torstai 28. kesäkuuta 2012

Pilvinen Oulu

Siskon poikaystävällä on Canonin järkkäri, ja kun juhannuksena mainitsin, että oispa kiva, jos siinä ois putki, jolla saa ihan lähikuviakin otettua - niin olihan hänellä sitten sellainenkin jemmassa.

Eli eilen lähdin sitten testailemaan tuota kameraa - eli siis harjoittelemaan, en mää sitä oikeasti osaa käyttää :)


Sää ei tosiaankaan ollut mikään mainio, mutta samanlaista se näyttää olevan seuraavatkin päivät, eli semmosia kostean harmaita kuvia sillä sitten sai. Jalustakin tuohon ois ollut, vaan eipä sitten jaksanut missään märässä ruohikossa myllertää noiden kanssa.

Oon jo pitempään aatellu, että ois hauska muutenkin tehdä Oulun kaupungista joku pikanen kuvaesittely, niin tässäpä sitten semmosia pyöräreitin varrelle sattuneita mielenkiintosia kuvauskohteita :)


 Oulun Tuomikirkko.

Tosiaankin, siis lähikuvia tuolla sai ja jos tuon koko kirkon ois meinannu saaha kuvaan niin ois vissiin pitäny mennä kaupungin toiselle puolelle...

Valveen talo.

Tää on mun mielestä Oulun kauneimpia taloja - tuommonen pinkki karkkitalo :) Tuolla siis nykyään toimii Valveen tilat, sekä Unirestan Ravintola-Kahvila Minttu, jossa ainakin sillon ylioppilaskuntavuotena tuli muutamaan kertaan käytyä syömässä.



Sattumalta hoksasin kuvata näitä Kaupungintalon takana olevia pikku-ukkoja.


Enkä edes muistanut, että tosiaan täälläkin tais olla yks tämmönen pipopää.



Näitä tämän pojan kuvia on vissiin jo(i)ssakin muissakin blogeissa jo aikaisemmin ilmestynyt, mutta olin täysin unohtanut, että tähänkin on ilmestynyt yksi pipo. Se aikaisempi oli muistaakseni (?) siellä Hupisaarilla / Ainolan puistossa. En kyllä ihan heti tiedä, että missä siellä...

Oululaisia tyyppejä, mm. Tiernapoika.

 Kauppahalli.

Torinrannasta olis saanut kyllä hienompiakin kuvia, mutta kesämarkkinoiden vuoksi se oli solkenaan nuita sinivalkoraidallisia telttoja, jotka ei kyllä kauneudellaan silmää hivene. Mutta Kauppahalli on kyllä kaunis rakennus myös.

Ja Toripolliisi valvoo!



Kävin kattoon myös Pikisaaressa kaivauksia, kun siellä luin Tapiirin blogista (ja jostakin Kalevankin uutisesta) semmosia vielä olevan.


Melko köyhältä vaikutti sekä löytöjen että koko kaivausalueen suhteen - maata oli kyllä koko tontin laidalta auki, mutta suurimmaksi osaksi epämääräinen sekamelska isoja kiviä vaan.


Tunkiohan me sillon tuosta tontilta löydettiin sillon vuonna 2006.

Tässä vaiheessa ripsikin jo vettä, ja sisko soitti että pitäis lähtee shoppaileen. Niinpä pistäydyin enää ainoastaan Merimiehen kotimuseossa - sattumalta kun hoksasin kyltin, että sínne on vapaa pääsy. Noloa, että kiertelee maailman museoita, eikä näissä ilmasissa, oman kaupungin museoissa ole käynyt... :/



Näillä koirillahan on se tarina, että ne aina katselee ikkunassa tiettyyn suuntaan riippuen siitä, onko talon isäntä merillä vai kotona.




Kotimuseo tosiaan, nimittäin tuossa oli kolme huonetta, eli ei sen kiertämisessä kauaa mennyt. Onnistuin sitä paitsi tuhoamaan muutaman ottamani kuvan tuossa koneelle siirtovaiheessa, mutta eipä siellä mitään tärkeämpää ollutkaan.

Mutta jos Pikisaaressa päin pyörii, niin kannattaa käydä tsekkaamassa tämä museo ihan vaikka pelkän paikallistuntemuksen takia - museo on ihmisiä varten, ei siksi, että siellä säilytettäs näitä tavaroita pelkän säilyttämisen vuoksi. :)

Eli sitten mentiin shoppailemaan. Oulussa se ei paljon vaadi, täällä kun on vaan muutama vaatekauppa (siis sellanen, missä yleensä viitsii edes käydä). Ja oli kyllä säälittävä valikoima, ja oon ihan varma, että mm. Ginassa oli joitakin vaatteita, jotka oli siellä jo kaksi vuotta sitten. Onneksi myös tuo rajoittaa, että ei ole ylimääräistä rahaa eikä tilaa ostaa mitään. Nytki kaapissa ja laukussa on käyttämättömiä kesävaatteita ihan vaan siksi että a) Kreikassa niitä ei ehi käyttää b) Suomessa niitä ei voi käyttää.

No, sentään jotain löysin. H&M:ssä silmiin osui pinkki urheilutoppi. Oon koittanu jotain urheilutoppia välillä ettiä, mutta en tosiaan maksa jostain topista niitä hintoja, joita niistä yleensä pyydetään >) Varsinkaan, jos ne sitten jää vaan vaatekaapin perälle pölyttymään. No, tämä lähti nyt kymmenellä eurolla kokeiluun, ja nyt kaksi kertaa testanneena voin sanoa, että tuommoseksi halpistuotteeksi vaikuttaa ihan napakalta omaan käyttööni. (Koitin muuten numeroa suurempaa kokoa sovituskopissa, ja kun se oli liian iso, summilla ostinkin sitten pienemmän ja hyvinhän tuo sopii!).


Vielä ku tarkenis olla topilla ulkona.. sitä ootellessa.

keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Polttarit

Isosiskon polttareita siis juhlittiin viime toissa viikonloppuna Tampereella.  On ollut tämä kirjoitus luonnostelmana täällä jo pitemmän aikaa, oon vaan ootellut että muut laittaisivat kans kuvia nähtäville. Ootellut, ja ootellut.. Eikä niitä kuulu vieläkään. Ja oli tämä jo ajastettunakin tänne, että olisi jo ilmestynyt, mutta ei se näköjään tänne tullutkaan, hö. Joten varmaan ennen häitä olis hyvä kertoa jotain tuostakin mukavasta tapahtumasta :)

Suunnittelut aloitettiin jo keväällä - päivämääristä, majoituksista sekä ohjelmasta ollaankin viestitelty enemmän ja vähemmän ahkerasti koko kevään ja alkukesän mittaan. Kyseessä oli tietysti yllätys-polttarit - osallistujista oli morsian esittänyt oman toiveensa, mutta ei tiennyt lopullisesta kokoonpanosta kuin noin puolet. Oma visiittinikin oli siis salassa - morsian sanoi vielä hetki ennen tapaamistamme toivoneensa, että minäkin olisin päässyt etelästä paikalle, vaikka ymmärtävänsä, jos en kuitenkaan olisikaan joukossa mukana.

Varsinkin, kun kaasokin oli jo talvesta saakka juksannut lähtevänsä kyseisenä viikonloppuna reissuun ulkomaille, ja nähnyt melkoista vaivaa siihen, että tämä olisi periaatteessa voinut olla ihan tottakin.

Kaiken lisäksi järjestettiin varsinaisten polttarien lisäksi vielä valepolttarit :D Edellisenä päivänä kaaso vei morsiamen kotiin kirjeen siiderin kera, että nyt ne alkaa. Kirjeessä jekutettiin lähtemään se lähikuppilaan, jossa häntä odottikin ainoastaan toinen siideri ja kirje, että hahah lankaanpas menit. Oli hauska seurata tätä tapahtumaketjua morsiamen Facebook-päivityksistä ja visusti pitää kiinni siitä, ettei kommentoi ja tykkää tästä, ettei loppuylläri mene aivan pilalle.

Aamulla autoon mahtunut kolmen hengen joukko meni herättelemään siskoani, ja tämä onnistui vallan maniniosti, kun ei kuulemma ollut herännyt etes oven avaukseen, vaan vasta kun porukka oli seissyt ovella että nyt se alkaa.

Ensimmäinen koitos oli Mustavuoren kalliolla, jossa oli vuorossa kiipeilyä. Sää muuten suosi ihanasti - taisipa lämpömittari kivuta hellelukemiin.



Koska kaikki yhtä lukuunottamatta olimme aloittelijoita, oli tämä kuitenkin piirun verran helpompi keissi, eli kalliolta laskeutumista. Morsiamen lisäksi neljä muuta innostuimme myös kokeilemaan tuota. Voin kyllä sanoa, että kyllä mahan pohjasta otti kurkistaa sen ensimmäisen kielekkeen yli maahan.. ilmeistä päätellen morsianta kuitenkin jänskätti eniten. Minä sain myös siedätyshoitoa, kun keikuin narun nokassa kuvaamassa laskeutujien lähtöilmeitä. Jokainen selvisimme kuitenkin hyvin tästä noin 25 metrin laskusta.

 Kunnon päälle ottanein osuus oli kiivetä itse kallion päälle.

 Morsian ensimmäisenä.

 
 Minä viimeisenä. 

(Laskeutumisestani on myös video, josta nämä kuvat kaappasin,
 mutta en nyt sitä tänne laita :D )

Urheiluosuuden jälkeen olikin sitten ansaitusti vuorossa pieni piknik-tuokio, halukkaille myös mahdollisuus uida. Kävin itsekin heittämässä talviturkin Pyhäjärveen - oli kylmää!




Tämä hetki käytettiin myös morsiamen tuunaukseen. Tässä vaiheessa paljastettakoon sitten, että teemana meillä oli Hevimorsian. Myös muun polttarikansan pukeutuminen on vähän sinne suuntaan ainakin värityksen osalta.




Seuraavaksi suuntasimme Vakoilumuseoon, jossa ohjelma oli CSI-tyyliin (morsiamen yksi suosikkisarjoja) Valheenpaljastustesti.




Testin läpäistyään (!) jatkoimme matkaa - poimimme matkalta vielä yhden polttariseurueen jäsenen ja menimme Rönnvikin viinitilalle. Tässä ideana olisi ollut kahviossa maistattaa morsiamella tilan viinejä, mutta se olikin suljettu yksityistilaisuuden (häät) vuoksi. Tyydyimmekin sitten ostamaan myymälästä viinejä (on muuten hyvä valikoima erilaisia mm. herukkaviinejä suht edulliseen hintaan vieläpä - jos siellä päin liikkuu, kannattaa kävästä) ja jättämään maistelun iltaan.


 Päivän hääpari saapui näin.



Siirryimme sitten mökkeilemään sopivan automatkan päähän Kukkia -järven rannolle. Ilta kuluikin syöden, juoden, saunoen, uiskennellen sekä morsiustaikoja tehden. Illan suussa satoi vähän vettä, ukkosti ja räpsäytti sähkötkin hetkellisesti pois - ja sitten tyyntyi taas. Liekköhän tämän päivän sää ollut ennuste avioliiton eri tunnelmista - ja sadekin kuulemma tietää rikkautta? :)








Eiköhän se näillä avio-onni ole taattu. Sitten seuraavaksi vain häitä odottamaan.


(Kuvat lukuuottamatta kahta itsestäni otettua kuvaa ovat itse ottamiani.)

tiistai 26. kesäkuuta 2012

Vesi hiisi sihisi

Hiisijärvi

Juhannuksen aika vietettiin siis tuolla Hiisijärven seuduilla. Seutu on kuuluisa Hiisijärven hiekoista. Säät ei suosineet sen vertaa, että ois itse sinne uskaltautunut uimaan, eikä juhannuksenakaan haluttu mennä iltamyöhään siellä järjestettäville kyläjuhlille. Siellä vierailu jäikin sitten koiranuittamisreissuksi...




Hietikko on kuuluisa mm. tuosta valkoisesta hiekastaan. Noin hienonhienoa hiekkaa en ole aikaisemmin nähnytkään - tuulella kuulemma käy melkoinen pölinä!


Yritettiin opettaa Vallua uimaan ja noutamaan vedestä uimalla keppiä. (Menin jopa ite kahlaamaan reisiäni myöten tuonne kylmään veteen malliksi)). Se olikin ovelampi, ootti aina, että aallot kuljetti kepin tarpeeksi lähelle. Uimaan se ei uskaltautunut.


Hiisijärvellä on myös mielenkiintoinen historia.


Muistokivi tietää kertoa, että vuonna 1760 järvi oli vielä 20 km laaja ja 13 km pitkä.


Järvi siis laski sen seurauksena, että paikkakunnalle haluttiin lisää maita (viljelyyn, laiduntamiseen tms.) ja siksi sinne kaivettiin oja - jonka jälkeen järven vesi pakeni.

Eilisiltana luin kirjahyllystä löytyneestä paikkakunnan historiikista (v. 2001) mm. sen, että tuo paikka (maatasanne), jossa tämä siskon poikaystävän perheen mökki sijaitsee, on mahdollisesti syntynyt tämän järven aiheuttamasta hyökyaallosta - melkoisella ryminällä on siis vesi karannut.

Paikan nimen etymologiakin selvisi kirjasta - ainakaan sen mukaan sillä ei ole tekemistä jättiläisten (=hiisi) kanssa - vaan karhuja ajettiin hiiteen!


Ainakin lehmät kiittää!



Hepoköngäs

Lisää kotimaan matkailua saatiin tänään paluumatkalla, kun poikettiin katsomassa Hepokönkään koskea.


Opastetaulut on kätevä kuvata mm. siksi, ettei yleensä aikaa niiden pällistelyyn jää (tai minä yleensä jään niitä lukemaan, kun muu porukka menee jo jossain kaukana).


Mutta onhan näitä kätevä laittaa tännekin infoksi.
 
 Koski sen oikealta puolen.

 Ja koski edestä.


Melkosen hyvin kävi muuten veden pärskintä tuohonkin kuvanottamiskohtaan.

 Vihreää ja vehreää metsää.

 Hih hih.
Köngäs muuten tarkoittaa putousta.




 Ja tuossa kivessä pitäisi näkyä se hevosen pää.



PS. Nykyisin voisin näitä kotimaan matkailujuttuja lisätä tunnisteen "kotimaan matkailu" alle, kun niitäkin melko paljon vaikuttaa tulevan.