keskiviikko 9. helmikuuta 2011

On tultava Kreikkaan asti kiroamaan suomalaista toimintaa

On menny viime päivät töiden ja opiskelujen parissa, niin eipä ole ollut kirjoitettavaa. Pitäisi palauttaa kaksi luentopäiväkirjaa ja kaksi kirjaesseetä ens maanantaihin mennessä. Ihan hyvään kuosiin oon jo nuo tehnyt, viimeistelyjä vaille valmiita, eli hyvin valmistuvat.

Alkuviikko on ollut säiden puolesta oikein mukava, siinä 15-20 asteen välissä, varmasti auringossa lämpimämpikin.

Maanantaina nyt ei kummempia ollu. Ostin sihteeriltä, Marialta, sellasen korun, joita se on itse tehnyt johonkin lasten psykiatriseen hyväntekeväisyyteen meneviksi tuotoiksi tms.


Iltapäivällä käväsin yläkerran parvekkeella jo ottamassa vähän aurinkoa, yritin tehdä samalla esseitä mutta tietokoneen ruudulta ei kyllä nähnyt yhtään mitään.

Tiistaina uskalsin laittaa jo hameenki päälle, ja uudet popot jalkaan, johan se alkaa olla aika käyttää viimeiset talvivaatteet pois. Iltapäivällä oli metrot lakossa, joten tultiin sitten bussilla kotia. Matkan varrella oli tosi ihania kenkäkauppoja. Ajattelin kyllä olla ostamatta mitään vähään aikaan, palaa nimittäin aika hyvin rahaa vaatteisiin..

Haettiin viimein kreikkalaiset liittymät, kun niillä on huomattavasti halvempi soitella täällä Kreikassa keskenään, kuin Suomessa, ja ei tule vastaanottomaksujakaan. Kalliimpi tosin on Suomeen soittaa täältä, mutta Suomesta tänne taas halvempaa. Sekavaa. Siis: En soita kellekkään, soittakaa te mulle halvemmalla. Siinäkin oli melkonen paperisota, vaikka olikin Prepaid -liittymä, niin piti näyttää passit ja sitten ne vielä halus tietää isän nimen. Woot? Outoa. Ja parikin lappua piti allekirjoittaa ja sitten niiden piti vielä aktivoida tai jotain, ne liittymät soittamalla niiden omasta numerosta niillä jollekin. No eipä mulla ole aikasemmin prepaidia ollutkaan, tiiä vaikka tuo olis yleinen käytäntö. Tai ehkä ei. En tiiä.

Ehin taas käyä vähä aikaa ottamassa aurinkoa. Jos tietää kattoa oikein tarkkaan, näkyy ehkä jo minimini rajat.

Kämpillä oli kokeileva keittiö, kun en muistanut ostaa kaupasta tomaatteja. Sovelsin kastikkeeseen mm. persikkaa ja jugurttia.



Ke-aamunaa heräsin vähän aikasemmin vihannestoria varten. Tässä on keskiviikkoisin (ei tiistaisin, kuten maanantaina muistelin ja eilen kävin tyhmänä pällistelemässä, missä ne vihannekset on) vihannestori korttelin päässä. Ostin sieltä sitten huonoa kreikkaani soveltaen tomaatteja, kurkkua, sipulia, appelsiineja, salaattia. Oiskohan nuihin menny vitostakaan yhteensä.








Tännään sitte oli taas kaikki liikennevälineet lakossa, niin käveltiin tuo eilisen bussin reitti kämpille, lähinnä siksi että Virve halus kenkäostoksille. Ei me sitten löydetty kuin yksi kenkäkauppa, kun mentiin vähän eri reittiä ja käännyttiin tuolle kadulle liian myöhään. Meinasin sortua ostaan sellaset ihanat saappaat. Se myyjä kyllä jakso kiikuttaa niitä sovitettavaksi. Ehkä tässä vielä ostan jotkut.. onhan nyt alennusmyynnitkin.. eikä Suomessa oo näin ihania.. (seliseli)

Vaatekauppa sen sijaan löyty. En päässy ees ovesta sisään ku löysin jo kolme sovitettavaa vaatetta. Olishan ne ollu ihania, lopulta ostin vain kaksi paitaa à 8e.




Sitten tuosta ihan läheltä löytyi joku halpatavaraliike, jossa oli kaikki suunnilleen euron. Ainakin meikit. Ostin ison satsin tavaraa, eikä ollut kuin vajaa 7 e.




Suomalaisen byrokratian kanssa tappelu jatkuu. Lähettivät sähköpostia, että asumistuki on lakkautettu, koska en pyynnöistä huolimatta ole toimittanut sinne ulkomaan opinnoistani todistavaa laitoksen todistusta. Ja minkähän minä sinne ennen lähtöä kiikutin. Kannattais niidenkin pitää paperinsa paremmin kasassa ja lukea ne hakemukset eikä päättää mitä sattuu, mitähän tyyppejä sielläkin on töissä. Voisin melkein tehdä asiasta valituksen, jos vielä tulee kielteinen päätös. No, joka tapauksessa, nyt kun olen sanonut asuvani ulkomailla, enkä maksa vuokraa, niin oon oikeutettu ainoastaan kahden kuukauden asumislisään. Että siinä on taas tämä suomalainen kansainvälistymiseen kannustava tukijärjestelmä. Niin en ehkä asu ulkomailla joo, mutta pitäiskö sitten aina laittaa kämppä kiertoon, voi jestas sentään. Varmaan ne opintotukea myöntäis, mutta eipä niitäkään oo jäljellä tuhlattavaksi saakka. Tai sitte kikkailen niiden kanssa maksamalla edes takasin pois. Enpä kuitenkaan. Jos eivät tuota kahta kuukautta enempää myönnä, niin sitten pitää lähetellä hakemuksia yleisestä asumistuesta. Kait siinäki on sitte joku porsaanreikä, ettei sitten saa tukea. Sitte pitää miettiä jo muita ratkaisuja.

Näin maanantaina tuossa portaikossa yhen suomalaisen tytön, joka sanoi lähtevänsä Thessalonikin yliopistoon vaihtoon ja on nyt kielikurssilla täällä. Siitäpä sitten sain taas ajatuksen, kattelin vähän mitä tarjontaa siellä ois (arkeologiaa, jes) ja näköjään meiltäkin on eräs ollut siellä muutama vuosi sitten vaihdossa. Nyt kun vielä yliopistolta lähettävät joka päivä viestiä Erasmus-vaihtopaikkojen hakemisesta, niin pakkohan se oli lähettää selventävä kysymys, että vieläkö tässä vaiheessa ois tsänssiä päästä vaihtoon. Että eipä ole Suomeen ikävä yhtään, jään vielä tänne, hähäh. Mutta saa nyt nähdä, en oo kauhean luottavainen näihin systeemeihin tällä hetkellä. Kiusaavat pikku opiskelijoita vaan.


Mielen piristykseksi, tässä vielä lauantaina ostettuja koruja:




Kämppikselle tuli sen poikaystävä kylään. Meinasi juuri tulla mun huoneeseen suihkuun. Ei ihan oikea huone :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti