Kreikka liekeissä, minä pimeässä

Suomalaisia nettilehtiä seuranneena välillä tekis mieli tunkea kaikille uutisten kommentoijille vähän murikalla tietoa päähän. Ateenassa sunnuntaina tosiaan sattui tuon säästöpäätöksen jälkeen semmonen mellakka, että siinä paloi muutama kymmenen taloa samalla, mukaan lukien vanha elokuvateatteri ja kuulemma oli yliopistokin tulessa. Mitä Ateenassa asuvilta tutuilta olen asiasta kuullut, niin tämä porukka, joka näitä ilkitöitä tekee, on pienien anarkistien joukko, sama joka riehuu näissä aina kaikkialla (tosin olen kuullut myös epäilyjä siitä, että aina tämän turvallisuuskaartin saapuessa paikalle, tämä mellakka alkaa, eli että siinä olisi syy ja seuraus - mutta tästä en minä enempää tiedä) . Tosiaankaan ei kukaan tavallinen kreikkalainen ole näihin osallisena, ja normaalisti mellakat rajoittuu vaan siihen parlamenttitalon edustalle. Mutta ei täällä mitään suomalaisia vihata, korkeintaan politiikkoja jos niitäkään. Suurin osa ihmisistä kun tietää oman maansa tilanteen ja mitä se vaatii.

Ja mitä tulee siihen lainan antamiseen, niin paha ottaa itsellä kantaa. Tosiasia kuitenki on, että näiden säästöjen myötä tavallisen kreikkalaisen työntekijän palkka supistuu tai tämä joutuu työttömäksi, samalla menee monia firmoja konkkaan. Hinnat ja muut kustannukset nousee koko ajan, esim. bensan hinta on jo noin 1,83 litra ja nousee vaan. Ruuan hinta on samaa luokkaa ku Suomessa, ja moni asia (liha, kahvi yms) on kalliimpaakin. Kasvikset vielä jotenkuten halpoja, mutta tietenkään talviaikana saatavuus joissakin tuotteissa on huonoa, joka näkyy sitten hinnoissa myös.

Eli ei täällä mikään paratiisi ole. Toisaalta, suurimmat ongelmat on Ateenassa, ja jos en avais telkkaria ja lukis nettilehtiä, niin en tietäis näistä tapahtumista mitään. Täällä asiat näkyy lähinnä hintojen kasvuna, ja kesä kun tulee pian, niin turistisesonki alkaa ja kaikilla on täällä ainakin töitä.


Muuten en siis tosiaan tiedä tapahtumista mitään, ja oon kirjotellu gradua eteenpäin. Ei ole vieläkään opettajalta tullut kommenttia, toivottavasti ei tarvi enää kovin suuria muutoksia alkaa tekemään, että tuo valmistuiskin joskus. Se pitäis parin viikon päästä olla jo sen verran valmis, että pystyn sen palauttamaan esittelyn pitoa varten - sen jälkeen siihen pitää vielä tehdä muutoksia, joita tässä esittelytilanteessa suositellaan tehtäväksi.

No, nyt tuli vapaailta tästäkin, kun sähköihin tuli oikosulku, kun A liikutti lämpöpatteria, se meinas kaatua ja naps. Ollaan nyt pimeässä ilman sähköjä, se pääkeskus on jossakin tässä lähellä mutta eipä sitä tuolla pimeässä tiedä ettiä ja talon omistaja ei oo ollu täällä paikalla ainakaan kuukauteen. No, A käy aamulla kattomassa ja kyselemässä, että jostai saahaan ne kytkettyä päälle.

Säästä: Ei täällä sitten mitään jääkautta tullukaan, kaks päivää kesti se kylmyys ja seuraavana päivänä oliki taas parikymmentä astetta. Joka toinen päivä täällä sataa vettä, joka toinen päivä on taas lämmintä. Mutta kuukauden päästä täällä on jo kevät, vaan ittehän oon kohta talven vietossa.

Aaltoja.

Lämmin päivä kävelylle.

Tämä koira on meillä käyny välillä kylässä, kylmimpinä päivinä se nukku meillä ja välillä se tulee aina moikkaamaan. Joku sen varmaan jossaki omistaa. Meijän kissat ei oo moksiskaan siitä, eikä tämäkään niistä, vaikka nuita roskiskissoja se tykkää ajaa takaa.

Odottavan aika on pitkä

Alkuviikko on mennyt lähinnä tulevaa viikkoa valmistellessa. Maanantaina kun töiden jälkeen tarkotus oli mennä katsomaan, mistä saisin ostettua bussiliput Spartaan. Olin merkinnyt jonkun pyörylän karttaan, menin sinne metrolla. Hortoilin aikani ees taas, kunnes muistin, että ei se bussiasema siinä oo vaan siitä piti lähteä joku jatkobussi, jota ei kuitenkaan näyttänyt tulevan. Eli menin takas metroon ja sillä seikkailin kartan mukaan bussiasemaa lähimmälle asemalle. Kartassani kun oli se huono puoli, että paikka, jossa olin, ei enää ollut kaupunkikartassani, vaan suuremmassa mittakaavassa niin, että piti oikeastaan kahden suuren maantien avulla suunnistaa oikeaan paikkaan. Päädyin jonnekin asutusalueelle ja lähdin sitten hortoilemaan sinne päin, jossa vaistoni sanoi bussiaseman olevan. Muutaman epäuskoisen hetken jälkeen, käveltyäni moottoriajoneuvokaistan reunaa kilometrin verran, tulin paikkaan, jossa oli busseja rivissä ja sain ostettua kaksi lippua perjantaina Spartaan menevään linja-autoon hintaan 19.50/á.

Pois ajattelin lähteä kävellen, busseja meni sieltä kaksi, toisesta ei reittitietoa ja toinen olisi mennyt sinne, mistä ensin koitin tuota bussiyhteyttä etsiä. Mutta tarkoitus oli katsoa, että kauanko matkaan kuluu aikaa helpointa reittiä, jotta perjantai-aamulla ei tule sitten kiire. Lähdin ensin kävelemään suuntaan, josta kaikki bussit ja taksit näytti tulevan, mutta kun alue näytti slummiutuvan ja semmosesta pienestä hökkelistä tuli roisin näkösiä miehiä ulos, niin käännyin äkkiä takasin päin ja lähin samaa reittiä, mistä tulinkin. Siinä kaikessa rauhassa kävellessä jostain talon pihasta takaani ryntäs joku koira, joka haukkui ei-niin ystävällisesti. Säikähin ja oikeen kiljasin, en kääntyny kattoon mikä piski se oli vaan jatkoin matkaani toivoen, ettei se tartu kinttuun kiinni :D Joku edellä oleva koirankusettaja taisi mainita asiasta jotain, mitä lie.

Pääsin hengissä metroasemalle ja kävin siinä supermarketissa. Eipä ollut häävi valikoima eikä hinnatkaan sen kummemmat kuin lähikaupassakaan, ja superia se ei ollut nähnytkään. Taitaa oma lähisiwa olla suunnilleen samaa kokoluokkaa (ja hinta-). Kyllä on ikävä Suomen suurkauppoja!

Tiistaina sain töissä mieluista puuhaa, kun johtaja tahtoi minun käyvän kuvaamassa eräässä liikkeessä antiikin aikaisten soitinten rekonstuktointeja. Se olikin itse asiassa tuossa bussireitin varrella, ja löysin paikankin saman tien kun bussista hyppäsin ulos. Liikkeessä sisällä oli itse paikan omistaja, nainen joka puhui hyvää englantia ja oli tosi kiinnostunut, mitä niillä kuvilla tein - siis aivan positiivisessa mielessä. Pahoitteli putiikin - tai oikeastaan työpajan - tilaa, koska ovat juuri muuttamassa tavaroita lauantaina Plakassa avautuvaan museoon. Piti jättää sinne oikein omat yhteystiedot, jos tälle tulee jotain asiaa. Lupasin käydä museossa, ja käynkin kyllä. Maanantaina näytti olevan museot kaikki kiinni, mutta ensi viikolla käyn kyllä joka tapauksessa.

Otin itsellekin muutamia kuvia, ihailkaa (Soittimet eivät siis ole myytävänä):

On siellä lyyraa, kitharaa, aulosta ja montaa muuta, mukana myös hieman uudempia perinnesoittimia.













Bussia ootellessa kulttuurikeskuksen edessä sattui olemaan koira, jota piti tietenkin valokuvata.

Oonkohan ollu kipiä tai jotain, työtoveri on ollut koko viikon potemassa flunssaa ja eilisen yön nukuin kahdella täkillä, viltillä ja päiväpeitolla. Aamullakin epäilin, mikä päivä mikä maa, kun olin menossa torille, eikä sitä ollut niin missään! Piti miettiä että onko nyt oikeasti keskiviikkoa ja mikä juttu tää on. Töistä tullessakaan sitä ei ollut siinä ja niin piti käyä kaupassa, jossa oli jonkun verran kalliimpa ku torilla. Mutta kannatti pitää tullessa hoksottimet auki, kun ihmettelin erästä miestä, joka kantoi hirveetä säkkiä appelsiineja ja kun katsoin sen tulosuuntaan, näky siellä muitaki tyyppejä pussit käsissään ja pari naista viiletti ostoskärryjen kanssa. Näyttää olevan paikallisilla oikeasti tapana käydä vihannestorilla ostoskärryjen kanssa, mistä lie niitäkin haalineet itselleen. Mutta siellä se oli, aivan toisessa paikassa missä aikasemmin, ja oli tuohon aikaan vielä ihan hyviä hedelmiä polkuhintaan, mm. appelsiineja kilo 19 senttiä ja sain viimeiset hyväkuntoiset raavittua pois. Liekkö se torimyyjä, nuori mies iski silmänsä minuun, ku oikein piti jäädä kiittelemään ja poiskin päin tullessa moikkasi :D Sipuleita sain, viimeiset hyvät nekin, semmosen kymmenen pikkusta 20 sentillä. Melkeen ilmasia siis. Tulipa kerranki hyvälle mielelle, mutta en ymmärrä miksi ne oli nyt ihan eri kadulla ku aiemmin.

Tässä sitä sitte ootellaan, että saan tänne Tuomaksen kyläilemään. Oli ehtiny lentojen välissä käymään Amsterdamissa raflassa! Oon kyllä niiiin kateellinen. Reissuhalu iskee - reissussa! Laadin tuossa meille viikon ohjelmaa :D Ei kuule tänne lomalle tulla, vaan kulttuuria katsomaan! Plus etten oo itekkään vielä käynyt oikein missään, mitäpä sitä yksin töiden jälkeen lähtiskään. Viikonlopulle on jo luvattu pariakymppiä lämpöjä. Alkaa se kevät pikku hiljaa tulemaan, tänäänki ihastelin puistossa, kun niin alko pensaat vihertämään, kun kasvattaa uusia lehtiä.

Aloitellut töitä, palellut, kävellyt & shoppaillut

Pari viime päivää on tosiaan mennyt töihin ja Ateenaan tutustellen jalkapelillä. Julkiset liikennevälineet on edelleen lakossa, vaikka eilen näytti siltä, että sininen ja punainen linja metroista toimisi tänään. Eipä näyttänyt enää aamulla. Katsoin lakkotiedotuksen kymmenen minuuttia ennen lähtöä ja kiirehän siinä tuli, kun tajusi, että taas pitää kävellä. Taksi olisi toinen vaihtoehto, vaan nyt käveltiin joka tapauksessa.

Eka yönä nukutti, vaikka pihalla ilmeisesti tuuli tai jotain muuta pauketta kuului seinästä. Näin unta, että kello oli jo yli kymmenen ja olin vasta lähdössä instituutille myöhässä. Piti siihen sitten herätä toteamaan, ettei kello ole kuin vähän yli viisi.

Eilen tosiaan mentiin instituutilla Joakimin neuvomaa reittiä. Tai ainakin sinne päin. Päästiin ihan hyvin jonnekin Syntagman tienoille, mutta sitten kun lähdettiin kulkemaan pikkukujia, niin sellaisella siksak-liikkeellä sattumalta osuttiin Akropolin oikeasta kulmasta ulos oikealle kadulle ja instituutille n. 1h 15 min kävelyn jälkeen vain hivenen myöhässä. Meille näytettiin ensin instituutista kertova powerpoint, jota mekin varmaan joudutaan päivittämään ja esittelemään kaikille tahoille, joita instituutilla vierailee. Tässä vaiheessa sai ensimmäiset aamukahvit, kun enhän minä tosiaan kauppaan eilen ehtinyt mitenkään. Kotoa otin mukaan ananaspurkin, niin sen vetäsin aamupalaksi.

Sitten meille kerrottiin työnjako, eli minä ettisin tietoa toimintakertomusta varten ja uuteen esitteeseen pitäisi miettiä tekstiä.

Loppupäivä sitten lähinnä juteltiin assistentin kanssa, että missä Ateenassa kannattaa liikkua ja mitä tehdä. Mm. Red Lion Pubissa olisi kuulemma tiistaisin kansainvälisten opiskelijoiden tikkailta, joku kerta voisi käydä katsomassa.

Menomatkalla koitettiin etsiä jotain ruokapaikkaa. Ei tyydytty Plakalla ensimmäiseen, joka loppujen lopuksi olisi ollut ehkä paras ja halvin vaihtoehto, ruuat vitosen luokkaa. Jatkettiin vaan matkaa, tasaisesti Monastirikia kohti hinnat nousivat kympin seuduille. Sitten lähdettiin jatkamaan matkaan, ja kun lopulta katsottiin karttaa, niin oltiin kävelty kyllä aika paljon vasemmalle siitä, minne oltiin menossa, siis asuntolalle. Siitä hortoiltiin sitten Alexandras-kadulle. Matkalla nähtiin ilmeisesti joku mielenosoittajaporukka, ainakin oli paljon väkeä, kylttejä ja poliiseja, eipä ne tehneet mitään mutta eipä kannattanut jäädä katselemaankaan.

Lopulta viimeinen paikka, joka eteemme sattui, olikin asuntolan lähellä oleva Texas-ravintola, johon mentiin. Menusta ei tietenkään ymmärtänyt mitään, otin Moussakan hintaan 6e. Eipä meiltä edes kysytty, mitä juodaan, mut otettiin Amstel 0,5l. 3e. Tarjoilijaukko vahtas koko ajan sen oloisena, että ois pitänyt lähteä pois mahollisimman äkkiä. Moni on kehunut tuota paikkaa, en ymmärrä miksi. Ruoka oli ihan ok, mutta palvelu niin tympee, että eipä kehtaa tuohon mennä enää.

Sitten lähdinkin seikkailemaan kauppaan, ja toden totta, ruoka oli suht. kallista lukuunottamatta kauden hevi-osastoa (appelsiinit ja mandariinit tähän aikaan) ja viinejä, joita en sitten edes muistanut ostaa!

Just kun illalla aloin nukkumaan, tuli tuo norjalainen kämppis kämpille, kävi suihkussa, kuivasi hiukset ja kilisteli kolisteli keittiössä.

Aamulla tosiaan kiireen vilkkaa lähdimme kävellä köpöstelemään samaa reittiä, joka siis oli aikomus mennä nopeampaa kuin eilen, mutta käveltiinkin sitten jotain muuta reittiä hortoillen jotain pikkukatuja pitkin. Tähän aikaan muuten aurinko alkaa lämmittää ihan mukavasti jo, niin siinä kivutessa kyllä tulee lämmin. Tällä kertaa meni se noin tunti kävellä ja oltiin jokunen minuutti vaan enää myöhässä. Otettiin meille kuvat metro- ja museolippua varten. Ajattelin saada opiskelijahintaisen kuukausilipun hintaan 23e, muuten se kustantaa 45e (lippujen hintoja sopivasti eilen nostettiin täällä) ja museolipulla päästään ilmaseksi kaikkiin museoihin. :)

Iltapäivästä päästiin jo hieman aloittelemaan töitä, huomenna jatketaan sitten puuhastelua.

Asuntolalle mennessä Virve halusi shoppaileen, ja koska en ois ehtinyt hevi-torille mitenkään (asuntolan vieressä on keskiviikkoisin tori, jossa myydään edullisia vihanneksia&hedelmiä) niin lähdin mukaan. Yritettiin kulkea samaa reittiä kuin aamulla, koska siinä matkan varrella oli hyviä kauppoja. Löydettiinkin sitten Odos Ermoulle, jossa olikin ihan mukavasti putiikkeja. Tosin minä löysin vain H&M:stä jonkun alepaidan.. :/ Käveltiin sitten asuntolalle aamuista reittiä, ja tuosta Patision-kadulta löytyi kiva kauppa, josta ostin ittelleni neuletakin (instituutilla on kylmä) ja kengät alehintaan 12,90. Matkalla poimin puusta muutaman mandariinin. Asuntolan lähellä käytiin vielä kaupassa, ei tosiaan ollut vihannestorista jäljellä kuin roskat, mutta varmaan se kauppa oli täydentänyt varastojaan, kun sain tuoreen näköistä salaattia (eilen toisessa kaupassa oli hirveetä mössöä) ja samalla ostin fetajuustoa, oliiveja ja oliiviöljyä. NAM.

Laskeskelin tuossa huvikseen Google Mapsilla tuota kävelyreitin pituutta. Lyhin reitti olisi 3,8km, mutta se on melko sokkeloinen. Reitti, jota ollaan nyt itse risteilty, on noin 5,8km. Jos mentäis järkevää reittiä, eli muutamalla pääkadulla, niin matkan pituudet on joko 4,2 tai 4,8 km. Ja ei tuo meidän eilinen poistumisreittikään tullut kuutta kilsaa pidemmäksi, vaikka tuntui että tehtiin isokin mutka.

Huomenna vois ottaa kameran mukaan ja ottaa kuvia.

Kansainvälinen sapuska: Suomesta nuudelit ja tonnikalat kera sipulin, ja kreikkalainen salaatti om nom.

Puusta poimittuja mandariineja.

Kengät (väri on harmaa) 12,90e.

Neuletakki 9,90e.

Paita H&M:sta 10e.

1.päivä

Luvassa pitkä ja tylsä tarina..

Lento Roomaanhan lähti siis klo o6oo. Ruhtinaallisten 3 tunnin yöunien jälkeen sain kuin sainkin kaikki tavarat mukaani ja pojat saattamaan mut kentälle. Tästä se 2 kk:n kesäleskeys sitte alkaa..

Olin mielestäni pakannu kaikki tavarat nyt tosi hyvin ja tarkistanu kaikki nestepakkauksetki. Mutta enpäs ollutkaan, vaan muistin että repun pikkutaskussa oli kaikenlaista purnukkaa. Pakkasin ne muovipussiin, mutta eihän sekään tietenkään kelvannu koska ne purkit oli liian isoja! Tässä vaiheessa täytyy kyllä ihmetellä, että mitähän väliä sillä on onko mulla jotain hiton kasvorasvaa mukana koneessa 1 vai 2 desiä! Varmaan joo saan aikaan niistä kaikenlaista kivaa.. :/ Eli ne piti viiä sitte ruumaan semmosessa noin kymmenen litran muovisäkissä. Jes.. Kämmäys no.1.

Helsingin lentoasemalla törmäsin sitte "tuttuihin", koska joku tänne tuleva oli tunnistanu mut ja tuli kysymään että millä oon aatellu päästä lentoasemalta Lanteen. Sanoin että Eero oli luvannu hakea sieltä asemalta mut sitten, eli kyyti oli olemassa. Tässä vaiheessa eikä itse asiassa vielä moneen tuntiin ollu aavistustakaan kenen kanssa olin jutellu :D Onneksi Facebookista näkee kaiken. Eli kyseessä oli siis Timo.

Lentsikassa sain viereeni kaks miestä. Sori nyt vaan mikäli tuomio ei pidä paikkaansa mutta mun mielestä ne kuiskutteli vähän turhan akkamaisesti toistensa korvaan ollakseen täysin heteromiehiä. Vaan en tiiä tuota sitte. No, niille kelpas ainaki mun lehdet jotka olin kaapannu asemalta mukaani ja lupasinpa toiselle niistä ottaa Iltasanomat mukaansa tuliaiseksi kaverillensa. Sain lennon aikana sentään nukuttua tunteroisen, joten pahasti alkava nukkumisen puuttesta johtuva päänsärkykin talttui.

Roomaan päästiin jonkin verran myöhässä, jotain viime hetken pysäköintipaikan muutoksia tms. Jouduttiin niin kauas asemasta että sinne piti mennä bussilla - eli 10 minuuttia täyteen lastatussa bussissa jossa ei oo penkkejä eikä ilmastointia.

Laukkuja sai sitte oottaa kans jonku aikaa koskapa kone oli niin kaukana niin kestihän se niiden kuljetuskin sitte sinne. Ja niin, kämmäys no. 2 johtuen kämmäyksestä no. 1: koskapa se hiton sininen muovibussi piti tunkea jostain erikoislähetys -luukusta sisään, niin sehän ei sitte tullukkaan samalle paikalle ku muut laukut, mikä sitte tietenki hoksattiin vasta noin 1/2 tunnin odottelun jälkeen. Onneksi muutki näemmä oli ihan yhtä tietämättömiä(=tyhmiä) ku minäki. No joo, Timon avustuksella löydettiin oikea hihna ja päästiin sitte viimeinki lähteen Eeron kyydillä. Eeroki oli kuulemma jo ehtiny luulla että oli muistanu väärin meidän tuloajan kun tunti myöhässä oltiin siinä vaiheessa. Ja tämä kaikki siis johtui siitä keleen sinisestä muovibussista...

Lanteen päästiin ihan hyvin ja vaikka olin luullut "pääseväni" mataliin opiskelijahuoneisiin niin sain kuitenki tämän johtajille ja muille isoille herroille varatun huoneen - joka itse asiassa on sama huone ku missä olin viimeksikkin. Mahtaa olla kyllä koko talon paras huonekin itse asiassa..(?) Ja heti sain testattua myöskin että kyllä vain se langaton netti täällä toimii.

Joo no sitte pitiki oikeestaan alkaa miettiin että mistä sais ruokaa, eli millä bussilla/miten pääsee lähimpään kauppaan eli Trasteveren Standaan. Jotain netistä koitin ettiä mutta lähin sitte kyseleen neuvoa joltain fiksummalta. Siinä samalla tutkiskelin hieman kirjaston antia, oon nimittäin aikonu tehä peräti viis esseetä täällä ollessani, ja neljä niistä koskettaa enemmän tai vähemmän Roomaa. Saa nähä miten jaksan. Vaan siellähän se koko talon porukka oli keskittyneenä kertsuihin tai kuka mihinkin, ja saipa pojat mutkin sitten innostumaan orientoitumisesta. Eli ekaa kertaa elämässäni piti määritellä kertsua, ja toista kertaa elämässäni piirsin kertsua - joten suonette anteeksi kamalat töherrykseni.

Sitte bussilipun arvoituskin ratkesi, sillä täältä vast'ikään poistuneet opettajat oli jättäneet yhden vielä voimassa olevan lipun tänne. Tasa-arvon nimissä tämä lippu annettiin sitten minulle eikä Timolle. Jospa ne tarkastajat ei sitte tulis liian innokkaasti tivaamaan sitä tai henkkareita, koska siinähän ei oo mun nimi saatikka syntymäaika jota sitäki piti kyllä hiukkasen muokkailla.. :/

Eli sitte pääsin seikkaileen busseilla, tällä kertaa onneksi jo tiesin että miten ne kulkee niin ei tarvinnu niiden kanssa alkaa enempiä sähläämään. Pääsin kauppaan, pahaksi tai hyväksikin onneksi siinä on tietenki vaatekauppa ja kenkäkauppa samassa niin piti tietenki kiertää kaikki läpi :) Löysin kyllä vaikka mitä ostettavaa. Siellä olis ollu ihanan violetit reisitaskuhousut, mutta vaan kaks kokoa jälellä, mun olis joko pitäny laihtua tai lihoa 5 kiloa :( Nyyh, oisin tahtonu ne. Ja kenkiä löyty 20e molemmin puolin, pitää käydä testaan joku päivä. Niin ja laukkuja. Ruokakaupassa oli kyllä vähän ihmeteltävää, mutta koskapa vihannekset on täällä aika halpoja niin niitäpä sitä kantsii ostaa. Kirsikatkaan ei ollu ku 2,50e tms. (Joku suomalainen pariskunta meni muuten siellä kaupassa ohi. ) Maidon kanssa oli ongelmia, koska niitäki oli tuhat erilaista ja kokosta ja kaikki jotain eri juttua, onneks en tarvi sitä ku kahviin niin maulle on melkeen se ja sama. Samoin lihan kanssa edelleen ongelmia, koska leikkeleitä on ehkä tasan kolmea sorttia valmiina ja ne on ihan törkeen kalliita, ja ne köntit näyttää niin epämääräsiltä että en ihan heti uskalla kokeilla. Jauheliha makso lähemmäs kympin kilo. Ostin jonku verran, mutta ajatus kasvissyönnistä kävi kyllä mielessä.. Tonnikalaa on vaikka minkälaista. Simpukat näytti hyviltä mutta en uskaltanu vielä ottaa. Kaljaa uskalsin - kätevää kun niitä myydään 3 packeina!

Ruuaksi tein jotain pastasörsselssiä, mistä tuli kyllä aika hyvää itse asiassa. Kokki ei paljasta reseptiä..

Ruuan päälle italialaista olutta, jonka lähin vastine lienee esim. Lapin Kulta, parvekkeella maisemista nauttien. Eli hyviä hetkiä kaljankin parissa tullee olemaan.

Suihku oli jälleen kiva yllätys - muistin että vettä tulee vähän, mutta sitä tulee oikeesti _vähän_.

Ja shokki meinaa olla vähän tuo pimeyski - ysin aikaan jo säkkipimeetä. Että nauttikaa te siellä Suomessa vaan yöttömistä öistä.. :(

Huomenna tehdään kai lisää jotain kertsujuttuja tms, koskapa Eerokin aiko tulla aamulla tänne...