Kesä!

Astemittari (siis nettimittari) on kivunnut tänään hellelukemiin - aivan täydellinen ilma ollut koko päivän, kuten myös eilen! Aamulla herätessä oli 16 astetta. Miksi ei Suomen sää vois olla aina tällanen?

Eilenkin oli tosi mukava ilma, ja sen kunniksi istuttiin iltaa ulkosalla kaverin terassilla. Vähän sääli oli päivällä heittää hyvä ilma hukkaan, mutta kävin kevään viimeisissä jumpissa, vaikka melkein teki mieli laiskotella pihalla, kuten muutama muu auringonottaja näytti tekevän. Onneksi en, nimittäin oli sellanen tehotreeni että huh! Mutta ihan aiheestakin menin sitten jumppaileen. Ollaan nyt kaks kertaa peräkkäin voitettu Caion tietovisassa, ja koska sieltä saadut ruokaliput on voimassa vaan ens kuun alkuun, niin pitäähän ne nyt syödä pois!

HA eli restan hamppariateria oli, kuten kuulinkin, pienentynyt sitten viime näkemäni (joskus kolme vuotta sitten?). Eipä siinä, hyvää oli ja eipä sen tuota isompi annos ois tarttenut ollakaan, nimittäin ihan täyteenhän tuosta tuli. Kaupan kautta kävin ostamassa itselleni juomat (omenakivennäisvettä) ja menin kaverin tykö, jossa maha oli taas ratketa liitoksistaan. Emäntä taas innostui siellä grillailemaan sellaiset herkut että huhheijaa vaan. Saunottiin, ja vielä fondu'n jälkeen pääsin kämpille nukkumaan kellon ollessa jo lähempänä yhtä. Enkä heti meinannut saada untakaan, nimittäin tuttu vaiva (ei pelkästään raskauteen liittyvä vaan aiemminkin riesanani ollut), tulessa olevat jalkapohjat häiritsi nukahtamista. Onneksi keksin laittaa jotain viilentävää mentol-jalkavoidetta ja avasin ikkunaa yöksi, ja viimein sai nukahdettua (pari kertaa vissiin meinasin Leeviä potkasta yön aikana, kun heräsin siihen, että se meinas kynsillä sivaltaa mun varpaat). Oli muuten tosi hyvät ruuat, mutta niiden jälkiseurauksena on tänään ollut järjetön närästys. Enpä tietenkään sitä Rennietä muistanut käydä ostamassa, oonkin sitten koittanu maitohappobakteereilla ja jugurtilla sitä taltuttaa.

Tälle päivälle kävin jälleen kirppiksellä, myyjän ominaisuudessa. Pikku hiljaa jos tuosta ylimääräisestä pääsisi eroon. On vaan sen verran vähän tuota tavaraa, että ei niiden takia kannata alkaa mitään kirppispöytää makselemaan. Paikalla oli vaan muutama muukin myyjä, sillä vieressä oli samalla vaatteidenvaihtopiste. Vissiin samaan aikaan oleva Museo- ja Ravintolapäivä (ja helle) rajoitti ihmisten kulkemisia, ei tuolla kovin montaa pyörinyt. Siitä huolimatta sain varmaan pussillisen verran omiani menemään. Mutta yksi ulos, toinen sisään - vaatteidenvaihdosta nimittäin löysin muutaman vaatteen itselleni ja naapurin kirppispöydästä vauvalle muutaman tarvikkeen, mm. unipussin, jollaista ei vielä olekaan (tai talveksi on sellanen ihana karvaläjä, muttei sellaista kevyehkömpää).

Mulla kävi vähän köpelösti sen aikaisemmin hankkimani mammahameen kanssa - se nimittäin ratkesi p*rsuksista! :D Jotenkin se onnistui jäämään pyöräillessä siihen penkin reunaan kiinni, ja riks raks poks vaan, sauman vierestä auki.. Aluksi se repeämä oli pieni, mutta siitä se sitten laajeni laajenemistaan. Jonkinlaista hametta siis kaipailin, ja onneksi löytyi yksi yläosastaan resorilla varustettu, joka myös tämän mahan kanssa menee.

Lisäksi löysin kätevän kangaslaukun lempivärissäni purppurassa. Olkaimet ja etuosassa olevan taskun reunat on violettia leopardikuvioista "nahkaa". Oon niin true-muotibloggaaja, että "osaan" katsoa, että kaikki vaatteet ja asusteet on oikein päin kuviin... :D

Ja kengät! (Jep, kolmannet parin päivän sisään.) Olin jo kärsimässä, kun aamulla jalkaani sujauttamat ballerinat alkoi hiertää inhottavasti. Tuollaiset ruskeat nahkaläpyskät oli joku juuri tuonut, ja nehän istui jalkaan ihan täydellisesti. Lisäksi löytyi tuo sininen vyö, jota ei kyllä ole pidetty kertaakaan.

Semmosia ja monenlaista muuta löytyi, mutta eipä tuota jokaista ryysyä kehtaa aina kuvata. Nyt väsyttää ja jalkoja turvottaa (niitä helteen varjopuolia sitten) sen verran, että melkein vois alkaa nukkumaan. Mutta ehei, Euroviisut alkaa kohta. Jääkiekkoa en muuten katsonut vasta kun siinä vaiheessa, kun voittajajoukkueen kansallislaulua alettiin laulamaan. Ja se ei ollut Suomen laulu. Lohdukkeeksi vois vaikka syödä iltajäätelöä, jospa tuo kans samalla vähän viilentäis...

Vappuilua

Juhlia, ruokaa, ulkona oleskelua, ystäviä, hieman liikkumistakin - siitä on ollut tämä vappuviikko tehty. Sää on tosin näyttänyt kaikki kasvonsa tämän viikon aikana, ja varmaan hillitsi pahimman vappuhuuman aikaan juhlijoita.

Perjantaina pidettiin kevään aloittajaisiksi grillibileet kaverin tykönä, kuten jo aikaisemmin mainitsin. Idea oli, että jokainen tuo mukanaan jotakin. Ja jokainen myös toi, mm. sienirasioita, pekonia ja makkarapaketteja löytyi lähemmäs kymmenen kappaletta kutakin.

Itte tyhjensin jääkaapin sisältöä (oon mm. hamstrannut juustoja Lidlin tarjouksista) ja hain hieman täydennystä kaupasta. Päädyin mm. ostamaan kanaa siitä syystä, että ajattelin muiden tuovan kuitenkin jotain muuta lihaa, kuten possua ja makkaraa.. no arvatkaa mitä lihaa sitten kaikki muutkin toivat mukanaan? (Kyllä, syökää kanaa).

Sieniä tuli ihan järjetön määrä, mutta eipä niitä tainnut loppuillasta kuitenkaan enää jäljellä olla. Joukkoon liittyi myös yksi kasvissyöjä, ja emäntä keksi hälle kääriä sienet kesäkurpitsaviipaleisiin. Oli muuten nekin tosi hyviä, kannattaa kokeilla! (Ja minä nälkäisenä uhmasin listeriapeikkoa ja vedin aurajuustoa & patonkia ja viinirypäleitä alkupalaksi (suomalaista juustoahan tuo tosin on)). Koko päivän ilma oli muuten aivan ihana, varmaan ensimmäisiä kunnon aurinkoisia kevätpäiviä, mutta auringon laskiessa ei tuolla pihalla enää tarennut.

Keväisempi paita päällä, vähän meinaa olla lyhyt..

Oli kyllä taas niin hyvää ruokaa, että toivoi mahaan mahtuvan aina vain lisää. Jossakin vaiheessa tuli kuitenkin stoppi. Poistuin paikalta puolenyön maissa, kun oli saunottu ja hiukset sen verran kuivaneet, että kehtasi lähteä pyöräilemään pakkaseen.

Tuli muuten sen verran syötyä, ettei aamullakaan vielä ollut nälkä. Onneksi, mahaa pitikin säästellä seuraavaa koitosta varten...

Lauantaiksi minutkin oli nimittäin kutsuttu muiden vanhojen toimijoiden mukana perinteiselle Humanistisen killan vappubrunssille, joka tällä kertaa järjestettiin Hietasaaressa Ytyällä eli Oulun eläkeläisten majalla. Pitkäänhän tämä tapahtuma on järjestetty yliopistolla killan kahviossa Humuksessa.

Jälleen kerran ilma suosi ja ensimmäistä kertaa tälle keväälle tarkeni laittaa päälle jotain muutakin kuin toppahousut.

Pukukoodihan tuonne oli smart casual, ja vapun pirtsakkaan väriteeman mukaan laitoin päälle pinkin topin, kukkatunikan, joka meni erinomaisesti tuon mahan kanssa (sentään ilman pitkähihaista ei tarennut ja alle laitoinkin pitkähihihaisen boleron), ja tumman farkkuhameen kaveriksi violetit sukkahousut.

Ruoka oli hyvää, ja sitä oli riittävästi. Joku sanoikin viisaasti, että ihan kuin jouluna: ensin syödään ja kohta syödään lisää.

Joku killan Loiri-mato teema toistui myös noissa ilmapalloissa, jotka todettiin kyllä yksissä tuumin melko härskeiksi.

Brunssilla meitä viihdytti myös "Oulun paras kuoro" eli Tiiman mieskuoro (TMK).

Sunnuntai-aamu valkeni valkoisena, kun taivas oli päättänyt ilostuttaa vappujuhlijoita lumisateella.

Pari välipäivää, tosin opiskelijajuhlia varmasti riitti pitkin kaupunkia heille, jotka vain mukana jaksoi hillua. Vähän itseäni jännitti vappuaaton sää, ja niinhän siinä kävi, että taivas oli harmaa ja vettä tuli enemmän ja vähemmän tasaiseen tahtiin pitkälle iltapäivään saakka. Nyt ei vaan tämä Bloggerin kuvanlisäystoiminto pelitä yhtään, eli lisään myöhemmin pari kuvaa tähän loppuun ja teen myöhemmin oman jutun vappuaaton ja -päivän meiningeistä!

________________________________________________________________________________

EDIT 2.5.: Kuvat lisätty muuta kautta, Blogger ei lataa kuvia edelleenkään.

Valmistujaiset

Tuntikausien leipomisten päätteeksi pääsin eilen vihdoin ja viimein kahvittamaan vieraita. Kutsutuista saapui lopulta paikalle vain kolmasosa, puolet ilmoittaneistakin perui / skippasi tulonsa. Pöytä notkui tarjottavista ja tässä kauhulla odotan ens viikkoa, kun mun pitäis yksinäni monta päivää nyt syödä noita kakkuja pois. :D

Tarjollahan oli ainakin piirakkaa, pikkupitsoja, voileipäkakkua, muffinsseja, täytekakkua, kahta erilaista juustokakkua, coctailpaloja, dipattavia kasviksia, sipsejä, pähkinöitä... Voin sanoa, että paljon jäi syömättä! Koitin leipomisten lomassa tallentaa reseptejäkin talteen, eli kattotaas, jos niitä täälläkin näkyisi.

Leevikin jopa uskalsi jossakin vaiheessa tulla pois piilosta vaatekaapista.

Vieraat myös oli jaksaneet muistaa mua ihanilla lahjuksilla.

Olen punaisten ruusujen ystävä, ja tämä muhkea yksilö on kyllä upea.

Leevi ei sentään tällä kertaa yrittänyt syödä tätä, mutta sen sijaan tappaa sen ilmeisesti juomalla pois sen kasteluvedet. (Tuossa vaiheessa maljassa oli pelkkää vettä).

En tosiaan ole hirveästi asioistani huudellut turuilla ja toreilla, joten pari pulloa kuohuvaakin sain. Nämä pääseekin poksautettavaksi sitten vaikka juhannuksena :)

Viinilaseja mulla ei ollutkaan, ja suklaata nyt ei ole koskaan liikaa. (On sitä aika paljon, mutta eiköhän näin namit uskalla jossain vaiheessa syödä eikä vain säilöä).

Sisustukseen sointuvat kynttilänjalat, ja lisäksi pääsen leipomaan lisää tällä pinkillä kakkuvuoalla! Meinasin muuten jo ostaakin samanlaisen, eli hyvä etten.

Kauniita kortteja, jotka kyllä pääsee esillekin saakka...

...lisää kauniita ruusuja...

...sekä pieni chilin taimi, jonka toivoisin menestyvän, mutta pahoin pelkään kasvatustaitojani.

Lisäksi lahjakortti ja pieni määrä rahaa.

Summa summarum, hienot kekkerit oli, vaikka valitettavan moni ei päässytkään paikalle. Olin kyllä aika väsynyt jo loppuillasta, kun olin mm. kaksi päivää pelkästään leiponut ja siivonnut. No, ei vieraatkaan olleet hirveän riehakkaalla biletuulella, ja viimeiset vieraat poistuivat yhdentoista jälkeen. Olisi kyllä ollut mukava istua iltaa pitempäänkin, mutta rehellisesti sanoen olin kyllä myös ihan poikki ja helpottunut, kun vaan pääsin nukkumaan ennen puolta yötä :D Ei sitä kaikkea enää jaksa näköjään tässä vaiheessa.

Kiitos vielä kerran kaikille juhlissa olleille tai muuten muistaneille :)

Elokuvissa ja syömässä

Lauantaina iltapäivästä käytiin naisporukalla kaupungilla juhlimassa vähän tuon minun valmistumisen kunniaksi. Käytiin leffassa ja syömässä, mullahan tosiaan oli nuita ilmaislippuja mitä lähettiin käyttämään.

Leffaksi valikoitui 21 tapaa pilata avioliitto, jota on kovasti kehuttu mm. monessa blogissa.

Kuva: Finnkino.fi

Ehkä onni onnettomuudessa, että en ole Putousta seurannut enempää, olis voinut jotkut näyttelijöiden maneerit käydä liian ärsyttäviksi muuten. Leffa itsessään oli piristävä suomalaisten elokuvien kategoriassa ja yllättävän hyvä sellaiseksi. 

Mutta mua jäi pari juttua häiritsemään nuissa 21:ssa tavassa pilata se avioliitto. Jotkut niistähän oli ihan järkeviä ja jokaisen varmasti pääteltävissä, mutta sitten joissakin jäin miettimään, että eikö se tapa pitäis ilmasta just päin vastoin?! No, en spoilaa enempää, ehkä mää katon joskus ton uudelleen ja pähkäilen sitten tätä asiaa lisää.

Leffassa tuhosin yksinäni lähes kokonaisen ison satsin popcorneja (olin varautunut leffaan pienellä pähkinäpussilla, mutta tämä tuli pyytämättä ja niin yllättäen, että pakkohan se jonkun oli syödä), ja sen jälkeen suolasatsista jo turvonneena mentiin vielä syömään.

Mentiin Amarilloon, koska erään seuruelaisen kriteerit oli tyyliin "kunhan siellä on pihviä ja siinä on valkosipulia" (ja ne boonukset), joten enpä kyllä parempaakaan keksinyt. Tuohon aikaan illasta siellä oli noin tunnin jonot ruokiin, eli valittiin sitten myös joitakin alkupaloja.

Itse otin CHICKEN FINGERS -satsin, jossa oli kaksi pientä kanatortillaa. Pientä tosiaan, mutta alkupalahan se vaan olikin. Parasta tuossa satsissa oli juustokastike, eikä mikään hirveä makujen riemuvoitto, mutta hyvää silti.

Pääruuaksi kaikki tais ottaa jonkun pihvin, itselleni valkkasin arpomisen jälkeen DIABLO’S CHEVRE STEAK -lautasen, jossa oli uuniperuna avocadodipillä (olikin avocadopäivä tänään), pihvi ja vuohenjuustoa sekä kasviksia. Sen aikasemman suolatankkauksen jälkeen ei tehnyt mieli mitään suolaisia perunoita, ja vähän kai muutenkin alitajunta veti hieman tuommosen terveellisemmän annoksen puoleen. Oli kyllä ihan hyvää, tosin tuo paholaisentahna ei kyllä ollut yhtään tulista, ois siinä vähän saanut olla potkua (sitä potkua ilmeisesti sitten oli vähän liikaakiin tuossa valkosipulipihvin makeantulisessa kastikkeessa?).

Juomaksi nautin omenasiideriä! Alkoholitonta tietysti, mutta olipa vaan hyvää pitkästä aikaa.

Äpöstyksien jälkeen olin kyllä aivan täynnä ja en kyllä jaksanu enää lähteä mihinkään, vaan kotisohva kutsui minua. Olinkin jo sängyssä joskus kymmenen aikaan (olin kyllä herännytkin aamulla jo kuuden jälkeen vessassa ravaamiseen enkä enää saanutkaan unta) että sen puoleen ei ihme, jos väsyttikin.

Toimintaperjantai

Voisko joku köyttää mut penkkiin kiinni ja käydä hoitamassa mun kauppaostokset seuraavan neljän kuukauden ajan??

Mitä tekee nälkäinen, sokerinhimoinen, raskaana oleva nainen kaupassa? Ostaa ison satsin pullia, piirakkaa ja kilon karkkia! Puolustukseksi pakko sanoa, että menin ihan varta vasten kauppaan juurikin laskiaispullien toivossa. Viime viikolla jo löysin samaisesta kaupasta alennuksessa pullia, ja ai että oli hyviä. Nyt elättelin toivoa, että tässä olisi viimeinen oljenkorteni saada laskiaispullia, ne kun on kaikista käymistäni kaupoista jo loppuneet :( Otin sitten samalla kaikki viimeiset kaksi rasiaa. Ja kun vieressä oli alennuksessa toscapiirakka, en voinut vastustaa kiusausta.. Ja sitten kun oli vielä "ystävänpäivä"alennuksessa irtokarkit, minun lempparit, (niin törkeän kallista karkit nykyään!) niin hamstrasin kerralla kunnon satsin. Piilotin nuo kyllä ylimmälle hyllylle kauas katseilta (poissa katseilta, poissa mielestä?), jos ne etes pari päivää säilyis koskemattomina :D (Ja meinasin ostaa lisäksi monenmoista suklaata, mutta siinä vaiheessa järjen ääni jo sanoi, että tyhmää heittää rahaa hukkaan niin paljon pelkkään sokerimössöön!)

Mutta oli se laskiaispulla hyvää!

Muuton yhteydessä muuten löytyi kasa vaatteita, joiden olemassaoloa en oo ees muistanut. Nekin kun on olleet käyttämättöminä varastossa. Tää yks pitkä violetti kauluspaita on ollut melkoinen murheenkryyni, kun ostaessani sen noin neljä?viisi? vuotta sitten muistaakseni Seppälästä, ihastuin siihen, mutta pian totesin, että siinä näyttää lähinnä siltä, kuin olisi raskaana, ja harvoin sitä on tullutkaan käytettyä. Nyt kun piti keksiä jotain fiksua päällepantavaa, niin muistin tämän ja totesin, että kerrankin se ajaa asiansa, saan näyttää nyt raskaana olevalta varmaan ihan luvan kanssa :D

Minulla nimittäin oli eräs tapaaminen iltapäivällä. Toivottavasti nämä lähes-nollakelit on tulleet jäädäkseen, oli mukava kerrankin vetää päälle ulos jotain muutakin kuin hirveät toppavaatteet ("uusi" takki on ihana ♥ ).

Hain tässä taannoin mukaan erääseen projektiin, joka kuulosti mielenkiintoiselta. No, minut valittiin mukaan tähän pieneen tiimiin. En uskonu että kyseessä on mikään kovin iso juttu, mutta tuolla tapaamisessa jouduin kyllä pyörtämään vähän ennakko-oletuksiani, sillä tää vaikuttaa oikein lupaavalta ja mielenkiintoiselta hommalta.

Tää perustuu kuitenkin ihan vapaaehtoisuuteen, eli mitään palkkaa tästä ei kyllä makseta. Mutta eipä tartte kenenkään myöskään urputtaa, että nyt jos/kun ilmoittaudun työkkäriin ja sieltä "nostelen tukia", etten myöskään yrittäis tehdä mitään hommia. En mää ainakaan jaksa istuskella koko kevättä kirjaimellisesti neljän seinän sisällä. Suunniteltiin hieman jo kevään aikataulua ja miten tätä projektia aletaan toteuttaa, ensi viikolla on jo seuraava tapaaminen. Mutta kerron tästä vähän enemmän lisää sitten kun itsekin tietää hieman enemmän, mitä tuleman pitää :)

Sitten pitikin jo rientää seuraavaan paikkaan.

Meitä vanhoja toimijoita kutsuttiin osallistumaan ylioppilaskunnan ex-ex-ex-järjestö-, ex-ex- järjestö- ja tiedotus-, ex-viestintäsihteerin läksiäisiin OYY:n toimistolle. Ilta sisälsi hauskoja muisteluita, J. Karjalaisen esittämää livemusiikkia, herkullista kanasalaattia ja vielä herkullisempaa valkosuklaakakkua ♥
Mun makeanhampaan kolotusta on kyllä tälle viikolle paikattu ihan kunnolla.

Väsymykseltäni en kuitenkaan jaksanut juhlia paikalla kovin myöhään. Lisäksi nyt vissiin alkaa tulla mukaan kaikki raskauden mukanaan tuomat vaivat, mun jalkoja nimittäin alko särkemään ja hyvin oli kyllä turvonneet, kun kotiin pääsin. Yö menikin sitten pyöriessä kipeiden jalkojen kanssa. Pitää vissiin muistaa juoda vettä ahkerammin tästä lähin.

PS. Aiempi viittaus työkkärin jos/kun tilanteeseen: 
Mun pitäis maanantaina jättää publiikkianomus, mutta tiellä on vielä yksi mutka. En ollut muistanut sanoa opettajalle, että kirjaa suoritetuksi tuon seminaariosallistumisen. Se on torstaina laitettu eteen päin, mutta ei näy vieläkään suoritusmerkinnöissä. Jos sitä ei maanantaina tule sinne, eikä opintoja saada koostettua, niin siinäpä sitten odotellaan vielä kuukausi valmistumista, että hoh-hoijaa taas tätä turhaa byrokratian kanssa säätämistä...

Kantisilta

Eilen siis oli Caion kanta-asiakasilta. Kutsuja sinne jaettiin ihan vaan kassalta, kait ne naaman perusteella ees joten kuten katteli, ketkä on sitä kantisporukkaa. Ite onnistuin saamaan oman kappaleen ihan viimeisten jäljellä olevien kutsujen joukosta.

Tilaisuus alko klo 17, ja menin ajoissa, että jos joutuu jonottaan :D No ei sentään jonoa ollut, mutta oli siellä silti jo kourallinen tyyppejä mua ennen. Ovelta lyötiin alkumalja käteen (jotain päärynäsiideriä tai omenamehua), drinkkilippu ja arvontalipuke.

Ruuan takia mää itse ainakin tulin paikalle :D Olikin oikein perus-Uniresta menu tarjolla. Alkupalaksi vedin jo kulhollisen poppareita, kun oli niin nälkä.

Ruokaa kyllä oli riittävästi, ja se oli hyvää.

Etenkin nuo oliivit..! Oisin voinu vetää pelkästään niitä sen lautasellisen. Lasagnette oli perusmeininkiä, onhan tuota tullut ennenki syötyä. Kun onnistu kahmiin juustot päältä, niin hyvältä se maistu, kun oli vielä lämmintä. Pitihän mun sitten santsikierros hakea "toiseenkin mahaan", ja se oli jo sen verran kylmettynyttä, että eipä se enää juuri millekään maistunu.

Ruokailun aikana meitä viihdytti Teekkaritorvet. Pohdittiin siinä meidän pöydässä, että ollaanko me ihan juntteja, kun ei hirveesti arvostettu tuota yli puolen tunnin settiä.. :D Ja että ei ole ihmekään, kun ei Tietovisassa oikein ne oopperakysymykset ole meidän alaa :>

Drinkkilipuilla sain juoda yliannostuksen fantaa ja cokista, boolit lahjotin muulle seurueelle. Kuulemma oli hyvää ja tujahti ne pari mukillista sopivasti nassuun. Arvonnassa oli tuotepalkintoja, eipä onni napsahtanut kohdalle, tosin eräs meijän seurueessa voitti kuin voittikin ihan mahtavat Karhun lapaset, joissa oikein komeili nallen kuvakin!

Siinä muisteltiin, että eipä oo Caiossa tämmöstä ollut ainakaan kymmeneen vuoteen - liekköhän ikinä. Tosin silloin Caion "avajaisissa" oli se kutsuvierastilaisuus, jonne itsekin Restan yhteistyökumppaneiden joukossa pari vuotta sitten pääsin mukaan. No, Restan toimitusjohtaja alustuspuheessaan antoi hieman viitettä siitä, että tämä ei jäisi ainoaksi kantisillaksi... Eli ehkäpä tulevaisuudessa ahkeralla caiottelulla tämmönen tsäänssi aukenee toistekin.

Kaikki on katoavaista

Kiirettä pidellyt. Kuten mainitsin, kävin viimein keskiviikkona ohjaajan kanssa juttusilla. Niin kuin arvata saattaa, niin ei sinne juttelulle varmasti pyydetä siksi, että sanottais vaan, että "hyvä ja valmis on". Eli muutamia fiksauksia vielä pitää tehdä. Vaikka miten tarkasti itse koittaa kirjottaa, niin aina sinne vaan joku ajatus- ja näppäilyvirhe jää. Lisäksi pitää vielä yhteen pieneen aineiston osaan paneutua himpun verran ja täsmentää sen osalta osaa tutkimustuloksista. Koitan nyt saada nopeasti nuo tehtyä, jospa se sitten viimein ois siinä  (niin kuin nytkin ahkerasti pitäis sitä kirjottaa, sen sijaan naputtelen tätä...)

Samalla kävin syömässä yliopistolla salaatin. Kerrankin saa Unirestalla yllättyä positiivisesti, nimittäin oli tuohon pikku salaatti -comboon lisätty, että saa ottaa kolme kasvistäytettä entisen kahden sijasta.

En muistanutkaan, että yliopistolla oli keskiviikkona myös Karkki- ja kynäpäivät (aka Pestipäivät). Kävin kierteleen ja nappaan kourallisen karkkeja ja kyniä mukaan ja osallistumassa arvontoihin esittelykojuissa. Eipä kyllä paljon näkynyt rekrytointia humanisteille...

Pakkasia piteli täälläkin pari päivää, oli mittari taas kahdenkympin hujakoilla. Etenki torstaina oli ihan jäätävää, kun oli jotenkin tosi kostea ilma, jotain jäähilettäkin oikein leijaili taivaalta. Ei paljon kehannut nokkaa pistää ulos, Vallun kanssa aamulla kävin sen verran käveleen että sain näppini palellutettua. Kirppiskin piti käydä iltapäivällä tyhjentämässä, ja voihan per... sikka, olihan pöllitty meidän pöydästä jotain. Ei nimittäin ollut ainakaan yks takki siinä myytyjen luettelossa, eikä sitä ole siellä muissakaan pöydissä näkynyt, on sen verran moneen kertaan tullu kierrettyä tuo paikka läpi, että ois se jo vastaan tullut. Että semmosia. Miten voi semmosen paksun ja ison takin saada sieltä ulos, ihmettelenpähän vaan..??!! (tosi hyvä valvonta, eihän se ole ku päälle heittää sovituskopissa ja kävellä ulos). Ei mitenkään hirveät tienestitkään tullut, mutta meni nyt sentään ees joku rompe kaupaksi, että vähemmäksi päästiin.

Paitsi käytiin me tietysti Tietovisassa, ja ihanaa, sain kuin sainkin hyppysiini kutsun Caion kanta-asiakasiltaan ja ehdin ilmoittautua.

On tuonne opiskeluaikoina sen verran roposia kantanut ja ahteria tullut kulutettua oluttuopposten äärellä, että kerrankin näin päin. Menen ja syön niin paljon että napa rutisee.

Perjantaina viimein pakkaset hellitti (muualla paitsi Etelä-Suomessa, hah - olen vahingoniloinen ;) ja Vallun kanssa käytiin sitten kunnon juoksulenkki aamulla. Ja joku kadotuksen kirous leijuu vissiin päällä, kun huomasin kesken lenkin, että mun sormikkaista on tippunut jonnekin sellanen siihen päälle tuleva kämmenosa. En jaksanu kuitenkaan palata takasin päin, vaan sitten tullessa kävin kiertään tuon pätkän uudelleen, eikä siellä mitään enää näkyny. :( Iltapäivästä kävin jälleen testaan jumppia, eli sitä yhtä aikomaani perjantain jumppaa Linnanmaan liikuntahallilla. Kyseessä oli AFRO, eli kuten nimikin sanoo, niin afrikkalaiseen rytmiin jumppausta. Suosittelen, jos on kyllästynyt perinteiseen zumbaan. Tuossa nimittäin on sama idea, mutta rennon letkeään afrikkalaiseen meininkiin. Eikä ollut ees rankkaa, ja silti aamulla tuntu etenki tuolla yläselässä, että on siellä jotain lihaksia tullut liikutettua. Tuun varmasti käymään jatkossakin, ellei perjantai-iltapäivälle löydy muuta ohjelmaa.

Tänään olin myös hävittää sitten sen toisen kämmenikkään, mutta huomasin sentään että se tippui ja sain sen talteen. Oli muuten aivan ihanan keväinen ilma tänään! Vaikka vähän aikaa pitikin rämpiä kymmensenttisessä lumihangessa. Puolenpäivän jälkeen kävin vielä lumitöissä, eipä ois voinu parempaa päivää valita, lumen puolesta mutta oli niin lämmin ilma ja aurinko paisto, että oli ihan mukava olla pihalla hommailemassa. Sai samalla myös parin tunnin käsitreenit, sen verran tuon lumen kanssa saa kyllä pukkia ja huhkia.

Samalla reissulla hoitelin kämpän vuokrasopimuksen kuntoon, ja joitakin huonekaluja ja muitakin tarvikkeita näköjään alkaa järjestyä. Välillä miettii, että onko tässä elämänmenossa taas yhtään mitään järkeä, mutta niin sitä vaan ihan luonnollisesti kaikki asiat näköjään menee eteenpäin, että kyllä se tästä suttaantuu.