Alkuviikko on mennyt lähinnä tulevaa viikkoa valmistellessa. Maanantaina kun töiden jälkeen tarkotus oli mennä katsomaan, mistä saisin ostettua bussiliput Spartaan. Olin merkinnyt jonkun pyörylän karttaan, menin sinne metrolla. Hortoilin aikani ees taas, kunnes muistin, että ei se bussiasema siinä oo vaan siitä piti lähteä joku jatkobussi, jota ei kuitenkaan näyttänyt tulevan. Eli menin takas metroon ja sillä seikkailin kartan mukaan bussiasemaa lähimmälle asemalle. Kartassani kun oli se huono puoli, että paikka, jossa olin, ei enää ollut kaupunkikartassani, vaan suuremmassa mittakaavassa niin, että piti oikeastaan kahden suuren maantien avulla suunnistaa oikeaan paikkaan. Päädyin jonnekin asutusalueelle ja lähdin sitten hortoilemaan sinne päin, jossa vaistoni sanoi bussiaseman olevan. Muutaman epäuskoisen hetken jälkeen, käveltyäni moottoriajoneuvokaistan reunaa kilometrin verran, tulin paikkaan, jossa oli busseja rivissä ja sain ostettua kaksi lippua perjantaina Spartaan menevään linja-autoon hintaan 19.50/á.
Pois ajattelin lähteä kävellen, busseja meni sieltä kaksi, toisesta ei reittitietoa ja toinen olisi mennyt sinne, mistä ensin koitin tuota bussiyhteyttä etsiä. Mutta tarkoitus oli katsoa, että kauanko matkaan kuluu aikaa helpointa reittiä, jotta perjantai-aamulla ei tule sitten kiire. Lähdin ensin kävelemään suuntaan, josta kaikki bussit ja taksit näytti tulevan, mutta kun alue näytti slummiutuvan ja semmosesta pienestä hökkelistä tuli roisin näkösiä miehiä ulos, niin käännyin äkkiä takasin päin ja lähin samaa reittiä, mistä tulinkin. Siinä kaikessa rauhassa kävellessä jostain talon pihasta takaani ryntäs joku koira, joka haukkui ei-niin ystävällisesti. Säikähin ja oikeen kiljasin, en kääntyny kattoon mikä piski se oli vaan jatkoin matkaani toivoen, ettei se tartu kinttuun kiinni :D Joku edellä oleva koirankusettaja taisi mainita asiasta jotain, mitä lie.
Pääsin hengissä metroasemalle ja kävin siinä supermarketissa. Eipä ollut häävi valikoima eikä hinnatkaan sen kummemmat kuin lähikaupassakaan, ja superia se ei ollut nähnytkään. Taitaa oma lähisiwa olla suunnilleen samaa kokoluokkaa (ja hinta-). Kyllä on ikävä Suomen suurkauppoja!
Tiistaina sain töissä mieluista puuhaa, kun johtaja tahtoi minun käyvän kuvaamassa eräässä liikkeessä antiikin aikaisten soitinten rekonstuktointeja. Se olikin itse asiassa tuossa bussireitin varrella, ja löysin paikankin saman tien kun bussista hyppäsin ulos. Liikkeessä sisällä oli itse paikan omistaja, nainen joka puhui hyvää englantia ja oli tosi kiinnostunut, mitä niillä kuvilla tein - siis aivan positiivisessa mielessä. Pahoitteli putiikin - tai oikeastaan työpajan - tilaa, koska ovat juuri muuttamassa tavaroita lauantaina Plakassa avautuvaan museoon. Piti jättää sinne oikein omat yhteystiedot, jos tälle tulee jotain asiaa. Lupasin käydä museossa, ja käynkin kyllä. Maanantaina näytti olevan museot kaikki kiinni, mutta ensi viikolla käyn kyllä joka tapauksessa.
Otin itsellekin muutamia kuvia, ihailkaa (Soittimet eivät siis ole myytävänä):
On siellä lyyraa, kitharaa, aulosta ja montaa muuta, mukana myös hieman uudempia perinnesoittimia.
Bussia ootellessa kulttuurikeskuksen edessä sattui olemaan koira, jota piti tietenkin valokuvata.
Oonkohan ollu kipiä tai jotain, työtoveri on ollut koko viikon potemassa flunssaa ja eilisen yön nukuin kahdella täkillä, viltillä ja päiväpeitolla. Aamullakin epäilin, mikä päivä mikä maa, kun olin menossa torille, eikä sitä ollut niin missään! Piti miettiä että onko nyt oikeasti keskiviikkoa ja mikä juttu tää on. Töistä tullessakaan sitä ei ollut siinä ja niin piti käyä kaupassa, jossa oli jonkun verran kalliimpa ku torilla. Mutta kannatti pitää tullessa hoksottimet auki, kun ihmettelin erästä miestä, joka kantoi hirveetä säkkiä appelsiineja ja kun katsoin sen tulosuuntaan, näky siellä muitaki tyyppejä pussit käsissään ja pari naista viiletti ostoskärryjen kanssa. Näyttää olevan paikallisilla oikeasti tapana käydä vihannestorilla ostoskärryjen kanssa, mistä lie niitäkin haalineet itselleen. Mutta siellä se oli, aivan toisessa paikassa missä aikasemmin, ja oli tuohon aikaan vielä ihan hyviä hedelmiä polkuhintaan, mm. appelsiineja kilo 19 senttiä ja sain viimeiset hyväkuntoiset raavittua pois. Liekkö se torimyyjä, nuori mies iski silmänsä minuun, ku oikein piti jäädä kiittelemään ja poiskin päin tullessa moikkasi :D Sipuleita sain, viimeiset hyvät nekin, semmosen kymmenen pikkusta 20 sentillä. Melkeen ilmasia siis. Tulipa kerranki hyvälle mielelle, mutta en ymmärrä miksi ne oli nyt ihan eri kadulla ku aiemmin.
Tässä sitä sitte ootellaan, että saan tänne Tuomaksen kyläilemään. Oli ehtiny lentojen välissä käymään Amsterdamissa raflassa! Oon kyllä niiiin kateellinen. Reissuhalu iskee - reissussa! Laadin tuossa meille viikon ohjelmaa :D Ei kuule tänne lomalle tulla, vaan kulttuuria katsomaan! Plus etten oo itekkään vielä käynyt oikein missään, mitäpä sitä yksin töiden jälkeen lähtiskään. Viikonlopulle on jo luvattu pariakymppiä lämpöjä. Alkaa se kevät pikku hiljaa tulemaan, tänäänki ihastelin puistossa, kun niin alko pensaat vihertämään, kun kasvattaa uusia lehtiä.
Pois ajattelin lähteä kävellen, busseja meni sieltä kaksi, toisesta ei reittitietoa ja toinen olisi mennyt sinne, mistä ensin koitin tuota bussiyhteyttä etsiä. Mutta tarkoitus oli katsoa, että kauanko matkaan kuluu aikaa helpointa reittiä, jotta perjantai-aamulla ei tule sitten kiire. Lähdin ensin kävelemään suuntaan, josta kaikki bussit ja taksit näytti tulevan, mutta kun alue näytti slummiutuvan ja semmosesta pienestä hökkelistä tuli roisin näkösiä miehiä ulos, niin käännyin äkkiä takasin päin ja lähin samaa reittiä, mistä tulinkin. Siinä kaikessa rauhassa kävellessä jostain talon pihasta takaani ryntäs joku koira, joka haukkui ei-niin ystävällisesti. Säikähin ja oikeen kiljasin, en kääntyny kattoon mikä piski se oli vaan jatkoin matkaani toivoen, ettei se tartu kinttuun kiinni :D Joku edellä oleva koirankusettaja taisi mainita asiasta jotain, mitä lie.
Pääsin hengissä metroasemalle ja kävin siinä supermarketissa. Eipä ollut häävi valikoima eikä hinnatkaan sen kummemmat kuin lähikaupassakaan, ja superia se ei ollut nähnytkään. Taitaa oma lähisiwa olla suunnilleen samaa kokoluokkaa (ja hinta-). Kyllä on ikävä Suomen suurkauppoja!
Tiistaina sain töissä mieluista puuhaa, kun johtaja tahtoi minun käyvän kuvaamassa eräässä liikkeessä antiikin aikaisten soitinten rekonstuktointeja. Se olikin itse asiassa tuossa bussireitin varrella, ja löysin paikankin saman tien kun bussista hyppäsin ulos. Liikkeessä sisällä oli itse paikan omistaja, nainen joka puhui hyvää englantia ja oli tosi kiinnostunut, mitä niillä kuvilla tein - siis aivan positiivisessa mielessä. Pahoitteli putiikin - tai oikeastaan työpajan - tilaa, koska ovat juuri muuttamassa tavaroita lauantaina Plakassa avautuvaan museoon. Piti jättää sinne oikein omat yhteystiedot, jos tälle tulee jotain asiaa. Lupasin käydä museossa, ja käynkin kyllä. Maanantaina näytti olevan museot kaikki kiinni, mutta ensi viikolla käyn kyllä joka tapauksessa.
Otin itsellekin muutamia kuvia, ihailkaa (Soittimet eivät siis ole myytävänä):
On siellä lyyraa, kitharaa, aulosta ja montaa muuta, mukana myös hieman uudempia perinnesoittimia.
Bussia ootellessa kulttuurikeskuksen edessä sattui olemaan koira, jota piti tietenkin valokuvata.
Oonkohan ollu kipiä tai jotain, työtoveri on ollut koko viikon potemassa flunssaa ja eilisen yön nukuin kahdella täkillä, viltillä ja päiväpeitolla. Aamullakin epäilin, mikä päivä mikä maa, kun olin menossa torille, eikä sitä ollut niin missään! Piti miettiä että onko nyt oikeasti keskiviikkoa ja mikä juttu tää on. Töistä tullessakaan sitä ei ollut siinä ja niin piti käyä kaupassa, jossa oli jonkun verran kalliimpa ku torilla. Mutta kannatti pitää tullessa hoksottimet auki, kun ihmettelin erästä miestä, joka kantoi hirveetä säkkiä appelsiineja ja kun katsoin sen tulosuuntaan, näky siellä muitaki tyyppejä pussit käsissään ja pari naista viiletti ostoskärryjen kanssa. Näyttää olevan paikallisilla oikeasti tapana käydä vihannestorilla ostoskärryjen kanssa, mistä lie niitäkin haalineet itselleen. Mutta siellä se oli, aivan toisessa paikassa missä aikasemmin, ja oli tuohon aikaan vielä ihan hyviä hedelmiä polkuhintaan, mm. appelsiineja kilo 19 senttiä ja sain viimeiset hyväkuntoiset raavittua pois. Liekkö se torimyyjä, nuori mies iski silmänsä minuun, ku oikein piti jäädä kiittelemään ja poiskin päin tullessa moikkasi :D Sipuleita sain, viimeiset hyvät nekin, semmosen kymmenen pikkusta 20 sentillä. Melkeen ilmasia siis. Tulipa kerranki hyvälle mielelle, mutta en ymmärrä miksi ne oli nyt ihan eri kadulla ku aiemmin.
Tässä sitä sitte ootellaan, että saan tänne Tuomaksen kyläilemään. Oli ehtiny lentojen välissä käymään Amsterdamissa raflassa! Oon kyllä niiiin kateellinen. Reissuhalu iskee - reissussa! Laadin tuossa meille viikon ohjelmaa :D Ei kuule tänne lomalle tulla, vaan kulttuuria katsomaan! Plus etten oo itekkään vielä käynyt oikein missään, mitäpä sitä yksin töiden jälkeen lähtiskään. Viikonlopulle on jo luvattu pariakymppiä lämpöjä. Alkaa se kevät pikku hiljaa tulemaan, tänäänki ihastelin puistossa, kun niin alko pensaat vihertämään, kun kasvattaa uusia lehtiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti