Äitienpäivänä

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille! Ihan vielä ei itseäni ole tarvinnut juhlistaa, mutta ens vuonna sitten. Suomalaiset äidit saa muuten olla erittäin tyytyväisiä asemaansa ainakin tämän Pelastakaa Lapset ry:n Suomi on paras maa äideille -raportin mukaan. Enkä epäile asiaa tai tutkimuksessa käytettyjä kriteerejä yhtään. "Suomessa tilanne on erinomainen kaikilla näillä kriteereillä mitattuna." (Vaikka totta kai aina kaikesta löytyy jotain parannettavaa).

Äippäpäivän kunniaksi käytiin tietysti omaa äitiä moikkaamassa kotikylillä syömisten merkeissä.

Mentiin paikalliseen ravintolaan, josta joskus kymmenen vuotta sitten sai vielä Suomen parasta pitsaa. Huvitti testata, vieläkö asian laita näin on, vaikka kuulemma niiden taso onkin laskenut. No, kokeiltava se oli silti itse.

Poropitsaa, jossa mm. poroa, sipulia, aurajuustoa ja rucolaa. Kuulemma oman äitini valinta aina, tällä kertaa hän itse valitsi toisen pitsan, joka ei sitten tälle hänen makuunsa vetänyt vertoja.

Kyllähän tuon nälkäänsä söi (koko pitsa meni), ja poro on parasta. Mukavaa vaihtelua myös känkyille tällainen ravintolapitsa. Mutta eihän se tosiaan sitä ollut, mitä silloin ennen vanhaan, kun ravintola oli vielä vanhassa ulkomuodossaan ja -asussaan.

Pitkälle pärjää taas tuolla ruoalla, ja turvotti kyllä vielä tunteja syömisen jälkeen sen verran, että mieli veti ulos ja pitikin kävästä tunteroisen iltakävelyllä. Pitkästä aikaa täällä aurinkokin paisto, ja ilma oli ihanan keväinen. Sanoisin jopa, että täydellinen juoksusää, mutta itte pääsen pistään töppöstä rivakammin toisen eteen vasta joskus kuukausien päästä. Mutta menkäähän te lenkille, jotka siihen kykenette!

Vappu

Kuten todettua, vappuaaton sää ei hirveästi mieltä hivellyt. Kuten eräs teekkari sanoikin, vapaasti lainaten, "Vapun sää on kuin prosen ja arkkareiden haalarit. Taivas on valkoinen, ja ilma kostea".

Itte ehin vappuaaton aamuna käymään vielä lipastollakin hieman asioita hoitamassa. Samalla mukaan tarttui munkkipussi: ravintola Juliniassa oli neljänlaisia munkkeja myytävänä, josta valkkasin ne aidot, oikeat, "kotona" paistetut rinkulat. Pienessä tihkusateessa polkasin sitten Ainolan puistoon kulkuetta katsomaan. Hämmentävää pyöräillä taas näin talven jälkeen, kun matkaan ei mene kuin hetki.

Kulkuehan tosiaan starttasi Åströmin puistosta Rauhalan edestä klo 11.50 ja suunnisti mm. paloauto Ykän, Teekkaritorvien ja Potna-Pekan siivittämänä kohti Franzenin puistoa.

Tihkusateesta huolimatta oli puistoon kerääntynyt ihan kiva sakki katsomaan perinteistä Humanistisen Killan järjestämää Franzenin patsaan lakitusta. Itse lyöttäydyin ihan patsaan eteen, johon sekunnin päästä saapui myös Ylen kuvaajat. Pääsin minäkin ihan Ylen uutiseen saakka:

Kuva: yle.fi

  

Nimittäin mun hiha näkyy tuossa videon alotuskuvassa, ja esiinnyn myös videossa (ainakin kun tietää mistä katsoo) (takaa päin) (sekunnin ajan) ...

Ja niin sai herra Franzen taas lakkinsa. Sen jälkeen kulkue lähti kiertämään kaupunkia. Koska seuraava ohjelmanumero olis vasta parin tunnin päästä, niin lähdin käppäilemään mukana.

Tunnin verran talsittiin tuolla Oulun mukulakivillä, ja ihan loppumatkasta alko kyllä jalkoja ja mahaa painamaan melkoisesti. Hyvin tuli sitten päivän liikunnatkin siinä.

Palauttajaksi söin munkin ja join päälle simaa, jonka jo viikonloppuna olin vappua silmällä pitäen ostanu torilta. Niin kuin munkkienkin, niin myös siman pitää olla sitä aitoa, "kotona" tehtyä.

Uitot alkoi kahdelta, ja siihen mennessä vettä satoikin jo runsaammin. Ei käyny teekkarifukseja kateeksi, vaikka Laanaojassa ei jäitä ollutkaan. En silti epäile hetkeäkään, etteikö tuo vesi ois ollut kylmää!

Ja eihän vappu ole mitään ilman munkkeja! Eli vielä kävin hakemassa OYY:lta munkin ja simaa, ja Tunkit vielä ystävällisesti pursotti munkin täyteen (tai ainaki pikkurillillisen) hilloa.

Mutta tässä vaiheessa mulla alko oleen jo varpaat jäässä (kumisaappaat hyvät mutta kylmät), ja aloin haikailemaan lämpimiä sisätiloja. En kuitenkaan näin vähällä itteeni päästäny, koska olin jo päättänyt, että vappuaattona en myöskään jumppiani skippaisi! Niinpä kävin nopsaa hakemassa kämpiltä jumppavaatteet mukaan, lämmittelin hetken ja poljin jumppaamaan. Ja siellähän oli ilmestynyt paikalle ohjaajan lisäksi yksi ainut toinen muu jumppaaja! Niinpä saatiinkin vähän spesiaalimpaa ohjelmaa, ohjaaja oli nimittäin ollut jossain pilatesjutussa ja opetti meille sitten hieman niitä liikkeitä. Hyvin sai kyllä taas ihan uudet lihakset töitä, ja mullekin mahani vuoksi räätälöitiin ihan omanlaista ohjelmaa. Zumbassa sen sijaan oli kourallinen muitakin ihmisiä.

Olin vielä ajatellut, että illalla lähtisin katteleen kaupungin meininkejä, mutta kun kotiin pääsin ja söin, niin ei sen jälkeen oikeastaan enää huvittanut lähteä mihinkään. Niinpä katoin "nauhalta" parin päivän Salkkarit, mussutin karkkia ja menin nukkumaan siinä vaiheessa, kun kello kymmenen hiljaisuuden aikaan joku päättikin naapurista laittaa popitukset pyörimään. Ei se kyllä mua häirinny enää siinä vaiheessa, kun olin jo kohta unten mailla.

Ja olipa vallan mukava herätä vappuaamuna aikaisin ilman krapulaa! Olin ajatellu käyväni kaupungin elämää kattomassa, mutta tulikin muutos suunnitelmiin, kun veli perheineen pistäytyi kylässä. Lapset ois halunnu nähä Leevin, mutta se oli jo aikasemmin piiloutunu vaatekaappiin nukkumaan, eikä se tietysti pois sieltä tullut. Lähin vielä heidän mukanaan käymään Automuseolla Vappubuffetissa.

Matkalla nähtiin vanhojen autojen kulkuekin, kun sen takia jouduttiin seisoskelemaan liikennevaloissa. Museollehan nekin suunnisti, ja kierrettiin vähän pitemmän kautta, ettei niiden perässä jouduttu körryyttelemään. Buffet oli halpa laatuunsa nähden, vain 15 euroa. Sisälsi mm. kahta silliä, kylmäsavulohta, naudanliharullia, kr. salaattia, tsatsikia, perunasalaattia, katkarapusalaattia, paistettuja perunoita, kermaperunoia, kanan fileetä, naudan(?)lihaköntsejä, paistettuja vihanneksia, jälkkäriksi munkki&sima... Mun pötsissä tosin alkaa tila vissiin oikeasti loppumaan, koska en tosiaankaan jaksanut enää mitään santsiannosta ottaa, vaan olin jo aivan halkeamispisteessä yhden annoksenkin jälkeen. (Ja kylläpä ne lapset syö vähän!)

PS. Samalla sai tuo murheenkryyni-auto tuomionsa: syyläri p*skana. No, veli sai sen jo myytyä poiskin, eli loppu hyvin sen puolesta.

Talvikylässä

Päivällä oli niin nätti pakkaspäivä - aurinko paisto kirkkaalta taivaalta ja pakkasta oli vaan muutama hassu aste - että teki mieli lähteä ulos kävelylle. Koska kävely ainakin mun mielestä on todella tylsää puuhaa, pitää mun aina keksiä ittelleni joku porkkana tai muu houkutin, että siitä tulis mielekkäämpää. Niinpä ajatuksena oli kävellä Nallikariin kattomaan, missä siellä tänään uutisoitu merilatu menisi, ja samalla voisi napsia pari talvista kuvaa.

Ei vissiin ole tuolla päin paljon tullut liikuskeltua näin talvisaikaan, koska yllätyin, miten paljon porukkaa siellä olikaan. Ihmettelin, että mikähän tapahtuma siellä oli meneillään, hämärästi muistelin jostain uutisesta lukeneeni että jotain happeninkiahan tuolla tosiaan piti tänään olla. (Tosin taisin muistaa väärin, kun ei tuosta mitään erityistä juttua ollutkaan). Ei se mitään, jäin ihasteleen näitä aivan uskomattoman upeita koiria.

Pakko oli yhtä käydä rapsuttelemassa, kun se jo tuolta tieltä katteli niin innokkaasti. Oon kyllä sitä mieltä, että husky on yks kauneimmista koirista, mitä on. Eikä yhtään helpottanut mun koiravauvakuumettakaan!

 Oli siellä muutama joulupukin? porokin, mutta ne oli niin yrmeän näkösiä, että en uskaltanu ees mennä kovin lähelle. Säälitti reppanat, ei niillä ollu ees sarvia.

Hienosti ja innoissaan veti nämäkin kyllä tuota pulkkaa.

Ja ainakin melkein täydellisesti, kerran nämä alko vissiin jollekin ohi menevällä koiralle haukkumaan, ja siinä oli sitten kaikki vetokoirat hetken aikaa solmussa, ennen ku ne saatiin selvitettyä.

Ja näytti tuota innokkainta koiraa muutenkin ne muut koirat kiinnostavan hieman liikaa, kun niille jatkuvasti haukkui.

Suunnittelinkin sitten itselleni retkipäivää! Jos ei huomenna, niin viimestään ens viikonloppuna jos on yhtä ihana ilma, niin lähden retkelle. Näyttäis tuolla Talvikylässä olevan huomenna heppojakin... Haen vaan sukset, pakkaan makkarat ja kaakaot mukaan, ja lähden merelle hiihtämään! Pitäis vaan jostakin hommata aurinkolasit, kyllä tuolla nimittäin lumisokeaksi tulee melko äkkiä.

Ja näytti tuolla tuota latua menevän ristiin, rastiin ja ympäri, eli kyllä siellä jonkun lenkin heittäisi kevyesti.