Kaktus

Viime päivinä ei oo ollut hirveesti aikaa eikä energiaa muuhun kuin tuon gradun kirjotteluun. Voi vaan ihmetellä mihin tuo aika oikeasti katoaa?! Vasta oli syyskuun alku ja nyt jo vetelee viimeisiään. Tämä viikko on mennyt yhtenä puurona. Alkuviikosta oli mielessä, että kävisin loppuviikosta postissa, vaan eilen havahduin tosiaan siihen, että on jo perjantai-ilta ja viikko menikin sitten siinä.

Mutta enpä viiti valittaa sen enempiä tällä kertaa tuosta opiskelusta.

Syksyn tullen sieniä kaktushedelmiä kasvaa.

Pääsin dyykkauksessa seuraavalle asteelle (ainakin leikisti), kun vein roskia yks aamu ja bongasin sitten noita kaktuksen oksia. Näin, kun yks mies perkkasi pihaltaan nuita oksia ja kanteli niitä tuonne roskiksille sitten. Aamulla siinä sitten bongasin, että nehän on herttileiri sentään täynnänsä kypsiä hedelmiä!

Eikun pussi käteen ja kimppuun. Varmaan pari kiloa nappasin niitä yhteensä, ja eeeeiii en minä mitään hanskojakaan ehtinyt käteeni tunkemaan, kun niin innostuin (auts..).

Sen verran piti nyt tähän käyttää Googlea apuna, että tietää, minkä sortin kaktuksesta on kyse. Kyseessä on siis kaktusopuntia, jonka hedelmän suomennos on "kaktusviikuna": " Hedelmä sisältää melko runsaasti C-vitamiinia. 100 grammassa on energiaa 36 kcal. Kaktusviikunan pinnassa on pieniä nystyröitä ja niissä hentoja piikkejä, jotka tunkeutuvat helposti käsiin. Siksi hedelmien kerääminen ja käsittely on vaikeaa ilman tukevia hansikkaita. -- Tuoreena kaktusviikuna syödään halkaistuna kuoren puolikkaista lusikalla kovertaen. Se sopii myös hedelmäsalaattiin."

A:n ohje oli laittaa nuo veteen muutamaksi tunniksi. Unohdin ne tietysti vuorokaudeksi, mutta onpahan nyt ainaki pehmeitä, eikä ne piikit pistä enää kuoriessa. (Ne piikit on tosiaan sellasia parin millin mittasia, jotka menee mukavasti sormen tai minkä tahansa ihoalueen sisälle pistelemään).

Oon nyt sitten syöny nuita ihan tuoreeltaan. Näköjään niistä sais aikaan jotain sosetta tai mehuakin, mutta tuossa ei kyllä niiden siementen jälkeen kovin paljon sitä hedelmälihaa jää, että parempi tuommonen satsi on popsia varmaan sellaisenaan. Tosin niitä on vieläkin se parisen kiloa jäljellä, että ehkä tässä innostuis ja riipasis jotain mukavaa nuista...

Festival of Timiou Stavrou - Exaltio crucis*

Kuten tuli mainittua viikko sitten, oli nyt torstaina ja perjantaina tuossa viereisessä kirkossa vuorostaan jonkinlaiset juhlat. Kun en ortodoksi ole, niin minulle on hieman vieraaksi jäänyt ensinnäkin, että miksi juhlitaan, toiseksi että mitä juhlitaan. No, nyt vasta kun hoksasin asiaan perehtyä niin voipi sanoa, että huonosti on mennyt se omakin kirkkohistoria ja pyhäinpäivät mieleen....

Nimittäin kyseessä oli siis Pyhän ristin päivän kunniaksi pidetty festivaali.

Kreikkalaisethan on siis hyvin uskonnollista porukkaa, mikä näkyy oikeastaan kaikessa. Kirkkoja on joka kulmassa, junassa/tramissa (Ateenassa) mummelit vetelee ristinmerkkejä rinnusten yli jatkuvasti kirkon ohi mentäessä, ja papparaisilla on rukousnauhat kädessä, joitten kanssa niillä on joku pakkomielle sitten plarata ja heilutella niitä käsissään koko ajan.

Santorinilla tämä siis oli isoin näistä kirkkojuhlista eli porukkaa tuli koko saaren edestä tätä juhlimaan tänne Timiou Stavroun kirkkoon.

Kirkkohan siis käytännössä sijaitsee tuossa meidän takapihalla, eli itsekään ei voinut välttyä tältä juhlinnalta. Juhlat käynnistyi siis jo torstai-iltana jonkinlaisen messun muodossa. Melko pitkähkö messu siinä oli kyseessä, pari tuntia kuuntelin sivukorvalla jonkinlaista messuamista ja musiikkia. Niin, kun tuossa kirkon tornissa ulkona on kaiutin, eli sieltä kyllä aina kuulee, jos jotain on menossa.

Piti sitten viimein kävästä sen verran roskapussia viemässä, että näki, mikä on homman nimi. Toisin kuin luterilaisiin messuihin tottuneena (eli pönötetään kirkon penkillä kaksi tuntia hiljaa peukaloita pyöritellen ja istumalihakset puutuen) nämä ortodoksimessut on hieman rennompia. Ihmiset tulee ja menee ja jutustelee keskenään kuten haluaa.

Bileet jatkui perjantaina. Vetelin just lenkkitossuja jalkaan klo 6.45 kun kirkonkellot pärähti ekaa kertaa soimaan.

Vissiin tarkotus oli vaan herättää kaikki vielä nukkuvat, ei tuolla nimittäin näkynyt kuin pappi valmistelevan messuaan.

Oli aamulenkilläki kyllä normaaliin aamuun verrattuna harvinaisen paljon vilskettä jo seitsemän aikaan. Ihmiset oli jo ravintoloita availemassa ja kuormaajat kaupan varastoja täydentämässä.

Vissiin se kirkko täytty kuitenki hitaasti, kun varmuuden vuoksi nuita kirkonkelloja piti soittaa toisenkin kerran. Ja kolmannen. Ja neljännen. Ja koko ajan, varmasti 15 min välein ne tuossa korvan juuressa paukutti. Oli kyllä mennä jo hermot :D

Kirkonmenot kuulosti loppuvan joskus kymmenen-yhdentoista seuduissa ja siitähän ne varsinaiset pippalot sitten käynnistyi. Itse olin tosin keskittyneenä niin omiin kirjotteluihini, että vissiin missasin hyvät alotuskarkelot. Menin "vasta" keskipäivän aikaan paikalle ja autoliikenteestä päätellen osa ihmisistä oli jo lähdössä pois. Hirnuvat hepatki talutettiin jo pois päin. Niillä olis vissiin ollut joku useamman hepan show käynnissä! Kiva kuulla vasta jälkeen päin :( Missähän mää muuten olin vuosi sitten kun missasin nämä??

No, karkelot jatku edelleen tanssin muodossa. Onneksi oli nälkä, nimittäin tuollahan oli ihan ruokatarjoilukin.

Eikä ollenkaan paha ollut, oikean suomalaista sydäntäni lämmitti syödä hernekeittoa! Kyseessä oli siis favakeitto, Santorinin ehkä perinteisin ruoka. Kyseessä on siis papu, joka maistuu ihan herneeltä.

Tätä perinteistä musiikkiahan nuo sitten soitti tuolla ja ihimiset tanssahteli "orkhestralla".

En ite kovin kauaa jaksanu tätä seurata, mutta tuo musiikki kyllä kuulu pitkälle iltapäivään. Mietin siinä vaan, että samat tyypitköhän siellä vetää tuota samaa settiä läpi koko ajan.
 

Jos jotain jäi mulle tästä käteen, niin se ajatus, että ois monella suomalaisella, tai yleensäkkin koko kirkkoinstituutiolla vähän opittavaa muista uskonhaaroista. Mietin nimittäin, että varmasti suuri syy sille, että suomalaisista löytyy niin paljon pakanoita, ateisteja, anti-kristittyjä :) jne. lienee siinä, kun luterilainen uskonto vaan on niin raskasta ja synkkää. Jos ei ois Lutherin oppeja tuotu Suomeen, niin vois olla suomalaistenkin uskonkäsitys hieman erilainen. No vaan, eipä se välttämättä tee kenestäkään sen parempaa ihmistä, että mihin uskoo ja millä tavalla. Mutta joskus tämmösenä asioita pohtivana tyyppinä sitä voi tämmösiäki mietiskellä pienessä päässään.


* Wikipedia.