Perhevalmennus Osa 3: Vauvan hoito ja imetys

Eilen oli toiseksi viimeisen perhevalmennuksen aika. Viimeinen on sitten vasta vauvan syntymän jälkeen elokuussa. Nytkö mun pitäis olla valmis vanhemmuuteen?

Ei sentään. Koko ajan on painotettu sitä, että tekemällä oppii ja vauva opettaa. Viime kerralla saatiin valmiiksi miettiä kysymyksiä, mitkä kullakin askarruttaa vauvan hoitoon liittyen. Näitä kysymyksiä käytiin nyt läpi. Moni asia oli sellainen, mitä itsekin on miettinyt. Mistä tietää, milloin vauva on sairas? Jos vauva vain itkee, mistä tietää, mikä sillä on hätänä? Kuinka usein vauvaa pitää imettää? Omat kysymykseni liittyivät nukkumiseen ja lemmikkeihin.

 Ai miten niin musta muka laihduttaa?? :D Rv. 32+2.

Vasta pari viikkoa sitten luin jostain olikohan eteläafrikkalaisesta tutkimuksesta, jonka mukaan paras paikka vauvalle nukkua olisi äitin/vanhempien vieressä. (En nyt löydä sitä uutista/tutkimusta mistään, oisin sen tähän kyllä linkannut). Mahdollisista kätkytkuolemista siinä todettiin, että sillä ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä, kunhan vanhemmat ei polta/ole juoneet alkoholia ja sängyssä ei ole mitään ylimääräisiä asioita (koristetyynyjä yms). No, ohjaaja tähän sanoi, että parasta tehdä niin kuin itsestä hyvältä tuntuu. Että jos äiti ei pysty nukkumaan vauva kainalossa, niin sitten on hyvä laittaa se omaan petiin/sänkyyn, ja vaikka olis toisessakin huoneessa, niin sen itkunkin kyllä kuulee ilman itkuhälyttimiä.

Sivulta ehkä jotain huomaa..

Tähän jatkoksi sitten ne lemmikit, eli miten estää se, ettei ne vahingoita vauvaa, tai sitten siellä pihalla naapurin ulkokissat tule vaunuihin. Viimeksi jo eräs doula sanoi, että kannattaa käydä vauvan tavarat läpi kissankarkotesuihkeella. Koiralle voi viiä vauvan kakkavaipan haisteltavaksi kotiin jo etukäteen :) Vaunuihin voi laittaa hyttysverkon ja sen itkuhälyttimen, että kuulee jos siellä vaunuissa on jotain ylimääräistä, kissa tai vaikkapa lintuja. Mutta ohjaajan mukaan koira ja kissa on kyllä tutustuneet uuteen perheenjäseneen jo siinä raskausaikana. Tämä aiheutti epäuskoisia katseita muidenkin kuin minun puolesta. Kyllähän tuo Leevi ahkerasti on tuon mahan/kyljen päällä loikoillut, mutta että se olis jo tutustunut vauvaan? :D Uskon, jos näen. Ite luin jostain, että pinnasänkyihin sais kans jotain verkkoja, ja sellasen meinaan kyllä hankkia. Mutta itteä vielä askarruttaa mahdollinen mustasukkasuus: Suuttuuko Leevi siitä, että mun toisessa kainalossa onkin sitten vauva, eikä hän mahdukaan yöllä enää mun päälle nukkumaan? Entä pelkääkö se vauvan ääniä ja piiloutuu loppuiäkseen kaappiin, alkaa merkkaileen paikkoja jne.? Näitähän ei tiedä, ennen kuin näkee. Ja oikeesti, nyt jos joku vielä sanoo jotain jostain taudeista - näistä itte oon kait eniten saanut kuulla - niin siihen voin vastata, että pitäis ottaa selvää asioista ennen kuin luulee, että ne lemmikit jotain tauteja levittelee. Varmasti joku ulkokissa/-koira saattaakin niin tehdä, jos sen eläimen terveydestä ei pidetä huolta. Mutta monissa nykyaikaisissa tutkimuksissa lemmikkien läsnäololla on todettu olevan pääasiassa positiivisia terveysvaikutuksia mm. allergioihin, astmaan ja muutenkin immuniteettiin liittyen.

 ...mutta kyllä siellä on oikeasti iso pötsi.

Myös joitakin ihan yleisiä hoitovinkkejä käytiin läpi, ja katsottiin imetysvideo. Se oli kuulemma joku uusi, joka meitä ennen oli näytetty vain yhdelle ryhmälle. Joku norjalaisversio ja melko fanaattisesti imetykseen suhtautuva. Siinä käytiin läpi miljoona erilaista imetysasentoa ja keinoa saada vauva imemään, mutta mistä sitten ryhmäkin kritisoi tuota, niin ei siinä sanallakaan otettu kantaa siihen, että mitä sitten, jos se imetys ei vaan jostain syystä onnistu. Ohjaaja sitten itse kertoi korvikkeista ja millasia kannattaa nykyään ostaa: muutama apteekista ostettava pitkälle jalostettu annospussi korvikemaitoa tai ihan veteen sekoitettavaa jauhetta. Isoja pakkauksia ei kuulemma kannata ennen synnytystä ostaa, jos niitä ei tarttekkaan. Sitten esiteltiin kaikenlaisia imetykseen liittyviä härpäkkeitä, tutteja ja tuttipulloja. Niitäkään ei ohjaajan mukaan kannata kovin paljon etukäteen hankkia. Minähän mietin sitä rintapumpun hankintaa jo aiemmin, vaan ei sitäkään kuulemma välttämättä tarvitse ostaa tai ainakaan etukäteen, jos ei sitten tarvikkaan. Tosin saatan minä sen nyt silti ostaa, jos jostain edullisesti löytyy, kyllä sen eteenpäin sitten saa myytyä ja enpä jaksais heti synnytyksen jälkeen vauvan kanssa lähteä niitä metsästämään pitkin kaupunkia.

Tässä osuudessa tuli varmaan eniten itselleni uutta tietoa, mutta ehkä vähän turhaakin. Jos miljardit naiset kymmenien tuhansien vuosien ajan on lastaan onnistuneet hoitamaan, ainakin siitä päätellen että ihmiset on yhä elossa oleva laji, niin ehkä siitä itsekin selviää. Puhumattakaan eläimistä, kuka niille opettaa, miten lastaan hoitaa ja imettää - ja silti ihmiset luulee olevansa älykkäämpiä. Väittäisin, että eiköhän sitä omilla vaistoillaan pitkälle pärjää.

Lopuksi saatiin mukaan hoitolaukku, ja muutama ihan tarpeellinen juttu siellä sisällä oli.


EDIT: Tämän voisin silti tänne linkata: Project Mama-blogin hauskasti esitetty Raskausviikot explained. Näinhän se menee, enemmän tai vähemmän :) 

Talvikylässä

Päivällä oli niin nätti pakkaspäivä - aurinko paisto kirkkaalta taivaalta ja pakkasta oli vaan muutama hassu aste - että teki mieli lähteä ulos kävelylle. Koska kävely ainakin mun mielestä on todella tylsää puuhaa, pitää mun aina keksiä ittelleni joku porkkana tai muu houkutin, että siitä tulis mielekkäämpää. Niinpä ajatuksena oli kävellä Nallikariin kattomaan, missä siellä tänään uutisoitu merilatu menisi, ja samalla voisi napsia pari talvista kuvaa.

Ei vissiin ole tuolla päin paljon tullut liikuskeltua näin talvisaikaan, koska yllätyin, miten paljon porukkaa siellä olikaan. Ihmettelin, että mikähän tapahtuma siellä oli meneillään, hämärästi muistelin jostain uutisesta lukeneeni että jotain happeninkiahan tuolla tosiaan piti tänään olla. (Tosin taisin muistaa väärin, kun ei tuosta mitään erityistä juttua ollutkaan). Ei se mitään, jäin ihasteleen näitä aivan uskomattoman upeita koiria.

Pakko oli yhtä käydä rapsuttelemassa, kun se jo tuolta tieltä katteli niin innokkaasti. Oon kyllä sitä mieltä, että husky on yks kauneimmista koirista, mitä on. Eikä yhtään helpottanut mun koiravauvakuumettakaan!

 Oli siellä muutama joulupukin? porokin, mutta ne oli niin yrmeän näkösiä, että en uskaltanu ees mennä kovin lähelle. Säälitti reppanat, ei niillä ollu ees sarvia.

Hienosti ja innoissaan veti nämäkin kyllä tuota pulkkaa.

Ja ainakin melkein täydellisesti, kerran nämä alko vissiin jollekin ohi menevällä koiralle haukkumaan, ja siinä oli sitten kaikki vetokoirat hetken aikaa solmussa, ennen ku ne saatiin selvitettyä.

Ja näytti tuota innokkainta koiraa muutenkin ne muut koirat kiinnostavan hieman liikaa, kun niille jatkuvasti haukkui.

Suunnittelinkin sitten itselleni retkipäivää! Jos ei huomenna, niin viimestään ens viikonloppuna jos on yhtä ihana ilma, niin lähden retkelle. Näyttäis tuolla Talvikylässä olevan huomenna heppojakin... Haen vaan sukset, pakkaan makkarat ja kaakaot mukaan, ja lähden merelle hiihtämään! Pitäis vaan jostakin hommata aurinkolasit, kyllä tuolla nimittäin lumisokeaksi tulee melko äkkiä.

Ja näytti tuolla tuota latua menevän ristiin, rastiin ja ympäri, eli kyllä siellä jonkun lenkin heittäisi kevyesti.

Hauvoja

Eilen eli lauantaina kävin aamupäivästä Pohjois-Pohjanmaan museolla, jostakin kun bongasin uutisen, että siellä olisi koiranäytöksiä.

Museollahan on tuo näyttely "Haukkua halki historian" pyörinyt jo jonkun aikaa ja suunnitelmissa onkin ollut se mennä katsomaan. Plus nyt Perhepäivänä kun mukana oli myös oikeita koiria, niin lähdin muun tekemisen puutteessa katsomaan, mitä mielenkiintoista siellä olis.

Pihalla oli ainakin vetokoiria. Yhtään jos oisin pienempi/kevyempi niin oisin hypänny pulkkaan mukaan! Säälin koiria kuitenki sen verran, ettei sitte ihan alkanu lapsettaan.

Toisella puolen museota oli pelastuskoiranäytös, joista pari tapausta ehdin näkemään. Ideana siis on, että koira pelastaa kadonneita ihmisiä. Ne opastettiin hajun jäljelle, ja koira sitten löysi lumeen tms. hautautuneet ihmiset hetken etsiskelyn jälkeen ja ilmoitti siitä innokkaalla haukulla etsijöille.

Tuolla edellisellä snautserilla hieman se etsiminen kesti ja sitä piti hieman opastaa (tai niin ymmärsin) katsomaan paikkoja, joita se ei vielä ollut läpi (kuten oikeissakin pelastuksissa tehdään, eli käydään läpi esim. kallionkoloja / muita, mistä ei vielä ole etsitty). Tämä pikkupiski sen sijaan juoksi kuin tuulispää ja löysi nämä kaksi "kadonnutta" varmaan ihan parin minuutin sisässä, eikä tainnut tehdä yhtään virhettä.

Lisäksi oli suojelukoiranäytös. Tällasten koirienhan tulee olla erittäin kuuliaisia, ja ensiksi nähtiinkin tästä pieni näytös. Ideana se, että koira seuraa omistajaansa minkään sitä häiritsemättä, käytännössä niin, että koira kulkee koko ajan omistajan rinnalla samaan tahtiin (tätä katsoen). Siis vaikka kiertelivät kentällä muita ihmisiä, törmäsivät heihin, ja vaikka yleisössä oli kymmeniä ihmisiä ja erilaisia ääniä, ei näiden koirien huomio/katse herpaantunut hetkeksikään, mentiinpä sitten kävellen tai juosten, eteen tai ympäri.

 
Suojelukoiranäytöksessä (huomatkaa, että samat koirat kyseessä kuin nuo vetokoiratkin) koirat hyökkäsivät tämän uhkaavan henkilön kimppuun käskystä.

Niille on opetettu tapa käydä kimppuun, ja käskystä niiden tulee päästää myös irti. Mikään ei niitä saa herpaannuttaa, edes vaikka uhri löisi tms. koiraa (tässä käytössä vaaraton, joustava kumipamppu, jonka vaarattomuutta tämä "uhri" demonstroi lyömällä iskuja omaan käteensä).

Nämä oli tosiaankin vasta koulutettavia, että ihan 100%:sti ne ei käskyjä vielä totelleet, mutta hyvällä mallilla näytti koulutus olevan. Että melkoisia sessejä ovat! Ja mikä parasta, niin kaikki olivat aivan innoissaan noista tehtävistä. Osoittaa kyllä hyvin sen, että koiran voi kouluttaa tekemään mitä tahansa ja kuinka fiksuja eläimiä ne onkaan.

Sisällä oli sitten tosiaan tuo näyttely, jonka kävin katsomassa. (Oon ne muut pysyvät näyttelyt nähnyt jo niin monesti, että en käynyt niitä ees vilkasemassa tällä kertaa.)

Lapsia näytti kiinnostavan eniten tuo askartelupaja, mutta itselleni parasta antia näyttelyssä oli ehdottomasti nämä koiran historiasta kertovat infot!

Siinä kävi taas mielessä, että miksi en oo erikoistunut eläinten luihin ja tutkisin sitten lemmikkieläimiä arkeologisesti.. (vielähän sitä ehtii?).

Pienihän tuo näyttely on, eli ei siellä hirveästi mitään esineistöä yms. ollut, mutta jonkin verran kuitenkin kaikkea koiran ja ihmisen väliseen suhteeseen liittyvää tavaraa, tarinaa yms.

Ja yleensä oon kyllä melko vapaamielinen ja oon ehkä nyt vähän turhan rajoittunut mieleltäni, mutta hieman järkytyin eräästä näyttelyn "esineestä", josta otin kuvankin, mutta mun mielestä jotenkin makaaberia, että sen tänne laittaisin. Nimittäin eräässä näyttelyboksissa oli täytetty kiinanpalatsikoira.

Ymmärrän kyllä sen tieteellisen arvon, ja onhan niitä muitakin eläimiä täytetty enkä niissä nää mitään ongelmaa. Silti, tuntuu vähän pahalta ajatella, että täyttäisin oman kuolleen lemmikkini ja sitte sitä töllöttelisin vielä sen kuoleman jälkeenkin... :(

Tai ehkä mulla on vaan jäänyt traumat jostain "Uinu, uinu lemmikkini":stäni...

Ja jos joka kevät lehtien yleisöpalstoilla valitetaan koiran p*skoista, niin on sitä aiemminkin tehty. Nimittäin 1800-luvun loppupuolella jossakin lehtikirjoituksessa ehdotettiin koiraveron käyttöönottoa Ouluun, koska koirat aiheuttaa kaduilla niin valtavasti vahinkoa. Ja lopultahan se vero otettiinkin sitten käyttöön.

Jotkut asiat ne ei vaan ikinä muutu.

Mutta niin, suosittelen kyllä jokaista koiran ystävää käymään katsomassa tuon näyttelyn niin kauan, kuin se Oulussa vielä on!

EDIT: Näyttely Haukkua halki historian on museolla 10.3. saakka, eli nyt hiihtolomalla vielä ehtii käymään. Ainakin museon pihalla myös mainostettiin, että koko hiihtolomaviikon ajan museoon on vapaa pääsy!

Neuvolakuulumiset

Eilen aamusta oli taas neuvola.

Verenpaineet ok, lähes sama kuin viimeksikin. Hemoglobiinia ei mitattu, kun se viimeksi oli niin hyvä enkä kokenu, että olossa olis mitään muutoksia ollut.

Sydämen sykkeet (140) kuului hyvin. Saman tien kun asetuin tutkittavaksi, alkoi myllerrys ja kylläpä siellä pari kertaa sitä doppleriakin potkastiin.

SF-mitta oli kasvanut hieman, mutta nyt tiputtiin sinne keskikäyrille (22,5). Kätilö ihmetteli, että onkohan se mitta sitten viimeksi otettu oikein. Joka tapauksessa sitä siis edelleen seurataan sillä silmällä, ettei tuo tuosta tipu enää sinne alakäyrälle.

 25+4

Ainut itseäni huolestuttava seikka oli mikäs muu kuin paino! Kätilön mielestä ei vielä mitään hätää, mutta samaan tahtiin jos jatkuu, niin sitten pitää alkaa tarkkailemaan! :D Viime kertaiseen +2,3 kg! Nyt en voi niitä vaatteitakaan enää syyttää. Ens kerralla meen kyllä punnitukseen niin, että jätän aamupalan syömisen väliin. Vois myös jättää väliin kaiken tuon karkin, suklaan, pullan, munkkien, viinereiden ja kakun popsimisen... Ja alotan entistä tiukemman kuntokuurin, vaikka sen suhteen tää viikko on kyllä mennytkin ihan hyvin.

 Syntisen hyvää kinuskimunkkia. Mutta tää olikin itselleni valmistujaislahjaksi...

Vielä lopuksi, tämä on pakko jakaa täälläkin. Luin eilen Kalevan Terve24-palstalta uutisen Koira tai kissa mukaan synnytykseen?

Onhan se kaunis ajatus, ja miksei, kyllähän joku sokea tai yksinäinen varmaan tarvitsee opaskoiraansa sairaalassakin.

Sitten mieleeni nousi mielikuva itsestäni synnytyssalissa ja Leevi vieressä katsomassa. Repesin kyllä ääneen. Joku raja nyt sentään! :D