Maha

Oon saanut jonkun verran napattua kameraan videon muodossa näitä vauvan liikkumisia. Pääosin aamutuimaan, kun istun koneella aamukahveilla/-palalla ja kamera on käden ulottuvilla. Mutta samanlaista meininkiä tuolla on ympäri vuorokauden. Eilen taisin jopa nähdä pikkuisen jalan, kun jokin uloke tuosta vatsanahan läpi meinasi viuhtoa läpi :) Enimmäkseen nuo liikkeet on tuolla oikealla ylävatsassa, mutta vissiin siellä välillä ollaan meritähtenä, kun saattaa tuntua iskut yhtäaikaa vähän ympäri vatsaa.

Kokeilin siis nyt kasata tästä jonkunlaista videota ihasteltavaksi/kauhisteltavaksi, siellä näkyy myös Leevin aamusöpöilyt.

Ja huh huh näitä unia. Levottomiahan nuo on ollut jo koko raskauden ajan, mutta viime yönä oli taas ainekset kunnon trilleriin/kauhuleffaan. Vissiin tuo jenkkien sieppausdraama oli syöpyny alitajuntaan, koska näin unta, että jotkut pari miestä kidnappas raskaana olevia naisia, teki niille jotain testejä ja lopulta leikkas niiden mahat auki ja ryöväs vauvat, jotka sitten olikin muuttuneet kasvoiltaan ihan rotan näköisiksi niiden testien vuoksi. 0__o Ensin tämä oli ns. elokuvauni, jossa en ollut tapahtumissa millään lailla osallinen, mutta sitten tietysti minä olin yks näistä kidnapatuista, ja yritin päästä pakoon. Mutta nuo kidnappaajat seuras kaikkialle, eikä puhelinta voinut käyttää niiden ollessa koko ajan vieressä, että olisi saanut soitettua apua. Viimein kun apua oli jostain tulossa, niin heräsin (vessahätään, vessassa käynnit on nyt lisääntynyt siihen 3 x/yö).

Äippäloma ja neuvola

Tänään alkoi viimein kauan odotettu äitiysloma (= vanhempainvapaa). Ihmettelin muuten tosiaan taas, kun ei Kelalta ollu tullu päätöstä tuosta vanhempainrahasta, niin jotakin selvityksiä sinne siis piti vielä tietysti toimittaa. Eipä tosin aiemmin ois voinutkaan, nuo työkkärirahat sinne piti tietysti nyt sitten ilmottaa. Vielä ne ois ollu vissiin vailla sitä raskaustodistustakin, mutta laitoin kyllä siihen ilmotukseen, että oon sen toimittanut jo sen äitiysavustushakemuksen mukana. Saa nähä, onko se niillä tallessa vai vieläkö sitä alkavat kinuamaan. Ärsyttävä pulju, aina jotain lappua vailla.

Lidlissä oli muuten sopivasti viime viikolla äitiysvaatteita. 

Kävin heti hamstraamassa yhden topin, legginssit ja parit imetysliivit!

Tänään oli myös neuvolakäynti, seuraavalla viikolla onkin neuvolalääkäri ja nyt sitten neuvolassa pitää käydä viikon välein aina h-hetkeen saakka. Kyllähän tässä alkaa vähän jo jännittämään, periaatteessa vauva kun voi ponkaista ulos millon vaan! Kovasti se ainaki yrittää tuosta vatsanahan läpi potkia tietään ulos. Ei paljon tarvi liikelaskentoja suorittaa, kun semmosta myllerrystä tuolla on aamusta iltaan parin tunnin välein. Mutta jospa se malttais siellä vielä pysyä, just kalenterista kattelin että mulla ois vielä kolmen viikon ajaksi ohjelmaa. Ei nyt tietenkään mitään niiin tärkeää, mikä menis synnytyksen edelle :D Mutta mun puolesta sais alkaa vasta sitten kesäkuussa tulemaan.

Neuvolassa kaikki ok, vähän oli veren alapaine kohonnut mutta ihan normaali vielä sekin. Sf-mitta meni tasan keskikäyrälle. Klik: Napa. Ne MRSA räkä- ja kakkanäytteetkin oli negatiivisia. Meinas tosiaan tuon näytteen kanssa mennä mulla hermot, kun sillon reilu viikko sitten olin sitä viemässä labraan perjantaina iltapäivästä, niin eiköhän se oltu just sillon suljettu jonku hemmetin kokouksen vuoksi aikasemmin justiinsa viis minuuttia sitten. Infosta ei osattu sanoa mitään, että säilyykö se näyte, eikä sitä saanu jättää mihinkään, kun se ei kuulu sen tk:n vaan OYS:in puolelle... Sanottiin vaan, että sinne OYS:iin ne toimitetaan joka tapauksessa, niin voisin sen ite käydä sinne viemässä. Just joo, varmaan alan jotain p*skaa (kirjaimellisesti) kuljettamaan ympäri kaupunkia! No, fiksuna sitten muistelin ja otin selvää, että miten sitä näytettä pitäis säilyttää, niin googlettelulla selvitin, että jääkaapissahan se säilyy. Eristin sen sitte muovipussiin ja heti ensimmäiseksi maanantai-aamuna menin sitä viemään, ja onneksi se sitten kelpas, kun se jääkaapissa oli ollut. Että ei se kuulemma täysin sitä mikrobien/bakteerien kasvua pysäytä, mutta hidastaa, ja kait ne siitä sitten näytteet sai, kun tuloksiakin tuli.

Neuvolassa oli joku harjottelija mukana, ei meinannu ensin saada sydänääniä kunnolla kuulumaan oikeasta kohtaa, mutta neuvolatäti laitto heti kerralla anturin oikeaan kohtaan. Pää alas päin siellä keikutaan, mutta vielä on kuulemma päälläkin tilaa siellä, eli ei vissiin ihan heti kuitenkaan aijo syntyä. Neuvolatäti ihmetteli mun mahassa olevia arpia, no, kukas muukaan asialla ollut kuin tuo Leevi. Sillä kun on tuo ihana kissamainen tapansa tulla paijaamaan ja polkemaan tassuillaan ja tietysti kynnet esillä.. Eihän se höpsö tajua, että ne kynnet vois pitää piilossa hellyydenosoituksissa :D

Ollaan me Leevin kans myös herkuteltu.

Näin muuten aulassa palan tulevaisuuttani. Siellä oli käymässä ihana, tosi pikkunen tyttövauva, kyllähän sitä väkisin ajatteli että kohta mullakin on tuommonen nyytti :) Ja sitten sinne tuli joku arabiperhe mukanaan semmonen parivuotias tyttö. Semmonen tummakutrinen prinsessa se saattaa pian olla täälläkin :) Useampaa tuttavapiirissä kuulemma jännittää nähdä, että minkä näkönen tyyppi tuolta tulee, kun sen geenithän voi tietysti olla mitä vaan mun ja A:n väliltä.

Kyllä tässä tosiaan aika alkaa käydä vähiin, mikä meinaa sitä, että pikku hiljaa pitäis alkaa laittaa pesää kuntoon. Meinaa sitä, että pari huonekalua pitäis pyöräyttää ympäri, että saan pinnasängyn mahtumaan, ja sitten alkaa pesemään ja viikkaamaan sitä pikkupyykkiä. Pitää vaan joku kuivausjuttu/pyykkipoikia ostaa, eihän jotain minisukkiakaan muuten saa kuivumaan mitenkään. Mutta tässä siis, pikku hiljaa, sitä aletaan olla viimeisellä kuukaudella  - ja ihan vastahan oli joulukuu!

Perhevalmennus Osa 3: Vauvan hoito ja imetys

Eilen oli toiseksi viimeisen perhevalmennuksen aika. Viimeinen on sitten vasta vauvan syntymän jälkeen elokuussa. Nytkö mun pitäis olla valmis vanhemmuuteen?

Ei sentään. Koko ajan on painotettu sitä, että tekemällä oppii ja vauva opettaa. Viime kerralla saatiin valmiiksi miettiä kysymyksiä, mitkä kullakin askarruttaa vauvan hoitoon liittyen. Näitä kysymyksiä käytiin nyt läpi. Moni asia oli sellainen, mitä itsekin on miettinyt. Mistä tietää, milloin vauva on sairas? Jos vauva vain itkee, mistä tietää, mikä sillä on hätänä? Kuinka usein vauvaa pitää imettää? Omat kysymykseni liittyivät nukkumiseen ja lemmikkeihin.

 Ai miten niin musta muka laihduttaa?? :D Rv. 32+2.

Vasta pari viikkoa sitten luin jostain olikohan eteläafrikkalaisesta tutkimuksesta, jonka mukaan paras paikka vauvalle nukkua olisi äitin/vanhempien vieressä. (En nyt löydä sitä uutista/tutkimusta mistään, oisin sen tähän kyllä linkannut). Mahdollisista kätkytkuolemista siinä todettiin, että sillä ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä, kunhan vanhemmat ei polta/ole juoneet alkoholia ja sängyssä ei ole mitään ylimääräisiä asioita (koristetyynyjä yms). No, ohjaaja tähän sanoi, että parasta tehdä niin kuin itsestä hyvältä tuntuu. Että jos äiti ei pysty nukkumaan vauva kainalossa, niin sitten on hyvä laittaa se omaan petiin/sänkyyn, ja vaikka olis toisessakin huoneessa, niin sen itkunkin kyllä kuulee ilman itkuhälyttimiä.

Sivulta ehkä jotain huomaa..

Tähän jatkoksi sitten ne lemmikit, eli miten estää se, ettei ne vahingoita vauvaa, tai sitten siellä pihalla naapurin ulkokissat tule vaunuihin. Viimeksi jo eräs doula sanoi, että kannattaa käydä vauvan tavarat läpi kissankarkotesuihkeella. Koiralle voi viiä vauvan kakkavaipan haisteltavaksi kotiin jo etukäteen :) Vaunuihin voi laittaa hyttysverkon ja sen itkuhälyttimen, että kuulee jos siellä vaunuissa on jotain ylimääräistä, kissa tai vaikkapa lintuja. Mutta ohjaajan mukaan koira ja kissa on kyllä tutustuneet uuteen perheenjäseneen jo siinä raskausaikana. Tämä aiheutti epäuskoisia katseita muidenkin kuin minun puolesta. Kyllähän tuo Leevi ahkerasti on tuon mahan/kyljen päällä loikoillut, mutta että se olis jo tutustunut vauvaan? :D Uskon, jos näen. Ite luin jostain, että pinnasänkyihin sais kans jotain verkkoja, ja sellasen meinaan kyllä hankkia. Mutta itteä vielä askarruttaa mahdollinen mustasukkasuus: Suuttuuko Leevi siitä, että mun toisessa kainalossa onkin sitten vauva, eikä hän mahdukaan yöllä enää mun päälle nukkumaan? Entä pelkääkö se vauvan ääniä ja piiloutuu loppuiäkseen kaappiin, alkaa merkkaileen paikkoja jne.? Näitähän ei tiedä, ennen kuin näkee. Ja oikeesti, nyt jos joku vielä sanoo jotain jostain taudeista - näistä itte oon kait eniten saanut kuulla - niin siihen voin vastata, että pitäis ottaa selvää asioista ennen kuin luulee, että ne lemmikit jotain tauteja levittelee. Varmasti joku ulkokissa/-koira saattaakin niin tehdä, jos sen eläimen terveydestä ei pidetä huolta. Mutta monissa nykyaikaisissa tutkimuksissa lemmikkien läsnäololla on todettu olevan pääasiassa positiivisia terveysvaikutuksia mm. allergioihin, astmaan ja muutenkin immuniteettiin liittyen.

 ...mutta kyllä siellä on oikeasti iso pötsi.

Myös joitakin ihan yleisiä hoitovinkkejä käytiin läpi, ja katsottiin imetysvideo. Se oli kuulemma joku uusi, joka meitä ennen oli näytetty vain yhdelle ryhmälle. Joku norjalaisversio ja melko fanaattisesti imetykseen suhtautuva. Siinä käytiin läpi miljoona erilaista imetysasentoa ja keinoa saada vauva imemään, mutta mistä sitten ryhmäkin kritisoi tuota, niin ei siinä sanallakaan otettu kantaa siihen, että mitä sitten, jos se imetys ei vaan jostain syystä onnistu. Ohjaaja sitten itse kertoi korvikkeista ja millasia kannattaa nykyään ostaa: muutama apteekista ostettava pitkälle jalostettu annospussi korvikemaitoa tai ihan veteen sekoitettavaa jauhetta. Isoja pakkauksia ei kuulemma kannata ennen synnytystä ostaa, jos niitä ei tarttekkaan. Sitten esiteltiin kaikenlaisia imetykseen liittyviä härpäkkeitä, tutteja ja tuttipulloja. Niitäkään ei ohjaajan mukaan kannata kovin paljon etukäteen hankkia. Minähän mietin sitä rintapumpun hankintaa jo aiemmin, vaan ei sitäkään kuulemma välttämättä tarvitse ostaa tai ainakaan etukäteen, jos ei sitten tarvikkaan. Tosin saatan minä sen nyt silti ostaa, jos jostain edullisesti löytyy, kyllä sen eteenpäin sitten saa myytyä ja enpä jaksais heti synnytyksen jälkeen vauvan kanssa lähteä niitä metsästämään pitkin kaupunkia.

Tässä osuudessa tuli varmaan eniten itselleni uutta tietoa, mutta ehkä vähän turhaakin. Jos miljardit naiset kymmenien tuhansien vuosien ajan on lastaan onnistuneet hoitamaan, ainakin siitä päätellen että ihmiset on yhä elossa oleva laji, niin ehkä siitä itsekin selviää. Puhumattakaan eläimistä, kuka niille opettaa, miten lastaan hoitaa ja imettää - ja silti ihmiset luulee olevansa älykkäämpiä. Väittäisin, että eiköhän sitä omilla vaistoillaan pitkälle pärjää.

Lopuksi saatiin mukaan hoitolaukku, ja muutama ihan tarpeellinen juttu siellä sisällä oli.


EDIT: Tämän voisin silti tänne linkata: Project Mama-blogin hauskasti esitetty Raskausviikot explained. Näinhän se menee, enemmän tai vähemmän :) 

28 neliöä: KK + Parveke

Viimeiset silaukset kämppäesittelyyn. Eihän kämppä ole mikään ilman jonkinlaista keittötä. Tässä on vain pieni keittokomero, ja vaikka keittiö onkin kodin sydän, niin kyllä tässä pienessä kopissa on yhdelle ihmisille ihan riittävästi ollut tilaa.

Puolivahingossa tuota keittiötarviketta kertyi limenvihreänä. Blenderin ostin käytettynä, vedenkeittimen sain ilmaiseksi, ja moni muukin esine keittiöön näytti sitten tulevan vihreänä. Verhot nyt ei ihan sävy sävyyn ole, mutta vihreät kun löytyi jo omasta takaa, niin ne saa nyt toimittaa virkaansa tuossa.

Hyllytilaakin on ihan riittävästi muutamille kupeille ja kipoille. Mikro täällä olikin valmiina, vaikka meninkin sellaisenkin itse hankkimaan. No onpahan valmiina seuraavaan asuntoon.

No, kaikki ei kuitenkaan ole ihan niin käytännöllistä. Monestikkohan olen maininnut (valittanut) siitä seikasta, ettei ulkomailla ole tiskikaapeissa niitä tiskinkuivausritilöitä. Eipä tarvi mennä sen edemmäs kuin Ruotsiin, kun niitä ei ole. Siispä Ikeasta hankituissa keittiökalusteissa ei ole mahdollisuutta kuivata tiskejä kaapissa. Vahingossa ostin sitten HH:n loppuunmyynnistä tuollaisen tiskien kuivaustelineen, ennen kuin edes tiesin, että oikeastikin tulen sitä tarvitsemaan. Pienihän tuokin on kuin mikä, ja osa tiskeistä jääkin sitten pöydälle aina kuivumaan (pyyhkeen päälle). Pitäis vissiin ottaa tavaksi semmonen jenkkiläinen tapa kuivata ne tiskit sitten pyyhkeillä. Miten ihmiset oikeasti ruukaa kuivata tiskit? Ja missä oikeaoppisesti pitäisi säilyttää esim. märkää tiskiharjaa?

Toinen käytännön ongelma sitten näkyykin tuossa. Mitä tapahtuu, kun yhdistää puun ja veden? Voin kertoa, että ei kauhean hyvää. Kosteissa tiloissa sitä vettä kun räiskyy väkisin pinnoille, ja se kyllä näkyy myös tässä keittiössä, vaikka onkin uusittu ihan vasta muutama vuosi sitten.

Leevillekin on keittiössä tilaa.

Leevin ruokakupit sijoitin tuollaisen tabletin päälle keittiön nurkkaan. Ei tosin mahduta kahdestaan keittiöön, jos minä olen hellalla kokkailemassa ja Leevi haluais syömään. Muutenkin tuo hella on vähän hankalassa kulmassa, kun siihen eteen ei pääse kunnolla vaan pitää sivusta hämmennellä. Melkoinen poikamiesboksi. Matto on muuten Tiimarista, siellä sai jonkun tuotteen puoleen hintaan, kun liittyi kanta-asiakkaaksi, ja valkkasin tuon, kun jo kuvastossa sitä ihastelin (pitäis vaan hommata liukueste). Oon kans lyöny aika monesti pääni ylähyllyyn, kun oon joko laittanut Leeville ruokaa tai kumartunut ottamaan jotain alalaatikoista...

Lasitettu parveke

Sitten on vielä iso bonus tässä kämpässä, eli lasitettu parveke. Eipä sillä tupakoimaton ihminen talvisaikaan hirveästi tee (paitsi säilyttää ylimäärästä tavaraa), mutta kesällä tuo on oiva kesähuone. Meinaa vaan lämmetä vähän liikaa, nytkin aurinkoisimpina päivinä siellä on varmasti se 30 astetta ollut lämmintä.

Leeviäkin piti tietysti ajatella, ja sain onneksi hommattua sille tuollaisen tähystyspaikan. Tuohonhan voi kans jotain yrttejä sijoittaa, kun ei ilmat mene enää pakkasen puolelle.

Tähän asti Leevi on hieman nihkeästi tuonne mennyt, mutta kyllä se siellä aurinkoa tykkää ottaa ja vakoilla ohikulkijoita.

Kalusteet sain sitten myös tänne. Pitää vaan varoa, ettei pidä tuota ikkunaa auki tuossa pöydän vieressä...

...siitä vois nimittäin kehittyä helposti karkureissu!

Sellainen kömmö tämä. Lisäksi alakerrasta löytyy varastokoppi, pyykkitupa, pyykkien kuivaushuone ja sauna, jossa on yleinen vuoro keskiviikkoisin (omia vuoroja en ala ees kyseleen, kun näytti olevan jo niin täynnä). Niin, oon tosiaan tässä asunut jo pari kuukautta, ja vasta viime viikolla mulle selvisi, että onhan tässä talossa pyörävarastokin...

Niin kuin näkyy, niin pienihän tämä on, eteenkin lisääntyvässä perheessä. Ihmettelen suuresti, miten edelliset asukkaat mahtui tässä asumaan parivuotiaan lapsen kanssa! Kyllähän tässä menee vielä vauvan ensimmäiset kuukaudet, kun se ei vielä tarvitse tilaa liikkumiseen ja joka tapauksessahan sen on hyvä nukkua samassa huoneessa vanhempien kanssa. Vähän tosin mietin, että miten tuon portaissa ramppaamisen hoitaa vaunujen kanssa, niitä vaunujakaan kun ei vissiin saa säilyttää porraskäytävässä paloturvallisuusmääräysten vuoksi. Että siinäpä sumplimista vielä. Mutta en tosiaan ole nyt ihan heti muuttamassa mihinkään, kun just tähän asetuin. Ellei sitten löydy jotain superhalpaa isompaa kämppää - that's not gonna happen.

Leevi testaa: Purina-ruuat

En muistanutkaan, että tässä joku aika sitten rekisteröidyin Very Important Cats eli V.I.C. -klubiin, ennen kuin postiluukusta kolahti tällainen.

Sopivasti oli sitten Leevin normaali ruoka lopussa, ja pääsikin sitten heti aamulla testaamaan tuota Gourmet Perle-kissanruokaa.

Ostin aikasemmin Leeville tuollasia Kitekat-hyytelöannospusseja, kun kaupassa oli hyvä tarjous 24x -packeille. Niitä se nyt on mun luona mutustellut tähän asti vaihtelevalla menestyksellä. Leevillä menee keskimäärin tuommonen yksi annospussi päivässä. En laita kovin paljoa kerralla, koska tuo kissa syö yleensä niin vähän kerrallaan, ja siitäkin annoksesta saattaa helposti jättää osan syömättä ja mädäntymään kupin pohjalle. No, en kyllä minäkään ymmärrä, miksi näissä teollisissa ruuissa oikeesti pitää laittaa jotain herneitä ja porkkananpaloja tuonne ruuan sekaan! Mutta ei mene se lihakaan aina alas, tonnikalan makusta on hyljeksinyt eniten. Hyytelöt se näyttää useimmiten niistä syövän.

En siis rehellisesti sanoen oottanut ihmeitä tältäkään ruualta, ja laitoin aamulla ehkä noin neljäsosan pussista kuppiin. Kohta se olikin hävinnyt viimeistä palaa myöten, ja Leevi jäi keittiön lattialle istuskelemaan anova katse silmissään ja nau- / pur -ääniä päästellen sen merkiksi, että lisää pitäisi saada.

Laitoin siis vähän lisää, ja kohta oli sekin nuoltu viimeistä myöten, ja edelleen Leevi tuli viereen purisemaan vaativasti. Lopputuloksena oli, että aamun aikana oli Leevi vetänyt naamaansa koko sen annospussin sisällön, eli määrän joka sillä yleensä menee päivässä.

Eikä olis sekään riittänyt, koska Leevi linnoittautui keittiön lattialle ja pitkin päivää naukui lisää ruokaa, jota ei enää valitettavasti ollut. No, onneksi tuon näytepakkauksen mukana tuli vielä joku alelappunen, jolla luvattiin kolme näitä samaa annospussia kahden euron hinnalla. Pitikin sitten illalla käydä kaupan kautta. Normaali hinta tuolle pussille olis 0,85 €.

En kuitenkaan Leeville sanonut vielä mitään nuista ruuista, koska ostin kans toista ruokaa tarjouksesta. Tällä kertaa Friskies Purina -annospusseja, joilla olikin nimensä veroinen vaikutus.

Illalla nimittäin kun tätä testasin, niin purinan säestämänä meni jälleen yksi annospussi ruokaa. Aamulla samaten. Tämmönen lötköpötkö tuossa keittiön lattialla on nyt maannut.

Erästä kaveria pienin muokkauksin lainaten, niin Leevistä kyllä tulee tätä menoa aikamoinen pallo, sillä eihän kukaan nyt voi vastustaa sen katsetta ja pur pur -purinaa.

* * *

PS. Oonkin ihan unohtanut!

Silloin joskus syksyllä Facebookin kautta jaettiin niitä Dreamies-kissanruokanäytteitä. 

Niille kävi näin:

1. Kaikki kissat ahmii.

2. Leevi varastaa Vilinkin nappulat.

3. Bulimikko-Leevi ahmii, oksentaa - ja Vili syö jopa Leevin oksennuksen.

Oli vissiin hyvää?

Huijaus

Puuh mikä viikko. Oikeestihan mulla ei ole ollut mitään tekemistä. Silti oon ollut ihan poikki. Alkuviikosta siitäkin huolimatta, että nukuin 8-9 tunnin yöunet, oon ollut väsynyt ja nukkunut vielä päiväunia sellaset 2-3 tuntia! Pakko nostaa hattua niille, jotka jaksaa käydä töissä tässä vaiheessa. Ehkä mun pitäis olla toisaalta tyytyväinen, ettei niitä töitä tällä hetkellä sittenkään ole (vaikka se raha olis kyllä ihan mukava lisäke elämään).

Siitä huolimatta jaksoin maanantaina raahautua uimaan, ja tiistaina jumppaan, josta vielä jatkoin toisen tunnin zumbaamalla. Keskiviikkona kävin kävelyllä ennen saunaa. Illat onkin mennyt sitten huomattavasti virkeämmissä tunnelmissa, vaikka nukkumaan meenkin nykyään jo kymmenen-yhdentoista aikaan.

Eilen oli muka joku pitkäperjantai, no ei se projektityöläiselle mitään merkkaa. Vähän valehtelin kun sanoin, ettei mitään hommaa ole ollut, oonhan minä tuota nettisivuprojektia nimittäin tehnyt omalta osaltanikin eteen päin. Eilen meillä oli ryhmätapaaminen ja koottiin ajatuksia sitten yhteen. Kyllä me vielä jonkunlainen demo noista nettisivuista saadaan aikaan, ideoita ainakin on hyvin!

Oon taas levennyt joka suuntaan ja sen tuntee. Välillä tuntuu ettei henki kulje, jos vaikka istuu huonossa asennossa, ja onkin pakko nousta ylös jotain puuhastelemaan. Nukkumaan mennessä tekis niin mieli olla selälleen, ja siitähän Leevikin tykkää ja tulee mahan päälle koisimaan. Parin minuutin päästä alkaa oikeesti niin painamaan keuhkoissa / verisuonissa, että ei vaan pysty enää nukkumaan kuin kyljelleen. (Jos muuten sanotaan, että vauva oppii jo kohdussa tuntemaan äidin + muiden paljon lähettyvillä olevien ääntä, niin Leevin purina ja kehräys tulee varmasti hyvänä kakkosena!)

Mahassa on kuitenkin vissiin vielä tilaa, kun siellä pyöritään ja monotuksia tulee vielä vähän joka puolelle. Viime yönä muuten heräsin käymään vessassa ja sen jälkeen en saanut enää unta ja oli pakko sitten käydä valveilla joku aika. Mahassa kun alko hirveät bileet ja mulla oli niin nälkä että maha ihan murisi, siitä huolimatta että eilenkin söin kyllä hyvin. Tähän uni"rytmiin" kai se on nyt tottuminen seuraavien vuosien ajaksi!

Vaatteilla saa ihmeitä aikaan, vai mitä sanotte noista kuvista? Eroa yllä olevien kahden kuvan välillä on kaksi päivää ja eri paita. Nyt se kuulemma on alkanut vasta kasvaa, niin kuin itsekin olen huomannut, melko kireenä tuntuu välillä nahka olevan.

Ja niistä huijauksista puheen ollen, kohtahan koittaa aprillipäivä. Oon joskus tykännyt keksiä joitakin jäyniä ja oon nyt miettiny, että mitenhän paljon mulla löytyisi nyt pokkaa. Paras jäynähän nimittäin olisi sellainen, joka olisikin totta!  Katsotaan, jänistänkö sitten kuitenkin vai astunko "kaapista ulos". Kohtahan tämä joka tapauksessa tulee ulos, eli eipä tässä enää kauan voi "salaisuuksia" pitää :D

Neuvolakuulumiset

Eilen aamusta oli taas neuvola.

Verenpaineet ok, lähes sama kuin viimeksikin. Hemoglobiinia ei mitattu, kun se viimeksi oli niin hyvä enkä kokenu, että olossa olis mitään muutoksia ollut.

Sydämen sykkeet (140) kuului hyvin. Saman tien kun asetuin tutkittavaksi, alkoi myllerrys ja kylläpä siellä pari kertaa sitä doppleriakin potkastiin.

SF-mitta oli kasvanut hieman, mutta nyt tiputtiin sinne keskikäyrille (22,5). Kätilö ihmetteli, että onkohan se mitta sitten viimeksi otettu oikein. Joka tapauksessa sitä siis edelleen seurataan sillä silmällä, ettei tuo tuosta tipu enää sinne alakäyrälle.

 25+4

Ainut itseäni huolestuttava seikka oli mikäs muu kuin paino! Kätilön mielestä ei vielä mitään hätää, mutta samaan tahtiin jos jatkuu, niin sitten pitää alkaa tarkkailemaan! :D Viime kertaiseen +2,3 kg! Nyt en voi niitä vaatteitakaan enää syyttää. Ens kerralla meen kyllä punnitukseen niin, että jätän aamupalan syömisen väliin. Vois myös jättää väliin kaiken tuon karkin, suklaan, pullan, munkkien, viinereiden ja kakun popsimisen... Ja alotan entistä tiukemman kuntokuurin, vaikka sen suhteen tää viikko on kyllä mennytkin ihan hyvin.

 Syntisen hyvää kinuskimunkkia. Mutta tää olikin itselleni valmistujaislahjaksi...

Vielä lopuksi, tämä on pakko jakaa täälläkin. Luin eilen Kalevan Terve24-palstalta uutisen Koira tai kissa mukaan synnytykseen?

Onhan se kaunis ajatus, ja miksei, kyllähän joku sokea tai yksinäinen varmaan tarvitsee opaskoiraansa sairaalassakin.

Sitten mieleeni nousi mielikuva itsestäni synnytyssalissa ja Leevi vieressä katsomassa. Repesin kyllä ääneen. Joku raja nyt sentään! :D

Ystävänpäivä

Olipa se sitten ystävä, kaveri, poikaystävä, aviomies, lapsi, isä, äiti, mummo, vaari, koira, kissa tai vaikka kala, tänään ainakin voi vaikka hetken mietiskellä, mitkä/ketkä ovat niitä tärkeitä asioita elämässä :)

Kirppistelyä

Pari viime viikkoa on tullut melko tehokkaasti kierrettyä eri Oulun alueen kirpputoreja. Kohta melkeen vois jo kirpputoreista pistää esittelyn pystyyn plussine ja miinuksineen :D No, jätän kuitenkin väliin.

Pääasiassa etsinnässä on olleet kotitaloustavarat, joita kyllä on siinä mielessä hyvin löytyny, että uutena oon ostanut tyyliin ainoastaan kattilan. Niitä kun ei näytä olevan käytettynä tarjolla. Lisäksi isommista paikoista oon katellu huonekaluja, mutta niinhän se on, että jos jotain hyvää sattuiskin löytämään, niin sepä onkin sitten jo myyty.

Mutta ainahan sieltä tarttuu mukaan myös jotain "ei niin tarpeellista"...

Kengät löytyi Limingantullin Pelastusarmeijan Kirpputorilta hieman kiskurihintaan 12 e. Ei muutenkaan ollut mikään kovin halpa paikka tuo. Mutta aattelin kakkoskengiksi lumihankihommiin nuo ottaa. Lisäksi löysin Paljekirppikseltä jotain mammavaatteita, mulla on jo kahdet housut enkä aatellu enempiä ostaakkaan, mutta nuo pellavahousut nyt vitosella vielä otin kotihousukäyttöön. Ja tuo takki...!

Tämän kun Paljeella bongasin ja totesin sopivan kokoseksi (ok, vähän reilu on, mutta meneepähän myös keväällä kiinni!) niin tuo oli pakko saada. Harmiksi siinä ei ollut hintalappua, ja yleensä oisin kyllä jättäny ostamatta. Mutta tän kohdalla viitsin kassalta tiedustella hintaa, niiden piti soittaa pöydän pitäjälle ja siitäkin piti maksaa. Siinä jo pyörittelin mielessä maksimihintaa, millä tän takin lunastan.. eikä se pöytämyyjä sitten vastannut puhelimeen! Onneksi soitti melkein saman tien kuitenkin takaisin, ja hinnaksi paljastui neljä.. euroa! Minä olin jo varautunu ihan tähtitieteellisiin summiin tämän rinnalla, eli tuntui melkein kuin ilmaiseksi ois saanut. Nyt oottelen vaan kevättä ja että tätä tarkenee pitää.

Nämä pari paitaa löytyi Rajakylän Pelastusarmeijan kirppikseltä. Tuo vas. puoleinen on Kappahlin mallistosta, josta oon ennenkin ostanut samantyylisiä paitoja. Nuissa tuommosissa semiromanttisissa hörhelöissä joku vaan viehättää. Yleensä nuo vaan on sen verran hinnakkaita, etten oo raskinut ostaa kuin alennusmyynneistä, joihin harvemmin ne ihanimmat sitten päätyy.

Ja vas. puoleinen beige collegejakku(?), joka on siitä kans hyvä, että se tuon napitettavan osuutensa ansiosta menee kyllä keväälläkin vielä päälle. Se oli vielä puoleen hintaankin.

Ja Leevi siinä tietysti hyppelee kattomassa, mitä uutta se taas on ostanut.. :))

Myllerrystä

*Pihinää, köhinää*

Oon ollut jo kuuden jälkeen valveilla, syynä kurkkukipu. Pinnistellen saa äänen kuuluviin, ja oon koittanu juua vuorotellen kylmää ja kuumaa, josko niistä joku auttais.

Mutta eipä ole yksin tarvinnut pihistä, otin viikolla tosiaan tuon yhden kissoista tänne asumaan ja kattomaan, tottuisko se täällä oloon. Vili ja Veikka sitä aina kiusaa, eikä se kyllä oo kovin mielissään siellä mun siskolla aina viihtynyt, että jos se täällä viihtyis paremmin.

Kaameinta sille taisi olla joutuminen kuljetusboksiin. Täällä kun se pääsi vapaasti, Leevi tutki kahdessa minuutissa kämpän ympäri ja hyppeli sitten jo pöydille ja ikkunalaudoille tähystelemään jo jonkin vuoden takaa tuttuja maisemia.

Hiekkalaatikko löydettiin, eikä oo siis tarvinnu kuseskella sänkyyn ja nurkkiin. Paras paikka nukkua on välillä ollut vessan lämmitetty lattia, ja erityisen iloinen Leevi oli, kun sain viimein sängyn tänne ja se pääs sille pötköttään. Myös uudesta olkkarin matosta on tykätty. Jos kissa osais hymyillä (no, osaa kait ne tavallansa) niin on Leevillä kyllä hymy korvissa, kun saa viimeinki yksin ravailla ja kurvata matot sylttyyn.

Jaa tää menikin ihan Leevistä kertomiseen, vaikka aikoin kyllä tulla kertoon eilisestä neuvolakäynnistä. Munhan piti nyt muuton myötä vaihtaa neuvolaa tähän Tuiraan. Tuossa olikin oikein mukava, nuori kätilö. Otettiin kaikki normaalit mittaukset. Painoa on viime punnituksesta eli joulukuun alusta tullut lisää 1,7 kg. Mutta punnitus kyllä tehtiin vaatteet päällä, ja mulla ainakin oli ihan täys talviarsenaali päällä: Farkut, thermolegginsit, ja ainaki kaks puseroa päällekkäin. Eli kyllä tuosta nyt jonku sataa grammaa voi varmasti laittaa vaatteidenkin piikkiin, ei mulla viimeksi muistaakseni aivan näin paljon vaatteita ollut päällä.. kai. No kuitenkin, ei siitä ollut mitään sanottavaa, ihan normaalin sisällä on tosiaan.

Kaikki muutkin arvot oli ihan normaalit, verenpaine oli hieman laskenutkin, mikä kai kuuluu asiaan tässä vaiheessa (siitäkin huolimatta, että salmiakki on kyllä taas maistunut...). Myös hemoglobiini oli hyvä (131, viimeksi 132), jota kätilökin hämmästeli. En oo nyt syöny mitään vitamiineja (pitäis se paketti käydä ostaan, B-vitamiinia sitä ainaki tarttis ottaa), hyvin satunnaisesti jos oon muistanu niin ottanu rautatabletin tai pari päivässä ja kalsiumia, kun ei tuota maitoa muista juua riittävästi.

Mutta se, mikä yllätti eniten, oli kuitenkin SF-mittaus eli kohdunpohjan korkeus. Pari viikkoa sitten ultrassahan tuli esiin, että vauva on hieman viikkoja pienempi, eli mentäisiin kasvukäyrän alapuolella, josta mainitsin nyt kätilölle. Kuitenkin tuon SF-mitan jälkeen päästiinkin nyt sinne kasvukäyrän ylärajalle! Jospa siellä olis sitte tapahtunut joku kasvupyrähdys nytten, on mulle ainakin ruoka (ja ruuankaltainen herkku :) ) maistunu viime aikoina vähän turhankin hyvin.

Sain myös lippulappuja Kelalle täytettäväksi, sairaalaankin pitäisi jo esitietoja lähettää, sitten olisi tulossa myöhemmin perhevalmennuskursseja, lisäksi sovittiin seuraavat neuvola- ja lääkärikäynnit sekä sokerirasitustesti... on taas päivämääriä muistettavaksi.

 22+4

Muuten, kun niistä liikkeistä aina kysellään, niin nyt on alkanu tuntuun melkonen myllerrys tuolla mahassa. Eilen illalla pariin kertaan tuntu ihan kunnon tömähykset, mitkä näky mahan päällekkin. Jumppailtiin siellä nyt aamullakin jotain taas.

Näin sydämeeni joulun teen

Hyvää aattoiltaa! Kinkut on syöty, lahjat avattu (melkein kaikki ainakin) ja muutenkin vietetty suomalaista perinteikästä joulua. Tosin joulusaunassa en ole käynyt, mutta eipä tuolle ole niin väliksikään.

Heräsin aamulla puoli yhdeksän maissa katsomaan Joulupukin kuumalinjaa. Ei se pukki nyt niin paha ollut, vaikka jotkut sen maneerit ärsytti ihan vaan siksi, että se "oikea pukki" osaa sen paremmin. :D Tuo olikin vaan valepukki. Sopii oikein hyvin ajan teemaan, kun on niitä vale- kaikkia ammatinharjoittajia muutenkin. ( "Joulupukin olemassaoloa on liitoiteltu", sanoi muuten Jari Tervo illan Uutisvuodossa.) Aamupalaksi meni joululimppua. Vaikka kaikesta muusta ruuasta tykkäänkin, niin riisipuuro on semmonen, jonka oikein mielelläni skippaan. Syön, jos on pakko, mutta ei se hyvää ole. Riisit riisinä ja puurot puuroina. Vallun aamulenkityksen aikana oli pukkikin jo käynyt kylässä, nopeasti se telkkarista ehtikin tänne. Avasinkin ensimmäisen lahjani jo ;)

Mentiin aamupäivästä siis porukoille. Siivoilujen ja kokkailujen jälkeen/aikana laitettiin kuusi pystyyn. Muovikuusi on meijän porukoilla ollut jo muutaman vuoden. Puhumatta sen ekologisuudesta mitään, niin onhan tuo nyt vaan käytännöllisempi kuin varastaa kuusi metsästä :DD Kuka niitä nyt ostamaan alkaa, pöh... (melkosen onnettoman näkösiähän nuo on toreilla ollutkin, mitä oon ohi mennessä silmäillyt, muovikuusi nyt on varmasti ainakin tuuhea!).

Minun puuhia on ollut tuo kuusen koristaminen niin kauan ku jaksan muistaa (paitsi viime vuonna - tai olihan se kyllä sillonkin, eri paikassa vaan). Tulihan nuita nauhoja ja palloja taas kuusta peittämään.

Kinkun oottaminen se varmaan on jännintä puuhaa sen jälkeen, kun ei joulupukki enää käy.

Myös Beeban, 15 wee mielestä. Hajuaisti sillä tuntuu pelaavan, vaikkei se enää juuri mitään kuulekaan.

Vissiin oli herkulliset tuoksut ainaki, ja kerjäs Beeba lisääkin, vaikka liian suolastahan tuota kinkkua on koirille paljoa antaa.

Kypsä sen kinkun olla pitää.

Laatikkoja. Meillä on maksalaatikkokin kuulunut aina jouluun, vaikka se ei ihan suomalainen eikä oululainenkaan perinne taida olla.

Joulussa ehdottomasti parasta on ruoka. Niitä hetkiä, kun toivoisi, että voisi olla semmonen varamaha, johon pystyy syömään ruokaa niin paljon kuin jaksaa, lihomatta, ja siitä sitten riittäisi energiaa pitkäksi aikaa. Vähäsen jaksoin vielä santsata, mutta sitten kyllä tuntu, että maha ratkeaa.

Niin, unohdin sen tekemäni kakun ihan tyystin, ja oli nipistettävä jostain tilaa vielä sillekin...

 Mustikka-tuorejuustokakku, joulun henkeen pipari/suklaapohjalla.

Lahjojen jakamisen aikana puhuin just mummon kans puhelimessa, niin meni nyt kyllä tyystin ohi, mitä mieltä kiltit aikuiset oli lahjasaaliistaan. Itekkin sain pari pakettia. Vissiin se pukki on aatellut, että oon laihtunut liikaa, kun tuli niin paljon suklaata :D Eipähän tarvi ostaa sitäkään vähään aikaan.

Tulin sitten tänne siskon kämpille, kun ne jatko matkaansa muille sukulaisilleen. Vilikin on ollu niin kilttinä, niin sai murusen kinkkua sekin. Leevin kanssa yritin ottaa joulukuvia, mutta se ei oikein ymmärtänyt tuota poseraamista...

Nukahin vieläpä joksikin aikaa päikkäreille, mutta heräsin juuri sopivasti katsomaan Samu Sirkan joulutervehdystä ja join samalla joulun ensimmäiset glögit.

Nuo vanhat Disneyt on kyllä ihania. Paras noista on se aasitarina, kun sen aasin nimi on Pikkunen - ja minä kun sanon minun pikku-Lisaa pikkuseksi. Tulipa kyllä ikävä omia kissoja :( No, Veikka tuli sitte kuitenki kattoon mun kanssa nuita.

Illalla oli edelleen niin ähky, ja kun huomasin että pakkanenki on laskenu tuonne viidentoista asteen pintaan, niin lähdin pienelle kävelylle. Samalla kyllä oli tarkotus kyyläillä, onko tällä kylällä ketään kotona. 90% opiskelijakämpistä kun näytti olevan pimeenä, ainoastaan joitakin ulkkareita näytti olevan kotona. Tuskin ne kauempaa tulleet matkustaa joulun ajaksi kotiinsa. Niin ja varmasti joukossa saattaa olla muutama, jotka eivät joulua vietäkään, vaikka kylläpä monissa muslimimaissakin joulu on juhla muiden joukossa.

Luntakin sato pikkusen, harmi ettei saa sitä lumitimanttien kiiltoa vangittua kameraan. Viime viikon pakkasten jälkeen tuo ilma tuntu suorastaan lämpimältä. Joissakin taloissa näytti ihmisiä istuskelevan tonttulakit päässä ja keittiön pöydän äärellä. Pukit on vissiin jo käyny, kun ei yhtään tullu vastaan.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Nyt katson lisää hömppää telkkarista, ehkä yritän vielä mahduttaa palasen kinkkua pötsiini ja sitten voikin kellahtaa mahan viereen nukkumaan. Joku paketti olis vissiin vielä kuusen alla, mutta jospa maltan odottaa siihen, että lahjan antaja saapuu itsekin avaamaan pakettejaan - jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, vai miten se olikaan.