Ihmeiden kevät pienessä maailmassa

Ihmeellisten asioiden aika ei todellakaan ole ohitse.

Viime kirjoituksessa kerroin pääsiäisreissussa. No, eräs siihen liittyvä ihme on tämä. Kirjoitin silloin tähän tapaan oltuamme Naxoksessa: "Siellä kaduilla meni ohi kolme suomalaista miestä, ja oon ihan varma, että tiiän sen yhen jostakin. (Ekana ajattelin, että se oli joku oululainen, mutta nyt kyllä oon melko varma, että oon nähnyt sen Rooman Lantessa joskus)."

Meillä oli instituutilla tiistaina seminaari. Ehdin käymään kotona tuossa välissä, ja ihmettelin kun pariin kertaan joku kävi ovella pimputtelemassa, mutta toisella kerralla kun löysin laukun pohjalta avaimen ja sain oven auki, ei ollut oven takana enää ketään. Kun sitten olin lähdössä iltaseminaariin ja kävelin rappuja alas, näin työkaverin tulevan huoneestaan, ja jonkun istuvan portailla.

Tuli aika tyhjä fiilis, kun hetken mietin siinä, että heeeetkinen.. eikö tämä oo vaan se sama tyyppi, joka käveli ohi siellä Naxoksessa. Vielä kun tämä nousi ylös ja moikkasi, että muistanko, ollaan nähty Roomassa Villa Lantessa pari vuotta sitten, aivoissa suhisi siihen malliin, että kyllä nyt on jo outoa. Sitten kysyin vielä, että olitkohan muuten viikko sitten sattumalta Naxoksessa. Sanoi olleensa. Työkaverin kanssa oltiin vähintään hämmästyneitä, ja sanottiin, että niin, me muuten nähtiin teidät siellä.

Pieni on maailma. Mikä on tämän todennäköisyys?

Torstaina olin sitten vuorostaan Norjan instituutin vuosiseminaarissa ja sen jälkeen jäin vielä nuorisoporukan kanssa terassille pämppäämään viiniä. (Keskiviikkona oli ollut Australian instituutin juhlat ja jo siellä ajattelin, että jätetään ne useammat viinilasilliset seuraavalle illalle). Siellä oli tyttö New Yorkista, jolle sitten soitti joku, ja tämä sanoi, että hänellä on kavereita käymässä Ateenassa ja nämä tulee sinne Norjan instituutille moikkaamaan tätä.

Sieltä tuli sitten lauma ihmisiä - ja niiden joukossa oli tämä ruotsalainen tyttö, joka oli syksyllä 2009 tuolla Kyllenessä samassa projektissa mukana!

Minä en enää tajua yhtään tästä maailman menosta mitään. On vaan niin kummia juttuja sattunut nyt viime aikoina :D


Tämä viikko on mennyt tosiaan vähän elämänmuutoksia tehdessä. Mutta olen lukenut yhtä kirjaa, jonka juuri sain päätökseen. Tamburas, kreikkalainen (Karlheinz Grosser). Se kertoo Tamburaksesta, Peisistratoksen n. 607-528 eaa.) pojasta, joka lähtee Ateenan Falirosta saarten kautta päätyen jostain Lähi-idästä Egyptiin. Vaikka kirja on sotakohtauksissaan melkoisen raaka - irtileikattuja ruumiinosia yms. - on siellä välillä ollut mukavian ajatuksia:

"Huolimatta kaikesta siitä, mitä taivaan alla tapahtuu on elämä kaunista niille, jotka taipuvat jumalien tahtoon aivojaan liiaksi vaivaamatta. Unohtaminen parantaa paljon, mikään tuska ei kestä kauan. Niin sanovat persialaiset. Ja se on totta. Ihmiselle kasvavat aina uudet siivet. Ja elämä kulkee eteenpäin kuin virta."
(s. 140)

Lennän kohti uusia virtauksia.

Päivityksiä

Löysin instituutin koneelta eilen vuoden 2008 kurssin kuvia. Muistelin, että etenkin Kyllenestä meistä otettiin kuvia sukeltelemasta. Olikin aivan huippua löytää nää kuvat! Tässä siis:

http://sar-q.blogspot.com/2008/09/automatkailua-lpi-peloponnesoksen_2777.html


(Pitäisi vielä jaksaa laittaa kuvia tuosta johdantokurssin loppuosuudesta, kun niitä kerran on enkä saa mihinkään muuallekaan niitä työnnettyä, ja jos vaikka jotain joskus tylsyydessänsä niitä kiinnostaapi katella)

Kyllene, Kreikka: Matkapäiväkirjasta 7.9.-10.9.

Ma 7.9.

Meinasin nukkua pommiin, olin mielestäni laittanu kellon soimaan 6.45, mut olinki vaan laittanu kännyn laturiin ja unohin pistää herätyksen. Yks tytöistä sit seiskan aikaan sano, että nukun kyllä pommiin jos en nouse.. Eli pikaisesti kamat kuntoon jne. Meidän piti vielä pakata autoon sukellusvehkeet, vein roskapussia ja sitten pikku-Puppy tuli aamulenkiltä vastaan ja hyppi ja pomppi niin ilosesti, että piti vähä aikaa sitä rapsutella, ja muut ehti sitten jo pakatakki sen auton. Mentiin rantaan, ja jo matkalla katottiin, että ei oo kyllä mitkään pienet aallot, että on hullua, jos laitetaan meidät tekemään sinne jotain. No, ne piti siinä neuvottelun, ja päätti, et ne käy kymmenen aikaan kattomassa tilanteen, jos on ok, mennään klo 11 takas. Sit mentiin kahville kahvilaan.

Tultiin kämpille takas, ja kissanpennut oli just syömässä. Yks tytöistä meni ottaan niistä kuvia, niin ne kaikki meni karkuun, niin sitte aattelin että meen häiritteen niitä itekki, jos ne kerran jo ajettiin pois. Otin varmaan sata kuvaa niistä. Sit koitin taas kesyttämisoperaation, koitin jos oisin saanu ne tuleen niin lähelle että oisin saanu kaapattua ees yhen syliin, mutta ne oli liian vikkeliä. Se yks tosin tuli eka jo puolen metrin päähän, mut luikki taas piiloon. Sit niistä musta uskaltaa jo käydä etempänä siellä kukkapuskissa seikkailemassa. Sitte ne aika kuikki jostain raosta kiinnostuneena, mutta meni aina piiloon. Yhtä ehin koskee, ku se emo tuli siihen ja yks niistä rohkastu sitte tuleen sen verran lähelle, et ehdin sitä koskee ku se ei nähny. Sitte se emo sai houkuteltua ne kaikki taas ruokaileen, niin kyllä ne vähän epäluuloisina uskalsi kävellä siitä mun edestä, kun siinä seisoin. Se emo tosin ilmeisesti on taas paksuna, ei hyvä.. Kun pennut meni syömään, en viittiny enempää häiritä ja menin sisään. Koitin alkaa nukkuun, mut sit tultiin sanoon, et lähtään klo 10.30. Kohta se tuli sanoon, että sinne lähtiski vaan Truotsalaiset tytöt, siellä rannalla jossain oli joku juttu, joka piti dokumentoida, mutta veteen ei tänään mentäis, eli tulikin vapaapäivä.

Naapurin myrtsi kissa

Kirjottelin pari korttia ja puolenpäivän aikaan vietiin niitä postiin. Sitte lähettiin tuonne biitsille, joka on tässä lähimpänä eli matkaa parisataa metriä. Se on tommonen syrjänen poukama, eikä siellä ollu ketään. Aallot oli puolesta metristä metriin (ylty koko ajan) eikä siellä voinu snorklata, eikä ees nähny mitään ku vesi oli hiekasta niin sameaa, eli uin ja kelluin sit vaan vedessä. Sitte piti tietenki grillata itteeni. Oltiin siellä jonnekki neljän seuduille ja tultiin takas.

Mentiin kasin aikoja syömään. Pilvet näytti siltä, että alkais kohta satamaan, niin mentiin autolla tällä kertaa tuo matka (kilsa tms). Siellä oli Patran yliopistolta tullu joku proffa tms. vaimonsa kanssa. Meillä oli lammasta ja perunoita, joissa oli sentin kerros oliiviöljyä, plus että olin saanu jotku jämäpalat siitä lampaasta, eli siinä oli neljä palasta, joista yks oli pelkkää läskiä ja muissakaan ei lihaa oikein yhtään. Sen proffan vaimo oli tuonu laatikollisen jotain herkkuleivoksia jälkkäriksi, lisäksi nyt koitettiin viimeinkin syödä ”Submarine” eli semmosta tomusokerikuorrutteen makusta jäätelöa tms. sokerimassaa laitettiin lusikalla kylmään veteen, jolloin se sokerimassa jähmetty ja sen piti mukamas olla sit hyvää. Ainaki makeeta, mut melkonen hammaspeikkojen unelma. Joku päätti, että huomennakaan ei tehtäis töitä, ja tuli määräys, että ruotsalaiset tytöt menee johtajan kans rannalle, ja me suomalaiset ollaan päivä tekemässä kreikkalaisten opiskelijoiden kanssa jotain, josta kukaan ei tienny mitä.

Yöllä näin mm. unta, jossa koitin pelastaa koiranpentuja, joista yks ainaki oli ihan kissanpennun näkönen. Se oli eksyny, ja mää otin sen ja koitin laittaa jonnekki nettiin ilmotusta, että olin löytäny eksyneen koiranpennun.

Ti 8.9.
Eli koska ei tehty töitä, olin pistäny kellon ysiksi soimaan, tosin eka kerran heräsin seittemän aikoja. Ysin aikaan heräsin ja torkahtelin ja venyin ja vatkuin vielä kymmenisen minuuttia. Sit päätin jo nousta, söin aamupalan ja otin tunnin verran arskaa. Meijän piti alottaa yheltätoista tekemään jotain, mutta vetäjä oli mennyt jonnekin. Kahentoista aikaan menin kattoon, joko alotettais, meille näytettiin sit jotain valokuvia jostain hylkydokumentoinnista, ja vetäjäkin tuli ja alotettiin. Me ei oikein tajuttu mitä meijän piti tehä. Takapihalle oli levitetty kaiken maailman esineitä aurinkohatuista muovisankoihin, ja tarkotus oli leikkiä et ne on vedessä, ja me mennään sinne sukeltaan ja meidän pitää dokumentoida ne löydöt, ja koska ollaan vedessä niin ei voi puhua yms. Meijät suomalaiset tytöt laitettiin tekeen sitä eka, ensin piti tehdä semmonen luonnostelma siitä alueesta, seuraavaksi vetää mitoilla sinne jotku linjat. Ei me vieläkään tajuttu, niin koitettiin tehdä semmosta linjaruudukkoa sinne, jossa meni kyllä aika paljon aikaa, ja kreikkalaiset teki jonku toisen linjan kahessa minuutissa. Kun siirryin yhen kreikkalaisen tytön pariksi, sain viimein selville, että millaista hommaa tässä koitetaan tehdä. Eli tarvi vetää vaan kaksi isoa linjaa yhdeksi ruuduksi. Ja sitten kun selitettiin, miten ne mittaamiset merkitään (edelleenkin veden alla siis), niin minäkin pääsin jo kärryille. Kolmen aikaan päästiin tauolle, kuudelta jatkettais tekemällä ruudukkoja. Söin ja yritin ottaa aurinkoa tunteroisen, mutta oli kyllä liian kuuma eikä jaksanu enää vetelehtiä.

Kuudelta jatkettiin jälleen mittaamista. Mitattiin taas samoja esineitä, nyt hieman erilaisella tekniikalla, joka oli minulle jo osaksi tuttua. Kasin aikoja lopeteltiin ja lähettiin syömään. Tänne oli tullut joku suomalainen toimittaja Hesarista. Ruokana oli nyt pelkkiä alkupaloja, joitaki en oo aiemmin ees syönyt, mut oli tosi hyviä.

Minulle sanottiin, koska aloitin aamulla puhdistuksella, voisin aamulla jäädä pitempään nukkuun, koska johtaja ei tienny, mitä siellä pitää puhdistaa ja kreikkalaiset tulee aina tunnin meitä myöhemmin. Totesin, että parempi tulla mukaan aamulla ja tehdä jotain, ku että yksin venaa täällä kämpillä tylsistyneenä.

Yöllä oli ensimmäistä kertaa kylmä, heräsin pari kertaa ku olin ihan jäässä peitto korvissa, oli sitten viimein pakko pistää tuuletin kiinni ja vetää yöhousut jalkaan.


Ke 090909

Aamulla ylös 6.45, ajattelin olla ajoissa koska toimittajat oli tulossa puoleksi rannalle. Niinpä oltiin valmiita jo 7.23. Joka tapauksessa, jouduttiin oottaan yhtä tyttöä vielä kymmenisen minuuttia. Oltiin biitsillä kuitenki just ennen toimittajia. Ne sit alko heti ottaan kuvia minusta aurinkovoidetta laittamassa, ja sit piti antaa joku haastattelukin, jossa kyseli, että oonko ennen ollut ulkomailla, oliko tänne avoin haku (selitin, että minut valittiin jo sillon, ku rahotusta tähän alettiin miettiä) ja jotain muuta.. Saa nyt nähä, mitä sieltä tulee ulos.

Puhistin jonkin aikaa aluetta, jonne oli tullu viis senttiä hiekkaa kolmen päivän aikana. Sitten minut käskettiin ylös huuteleen johtajan antamia käskyjä yhelle tytöistä, joka oli takymetrissä eikä kuullu, mitä prismalta huudeltiin. Tökötin sit siinä jonku tovin huutelemassa ja kattelin, ku rapu kiipesi kivellä.

Sitten menin takas jatkaan sitä puhdistusta, jossa minua käskettiin puhdistaa jo puhdistettu, nyt sotkeentuneen alue uudelleen, että saadaan se dokumentoitua. Ekalle tauolle menin 11.20 ja luulin, että kello on vasta kymmenen. Eli pikkusen menee ajantaju.. onneks nyt oli sen verran viilee(mpi) päivä (pilvistä), ettei ollu ees jano ja vedessäkin paleli pikkusen välillä. Syötiin eväät ja menin takymetriin, jossa olin about kahteen saakka- Eli pakkasin sitte kamat ja liityin riviin muiden seuraksi ottaan aurinkoa, osa oli jo ottamassa valokuvia eli dokumentoimassa niitä laattoja, eli siellä ei enää jatkettais, muutenku huomenna kartoittamalla se takymetrillä. Naurettiin, että onneksi toimittajat meni jo, koska ei ollu hirveen ahkeran näköstä, ku tytöt makaa rivissä bikineissään ottamassa aurinkoa ja syö (naapurin sedän) tuomia luumuja. :D Ja kateltiin, ku kolme koiraa juoksenteli siinä biitsillä, sen yhen oon nähny siellä aiemminki mut ne kaks oli uusia. Mistä lie karanneet, kaulapanta niillä kyllä oli.

Aioin järjestää laukkuni, mutta täällä kytevä muurahaisongelma oli pesiytynyt sinne, sillä joka vaatteen kulmasta tuli ulos vähintään yks tuommonen iljettävä minimuurahainen. Eli siis koitin puistella kaikki vaatteet, laukun, myrkyttää sen ja ravistella sitä pihalla ja vielä kerran ravistella vaatteet jne. Iljettäviä, en halua yhtään salamatkustajaa mukana suomeen. Kutittaa vieläki, ku tuntuu et joka paikassa kävelee niitä.

Ajateltiin, että lähdettäis perjantaina jo kuudelta ajamaan ateenaan. Ihan hyvä, ehtis vielä shoppailla Ateenassa jotain tuliasia ennen lähtöä, jos laukkuun nyt enää mitään mahtuu.

Mentiin joskus puoli ysin aikoja syömään. Ei onneksi ollut pupua, vaan spagettia, jossa oli naudanlihapaloja. Yks tytöistä halus taas sitä kanelilikööriä jälkkäriksi, ja saatiin ootella sitä aika kauan, koska sit se tarjoilijapoika joskus puolen tunnin päästä tuli skootterilla pullo kädessä siihen raflan pihaan. Meille oikein tarjoiltiin laseihin se likööri (kun yleensä tuodaan vaan pullo ja saa ite kaadella). Sit vielä yhen tahdosta semmosia pähkinä- ja hunajakakkuja jossa päällä pienet jätskipallot. Näitten jälkeen oisin jo voinu mennä nukkumaan, mutta sitten (koska suurimmalla osalla oli viimeinen ilta täällä) jotku halus mennä vielä drinkeille. Sit vielä se paikan omistaja tms. tuli istumaan pöytään, ja tarjos meille snapsit jotain vaaleenpunasta juomaa, jotain vesimelonilikööriä tms. ehkä. Osa meistä lähti aikasemmin sitten jo nukkumaan, perille kun tultiin niin kello oli jo jotain 00.40.


To 10.9.09

Heräsin 6.50, kaikki muut nukku vielä :o Meijän ei tarvinnu mennä vielä 7.30 sinne, koska osa porukasta pystyttäis eka toisen takymetrin, olin kuitenki heränny siks aikasemmin, että jos ehtisin autolla mukaan, mutta koska tuohon aamutraditioon meni kuitenki aikaa lastaamisineen, niin ajattelin kuitenki kävellä kasiksi sinne. Hyvä että kävelin, koska Puppy ja sen kaveri Mopsi (en tiiä mitä rotua se oikeesti on) oli taas aamulenkillä ja juoksi mua vastaan. Tuli kyllä heti ilonen mieli, ja ikävä Puppya ku tietää, et se jää tänne :( Menin biitsille, ja sielä tein jonnekki puolillepäivin hommia. Meille ois haettu kahvia, mutta täällä oli kuulemma sähkökatkos. Pakattiin se toinen takymetri, ja koska johtaja ei keksiny muuta, niin lähdin tän englantilaisen mukaan pakkaamaan kamppeita. Autoin kantaan sen kamoja autolle, ja vielä lakasin ja luutusin miesten kämpän, ja sit jäin venaan muita. Kreikkalaisjohto lähti, ja osa meni vielä biitsillä käymään. Siinä niiden pakatessa vaihoin naapurin eli tän paikan omistajan vanhan sedän kanssa muutaman sanasen (se ei osaa enkkua enkä minä kreikkaa :D ), ku huomasin että kissanpennut on löytäny aidasta raon ja uskaltautuu jo vähän toisellekki puolen. Ilmeisesti ne ruokkii niitä nyt, ku sinne puupinon luo oli ilmestyny kissanruokapurkki. Koitti se setä saada mut ottaan huomenna yhden niistä mukaan. Ottaisin, jos voisin, vaikka kaikki (tosin on ne kans liian nuoria vielä vierottumaan emosta). Pyykkäsin omia pyykkejä, ja ihmettelin, että onpa ruskeeta vettä. Sit koitin nukkua, pihalla soi joku kreikkalainen/turkkilainen iskelmä, jota oli ihan rentouttava kuunnella mut ei tullu unta. Sit lakasin kämppää, vein roskat, ja menin katteleen kissanpentuja, ku emo oli kans paikalla ja ne on sillon rohkeampia. Aikansa se otti, mutta viimein yks niistä uskaltautu meneen emon luo, vaikka seisoin ihan siinä vieressä. Sit kun se tyytyväisenä joi maitoa, sitä pysty silitteleen, mut sit se näki minut ja yhen tytöistä siinä, niin se säikähti ja meni karkuun.

Muut tytöt tuli kolmen aikoja, ja ku koitin laittaa kahvivettä tulemaan, niin ihmettelin, ku vesi oli edeleen ihan ruskeeta. Sit naapurin papalla oli kans jotain ongelmia sen veden kans, ku se koitti kastella kukkia ja sen putken liitokset ei pitäny ja se vesi tulvi tuolla pihalla jne. Saatiin toisesta kämpästä kirkasta vettä, kahvit tulelle ja päästiin mussuttamaan juustopiirakoita ja suklaaleivoksia, yks tytöistä oli jäänyt vielä uimaan ja johtaja liittyi seuraan. Mietittiin, että jos lähtäis 6.30 liikkeelle, niin siihen, että ei tosiaan ehditä 6.30 liikkeelle, jos kuudelta herätään.

Ensi vuonna ilmeisesti nämä paikat tulee avoimeen hakuun (kaksi paikkaa) suomalaisille, ja insituutti ottaa uudet ihmiset sisään. Mielelläni olisin paikalla ensi vuonnakin, mikäli mahdollista, mutta tästä tullee tietoa sitten, jos tämmöistä järjestyy.

Pitää alkaa pakkaileen (vaikka oikeastaan oon pakannut jo kaiken muun paitsi kuivumassa olevan pyykin) ja siivoileen (jota sitäkin olen jo tehnyt). Aamulla lähdemme Ateenaa kohti ja siitä itse kukainenkin omille teilleen. Minä olisin huomenna yön Australian instituutin asuntolassa, koska Suomen instituutti oli täynnä, ja minun lento Suomeen lähtisi ylihuomenna.

Road-trip ympäri Iliaa 6.9.

Su 6.9.

Heräsin pari kertaa aamulla ku aurinko paisto sisään ja oli kuuma, kävin vessassa joskus kasin aikoja (yks tytöistä oli jo suihkussa sillon ja meni juomaan kahvia ja lukemaan sen jälkeen), jatkoin vielä unia. Eräs tyttö lähti johonki aikaan aamulla uimaan, minä ajattelin että nukun kyllä vielä ja nukuin sit katkonaisesti 12 saakka, piti vaan vaihtaa tyyny oikeaan sängynpäätyyn ku aurinko porotti tuosta ovesta. Heräsin ku eräs tuli just uimasta, toinenkin meinas tulla herättään mut, ennen ku näki että oonko jo hereillä. Kahvit ja pari leipää naamaan, sit käytiin sanoon yhelle miehistä heipat ku se lähti tänään.

Lähettiin kohti Elistä. Oli kyllä vähän pää kipiä, otin puolikkaan ibumaxin ja yritin juoda vettä paljon.

Mentiin eka tuonne linnoitukselle, joka näkyy täältäkin aika ajoin (sopivissa kohdin), kyseessä siis frankkien aikainen linnoitus eli jotain 1400-lukua kait muistaakseni. Päästiin ilmaseksi sisään, ku oltiin opiskelijoita. Käppäiltiin siellä vähä aikaa ja otettiin kuvia ja lähettiin.

Koitettiin siitä kylästä saada jotain pientä ruokaa ja kahvia, mut kaikki paikat oli kiinni ja yhessä ois ollu vaan kahvia ja alkoholia eikä esim. limsaa. Ostettiin sit jostain pikkukoppikaupasta limsat ja jatkettiin matkaa Elikseen. Siellä oli maantien varressa arkeologinen kohde eli muinainen Eliksen kaupunki, tais olla hellenistiseltä ajalta. Melkein ajettiin ohi, mut onneks se oli sen verran iso paikka et ei ihan sitä missattu. Otettiin pari kuvaa ja ihmeteltiin, ku kaikki portit on kiinni eikä sinne pääse. Sit ku lähettiin ajaan, hokattiin et siinä on museo, mut se oli just menossa kiinni (kuulemma kaikki museot menee kreikassa kiinni klo 15). Yks tytöistä kuitenki puhu sen kans, joka oli sulkemassa sitä ja saatiin 10 minsaa aikaa käydä kattoon sitä teatteria siellä.

Sit jatkettiin matkaa, käytiin kattoon Kreikan harvinaisuus eli järvi, eäs tytöistä voivotteli kun ei ottanut uikkaria mukaan, mut se vesi ei kyllä näyttänyt kamalan uimakelposelta, yks tytöistä ajatteli et se on vulkaaninen järvi eli siellä voi olla rikkiä tms. Jatkettiin matkaa, pysähyttiin jossain minikylässä jossa syötiin pitat paikasta, jossa se myyjä ei osannu yhtään englantia, eräs oli ostanu kahvin ja veden, eikä se ollu saanu maksaa niistä.

Sitte jatkettiin matkaa kotiin, seikkailtiin joidenki minikylien läpi, yhessäki piti ajaa pari risteystä sinne ja tänne ja arvalla about mennä, että löysi tienviitan joka kerto, mistä mennä. Päästiin kuitenki hengissä kotiin, vaikka kuski meinas senki kaupungin körötellä täysiä päin stop-merkkejä, mutta huomas ne sitten kun auto vetäs siitä ohi ja sai nipin napin auton pysäytettyä risteykseen.


Illemmalla mentiin kasiksi syömään. Saatiin taas ottaa mitä halutaan ja otin taas souvlakia, koska kohta sitä ei saa taas enää mistään :( Kreikkalaiset opiskelijat liitty joukkoon ku oltiin jo melkein syöty, ne oli vuorostaan ollu Zakynthoksella. Ne oli menny sinne jo la-iltana, ja kuulemma juhlineet koko yön, ja nyt niillä oli hirvee krapula. Niinpä niille sanottiin, että niiden ei tarvi tulla töihin ku vasta kymmeneksi. Joskus kympin aikoja pääsi jo nukkumaan. Kuulemma koko Kreikkaan oli luvattu huomiseksi sadetta. Takymetriä ei kuulemma voinu käyttää vesisateessa ja puhdistusta ei voi tehdä, jos sataa paljon ja on aaltoja, koska se hengitysputki täyttyy vedellä aika hyvin.

Kyllene, Kreikka: Matkapäiväkirjasta 31.8.-5.9.

MA 31.8.
Herätys siis tällä kertaa 7.45, viis minsaa aikasemmin ku aattelin, että kun kerran aina ollaan niin myöhässä, ilmeisesti muutki oli ajatellu niin. Jossain vaiheessa tuli kinaa ruokaostoksista ja sitä asiaa puitiin koko päivä ja me päätettiin, että tästä lähin ei tilata mitään ite ja annetaan muiden päättää, mitä syyään.

Kreikkalaiset opiskelijat oli tosiaan eilen tullu, niitä on neljä tyttöä ja yks poika. Kuulemma yks niistä ois ollu viime vuonna täällä, mutta kaks niistä tytöistä vaikutti kyllä tutulta.

Koko muu porukka työskenteli sitte oikeastaan koko päivän muualla, siellä niemen kärjessä ja me neljästään sitte oltiin siinä rannassa. Meijän piti myös työskennellä vuoroissa siten, että meistä neljästä yks ois välillä takymetrillä, yks prismassa, yks puhdistamassa ja yks tauolla. Tehtiin kaks vuoroa ensin, niin että minä olin ensin puhdistamassa ja sitten tauolla. Lisäksi meillä oli märkäpukuongelma, sitä kun tarvii puhdistamassa sekä prismassa, koska siellä on teräviä kiviä ja jos kaatuu, tulee aika ikävää jälkeä. Ainoastaan kahdella meistä oli märkäpuku, koska ne kreikkalaiset tarvii niitä myös. Tunnin taukoni aikana kirjotin päivistä (jota piän raportin kirjottamista varten), sitte grillasin itteeni auringossa ja katsoin, kun ampiaiset söi viinirypälettä, niitä oli maksimissaan kuusi yhden viinirypäleen kimpussa. Sitte tylsistyin lopullisesti, ja ajattelin tehä vähän aikaa jotain hyödyllistä, eli menin kuitenkin viideksi minuutiksi puhdistamaan niitä laattoja ennen evästaukoa. Lounaan jälkeen meitä tultiin neuvomaan, että tehdään vuorot niin kuin on parasta ja järkevää, eli sitten päätin kuitenkin, että jatkan loppupäivän puhdistamista (ja huomenna prisma/takymetri). Vedessä on tuossa helteessä paljon parempi olla kuitenkin, kun seisoa päivä siinä paahteessa.

Eipä siinä töitten jälkeen sitten muuta, tein itelleni välipalaksi herkullisen tonnikalaleivän ja rapsuttelin naapurin kissaa. Se on semmonen, jolla näyttää olevan kissanpentuja jossain koska sillä on nisät ihan imetyt. Se koitti koko ajan tulla sisälle, mutta yks tytöistä on allerginen eikä halua sitä tänne (vaikka kyllä rapsuttelee kans sitä koko ajan).

Ei päästy ihan heti kasilta meneen syömään, koska kreikkalaisille opiskelijoille pidettiin jotain luentoa löydöistä, joka koski lyijylöytöjä. Satuin vahingossa paikalle, ja olisin halunnut kyllä ottaa osaa tähän luentoon, koska mieleeni tuli että montakohan lyijyä oon ite heittänyt kivinä menemään. Siinä puhuttiin osaksi kreikkaa ja osaksi englantia, ja jonkin verran ehdin kuunnella, mutta harmiteltiin sitä, ettei meille sanottu, että tuommoinen ”luento” on täällä. Päästiin viimein syömään, ruokana mm. kanoja ja perunoita, joita miehet sanoivat syöneensä viimeksi armeijassa. Ilmeisesti se on täällä sama juttu kuin Suomessa hernekeitto? No, hyvää ja täyttävää. Sitten eräs keksi, että meidän pitää ottaa lasit mukaan ja lähteä rannalle ne juomaan. Tarjoilija toi sitte sinne tosiaan meijän jälkkäriliköörin ja hedelmiä. Istuttiin rannalla, juotiin liköörit loppuun ja lähettiin koisiin. Huomasin, että meillä alkaa vesi loppumaan. Siihen sitten lähes kaikki, että ne kyllä voi juoda hanastakin vettä.
Nukuin yöllä ihan ok.

Ti 1.9.

Tänään oli ihan jees päivä ainakin omalta osaltani. Aamulla herätys 6.50. Olin pukemassa vaatteita, ku hiiri juoksi nurkasta mua päin, ja meni piiloon mun laukun taakse. Sitte kans huomasin, että meillä on taas muurahaisongelma, tänne tulee tuommosia minimuurahaisia tuolta pihasta, viikko sitten laitettiin myrkkyä ja nyt niitä oli taas.

Mentiin taas rannalle töihin ennen muita, ja jouduttiin vähän aikaa ootteleen ku prisma oli johtajan autossa eikä voitu sitä ilman tehä mitään muuta ku laittaa takymetri valmiiksi. Minä olin tänään takymetrissä ja opettelin nyt sen homman. Siinä oli kyllä kuuma. Piti juoda paljon vettä, koitin ruskettua mutta jossain vaiheessa piti laittaa t-paita päälle ettei palais.

Lounaan aikana meille tuli joku uus kreikkalainen tyttö sinne, joka vissiin oli joku johtajan aiempi tuttu eikä kuulunu siihen kenttäkouluryhmään, vaan oli kai pikemminkin samassa asemassa kuin mekin täällä. En ehtinyt sen kans oikein olla muuten tekemisissä, kuin esitellä itseni.

Lounaan jälkeen vaihettiin vuoroja niin, että minä menin prismaan. Piti laittaa märkäpuku päälle, koska kivet siellä on teräviä ja liukkaita. Lisäksi kun menin sinne mittailemaan, huomasin että joka kolossa oli merisiilejä jos ei useampikin, eli jännitti kyllä vähän enemmän, ettei kaadu ja lyö kättään niiden päälle. Josta muistinkin, että yks tytöistä oli eilen uimassa – ilman kenkiä – ja oli astunut merisiilin päälle ja saanu piikkejä jalkaansa. Ne on aika pieniä, mutta menee syvälle eikä niitä saa oikein mitenkään pois. Kuulemma oliiviöljy auttaa, en tiiä miten. Toivottavasti ei tarvi testata.

Otin niitä pisteitä sitte muutaman tunnin, ihan ihmeellistä miten se aika kuluu niin nopeaa täällä. No, oli edelleen kuuma, ennen lähtöä oli ihan pakko käydä uimassa. Mulla on siellä oma uima-allas. No ei vaan, kävin uimassa siinä kohdassa, missä on n laatoitukset, koska siellä ei ainakaan oo mitään limaisia vesikasveja tai siilejä missään kiinni.

Meijän auto oli lastattu täyteen tarvikkeita, niin piti kävellä. Ei tuosta pellon poikki oo tosiaan ku ehkä kilsa matkaa. Matkan varrella oli karhunvatukkapensaita, ja osa oli jo kypsiä. Poimin niitä jonku kourallisen ja söin, oli tosi hyviä, melkeen parempia ku mustikat.

Tultiin kämpille. Söin välipalaa (korppuja, joiden päällä aivan ihanaa oliivitahnaa, fetajuustoa ja salamia, nam nam). Kävin suihkussa ja koitin ottaa päikkärit pihalla aurinkotuolissa ja kuuntelin ämppäriä samalla, mutta aloin miettiin, että pitää kirjottaa ja muistaa ottaa valokuvia ja kirjottaa.
Sitte halusin alkaa tekeen semmosta valokuvakansiota tietsikalle, johon kerään kuvia, jotka aijon teettää. Niinpä sit selasin kaikki koneelta löytyvät kuvat läpi. Eipä niitä paljon ollut, suurin osa kun on tuolla ulkoisella kovolla, ja sitä ei nyt saa tähän kiinni, kun siihen tarvii pistokkeen eikä tässä takana oo ku yks, jossa on tää läppäri.

Sitte kirjotin kaivausraporttiin vähän tekstiä. Mennään kai taas kasilta syömään, tänään pitäis olla moussakaa. En muista mitä se oli, ehkä se ruuan aikana selvinnee.
Sitten johtaja tuli kyseleen tän päivän kartoista, kun sinne oli tullut joku omituinen viiva. Minähän ne koodit olin laittanu. Kysyin sitten, minkä takia siihen on tullu vaan yks viiva, kun tein ekaa kertaa sitä hommaa. Onneksi ne sai viidessä minuutissa korjattua.

Ilmeisesti niissä kartoissa oli muutakin häikkää, kun sinne oli laitettu muutenkin vääriä koordinaatteja, eli tän päivän pisteet pitää korjata manuaalisesti.
Päästiin lopulta ysiltä syömään, kaikki vaikutti jo tosi väsyneiltä. Syötiin alkupalaksi salaattia ja bruschettaa, sitten moussakaa, eli se on vähän kuin perunalasagne. Ilmeisesti oikein kukaan ei siitä tykännyt, ainoastaan viis söi koko annoksen ja osa esim. minä vain kohteliaisuudesta ja nälästä. Se ei maistunu oikein miltään. Tarjoilu oli aika hidasta, päästiin kotiin vasta 11 aikaan. Nukuin ihan ok, vaikka joku sääski yrittikin syödä mut yöllä.


Ke 2.9.
Herätys 6.50, kahvit, aamupala. Mentiin neljästään sinne biitsille, plus se uus tyttö ja johtaja. Aloitin hommat prismassa ja iltapäivällä olisin toisella takymetrillä. Eli märkäpuku päälle. Nyt oli ihan uskomattoman tyyntä, valehtelematta voin sanoa että ennen iltapäivää, siellä oli ehkä kaks aaltoa ja nekin ilmeisesti laivasta. Homma on ihan kivaa, saa "toteuttaa taiteellista luovuuttaan", kun koittaa tulkita mistä ne kivien reunat kulkee ja miten haluaa karttaan ne viivat, mutta se märkäpuku on sama asia kuin hikipuku, eli sen kans oli ihan hiton kuuma. Lounaaseen asti tein sitä, ja juoksin heti uimaan, kun sain märkäpuvun pois päältä. Lounaan jälkeen vaihdoin ottamaan prismapisteitä toisella takymetrillä. Siinä oli sitten mahdollisuus taas ruskettuakin. Tosin takymetri oli liian korkealla ja jouduin hakemaan kiven, jonka päällä koitin tasapainoilla ja joka tunnin päästä oli varmaan 100 asteinen.

Jossaki vaiheessa pidettiin tuttuun tapaan kahvitauko, tosin kaikille muille olu nyt haettu kahvit, paitsi meille neljälle tytölle.

Sain kai ihan kiitettävästi ehkä tällä kertaa ne pisteet otettua ja ehkä kerättyä rusketustakin. Tosin kuumahan siinä tuli, esim. hiekalla piti aika lailla hyppiä eteenpäin, ettei jalat olis palaneet. Pitikin heti töiden päätteeksi mennä taas uimaan ja ”vilvoittelemaan”, vesikin on varmaan vähintään 25 asteista.

Tultiin kämbille, juotiin kahvit, syötiin, kirjotin kaivausraporttia.
Niin ja meillä on tosiaan täällä muurahaisongelma, ne VOI olla faaraomuurahaisia. Eli semmosia, jotka kulkeutuu matkatavaroiden mukana kotiin, leviää koko taloyhtiöön eikä niitä saa häviämään muuten, ku ammattilaisten tekemällä tuholaistorjunnalla. Ne on tommosia parin millin kokosia keltaoransseja ällöttäviä muurahaisia, jotka tunkee ittensä joka paikkaaa, missä on ruokaa. Ja niitä on meijän lattia vähän väliä täynnä.

Ollaan ilmeisesti taas lauantai töissä, koska nyt on ollu niin hyvät ilmat, tarkoittaen sitä ettei oo aaltoja, jotka haittaa meidän työtä. Jos esim. tulee myrsky, me ei voida tehdä mitään, eli se on projektin etenemiseltä aina pois.

Mentiin puoli ysi syömään, ruuan nimeä en muista mutta siinä oli kaksi riisillä täytettyä tomaattia ja ranskanperunoita. Puhuttiinkin pöydässä juuri siitä, että kreikkalaiset ei käytä oikein mausteita ruuassaan. Eipä tämäkään oikein millekkään maistunut, laitoin joukkoon suolaa, pippuria, fetajuustoa ja tsatsikia, että jotain makua saisi. Nukkumaan 23 aikaan. Nukuin muuten hyvin, mut yöllä heräsin siihen, ku jalkoja tai itse asiassa jalkapohjia kutitti nuiden sääskien takia, vaikka ennen nukkumaanmenoa pistinki sääskimyrkkyä jalkoihin. Onhan noissa jo varmaan kymmenen selvää paukamaa näkyvissä, jotka kutisee koko aika.

To 3.9.

Töihin kerranki ajallaan, kello ei ollu ihan ees 7.30 ku lähettiin rantaan. Siellä oli joku itävaltalainen mies asuntoautolla, onneksi oli hereillä, koska se auto oli meidän kahden koordinaattipisteen edessä. Ne pitää siis joka päivä mitata prismalla ja takymetrillä, koska takymetri laskee niiden koordinaattien perusteella oman koordinaattinsa, mikä tietenki vaikuttaa kaikkiin tuleviin mittaustuloksiin.

Menin sitten vetämään märkäpukua päälle ja putsaamaan laattoja. Homma alkaa olla aika vaikeeta. Sitä soraa pitää käsin työntää syrjään, ja nyt se sora on kasaantunu hirveiksi valleiksi sinne reunoille, ja esim. itelläni yhessä nurkassa se valuu koko ajan takasin jo puhdistetulle alueella. teen. Hienojen simpukoiden lisäksi tein ihan oikeitaki löytöjä, löysin semmosen ison n. 10 X 10 cm lyijylevyn palan ja pienempiä palasia ja amforan pari kädensijaa.

Lounaalla saatiin viimein kahvia, kun tehtiin jo eilen tilaus etukäteen ja sanottiin, että haetaan ne kahvit joka päivä klo 12. Piti erotella vielä niistä keräämistäni simpukoista ne, jotka lähti itestään kävelemään, eli ne joissa oli joku asukki. Useimmissa on siis rapu asukkina, mutta yhdessä oli vielä itse simpukka sisällä. Se simpukka sattu oleen niitä, joka ilmeisesti syö toisia simpukoita. Tai en tiiä oliko, joku on semmonen. Tää kuitenki kielellään meinas ainaki syyä yhen pienemmän simpukan, mutta oli se sen tiputtanu jossain vaiheessa. Olin kiltti ja heitin ne takasin mereen, tosin yks asukkineen tippu rannalle. Tais tulla aika kärventynyttä rapua.

Lounaan jälkeen menin taas takymetrille ottaan prismalukuja. Piti seisoa semmosen lautakasan päällä, kun takymetri oli taas n. 10 senttiä liian korkealla eikä sitä voinu laskea alas, ku sitte pitäs ottaa kaikki koordinaattipisteet uudelleen jne jne... No kävi se niinki. Ja koitin samalla ottaa tietenki arskaa. Sitten ilmeisesti naapurin ukkeli toi meille hirveän laatikollisen viinirypäleitä, jokin jämäsato jossa puolet pilaantuneita, mutta kuitenkin.

Niin ja johto kävi iltapäivästä kylän pormestaria tapaamassa, ilmeisesti viskipullon kera. Kai se on vähän molemminpuolista välien voitelua. Kuulemma se pormestari on tänne joka vuosi hommannu asuintilat, maksanu jonku kalliin veneen vuokran jne.

Lähettiin töistä vähän aikasemmin, ennen kolmea, kun nämä tuli sieltä pormestarin luota. Otin vielä kämpilläki vähän aurinkoa, kyllähän sitä siellä rannallakin saa, mutta kun siinä on se ongelma, että silloin on aina selkä aurinkoa vasten. No eipä tuossa jaksa kauaa maata. "Sama kuin olisi huonossa ruotsalaisessa saunassa."

Sitten pesin simpukoita, sen varalta ettei niissä oo mitään yllättäviä asukkeja ettei ne ala haisemaan. Ei ollut muuta kuin merilevää, mutta sekin kyllä haisee pahalle, jos se siellä sisällä alkaa muhimaan. Onhan noita jo aikamoinen kasa. En kyllä tiiä, mitä ihmettä aijon tehä niiden kanssa...

Päästiin puoli ysi syömään. Ruokana pihvi, taisi olla lammasta. Oli kyllä hyvää! Teki mieli syödä melkein luutkin. Huomattiin suomalaisen tytön kanssa, että porukka alkaa olla vähän omissa oloissaan: kukaan kreikkalainen opiskelija ei puhunut sanaakaan englantia koko aikana, ja ruotsalaisetkin puheli omiaan.

Pe 4.9.
Tänään yhellä oli joku kiire aamulla, katsoi kelloa että se on jo 7.26 ja hirveellä kiireellä lähti menemään. Mulla oli vielä hampaat pesemättä ja kämpän roskiksetki oli tyhjentämättä jne. Ehdin just autolle, tämä meinas jo mennä menojaan, mutta otti mut vielä kyytiin, yksi joutui sitten kävelemään. Vedin märkäpuvun päälle ja menin taas putsaamaan aluetta. Löysin sieltä semmosen hienon rautatapin, joka näytti ihan pelinappulalta.

Lounaan jälkeen menin takymetrille ottaan prismalukuja, ja tietenki koitin samalla ottaa aurinkoa :) Muut siirsi toisen takymetrin nyt toiseen paikkaan niemen kärkeen, ja minä jouduin/sain pitää puolehkon tunnin tauon. Koitin käristää mahaa vähä aikaa, sitte tysistyin ja oli kuuma, niin menin keräämään simpukoita boil roomista eli siltä puhdistettavalta laatta-alueelta. Samalla kuitenkin siivosin kans vähäsen ja sain semmosen rajan esiin.

Koska pidettiin tuo tauko, jatkettiin sitte hommia aika pitkään, meni kai puoli neljään. OSa tuli sieltä niemestä pois jo kolmelta, kun olettivat, että työaika loppuu sillon.

Iltapäivällä aloin sit kirjottaan kaivauspäiväkirjaa. Menin sitte vähän ennen syömään lähtöä kattoon nuita kissanpentuja, jotka oli hokannu iltapäivällä olevan tuossa pihalla olevassa puupinossa, mut ei niitä näkyny. Naapurin kissa oli kuitenkin pihallaan, mutta se katto vaan nyrpeänä takaisin. Sen sijaan koiranpentu, olkoon sen nimi nyt Puppy, joksi sitä sanon, juoksi sieltä iloisesti kattomaan mua <3 Sitä piti sitte rapsutella sen portin välistä. Se on kyllä niin sulonen, voisin ottaa sen mukaan täältä <3 Ruokana meillä oli Suzukakaa (”-kakkaa”), eli ilm. turkkilaiseen tyyliin tehtyjä lihapullia, jotka tuli onneksi pöytään nopeasti, ei ollu ees alkupaloja (=salaatti) ehtiny lopetella. Parmesaania, suolaa, pippuria ja fetajuustoa lihapullien päälle, niin maistu ihan syötävältä, huolimatta että riisin päällä olevassa salsassa oli litra öljyä. Muut aiko ilm. vielä jatkaa iltaa, mutta ite olin varmaan väsynein koko porukasta, ja menin nukkuun.

La 5.9.
Heräsin kuuden aikaan, ku eräs haahuili vessaan ja tuli sanomaan, että lähdetäänkin töihin vasta kasiksi, että laitetaan herätystä myöhemmäksi. Laitoin puoli tuntia myöhemmäksi ja jatkoin unia. Heräsin siis 7.20. Syötiin aamupalaa, joka oli oikeastaan kaikkea jämää mitä jääkaapista löyty, koska ei kuulemma voinut eilen käydä kaupassa. Omassa leivässäni oli oliivitahnaa, fetajuustoa, kurkkua, kananmuna. Pariin sain pilkottua toisen jäljellä olevista kalkkunasuikaleista. Alettiin tehdä kauppalistaa, ja mietittiin mm. leivän ostamista.

Työnjako oli semmonen, että minä olisin aamulla taas putsaamassa ja iltapäivällä prismassa. Jatkoin siitä, mihin yks tytöistä oli eilen jäänyt, tai oikeastaan siitä, mihin olin itse jäänyt eilen, koska ei siinä oikeasta oltu liikutettu kuin paria kiveä, se sama raja, jonka eilen itse tein, oli edelleen siinä. Yks tytöistä tuli avuksi. Märkäpukua se ei ilmeisesti enää halua pitää, kun haluaa ruskettua. Eikä se piä vieläkään niitä bootseja vedessä, vaikka sai yhden merisiilin jo jalkaansa.

Iltapäiväksi menin sitten sinne niemen kärkeen prismaan, otin semmosia kartoittamattomia rakenteita eli kivenlohkareita siellä. Sen piti olla tasainen, mutta siellä oli kyllä semmosia syviä kuoppia, että sain melkein uida eikä hommaa helpottanut seistä jollain kapealla kivikorokkeella kun aallot puski vastaan, vaikka ei niitä paljon ollutkaan.

Lauantain kunniaksi päästiin lähteen vähän aikasemmin, joku oli hakenu meille kahvit, eli saatiin juoda ne ja lähteä, kello oli puoli kolme. Olin jo päättäny kävellä ja kerätä tien varrelta karhunvatukoita. Keräsin niitä sitte tuommosen kahvimukillisen, ja tulin kotiin ja söin puolikkaan jugurtin kanssa. Laitoin tuon mukin sitten sängyn viereen, kun tod.näk. joku muu ne söisi muuten. Toiv. ne murkut ei tuu syömään niitä.

Huomenna mennään ehkä kattoon tuolla lähellä olevaa linnaa ja EHKÄ muuallekin.

Oltiin menossa syömään, niin johtaja tuli sanomaan, että nyt jokainen saa mennä omia aikojaan. Eli me tytöt saatiin mennä yksinään minne halutaan. Mentiin yhteen raflaan, jossa ei oltu käyty ja syötiin mm. tomaattista rapusysteemiä (alkupala) ja sitte halvin kala, mitä siellä oli, joka oli 25e/kilo, ja jota ei sit otettu ku 300g jaettavaksi. Sit esim. salaattia yms. Ja juotiin tosiaan nelistään pari litraa vinkkua. Sit mentiin tuohon samaan mestaan missä aiemmin ollaan oltu, ”jatkoille”. Lähettiin kämpille, kun kello oli jo jotain yks kuitenki. Siellä sit oli jo projektin johtoporukka terassilla. Join sitte yhen tyttöjen tuoman oluen ja sitä viskiä sentin, joka oli kuulemma se pullo jonka oli pitäny mennä pormestarille, mut se ei ollu halunnu :D Muut jäi vielä terassille, ku mää lähin nukkumaan, kello oli 3.23 ku katoin vika kerran.