Neuvola x 2

Kuten todettua, on nyt siirrytty viikottaisiin neuvolakäynteihin. Viime viikolla oli yhdistetty neuvola-lääkärikäynti. Eipä silläkään reissulla mitään erikoista tapahtunut, kaikki on hyvin ja normaalisti, kuten pitääkin (Klik: Napa). Paino oli kerrankin noussut maltillisesti. Loppuraskauden suositushan on itse asiassa, että painon ei tarvitsisi nousta nyt ollenkaan (aijaa, mihin se vauvan kilo, jonka se vielä loppuvaiheessa tulee saamaan, oikein menee?). Hemoglobiini mitattiin multa nyt viimeistä kertaa, kun se on ollut hyvä koko raskauden ajan. No se oli hieman laskenut (120) mutta normaali silti. Oon nyt kuitenkin syönyt mm. pinaattia (ja niitä nokkosia), ettei se siitä enää laskisi.

Neuvolassa oli mukana harjoittelija, niin myös lääkärillä - miespuolinen opiskelija (oli muuten jotenki tutun näkönen, oon varmaan jossaki bileissä nähny). Kysyivät tietysti, että sopiiko se, että hän on mukana. Enpä kyllä keksinyt miksi kieltäytyäkään, opiskelua/työtäänhän ne vaan tekee. Ei kait ne mitään opi, jos eivät saa olla mukana seuraamassa tilanteita. Olishan se "hieman" kiusallista toki ollu, jos se poika sitte olis siellä ihan "aitiopaikalla" pällistelly tutkimuksen ajan, mutta onneksi se kuitenkin tarkkaili tilannetta sieltä vähän sivusta, että liekköhän tuo ees näki mitään oikeasti. Tasan keskikäyrillä kasvettiin, pää oli alhaalla, mutta mahtui vielä liikkumaan. Lääkärikin kysyi, että kumpaa sukupuolta sieltä pitäisi tulla - sykkeet kuulemma viittasivat myös tyttöön, mutta samaan hengenvetoon hän kyllä totesi, että eipä niistäkään nyt oikeasti voi mitään päätellä, mutta on vain mielenkiintoista seurailla.

36+2

Nyt ollaan sitten jo hyvinkin täysaikaisia, mutta neuvolakäyntejä on sovittu vielä tuonne la:lle saakka. Eipä tuo vielä näytä olevan pois tulossa. Kaikki oli hyvin ja normaalisti tänäänkin. Tosin nyt SF-mitta tippui hieman keskikäyrän alle, kun SF-mitta itsessään ei ole kasvanut. Kyllä tuolla silti selkeästi kasvetaan edelleen, maha painaa jo melkoisesti ja tuntuu, kuin kantaisi kolmen kilon kivisäkkiä edessään (kokeilkaapa huvikseen, miltä tuntuu vaikka nukkua semmoisen kanssa!). Neuvolatäti ihmetteli, että hyvin mulla on iho kestänyt. Totta, eipä noita raskausarpia sitten ole tullutkaan - sekin yks oli väärä hälytys, tuossahan tuo ihon pinnassa oleva verisuoni edelleen näkyy, eikä se siitä arveksi ole muuttunut. :D Ja jee, olen laihtunut! No, ainakin vaatteet on keventyneet sitten viime kertaisen, mahdollisimman vähän vaatetta oli nyt kyllä päällä, kun lämpöä täällä tuntuu vieläkin riittävän (on muuten hellemekosta tämän mahan kanssa tullut ihan luottovaate!). Sydänääniä saatiin kuunnella tovi, kyllä ne sieltä kuului, mutta ei niin selvästi että ois saanu mitattua. Sitten onneksi vauva tajusti hieman käännähtää ja saatiin nekin mitattua. Päälläkin oli vielä hiukan tilaa, eli ei ainakaan vielä tänään ole tulossa.

 37+0 ja kengurupussi.

Niin tosiaan, tänään meillä on sen nettisivuprojektin deadline, graduation ja final pitching, eli projekti päättyy, ja meidän tuotoksista on esitelmät. Osallistuin silloin sen ihan ensimmäisen esitelmän pitoon vähän silläkin, ettei enää olis tarvinnut esitelmöidä, vaan kaikki ryhmässä olis saaneet pitää yhden esitelmän. Monen tekijän summana kuitenkin esitelmän pito lankesi kuitenkin minun osalle (toisen ryhmäläisen kanssa), eli siitä pieni stressin aihe vielä tähän loppuun. Vaan koitan nyt kuitenkin olla sitä suuremmin murehtimatta, mun osuus kestää himpun vajaa kaksi minuuttia, eli ei ole suuren suuri homma, ja ollaan ihan hyvin jo esitelmä hiottukin kuntoon. Mutta semmoinen tapahtuma vielä iltabileineen tälle iltaa tiedossa ja sitten mun puolesta beibi on valmis tulemaan maailmaan!

Neuvola ja Innopinion-iltama

Mulla olis jo maanantaina pitäny olla neuvola, mutta aamulla mut herätettiin soitolla (uskomatonta, nukuin pitkästä aikaa yli kahdeksaan!) että käviskö joku muu aika, kun neuvolatäti oli joutunut vastailemaan neuvolapäivystyksen puhelimeen. Kävihän se uusikin aika (saispa samalla myös viikonlopun ruokaturvotuksen aisoihin :D ).

Neuvolatätiäkin tietysti kiinnostaa Azizksen tilanne. Soittelin Maahanmuuttovirastoon taas tässä yks päivä, eipä se asia ole mihinkään edennyt. Mun kiireellisyyspyyntö on rekisteröity, mutta ei tiennyt puhelimessa sanoa, että vaikuttaako se mitään mihinkään. Eräältä tutulta, joka joskus on ollut samanmoisessa tilanteessa, kuulin, että pitää vaan jaksaa soitella sinne, että jos ne pistäis asioihin vauhtia. Neuvolatäti alkoi myös imetyksestä puhumaan, sanoi, että heidän tehtävä on siitä kertoa ja kannustaa siihen, mutta kertoi toki myös vaihtoehdoista ja siitä, että ei se aina onnistu. Oli muuten vähän yllättynyt siitä, että me katsottiin se norjalaisversio siitä imetysvideosta, hänenkin mielestään se on vähän ahdistava.

Kaikki oli edelleen hyvin (Klik: Napa). Keskikäyrillä heilutaan edelleen, sykkeet hyvät, minulla kaikki arvot hyvät (ja painosta totean vain, että mitäs minä viimeksi sanoin). Pää löytyi edelleen alhaalta. Aika jännä, miten "kovaa" ne uskaltaa sitä vauvaa tuolla mahan sisällä tunnustella, kun muutamat ihmiset ei oo melkeinpä uskaltanu ees koskea mun mahaan tunnustellakseen vauvan potkuja, kun pelkää painavansa liian lujasti. Ja sitten ihmettelee, kun tökin vauvaa takas, kun se potkii :D Ja kyllähän se potkii. Taitaa muuten tulla äitiinsä ruokahalun suhteen, nimittäin aina kun mulla on nälkä, niin tuolla alkaa ihan hirveä hepuli, "ruokaa tänne ja äkkiä" -tyyliin. Puhumattakaan, että sitten kun syön jotain hyvää :D

Viimeksi tuli muuten puhetta siitä, että kun olen ollut ulkomailla, niin pitääkö multa ottaa pari ylimääräistä näytettä. Neuvolatäti oli nyt selvittänyt, että pitää. Eli jos on asunut ulkomailla / ollut sairaalahoidossa (vuorokauden) vuoden sisällä, niin pitää ottaa näytteet MRSA-viruksen eli eräänlaisen sairaalabakteerin selvittämiseksi. Muussa tapauksessa sairaalassa joutuu sitten karanteeniin, eli tässä tapauksessa kosketuseristykseen. Mitään vaaraa siitä ei bakteerin kantajalle itselleen ole, tuo vain tekee vastustuskykyiseksi tietyille antibiooteille, ja sitten leviää helposti, mikä sairaalaolosuhteissa aiheuttaa sitten ongelmia esim. leikkauspotilaille. Neuvolantäti otti sitten näytteen ensimmäisen osan eli bakteeriviljelyn nenän limakalvoilta - semmosella pumpulitukolla pyyhki siis mun sieraimet läpi! Toinen osuus jäi sitten mulle kotitehtäväksi, nimittäin kolme näyteputkiloa pitää sitten ottaa ulosteesta. :D Että kaikenlaista mielenkiintoista sitä tuleekin vastaan.

Iltapäivällä piti vielä rientää paikallisen sanomalehti Kalevan tiloihin. Osallistuin tässä taannoin erääseen mielipide-/innovaatiokampanjaan, jossa sähköpostitse tuli lähettää erilaisia ideoita Kalevan parantamiseksi (sekä lehti-, netti- että mobiiliversioon) ja sitten myöskin arvostella muiden ideoita. Parhaimmat siinä luvattiin palkita lahjakortilla, joka minua ainakin motivoi lähettämään pienimmänkin päähän nousseen idean ja naputtelemaan arvosteluita aina, kun niitä sähköpostiin tupsahti. Ja tämähän tuotti tulosta, pisteitä nimittäin ropisi. Parhaimmisto sitten kutsuttiin Kalevaan yhteiseen ideointi-iltamaan kera muiden yhteistyökumppaneiden, jossa ideoita vielä jatkojalostettiin. Osallistuneista muodostettiin neljä ryhmää, ja saatiin tosiaan muutamasta ideasta vielä kehitellä toimivaa juttua tunnin ajan ja sitten esittää ne. Valittiin itse asiassa idea, jonka minä olinkin tuossa sähköpostikampanjassa aikaisemmin esittänyt. Kaikkien piti äänestää parasta ryhmää, ja muillakin oli tosi hyviä ideoita.

Siksipä en olis uskonut, että meidän tiimi voitti sen ideoinnin. Siitä palkkioksi jokainen tiimissä sai S-ryhmän lahjakortin. Lisäksi sain toisen lahjakortin, koska olin kerännyt eniten pisteitä tuossa sähköpostikampanjassa. Kaikki kyllä onnitteli minua, että oikeaan osoitteeseen meni - saan vauvalle ostettua jotain. Mulla onkin jo ostoslistaa kehitteillä, mitä kaikkea pitäisi ostaa. Mm. hajusteettomia pyykinpesuaineita ja sitä rataa. Lisäksi jokainen sai vielä pois lähtiessään kuukauden tutustumiskoodin eKalevaan ja muistitikun. Eli kannattipa jälleen kerran osallistua yhteen kampanjaan!

* * *

 

EDIT:

Lisätäänpäs tänne vielä mahdollisuus voittaa kymmenen euron lahjakortti Kappahliin, eli Pörrösukan blogissa on käynnissä arvonta!

 

Neuvola ja Perhevalmennus Osa II: Synnytys ja kivunlievitys

Kylläpäs se aika rientää. Neuvolassa kävin jo maanantaina, jolloin viikkoja oli kasassa 30+6. Tuolta Napa-galleriasta voi seurata tarkempia tietoja. Kaikki oli kunnossa, sykkeet oli mielestäni oikein hyvät (en ihmettele, kun sellainen ralli tuolla mahassa käy). Sf-mitalla pudottiin ihan himpun verran keskikäyrän alle, mutta tasaisesti mennään kuitenkin. Neuvolatäti tunnusteli mahaa ja vauvan asentoa, ja päätteli sen olevan raivotarjonnassa eli pää alas päin, vaikka hieman hankalasti se siellä sillä hetkellä ilmeisesti majaili. Joka tapauksessa on nuo liikkeet ja potkut nyt ihan selkeästi tuntuneet ja näkyneet tuossa navan yläpuolella, eli jospa siellä oltais jokseenkin jo asetuttu paikalleen, eikä enää pyörittäisi ympyrää.

Viime käynnistä oli se kolme viikkoa aikaa, ja sinä aikana painoa on kertynyt +2,5 kg, mikä tarkoittaa maagisen +10 kilon poksahdusta rikki. Olen siis samoissa mitoissa, mitä olin suurin piirtein tasan vuosi sitten ja näitä lukuja en toivonut näkeväni ikinä enää koskaan.

Taas pitää vähän selitellä. Mulla kyllä oli tarkotus pysyä pienemmissä nousuissa ja tein kyllä kovasti töitäkin sen eteen liikkumalla ja enpä ole sen valmistujaiskakkuähkyn jälkeen paljon herkkujakaan napsinut! Ja esimerkiksi tasan viikko neuvolaa ennen uimahallin puntari näytti sen kaksi kiloa tuohon vähemmän. Tosin pelkästään sen tunnin uimisen aikana multa oli hävinnyt kilo :D Eli siinä näkee jo sen, mikä vaikutus nesteillä on. Lisäksi, tuo kolmen viikon takainen mittaus tehtiin aamulla, jolloinka mulla oli vatsassa vain kupillinen kahvia. Nyt mitattiin iltapäivän puolella, jolloin olin jo ehtinyt nauttia ne aamukahvit, syödä kaksi kertaa ja lisäksi piti vielä suorittaa vesitankkausta, että varmasti pystyisin sen virtsanäytteen antamaan. Sanomattakin lienee selvää, että myös sillä vasta syödyllä ruualla on vaikutusta!  Jonkin verran mukana saattaa olla myös turvotusta, koska ainakin nilkoista huomaan, että kivasti sukista aina on siellä painaumat. Ja eihän tuossa mitassa näy sekään, minkä verran mukana on rasvaa ja lihasta. Oon ahkerasti kuitenki hiihtäny ja jumpannu, jossa keskitytään lihaskuntoon.. Edelleen samat housutkin mahtuu, kuin kymmenen kiloa sitten (paitsi mahasta). Seuraava neuvola on jo kahden viikon päästä. Jos silloin näyttää edelleen, että paino vaan kasvaa, niin syön kyllä nämä edellä olevat sanani. Mutta veikkaanpa, että se paino ei oiskaan sitten niin paljon noussut, jos edellä selittelemäni pitää ees osittain paikkaansa...

Vaan eipä stressata sillä, kun isompiakin asioita on. Torstaina oli toinen perhevalmennus aiheenaan synnytys ja kivunlievitys. Nyt taisi olla aika lailla kaikki alueen kesäkuun synnyttäjät paikalla, kun juuri ja juuri mahduttiin istumaan tuolla aulassa. Ensin kerrottiin lyhyesti omat mietteet, eipä noita juuri kukaan ainakaan tunnustanut kovin miettineensä ja pelkäävänsä. Sitten ohjaaja kertoi ihan yleisesti joitakin synnytykseen liittyviä juttuja, esim. supistuksista, lapsivedestä ja milloin sinne sairaalaan kannattaa mennä. Että kyllä sen sitten tietää, kun pitää mennä, ja sairaalassa sitten yleensä ollaan se 2-4 vuorokautta.

Tietysti ohjaaja myös kertoi, mitä sinne sairaalaan kannattaa ottaa mukaan. Oon hieman huuli pyöreänä monesta blogista lukenu listoja, mitä ihmiset on pakanneet itselleen sairaalakassiin jo kuukausia ennen synnytystäkään. Tässäpä perhevalmennuksesta saatu lista: henkilökohtaiset hygieniatarvikkeet, omat sisäjalkineet, halutessaan lempimusiikkia tai lukemista. Ei siis mikään kymmenen kohdan lista. Ja hlökohtasesti oon sitä mieltä, että se oman pärstän ulkonäkö on varmasti tuolla sairaalassa viimenen asia mielessä, eli en todella aijo mitään meikkejä ottaa mukaan. Jos hammas- ja hiusharjan muistaisi edes. Eikä itselle eikä sille vauvallekkaan tarvi ottaa kassillista vaatetta. Ohjaaja painotti, että ainakin täällä sairaalassa tilaa on niin vähän (liekköhän muualla sen isompia sairaaloita), että parempi ne vaihtovaatteetkin olisi tuoda jälkitoimituksena sitten, kun se kotiinlähdön aika koittaa.

Katsottiin myös synnytysvideo. Odotin jotain tyyliin verta ja suolenpätkiä, mutta eihän tuo nyt eronnut yhtään siitä, mitä vaikka nyt parhaaseen katseluaikaan telkkaristakin näkee. Eli sitä synnytystä ei kuvattu aitiopaikalta, vaan ihan sieltä sivusta seurattiin. Sitten vielä saimme ryhmissä pohtia kysymyksiä kivunlievityksiin liittyen, mihin ohjaaja sitten vastaili.

Päällimmäisenä mieleen jäi ehkä joitakin vinkkejä ja ohjeita. Edelleen koitan olla ajattelematta tuota itse toimitusta, muuten haluan peruuttaa vielä koko paketin. :D Koitan olla sillä mentaliteetilla, että tulee mitä tulee. Toivottavasti tää maha ei kuitenkaan räjähtäis ennen aikojaan, itsehän oon tosiaan syntynyt noin viikon myöhässä, jospa tämä olis samanlainen laiskuri :) Aijon kyllä kokeilla kaikki mahdolliset kivunlievityskeinot, eikä mulla muutenkaan ole mitään erityisiä toiveita esim. paikan tai asennon suhteen. Kokeillaan, mikä tuntuu hyvältä. Synnytyksen jälkeiseen aikaan liittyen muuten vinkkinä tuli, että kuukautta ennen synnytystä kannattaisi alkaa syömään maitohappobakteereita. Sillä on kuulemma todettu olevan jonkin verran vaikutusta koliikkiin! Toinen vinkki koski sitten sitä mahdollista repeämistä.. (en halua tätä puolta ees aatella!) Eli olisi hyvä kans noin kuukausi ennen hieroa jotain voidetta tai esim. oliiviöljyä välilihaan noin kymmenen minuutin ajan päivässä :D Ohjaajakin tosin sanoi, että se vaatii melkoista viitseliäisyyttä, mutta voipi toimia.

* * *

Kommenttiboksin puolella aikaisemminkin muuten kysyttiin, mikäs meillä on tilanne lapsen isän oleskelupaikan suhteen. En oo hirveästi jaksanut tuota prosessia täällä lähteä ruotimaan, kun lähinnä koitan keskittyä täällä blogissa omiin henkilökohtaisiin asioihini. Mutta sen verran nyt kerrattakoon tilannetta, että A. tosiaan kuukausi sitten kävi Ateenassa jättämässä oleskelulupahakemuksen ja kaikki lähettämäni liitteet yms. Suurlähetystöön. Siellä olikin autettu oikein mielellään ja laitettu kaikki paperit kuntoon, ettei niitä tarttis enää tulla setvimään, muutama tunti siihen oli mennyt. Nyt pari päivää sitten viimein soitin itse Maahanmuuttovirastoon, että missä vaiheessa hakemuksen käsittely on. Oli se hakemus saapunut sinne ja rekisteröity, eli kaikki ok sen suhteen. Mutta mutta, tällä hetkellä käsittelyssä on marras-joulukuussa 2012 vireille laitetut hakemukset. Eli neljä kuukautta sitten! No, eihän se virkailija tietenkään asialle mitään mahda ja mitäpä minä hänelle voin enempiä sanoa. Sieltä sanottiin vaan, että sinne voi sen kiireellisyyspyynnön jättää sitten kirjallisena, mutta ei sekään välttämättä auta mitään, koska samanlaisia tapauksia siellä jonossa on. No, rustailin tuossa äsken ja lähetin sitten jo sen kiireellisyyspyynnön sinne ja koitin vedota niin moneen asiaan, kun vain keksin. A. kun ei pääse edes odottamaan sitä hakemuksen käsittelyä Suomeen, koska ei voi matkustaa Kreikasta tänne, kun sellaisia papereita hänellä ei ole. Tuo oleskelulupa on siihen ainoa mahdollisuus. Ja ei se varmasti tee minun, raskauden eikä vauvankaan henkiselle ja fyysiselle ololle hyvää, jos tässä vielä joutuu jonkun neljä kuukautta tuota käsittelyä odottamaan (puhumattakaan siitä, että millaisen päätöksen ne siellä tekee!).

Tässä vaiheessa ei oikein pysty sinne Kreikkaankaan menemään, vaikka A. kyllä jo tarjoutui maksamaan matkat (on muuten sikakalliit tähän aikaan vuodesta!), jos haluaisin mennä. Mutta mitä jos jotain sattuu, kun ei sillä pienellä saaripahasella ole sellaista sairaalaa, missä asialle voitais mitään tehdä, vaan mun pitäis matkustaa Ateenaan, minne parhaimmassakin tapauksessa vie useamman tunnin mennä, puhumattakaan siitä, mitä se maksaa! Siinä onkin toinen syy, raha, ilman pennin pyörylää mun on sinne ihan turha mennä, en voi siellä kuitenkaan tehdä töitä (12-14 tuntia päivässä? Hah!) eikä A:nkaan varoilla kovin pitkälle pötkitä. No, sitäkin oon miettiny, että kesällähän sinne olis sitten pakko mennä, mutta miten mitään vastasyntynyttä kuskaa monen tunnin lentomatkan päähän kuumaan ja kosteaan paikkaan, joka on täynnä turisteja = infektioita, viruksia, tauteja.. Ei siis niin mitenkään!

Vähän kyllä menee hankalaksi, jos tässä joutuu vielä kuukausia ootteleen. Määki oisin kiinnostunu hakeen syksyksi jotain tekemistä itelleni, opiskelua tai osa-aikatöitä tai jotain, mutta mitenpä sitä mitään tekee, jos joutuukin sitten olemaan yksin kotona vauvan kanssa sen 24/7. Ei noita hoitomahollisuuksiakaan noin pienelle ole, eikä sitä nyt esim. siellä yliopistollakaan voi mukana raahata! Jos mukana ois toinen, joka pystyis hoitamaan, niin olishan asia ihan eri, ei A:kaan ihan heti töitä varmaan täältä saa, jos ei tosiaan mene loppusesongiksi sitten töihin takas Kreikkaan, kuten vähän mietiskeli.

Eli ei tässä ole paljon vaihtoehtoja, kuin vaan ootella ja koittaa olla asioita liikaa miettimättä, ettei järkeään menetä.