikein mielellään ja laitettu kaikki paperit kuntoon, ettei niitä tarttis enää tulla setvimään, muutama tunti siihen oli mennyt. Nyt pari päivää sitten viimein soitin itse Maahanmuuttovirastoon, että missä vaiheessa hakemuksen käsittely on. Oli se hakemus saapunut sinne ja rekisteröity, eli kaikki ok sen suhteen. Mutta mutta, tällä hetkellä käsittelyssä on marras-joulukuussa 2012 vireille laitetut hakemukset. Eli neljä kuukautta sitten! No, eihän se virkailija tietenkään asialle mitään mahda ja mitäpä minä hänelle voin enempiä sanoa. Sieltä sanottiin vaan, että sinne voi sen kiireellisyyspyynnön jättää sitten kirjallisena, mutta ei sekään välttämättä auta mitään, koska samanlaisia tapauksia siellä jonossa on. No, rustailin tuossa äsken ja lähetin sitten jo sen kiireellisyyspyynnön sinne ja koitin vedota niin moneen asiaan, kun vain keksin. A. kun ei pääse edes odottamaan sitä hakemuksen käsittelyä Suomeen, koska ei voi matkustaa Kreikasta tänne, kun sellaisia papereita hänellä ei ole. Tuo oleskelulupa on siihen ainoa mahdollisuus. Ja ei se varmasti tee minun, raskauden eikä vauvankaan henkiselle ja fyysiselle ololle hyvää, jos tässä vielä joutuu jonkun neljä kuukautta tuota käsittelyä odottamaan (puhumattakaan siitä, että millaisen päätöksen ne siellä tekee!).

Tässä vaiheessa ei oikein pysty sinne Kreikkaankaan menemään, vaikka A. kyllä jo tarjoutui maksamaan matkat (on muuten sikakalliit tähän aikaan vuodesta!), jos haluaisin mennä. Mutta mitä jos jotain sattuu, kun ei sillä pienellä saaripahasella ole sellaista sairaalaa, missä asialle voitais mitään tehdä, vaan mun pitäis matkustaa Ateenaan, minne parhaimmassakin tapauksessa vie useamman tunnin mennä, puhumattakaan siitä, mitä se maksaa! Siinä onkin toinen syy, raha, ilman pennin pyörylää mun on sinne ihan turha mennä, en voi siellä kuitenkaan tehdä töitä (12-14 tuntia päivässä? Hah!) eikä A:nkaan varoilla kovin pitkälle pötkitä. No, sitäkin oon miettiny, että kesällähän sinne olis sitten pakko mennä, mutta miten mitään vastasyntynyttä kuskaa monen tunnin lentomatkan päähän kuumaan ja kosteaan paikkaan, joka on täynnä turisteja = infektioita, viruksia, tauteja.. Ei siis niin mitenkään!

Vähän kyllä menee hankalaksi, jos tässä joutuu vielä kuukausia ootteleen. Määki oisin kiinnostunu hakeen syksyksi jotain tekemistä itelleni, opiskelua tai osa-aikatöitä tai jotain, mutta mitenpä sitä mitään tekee, jos joutuukin sitten olemaan yksin kotona vauvan kanssa sen 24/7. Ei noita hoitomahollisuuksiakaan noin pienelle ole, eikä sitä nyt esim. siellä yliopistollakaan voi mukana raahata! Jos mukana ois toinen, joka pystyis hoitamaan, niin olishan asia ihan eri, ei A:kaan ihan heti töitä varmaan täältä saa, jos ei tosiaan mene loppusesongiksi sitten töihin takas Kreikkaan, kuten vähän mietiskeli.

Eli ei tässä ole paljon vaihtoehtoja, kuin vaan ootella ja koittaa olla asioita liikaa miettimättä, ettei järkeään menetä.

Tyhmästä päästä sakotetaan

No eihän se nyt niin menny ku piti, vaikka muka etukäteen täyttelin jo liput ja laput. Heti ku tiesin, että saan nuo maisterin paperit siis, niin täytin tuolla työkkärin sivulla sen työnhakukaavakkeen. Tai ainakin olin täyttävinäni, kun en ehtinyt sitä tehdä loppuun ja seuraavan kerran palasin sitä täyttämään, niin se oli pyyhkiny ne kaikki aikasemmat vastaukset eikä sitten antanu täyttää niitä uudelleen. Muutaman päivän päästä kun kokeilin uudelleen, niin vissiin kuitenkin sain ne kaikki sinne tehtyä ja lomakkeen lähetettyä.

Oisinpa sitten mennyt käymään työkkärissä, ja itse asiassa meninkin kyllä, mutta siellä seinällä oli joku lappu, että tuo lomake pitää täyttää ensin netissä ja sitten odottaa yhteydenottoa, että milloin tulla siellä työkkärissä käymään. Ihmettelin tuota asiaa jo silloinkin, mutta jos näin kerta lukee... Niinpä sitten odottelin ja odottelin että soitetaanko, laitetaanko sieltä mailia tai onko sinne omille mol.fi -sivuille tullut mitään viestiä, vaan ei.

Tässä välissä ehdin jo täytellä Kelaan sen työttömyysraha-anomuksenkin, vaikka siitäkin oli ohjeet, että pitää odottaa viis päivää, joku omaehtoinen työttömyys tai muu vastaava syynä. No, kun sitten se viis päivää oli menny ja aloin katteleen, että onko sieltä mitään päätöksiä, niin ne edelleen odottaa sieltä työkkäristä jotain lausuntoa.

Eilen sitten huvikseni kävin taas sieltä työkkärin sivuilta kattoon, mitä siellä sanotaan, ja siellä sitten luki, että työnhakusi on päättynyt ja pitää ilmoittautua uudelleen työnhakijaksi, ja etten ollut asioinut sitten siellä työkkärissä sen edellisen jakson aikana. Niin no, lukihan siellä tosiaan, että se työnhaku on voimassa sen kymmenen päivää tjsp. Niinpä täytin sen lomakkeen uudelleen ja rekisteröin sen, niin siihen ruudulle tuli teksti, että seuraavien viikkojen aikana pitää käydä siellä työkkärissä.

Niin, siis mikä yhteydenotto? Sitä se työkkärin tätikin siellä työkkärissä nyt ihmetteli, kun kävin sitten paikan päällä ja mainitsin asiasta. Ei sitä samaa lappuakaan enää siellä ollut, että oisin voinu katsoa, onko mun silmissä vai ymmärryksessä vikaa. Todennäköisesti molemmissa.

En edelleenkään tiedä, missä järjestyksessä noita lappuja ois pitäny täytellä, kun sanoin, että oon sen Kelan lappusenkin jo tehnyt. Vissiin mun vielä ois tästä pitäny oottaa se viis, eikun kymmenen päivää, niinku siellä työkkärissä sanottiin. Eli en tiiä millon sitä työkkärirahaakaan alkaa tulemaan, ja menetin nyt ainaki tuon viikon rahat tässä sähellyksessäni, mutta pitäkööt tunkkinsa, enpähän oo ainakaan tieten tahtoen ollut vaan loisena.

Ja oon niitä työhakemuksiakin lähettäny ja vastaukseksi tulee aina "Kiitos hakemuksestasi, mutta valitettavasti valinta ei osunut juuri sinuun".

Eli otappa taas selvää näistä byrokratian kiemuroista. En ylipäänsä tajua, miks tuo asia pitää tehä niin monimutkasesti, että homma pyörii kahden viraston kautta, ja samat asiat pitää tehdä siellä netissä ja vielä tuolla toimistossa selittää.

 Eipähän oo ainakaan liikaa rahaa käytössä, vaan ei se mitään. Mun pitääkin nyt paastota, huomenaamulla ois nimittäin luvassa se kauan odotettu sokerirasitustesti. Sitä ennen pitää olla 12 tuntia syömättä/juomatta, että saadaan ensin mitattua se paastosokeriarvo. Tuo seulontahan siis tehdään nykyisin kaikille yli 26-vuotiaille, ja raskausdiabetes siis voi tulla melkeinpä kelle vaan huolimatta siitä, onko ylipainoakaan. Kauhulla odotan sitä sokerilitkua, mitä tuohon pitää juoda, oon nimittäin niin paljon kauhutarinoita siitä lukenut :/

Ja ei sais edes juoda mitään ennen tuota testiä! Kysyin vielä erikseen neuvolassa, että eikö vettäkään, ja ei sais enempää kuin 2 dl, mutta vähän se kätilö epäili, että ohentaakohan se vesi nyt niin paljon sitä verta... Mutta ei suositellut enempää. Mietin jo, että eihän sitä sitten voi liikkua illan aikana mihinkään, ettei tuu jano, mutta pakko mun ois kuitenkin nyt käydä siellä uimassa illalla, kun nimenomaan oon päättäny, että maanantai-iltaisin siellä kävisin, kun nuista sporttipassivuoroista tuo aika sopii mulle parhaiten. Että vissiin pitää sitten läkähtyä illan/yön aikana janoon. Oon kans nyt yrittäny, etten oo vetäny mitään sokeriövereitä (paitsi hedelmiä) ettei sen takia ainakaan sinne tuu mitään piikkiä.

En kyllä usko, että mulla mitään diabetesta on, kun ei oo minkäänlaisia oireitakaan ollut. Toisaalta, eipä niitä aina huomaa vissiin? Mutta ei tuo vauvan kokokaan antais tästä viitteitä, kun kerran pieni on. Olis ihan hirveetä, jos se diabetes sitten olis, koska en haluais yhtään muuttaa omaa ruokavaliotani (puhumattakaan siitä piikityksestä). Jonku pastan/riisin/leivän menetys ei vielä hirveästi haittais, karkkeja tulis vähän ikävä, mutta ne hedelmät! Mitä mää sitte voisin syödä??

Lähtulevaisuuden suunnitelmia

Minusta tulee:
[x] maisteri
[x] työtön
[  ] elokuvatähti

Eilen oli tosiaan viimeinen päivä jättää nuo tutkinto- ja publiikkianomukset. Kerroinkin jo, että torstaina tätä asiaa selvittelin ja huomasin, että yksi suoritusmerkintä puuttuu. Opettaja laittoi sen kyllä saman tien menemään, mutta sinne se jonnekin jäi vissiin pyörimään. Perjantaina laitoin spostia tälle opintojen koostajalle, että se suoritusmerkintä on laitettu tulemaan jo. Silti maanantainakaan ei sitä vielä näkynyt rekisterissä. Menin yliopistolle nuo anomuspaperit kourassa, ja kävin kattoon, oisko tää opintovastaava paikalla. Kun ei näkynyt, niin kävin syömässäkin välissä.

(Oli muuten ihan järjetön nälkä, ja iiiiiso lautanen lasagnettea upposi napaan kuin tyhjää vaan).

 
Oottelin, päivitin rekisteriä, kävin kattoon olisko opintovastaava paikalla, lähetin sähköpostia, yritin soittaa, päivitin rekisteriä... Pari tuntia pyörittelin peukaloita ja mietin jo suunnitelmaa B eli että mitäs sitten ensi kuussa tekisin, jos nyt ei voiskaan valmistua (sossun luukullehan se tie ois sillon vienyt, ja mietin jo valmiiksi hyvät perustelut sille, että laittaisin sittenkin tuosta mun gradun arvosanasta vastineen ja oikaisuvaatimuksen mm. "perusteettomiin" väitteisiin nojaten).

No, olin jo luovuttamassa ja pois lähdössä, kun vielä varmuuden vuoksi kävin kattoon, oisko se henkilö paikalla. Siinä sitten kuulin ohimennen toisesta konttorista (opintopalvelut on nykyisin keskitetty tommoseen avokonttorimallin toimistoon) että tää kyseinen henkilö oli juuri soittanut, että on sairaana jne. Siinä vaiheessa sanoin tälle toiselle hlölle, että olin tätä kyseistä ihmistä koittanut tavoitella ja mun pitäis tuo publiikkianomus jättää, ja yks suoritusmerkintä jumittaa jossakin. Sitten alkoi onneksi tapahtua. Onneksi tuo opettajakin oli paikalla, niin hän lähetti nämä mun suoritustiedot tälle toiselle henkilölle (tai siis, sanoi että se paperi piti käydä noutamassa tämän toisen henkilön lokerosta, jossa se oli ilmeisesti torstaista saakka ollut). Kymmenen minuutin sisällä tää kurssi olikin merkattu rekisteriin, mun pääaineen syventävät opinnot koottu, ja sain täyttää anomukseen, mitä opintoja haluaisin tutkintoon.

Vähän aikaa tuotakin pähkäilin, että mitä siihen tutkintoon mahtuu, kun mulla nuita syventäviä opintoja oli liikaa, ja sitten en ois saanut sopivaa pakettia kahden sivuaineen perusopinnoista. Eli laitoin sinne yhden sivuaineen perusopinnot ja sitten jämäksi (eli muut opinnot) italian opinnot. (Meinas vähän huvittaa, kun huolimata tuosta gradun arvosanasta, opintojen arvosana jäi silti hyväksi. Olen siis hyvä opiskelija, mutta huono tutkija). Muista opinnoista sitten toivottavasti nyt saan ne todistukset, että jos nyt joskus jotain opiskelisin uudelleen, niin nuita vois käyttää siihen toiseen tutkintoon... Toivottavasti nää meni näin oikein, koska tää toinen opintovastaava oli tällä välin poistunut kahvitauolle, ja kun se venyi jo lähemmäs puolta tuntia, niin en jaksanu enää ootella, vaan jätin ne paperit tuossa muodossaan sitten sinne pöydälle.

Eli eipä sitten nyt muuta, kuin valmistujaismekkoa valkkaamaan!

Ja työkkärin papereita pyöritteleen...

Kolmas asia liittyy niihin Kierikki-elokuvan koekuvauksiin. Tänään oli laitettu sähköpostia, että tulevat leffatähdet on valittu, eikä heitä näihin talvikuvauksiin valittu kuin muutama. Kuitenkin siinä hieman lohduteltiin, että kesällä on lisää kuvauksia, ja on vielä aivan mahdollista, että koekuvauksissa käyneet pääsee niihin mukaan, ja lisäksi ne on tallettaneet kaikki koekuvauksissa käyneiden tiedot rekisteriin muita tulevia projekteja varten.

Tarttiskohan ne yhtään vauvanäyttelijää? :) 

Kuvituksena random-kuvia tältä päivältä.

Toimintaperjantai

Voisko joku köyttää mut penkkiin kiinni ja käydä hoitamassa mun kauppaostokset seuraavan neljän kuukauden ajan??

Mitä tekee nälkäinen, sokerinhimoinen, raskaana oleva nainen kaupassa? Ostaa ison satsin pullia, piirakkaa ja kilon karkkia! Puolustukseksi pakko sanoa, että menin ihan varta vasten kauppaan juurikin laskiaispullien toivossa. Viime viikolla jo löysin samaisesta kaupasta alennuksessa pullia, ja ai että oli hyviä. Nyt elättelin toivoa, että tässä olisi viimeinen oljenkorteni saada laskiaispullia, ne kun on kaikista käymistäni kaupoista jo loppuneet :( Otin sitten samalla kaikki viimeiset kaksi rasiaa. Ja kun vieressä oli alennuksessa toscapiirakka, en voinut vastustaa kiusausta.. Ja sitten kun oli vielä "ystävänpäivä"alennuksessa irtokarkit, minun lempparit, (niin törkeän kallista karkit nykyään!) niin hamstrasin kerralla kunnon satsin. Piilotin nuo kyllä ylimmälle hyllylle kauas katseilta (poissa katseilta, poissa mielestä?), jos ne etes pari päivää säilyis koskemattomina :D (Ja meinasin ostaa lisäksi monenmoista suklaata, mutta siinä vaiheessa järjen ääni jo sanoi, että tyhmää heittää rahaa hukkaan niin paljon pelkkään sokerimössöön!)

Mutta oli se laskiaispulla hyvää!

Muuton yhteydessä muuten löytyi kasa vaatteita, joiden olemassaoloa en oo ees muistanut. Nekin kun on olleet käyttämättöminä varastossa. Tää yks pitkä violetti kauluspaita on ollut melkoinen murheenkryyni, kun ostaessani sen noin neljä?viisi? vuotta sitten muistaakseni Seppälästä, ihastuin siihen, mutta pian totesin, että siinä näyttää lähinnä siltä, kuin olisi raskaana, ja harvoin sitä on tullutkaan käytettyä. Nyt kun piti keksiä jotain fiksua päällepantavaa, niin muistin tämän ja totesin, että kerrankin se ajaa asiansa, saan näyttää nyt raskaana olevalta varmaan ihan luvan kanssa :D

Minulla nimittäin oli eräs tapaaminen iltapäivällä. Toivottavasti nämä lähes-nollakelit on tulleet jäädäkseen, oli mukava kerrankin vetää päälle ulos jotain muutakin kuin hirveät toppavaatteet ("uusi" takki on ihana ♥ ).

Hain tässä taannoin mukaan erääseen projektiin, joka kuulosti mielenkiintoiselta. No, minut valittiin mukaan tähän pieneen tiimiin. En uskonu että kyseessä on mikään kovin iso juttu, mutta tuolla tapaamisessa jouduin kyllä pyörtämään vähän ennakko-oletuksiani, sillä tää vaikuttaa oikein lupaavalta ja mielenkiintoiselta hommalta.

Tää perustuu kuitenkin ihan vapaaehtoisuuteen, eli mitään palkkaa tästä ei kyllä makseta. Mutta eipä tartte kenenkään myöskään urputtaa, että nyt jos/kun ilmoittaudun työkkäriin ja sieltä "nostelen tukia", etten myöskään yrittäis tehdä mitään hommia. En mää ainakaan jaksa istuskella koko kevättä kirjaimellisesti neljän seinän sisällä. Suunniteltiin hieman jo kevään aikataulua ja miten tätä projektia aletaan toteuttaa, ensi viikolla on jo seuraava tapaaminen. Mutta kerron tästä vähän enemmän lisää sitten kun itsekin tietää hieman enemmän, mitä tuleman pitää :)

Sitten pitikin jo rientää seuraavaan paikkaan.

Meitä vanhoja toimijoita kutsuttiin osallistumaan ylioppilaskunnan ex-ex-ex-järjestö-, ex-ex- järjestö- ja tiedotus-, ex-viestintäsihteerin läksiäisiin OYY:n toimistolle. Ilta sisälsi hauskoja muisteluita, J. Karjalaisen esittämää livemusiikkia, herkullista kanasalaattia ja vielä herkullisempaa valkosuklaakakkua ♥
Mun makeanhampaan kolotusta on kyllä tälle viikolle paikattu ihan kunnolla.

Väsymykseltäni en kuitenkaan jaksanut juhlia paikalla kovin myöhään. Lisäksi nyt vissiin alkaa tulla mukaan kaikki raskauden mukanaan tuomat vaivat, mun jalkoja nimittäin alko särkemään ja hyvin oli kyllä turvonneet, kun kotiin pääsin. Yö menikin sitten pyöriessä kipeiden jalkojen kanssa. Pitää vissiin muistaa juoda vettä ahkerammin tästä lähin.

PS. Aiempi viittaus työkkärin jos/kun tilanteeseen: 
Mun pitäis maanantaina jättää publiikkianomus, mutta tiellä on vielä yksi mutka. En ollut muistanut sanoa opettajalle, että kirjaa suoritetuksi tuon seminaariosallistumisen. Se on torstaina laitettu eteen päin, mutta ei näy vieläkään suoritusmerkinnöissä. Jos sitä ei maanantaina tule sinne, eikä opintoja saada koostettua, niin siinäpä sitten odotellaan vielä kuukausi valmistumista, että hoh-hoijaa taas tätä turhaa byrokratian kanssa säätämistä...

Muuttoja ja mukavia uutisia

Terkkuja kesäisestä, sateisesta Ateenasta. Nyt onkin tullut harva se päivä vettä. Eilen satoi oikein kunnolla puolisen tuntia. Olin kaupungilla juuri silloin hakemassa uutta puhelinliittymää.  (Numero on muuten +306983669584 tähän uuteen. Tuolla aikaisemmalla kun tulee liian kalliiksi soitella [noin 30 senttiä minuutti eri liittymään puhelut]). Ja tänään taas tälläkin hetkellä taivas avautui salamoiden kera.

Katu tulvii. Enpä halunnut olla tämän tytön kengissä. Taustalla Ateenan vanha yliopisto.

Ateenan kansalliskirjasto vesisateessa.

Toukokuun viimeinen päivä, tarkoittaa siis, että toinen harjoittelija lopetti tänään työt ja lähtee torstaina Suomeen. Koska hänen asuntonsa, jossa hän on saanut asua yksin, vapautuu, niin saan muuttaa siihen. Muutan siis kamani kerrosta alemmaksi ens maanantaina. Ollaan lähdössä nyt illalla jäähyväislounaalle, johtaja, assistentti ja miehensä, minä, Virve ja Sanna, siis tämä Rooman aikainen tuttavuuteni, joka asustelee täällä Ateenassa tutkimustaan tekemässä seuraavan reilun vuoden ajan.

Selvitin Kelalta, miten nyt värkkään tuon osotteeni kanssa ilman, että se vaikuttaa opintotukea heikentävästi. Vastaus: "Ulkomaan jakson ajalle voit hakea opintotukea täyttämällä opintotuen muutosilmoituslomakkeen, --- Liitteeksi hakemukseen tulee toimittaa laitoksen/tiedekuntasi todistus siitä, että ulkomaan jakso kuuluu Suomessa suorittamaasi tutkintoon. --- Noiden osoitteiden suhteen ei tule ongelmaa, jos päivität osoitetietosi ulkomailla olon ajalle vanhempiesi luokse. Voit siis saada asumislisää ulkomaille, vaikka osoitteesi olisikin vanhempiesi luo. Sillä laitoksen lausunnolla todistat että olet todellisuudessa ulkomailla. Ulkomaan osoitetta sinun ei siis ole pakko ilmoittaa väestörekisteriin lainkaan."

Eli tämä selvä, laitan osotteeni sitten Liminkaan. Paljon ei tosiaan sitä postia tule, kun laskut tulee nettipankkiin ja osa NetPostiin. Joitakin virallisia lappuja sieltä välillä tulla tupsahtelee, mutta ei mitään tärkeämpää. Taas pitää alkaa pyörittää vaan nuita yliopiston papereita, jos ei se keväällä jo lähetetty lipare kelpaa - samoja opintoja kun täällä edelleenkin teen.

Ja vielä sain lisää iloisia uutisia, kun vilkaisin aamulla pankkitiliä ja hieraisin silmiäni kahdesti. Hain sitä stipendiä tiedekuntamme kattokillalta graduani varten, ja sieltä olikin myönnetty ihan hyvä summa kattamaan matka- ja majoituskuluja täällä Kreikassa. Eli se nyt on ainakin varmaa nyt, että syksyllä tulen olemaan Kreikassa, mutta vielä on suunnitelmat hiukan avoinna, että miten, milloin ja missä. Eli kerron sitten, kun tiedän asiat varmaksi.

Kevyt työ, raskaat huvit

Nyt kun on viikon taas levännyt, jaksaa muistella mennyttä viikkoa.

Viime viikolla olikin sitten Talvi. Eli keskiviikko-aamuna satoi lunta sen verran, että ehdin töihin mennessä muutaman kuvan ottamaan. Kävin torilla aamulla ja jouduin semmoseen räntämyräkkään, että sormet oli ihan kohmeessa siltä rupeamalta. Mutta eipä se tietenkään maahan asti jäänyt.

Puisto ja luminen maa


















Torstaina(kohan se oli että) sain varattua kirjastosta oman työpisteen. Kyseessä on siis Pohjoismainen kirjasto, eli kaikkien Pohjoismaiden yhteinen, ja se sijaitsee instituutin kanssa samassa korttelissa - oikeastaan kirjaston työhuoneesta näkee instituutin pihalle. Alkoi mennä hermo siinä yleiskoneella naputteluun ja kirjojen edes takaisin kuskaamiseen siinä vaiheessa, kun pöydällä alko oleen parikytä kirjaa. Ilmainenhan tuo piste siis on, ja siinä pystyy tekeen omalla läppärillä hommia. Siellä onkin tämä viikko kulunut, joka päivä oon ahkerasti mennyt töiden jälkeen kirjastoon ja ollut sinne kuuden hujakoille, kun kirjasto menee seitsemältä kiinni.

Pohjoismainen kirjasto

Työpiste

Tutkimuskirjallisuus














Viime viikolla oli myös instituutilla jatkotutkimusta tekijöiden seminaari, joiden joukossa eräs tuttuni muutaman vuoden takaiselta Rooman reissulta. Oli oikein mukava nähdä pitkästä aikaa. Torstaina kun oli iltaluento, jossa kerrottiin papyruksista ja niissä näkyneistä kirjureista ja sen jälkeen jäätiin vielä vastaanottotilaisuuteen, niin tämä tuttu sai sitten houkuteltua (ei siihen vaadittu kyllä mitään :D ) että lähdetään sitten tuon jälkeen käymään jossakin. No, ilta venyi, ja venyi, ja venyi, ja venyi... lähes aamuksi. Töihin oli aika tuskaliasta mennä aamulla muutaman tunnin unilla, mutta meninpähän kuitenkin.

Perjantaina sitten oli vuorossa Amerikan Classical Schoolin vuosiseminaari, jonne mentiin tämän tuttuni kanssa yhdessä. Kerrottiin mm. Agoran viime vuoden kaivauksista, ja esitelmän lopussa oli musiikkinäytteitä tuolta löytyneistä soittimista (sistrum, aulos). En tiiä, mistä ja kuka sen musiikin oli tehny, mutta hienoltapa se vain kuulosti.

Sitten käytiin tämän jälkeen syömässä siinä lähellä Agora-nimisessä paikassa. Oli oikein hieno paikka, kotoisa silti. Kun meillä ei ollut varausta, niin saatiin odottaa 20 min ja tilattiin siitä odottelujuomat. Sanottiin, että ovat "on the house" mutta kuten arvattiin, niin olipahan sitten lisätty laskuun ne. Nälkä ei oikein ollut, kun tuolla Amerikan schoolin vastaanotolla söi sen verran coctailpaloja, mutta tilasin kuitenkin kevätkääryleitä, joissa oli fetaa ja pekonia sisällä. Hienolta kuulosti eikä paha hintakaan, 6e ja risat, ja tuli neljä pötkylää, mutta ei ne sitten olleetkaan niin hyviä ja tuossa vaiheessa ei enää yhtään tehnyt mielikään syödä mitään. Sain 1.5 syötyä. Tällä toisella kävi oman tagliatelle-annoksen kanssa samoin, ja tarjoilija näytti vähän harmistuneelta, kun ei syöty mitään. Siks ne varmaan ne juomat sinne laskuunki laitto. En kyllä tipannu siitä hyvästä mitään. Mutta ihan hyvä paikka muuten, pitäisi vaan syöjän olla nälkäinen. Pitää käydä testaamassa toiste jotain muuta ruokaa.

Sitten lähdin käväsemään seminaarilaisten kanssa paikassa, jossa oli Rebetikaa. Ei ollut kyllä itselläni hajuakaan, mitä oli luvassa, mutta kun tuota eilen niin kehuivat, niin ajattelin, että jos sitä yhdellä jaksaisi kävästä - oli kyllä aika uupunut eilisillan jäljiltä jo tuossa vaiheessa. Se oli sitten semmoinen pieni, hienompi (lue: kalliimpi) pubi, jossa soitettiin perinteistä kreikkalaista musiikkia, eli rebetikaa. Yllättävänkin mukavan kuuloista oli, ja niinpä sieltäkin tuli lähdettyä pois vasta neljän aikoja. Ei siis tosiaan ollut mikään halpa paikka, viinipullo makso monta kymppiä eli muutamasta viinilasista tuli sitten aika kallis rapsu, mutta suosittelen kyllä käymään ja voisi käydä itsekin toistekin.

Eilen oltiin sitten menossa Kreikan kielikurssille, josta tämä toinen harjoittelija oli kuullut joltain baarissa tapaamaltaan kreikkalaiselta suomalaisfanilta. Se ei tosiaan ollut kaukanakaan. Bussissakin törmättiin ihmiseen, joka osasi Suomea. Oli kuulemma ollut kolme vuotta Suomessa, Senegalista itse kotoisin. Kaikkialla näitä siis on! Ei kannata ihan mitä tahansa puhella ihmisten kuullen.

Löydettiin oikea osoite, missä tää kurssi ois pitäny olla, mutta siellä ei sitten lopulta mitään kurssia ollut, vaan joku iso, homeinen halli, jossa alkoi joku dokumenttileffanäytös tai vastaava. Niinpä istahettiin sitten yhdelle, siellä olikin kyllä tosi paljon kahviloita ja herkullisia suklaaleivoksia ja -karkkeja myyvä kauppa, jonne arvaan viikon päästä joutuvani ostoksille. Ja vaatekauppoja siellä oli matkan varrella myös, joten siellä pitää käydä kattelemassa kevättakkia.

Tällä viikolla on jo ollut lämpimämpää, päivisin lähemmäs 20 astetta ja yölläkin yli kymmenen. Kyllä se vielä tästä kesä tulee.

Varasin tänään hotellihuoneen Spartasta, jonne ois aikomus ens viikon perjantaina mennä bussilla. Perjantai on Kreikan itsenäisyyspäivä eli pyhä, eli jälleen on pidennetty viikonloppu tiedossa.

Ja jotain huonoa taas siellä Suomen puolella: Kelalta oli tullut päätös, ettei voi myöntää yleistä asumistukea, koska olen opiskelija ja näin ollen kuulun opintotuen piiriin, vaikka minulta onkin asumislisä evätty ulkomaan harjoittelun vuoksi. Uskomattomia kiertelyitä kyllä on! Pitää nyt miettiä, mitä tekee kämpän kanssa - mutta ens kuussa vuokra siis menee ainakin omasta pussista.

Oon miettiny tuossa viime viikosta saakka yhtä toista opiskelupaikkaa, johon saisin ehkä kuitattua joitakin tämän hetkisiä opintojani. Lähetin sinne mailia että millä tavalla järjestely onnistuis, mutta sieltä ei oo vastattu. Tavoitteena nyt kuitenki ois vielä opiskella ja saada opintotukea siihen asti ku sitä enää myönnetään. Sillä mää näitä vaihtoehtoja nyt mietin :)

Maailmalla kaikki hyvin taas

Eipäs täällä taas sen kummempia ole tapahtunut. Torstaina työpäivän jälkeen oli taas kaikki lakossa eli käveltiin jälleen tuo bussireitti sillä poikkeuksin, että löydettiin nyt kenkäkauppoja. Mulla siis oli oikeetakin asiaa, piti ettiä postimerkkejä. Eilen kysyin tuosta lähistöltä kioskeista, ei ollut, ja tuo läheinen postipankki menee kiinni jo kahelta. Pe-aamuna kysyin Leenalta (talon emäntä) mistä sais merkkejä, niin tuossa Alexandrasilla muutama paikka ja sitten Syntagmalla iso postitoimisto on auki kuuteen saakka. Käytiin siis sen kautta. Siellä oli hassusti taas järjestelty, oli muutama tiski joille ei tarvinnut vuoronumeroa, koitin ensin niistä, mutta sanottiin että pitää mennä "sisälle asti" ja ottaa numero. Ilmeisesti siitä sai jotain lähetyksiä paitsi paketteja. (?)

Postimerkkejä sain ostettua. Se tosin antoi yhden 72 sentin ja yhden 5 sentin merkin ja sanoi että molemmat pitää olla. Eli ilm. on sitten nekin kallistuneet kun aikaisemmin nuo oli yhteensä 72 senttiä. Mut sain kuitenkin pari kirjettä postiin. Toisen veljen lapselle jolla on sunnuntaina synttärit. Löysin Plakalta sellaisen kivan pinkin perhosilla olevan pienen rannekorun, jonka sai mukaan helposti. Toinen äitille terveisiä.

Kenkäkauppoja oli kyllä ja olihan niissä valinnanvaraa, mutta ei löytynyt mitään mielekkäitä. Hintakatto kuitenkin on se 25e ja sillä kyllä luulis alekengät löytyvän :) Lisäksi koitin metsästää kumisaappaita, maanantaiksi on luvattu sadetta. Niitäkin kyllä oli vaikka millasia, koroilla, nyöreillä, piirroksilla ja muilla kuvioilla, mutta aina kun oli sopivat niin hinta oli se 50e eli ei kiitos.

Perjantai töissä meni vähän järjestelyissä, tai no itse sain kyllä hommia tehtyä mut Virve sai uuden työpisteen mun kanssa samaan huoneeseen ja koneita piti sitten siirrellä. Käytiin myös hakemassa ne museokortit siitä punasesta rakennuksesta. Mentiin ensin sinne, mihin ne jätettiin, sieltä sanottiin että pitää mennä sinne ensimmäiseen huoneeseen. Siellä ne sitten alkoi penkomaan jotain hakemusläjää, koska niistä vastaava ei ollut tänään töissä. Näytti olevan muidenkin instituuttien hakemuksia jonossa. Mutta hetken odottelun jälkeen ne löytyivätkin. Nyt voi poiketa museoihin, Virve oli jostain katsonut niitä olevan täällä 25. Tavoite: Kaikki läpi.

Illalla tosiaan kun meni netti poikki, niin saipahan sitten tehtyä esseetä rauhassa. Pari alkaa olla jo ihan hyvin kuosissa muutamaan lähdetarkastusta lukuunottamatta.

Lähetin torstaina bilsan ja hammaksen amanuenssille mailia, että miten ois että pääsiskö niiden kautta vaihtoon Thessalonikiin. Bilsalta vastas, että katsovat ensin omat hakemukset ja sitten mun, ja että pitää kysyä ensin Thessalonikista, onnistuuko mennä arkeologian puolelle. Eilen just parahiksi katkesi netti, joten laitoin vasta äsken sinne mailia. Lisäksi koitin kattoa tuota Granadan vaihtoa, että jos jonkun varavaihtoehdon laittaisi. Sinne varmaan ehkä pääsisi, kun arkeologialta sinne on suoraan kaksi paikkaa. Ja enpä oo Espanjassa ennen käynyt, joten sinällään vois olla ihan mukava kokemus. Huonot nettisivut siellä tosin oli, mutta jotain esihistoriaa ne kyllä opettaa ja lisätietoja voi kysyä meijän vaihossa olleilta. Pitää siis ens viikolla pistää hakemuksia menemään. (Kyllä olen hulluksi tullut).

Olivat eilen Kelallakin ratkaisseet tuon hakemuksen. "Asumislisä maksetaan tosiasiallisten asumisolosuhteiden mukaan ja se tarkistetaan asumisolosuhteiden muuttuessa. Jos opiskelija on lukuvuoden tukiajan puitteissa tilapäisesti poissa vakituisesta opiskelija-asunnostaan, myönnettyä asumislisää voidaan kuitenkin maksaa vakituisesta asunnosta aiheutuviin kustannuksiin enintään kahden kuukauden ajan. Lisäksi edellytetään, että opiskelija edelleen maksaa vuokraa asunnostaan eikä asuntoa ole vuokrattu ulkopuoliselle. -- Opintotuen määrän muuttuminen ulkomailla opiskelun tai harjoittelun vuoksi ajalla 1.2.2011 - 30.6.2011 on selvitetty."

Saan siis seuraavat kaks kuukautta asumislisää. Sitten pitää miettiä jo vaihtoehtoja, etenkin jos tuo vaihtojuttu nyt tulee ajankohtaseksi molemmille. Laitan vielä Kelalle kuitenki tuosta yleisestä asumistuesta jottai selvitystä. Mutta rauha siis raha-asioissa ainakin toistaiseksi. Saan vielä maanantaina tiedekuntaneuvoston palkkion, onhan sekin muutama kymppi lisää shoppailtavaksi.

Tänään vois kirjottaa esseitä ja ehkä käydä tossa lähiympäristössä kuvausreissun. Huomenna sitten vois mennä Syntagma-Kolonaki-Zappeion-National Garden -ympäristöä, ja katsoa samalla aamupäivällä olevan vahdinvaihdon.

On tultava Kreikkaan asti kiroamaan suomalaista toimintaa

On menny viime päivät töiden ja opiskelujen parissa, niin eipä ole ollut kirjoitettavaa. Pitäisi palauttaa kaksi luentopäiväkirjaa ja kaksi kirjaesseetä ens maanantaihin mennessä. Ihan hyvään kuosiin oon jo nuo tehnyt, viimeistelyjä vaille valmiita, eli hyvin valmistuvat.

Alkuviikko on ollut säiden puolesta oikein mukava, siinä 15-20 asteen välissä, varmasti auringossa lämpimämpikin.

Maanantaina nyt ei kummempia ollu. Ostin sihteeriltä, Marialta, sellasen korun, joita se on itse tehnyt johonkin lasten psykiatriseen hyväntekeväisyyteen meneviksi tuotoiksi tms.

Iltapäivällä käväsin yläkerran parvekkeella jo ottamassa vähän aurinkoa, yritin tehdä samalla esseitä mutta tietokoneen ruudulta ei kyllä nähnyt yhtään mitään.

Tiistaina uskalsin laittaa jo hameenki päälle, ja uudet popot jalkaan, johan se alkaa olla aika käyttää viimeiset talvivaatteet pois. Iltapäivällä oli metrot lakossa, joten tultiin sitten bussilla kotia. Matkan varrella oli tosi ihania kenkäkauppoja. Ajattelin kyllä olla ostamatta mitään vähään aikaan, palaa nimittäin aika hyvin rahaa vaatteisiin..

Haettiin viimein kreikkalaiset liittymät, kun niillä on huomattavasti halvempi soitella täällä Kreikassa keskenään, kuin Suomessa, ja ei tule vastaanottomaksujakaan. Kalliimpi tosin on Suomeen soittaa täältä, mutta Suomesta tänne taas halvempaa. Sekavaa. Siis: En soita kellekkään, soittakaa te mulle halvemmalla. Siinäkin oli melkonen paperisota, vaikka olikin Prepaid -liittymä, niin piti näyttää passit ja sitten ne vielä halus tietää isän nimen. Woot? Outoa. Ja parikin lappua piti allekirjoittaa ja sitten niiden piti vielä aktivoida tai jotain, ne liittymät soittamalla niiden omasta numerosta niillä jollekin. No eipä mulla ole aikasemmin prepaidia ollutkaan, tiiä vaikka tuo olis yleinen käytäntö. Tai ehkä ei. En tiiä.

Ehin taas käyä vähä aikaa ottamassa aurinkoa. Jos tietää kattoa oikein tarkkaan, näkyy ehkä jo minimini rajat.

Kämpillä oli kokeileva keittiö, kun en muistanut ostaa kaupasta tomaatteja. Sovelsin kastikkeeseen mm. persikkaa ja jugurttia.

Ke-aamunaa heräsin vähän aikasemmin vihannestoria varten. Tässä on keskiviikkoisin (ei tiistaisin, kuten maanantaina muistelin ja eilen kävin tyhmänä pällistelemässä, missä ne vihannekset on) vihannestori korttelin päässä. Ostin sieltä sitten huonoa kreikkaani soveltaen tomaatteja, kurkkua, sipulia, appelsiineja, salaattia. Oiskohan nuihin menny vitostakaan yhteensä.

Tännään sitte oli taas kaikki liikennevälineet lakossa, niin käveltiin tuo eilisen bussin reitti kämpille, lähinnä siksi että Virve halus kenkäostoksille. Ei me sitten löydetty kuin yksi kenkäkauppa, kun mentiin vähän eri reittiä ja käännyttiin tuolle kadulle liian myöhään. Meinasin sortua ostaan sellaset ihanat saappaat. Se myyjä kyllä jakso kiikuttaa niitä sovitettavaksi. Ehkä tässä vielä ostan jotkut.. onhan nyt alennusmyynnitkin.. eikä Suomessa oo näin ihania.. (seliseli)

Vaatekauppa sen sijaan löyty. En päässy ees ovesta sisään ku löysin jo kolme sovitettavaa vaatetta. Olishan ne ollu ihania, lopulta ostin vain kaksi paitaa à 8e.

Sitten tuosta ihan läheltä löytyi joku halpatavaraliike, jossa oli kaikki suunnilleen euron. Ainakin meikit. Ostin ison satsin tavaraa, eikä ollut kuin vajaa 7 e.

Suomalaisen byrokratian kanssa tappelu jatkuu. Lähettivät sähköpostia, että asumistuki on lakkautettu, koska en pyynnöistä huolimatta ole toimittanut sinne ulkomaan opinnoistani todistavaa laitoksen todistusta. Ja minkähän minä sinne ennen lähtöä kiikutin. Kannattais niidenkin pitää paperinsa paremmin kasassa ja lukea ne hakemukset eikä päättää mitä sattuu, mitähän tyyppejä sielläkin on töissä. Voisin melkein tehdä asiasta valituksen, jos vielä tulee kielteinen päätös. No, joka tapauksessa, nyt kun olen sanonut asuvani ulkomailla, enkä maksa vuokraa, niin oon oikeutettu ainoastaan kahden kuukauden asumislisään. Että siinä on taas tämä suomalainen kansainvälistymiseen kannustava tukijärjestelmä. Niin en ehkä asu ulkomailla joo, mutta pitäiskö sitten aina laittaa kämppä kiertoon, voi jestas sentään. Varmaan ne opintotukea myöntäis, mutta eipä niitäkään oo jäljellä tuhlattavaksi saakka. Tai sitte kikkailen niiden kanssa maksamalla edes takasin pois. Enpä kuitenkaan. Jos eivät tuota kahta kuukautta enempää myönnä, niin sitten pitää lähetellä hakemuksia yleisestä asumistuesta. Kait siinäki on sitte joku porsaanreikä, ettei sitten saa tukea. Sitte pitää miettiä jo muita ratkaisuja.

Näin maanantaina tuossa portaikossa yhen suomalaisen tytön, joka sanoi lähtevänsä Thessalonikin yliopistoon vaihtoon ja on nyt kielikurssilla täällä. Siitäpä sitten sain taas ajatuksen, kattelin vähän mitä tarjontaa siellä ois (arkeologiaa, jes) ja näköjään meiltäkin on eräs ollut siellä muutama vuosi sitten vaihdossa. Nyt kun vielä yliopistolta lähettävät joka päivä viestiä Erasmus-vaihtopaikkojen hakemisesta, niin pakkohan se oli lähettää selventävä kysymys, että vieläkö tässä vaiheessa ois tsänssiä päästä vaihtoon. Että eipä ole Suomeen ikävä yhtään, jään vielä tänne, hähäh. Mutta saa nyt nähdä, en oo kauhean luottavainen näihin systeemeihin tällä hetkellä. Kiusaavat pikku opiskelijoita vaan.


Mielen piristykseksi, tässä vielä lauantaina ostettuja koruja:

Kämppikselle tuli sen poikaystävä kylään. Meinasi juuri tulla mun huoneeseen suihkuun. Ei ihan oikea huone :D