Kivikauden ruokaa

Kuttelo piti Kierikissä myös ruoanvalmistusnäytöksen.

Edelleen herkimmille tiedoksi, että sisältää kuvia kuolleista eläimistä.

 Marjakakkusia kypsymässä.

 Erilaisia kasvien osia (mm. juuria sekä niistä saatavia juttuja - jauhoja, tärkkelystä jne.)

 Majavan käpälä ja häntä.

 Marjakakkusten taikina - sis. mm. mustikkaa, puolukkaa, pähkinöitä ja hunajaa.

Kuten tässä Kuttelon Tuukka selittääkin, kivikaudella ei syöty pelkästään riistaa, vaan myös kasvikunnan tuotteita. Kivikaudella siihen aikaan, kun täällä Kierikissäkin eleltiin, oli maapallon keskilämpötila muutamaa astetta nykyistä korkeampi. Tämä tarkoitti mm. sitä, että Oulun korkeuksillakin kasvoi mm. vesipähkinää. Ihmiset käyttivät kasveista hyödyksi kaiken, mitä vain pystyi syömään. Osa kasveista oli myrkyllisiä, mutta eri tavoin käsiteltyinä saattoi niistäkin tulla ihan syömäkelpoisia. Ja koska ihmisiä oli tuohon aikaan olemassa vähemmän ja he elivät luonnon elinkeinoista, oli myös metsää ja luontoa enemmän, eli villikasveja oli enemmän saatavilla, mitä nykyään.

Majavan nylkeminen jatkuu vaan.

Nuotiosta laitetaan kuumia kiviä tuommoiseen vettä täynnä olevaan "kaukaloon"...

 ... ja vesi alkaa kiehua.

Näin siellä keitettiin tämä rapu.

Mutta myös sitä riistaa syötiin, aina kun mettämiehet sattuivat saamaan. Plus säilöminen!

 

 Poron koipi roikkuu savustumassa. Savustaminenkin on yksi tapa säilöä lihaa.

Semmoinen historiallinen huomautus, 

että porot on kesytetty peurasta vasta parisen sataa vuotta sitten.

Ja meren (sekä jokien) äärellä kun asuttiin (kivikautiset asuinpaikat sijaitsevat veden äärellä), niin tottakai myös kalaa pyydettiin.

 Siikaa tulossa.

 Kala voidaan mm. loimuttaa kuumilla (liuske)kivillä.

 Lisäksi majavan maksa(t) ja sydän paistumaan 

sekä simpukoita (ruskean kiven päällä).

Tässä saviastiassakin on jotain mukavaa syötävää...

...nimittäin grillattavaksi meneviä jauhomatoja! Kuppi piti laittaa äkkiä kiinni, ennen kuin matolaiset karkaavat hädissään. No niinhän tuon kupin ja kiven väliin jäi pieni rako, josta muutama yrittikin luikerrella pakoon...

...vaan sinne suurin osa jäi paistumaan kuitenkin.

Ja herkut lautasella! Bon appetit!

Mutta...

Mitä tapahtui majavalle?

Sen nylkeminen on tarkkaa puuhaa, jotta kaikki sen osat - mukaan lukien turkki! - saadaan hyötykäytettyä. Niinpä majava jäi odottamaan seuraavaa päivää.

 Hitaasti, mutta varmasti.

Sen sijaan jo aikaisemmin vilahtanut majavan häntä otettiin mukaan ravintoympyrään.

Häntä...

 ... joka grillattiin.

Itse en tällä kertaa maistellut näitä ruokia. Oon kuitenkin mm. nuita marjakakkusia sekä jauhomadon(!) syönyt pari vuotta sitten töissä täällä ollessani. Nykyiset ruoka- ja hygieniamääräykset kun ovat sellaiset, ettei tämmöisillä välineillä valmistettu ruoka ilmeisestikään kelpaa tarjottavaksi yleisölle. Aika moni tosin olis halunnut näitä maistella, eli harmin paikka!

Vielä olis Kierikistä parikin juttua (=kuvia) kerrottavana, vaan on mulla vissiin jotakin muutakin elämää ollut. Eli kattotaas nyt sitten, että mistä seuraavaksi piisaa juttua :)

Kivikauden aktiviteetteja

Kierikissä kivikauden markkinoilla parasta antia on tietenkin Kuttelon näytökset. Kuttelon porukka koostuu muinaistekniikan opiskelijoista / ammattilaisista, ja ovat vetäneet showta en tiiä kuinka kauan, ja lisäksi ulkomaillakin.

(Tässä vaiheessa pitää ehkä varoittaa herkimpiä lukijoita, että jos ei kestä katsoa kuolleita eläimiä, kannattaa nyt klikata muualle!)

Tultiin juuri sopivasti kylään katsomaan viime hetket pystypaininäytöksestä, johon myös yleisö sai osallistua.

 Pojat painii taustalla.

Sen sijaan mua kiinnosti enemmän tämä tässä etualalla:

Majavan nylkeminen käynnissä.

Nylkeminenkin tapahtui alkuperäisellä työvälineellä eli liuskeveitsellä.

Yleisö sai täällä osallistua mm. saviesineiden tekemiseen.

 Saviesineitä punamullalla maalattuna kuivumassa.

Kivikauden taloissa on esillä hieman aikakauden rekvisiittaa. Varmasti on sen verran estetiikkaa silloinkin kaivattu, että mikä jottei siellä joku peuran kallo olis voinut seinällä roikkuakin!

Myöskin yleisö sai osallistua saunomiseen - haluamassaan asussa eli bikinit päällä tai alasti :D Tällä kertaa en käynyt saunassa (oon käynyt tuolla pariki kertaa aikaisemmin).

Saunaahan ei 100-varmasti voida tietää kivikaudella täällä olleen - jäänteitä siis ei ole löytynyt. Mutta alkuperäis- ym. kansoista tiedetään, että tällaisia alkukantaisia hikimajoja on kuitenkin käytetty mm. rituaaliseen puhdistautumiseen.

 Sauna, hikimaja sekä rituaalista esineistöä: Karhun ja suden pää.

Sauna lämmitetään viemällä sisään keskelle nuotiossa kuumennettuja kiviä. Niille sitten heitetään vettä päälle.

Saunakivien paistaja.

Kivikauden kylässä on myös aktiviteetteja, joita voi kokeilla kuka tahansa AINA jos täällä vierailee. Eli voi siis kokeilla jousiammuntaa, kivenhiontaa ja vipukeihäänheittoa.

 Jousiampuja...

... ja kaulaan osuin!

Kivenhiontaa. Näitä tuli yks kesä pyöriteltyä sen verran paljon, että en jaksanut kuin siskolleni näyttää malliksi, miten mm. terän saa hiottua.

Osaanhan minä tuota keihästä heittää tuolla vivulla (harjoitusta on ollut), vaan kohteeseen osuminen oli piirun verran tällä hankalampaa :D

Lisäksi kylässä voi käydä soutamassa ruuhella - jos uskaltaa :D Ainahan on mahdollista tippua, vaan eipä tuota oo kukaan vielä tehnyt. Vaikka märäksi tuossa itsensä kyllä saa - tuolla pohjalla kun yleensä meinaa olla sitä vettä. Onneksi aurinko paistoi ja kuivasi peffankin.

 

Kuttelo piti tämän jälkeen toisenkin näytöksen, eli jousiammuntakaksintaistelun. Ideana oli siis osua vastustajaa nuolilla (ei teräviä).

Ja yleisöstä tietysti otettiin taas joku haastamaan ?häviäjä?.

 

Ja vielä jäi paljastamatta se, että mihin tarkoitukseen alussa mainittu majava meni! Tämä kerrottakoon teille heti seuraavassa postauksessa. :)

(Sori, mutta näitä kuvia on vaan niin paljon, että koin parhaimmaksi jaksottaa nämä jonkinlaisiin kokonaisuuksiin, kuin että teen maratonpostauksen, jota ei ketään kiinnosta lukea).

Kivikauden kylä

Kierikkikeskukseen kuuluu siis hirsinen rakennus, jossa on ravintola, myymälä ja museo. Lisäksi museokompleksiin kuuluu Kivikauden kylä.

Kylään mennään Kierikkikankaan läpi. Kivikaudella tämä paikka sijaitsi ihan meren rannalla. Täältä on löydetty useita asuinpainanteita, ja kaivauksia alueella onkin tehty toistakymmentä vuotta. Lisäksi tästä on jokunen vuosi sitten löytynyt myös punamultahauta.

Kesäisin tässä on yleisökaivaukset, eli myös yleisö voi pientä maksua vastaan osallistua kaivauksiin. Tälle kesää uutisiinkin saakka pääsi mm. jonkun pikkutytön löytämä meripihkakoru.

 Kaivausalue, jolta meripihkakorukin löytyi.

Kylään mennään muinaisen meren läpi eli nykyisen suon halki pitkospuita pitkin.

 Yli-Iihän kuuluuu myös poronhoitoalueeseen. Reissullamme näimme kuitenkin vain yhden poron tiellä jolkottelemassa.

Polun varrella voi tutustua myös alueen löytöihin niistä kertovien opaskylttitaulujen muodossa.

 Veitsikukkula, joka on saanut nimensä siitä, että kaivauksilla paikalta on löydetty parikin veitseä. Yksi näistä tämä T:n muotoinen liuskeveitsi (/-esine). Oon varmaan monesti jo maininnut, että tein tästä esineryhmästä kandintyöni.

Kylä sijaitsee Iijoen rannalla, eli maisema muistuttaa kovastikin sitä näkymää, joka kivikauden ihmisilläkin eteen avautui.

Kylään on rekonstruoitu kivikautisia rivitaloja, joiden pohjia on tästä Kierikin ympäristöstä löydetty. Uusin talo on rakennettu nyt tänä kesänä romahtaneen tilalle.

Kivikauden kylä.

To be continued...

Kivikauden markkinat

Lauantaina puolenpäivän jälkeen otimme suunnaksi Yli-Iin ja Kierikkikeskuksen. Navigaattorin mukaan Oulun keskustasta oli matkaa tänne 44 km, joten ei mikään älyttömän pitkä matka.
 

Sisällä kävimme ostamassa pääsyliput/rannekkeen. Opiskelijoille tämä kustansi 8 euroa.

Sisällä auditoriossa oli myynnissä käsityöläisten tekemiä juttuja.

Oli koristeita, tuohijuttuja, koruja ja itse leivottua leipää. Tällä kertaa ostokset jäivät tekemättä.

Sisällä on tietenkin myös museo, joka kuitenkin jäi tällä kertaa käymättä. Ajatuksena olis ollut kiertää se markkinoiden päätteeksi, mutta menikin sen verran pitkään tuolla kylässä, että ei sitten lähdetty enää takaisin keskukselle tuota kiertämään.

Tästä matka jatkui siis kohti kylää.

(To be continued...)