Syömiset

Suurena ruuan ystävänä ja koska olen muutamassa kirjoituksessakin maininnut tuon ravintolaruuan, tässä viime aikainen ruokavalioni.

Aamiaiseksi herättyäni siis yleensä vedän kaksi kuppia (pika)kahvia, mutta koska lisäksi olen saanut sen frappen, niin kolme kuppia kahvia aamulla on kuitenkin jo vähän liikaa. Lisäksi kun olen venyttänyt nukkumista niin pitkälle kuin mahdollista, on päivittäinen kahviannos rajoittunut tuohon kuppi kuumaa kahvia + frappe -akselille.

Iltapäivään on yleensä kuulunut tuommoinen iso leipä. Voin kyllä sanoa, että jos ei nälkäänsä pitäisi syödä, niin tämmönen höttöpullaleipä jäisi kyllä syömättä. Vihreääkään se ei sisällä läheskään aina - ja joku pakkomielle on aina tunkea noita friteerattuja pottuja joko kylkeen tai sivuun. Tykkään friteeratuista perunoista ainoastaan pienissä määrin rapeina, ja pehmeinä niiden (olematonta) makua maustaa ainoastaan ketsuppi-pippuriyhdistelmä.

No, onneksi muutaman kerran minulta on kysytty, ottaisinko mieluummin leivän vai omeletin. Kerran sain jopa jonkun uunilihalautasen, tosin se, koska ruoka-aika venyi pitkälle iltapäivään. Tuo omeletti on kyllä hyvää, mutta ei se kymmentä tuntia pidä nälkää, ja siksi oon joskus ottanut mukaani jonkun välipalan (omppua tai banaania) alkuillaksi.

(Ei muuten ole verensokerinkaan kannalta millään lailla terveellistä tämmöset ruoka-ajat, ei ihme jos illalla väsyttää).

Pari kertaa vaihtelua tuohon jättileipään (en muuten ees pysty syömään sitä kerralla, vaan tuosta päältä pitää aina kuoria puolet leivästä pois, että se mahtuu edes suuhun) toi clubileivä. Voi tätä keltaisen värin harmoniaa!

Ilta(eli yö-...)ruokaan on sentään saanut enemmän vaihtelua. Aiemmin mainitsinkin nämä buffetit, jossa sitten koitan syödä mahdollisimman paljon salaattia ja protskua. Grilli-iltana olen vissiin kaksi kertaa saanut jopa maistaa sitä lihaa - tosin silloin joku jalkapala tietenkin. No, Lucy ja Lisa on tykännyt, kun oon tuonut jonkun kanapalan tuliaisina mukanani.

Muuten sitten on taas ollut melko ravinneköyhää. Maanantaisin pitsaa (itsetehtyä sentään, ei mitään lisäainekuorrutettua), muina iltoina spagettia. Bolognesea yleensä, muutaman kerran kerma-sienikastike - siinä ei kyllä ole makunsa puolesta muuta kuin hyvää sanottavaa.

Sen sijaan löysin yhden inhokkiruokani, ja niitä ei tässä maailmassa ole montaa! Kerran oli nimittäin pastaa voikastikkeella. Onneksi oli nälkä, nimittäin aluksi maku oli ihan ok. Mutta loppua kohden, etenkin kun annos oli lopulta liian iso syötäväksi, alkoi se voin hallitseva maku tökkimään aika pahasti, ja vielä seuraavanakin päivänä tuota makua miettiessäni oli kyllä vähällä, ettei se tullut kertaalleen suuhun :(

Vihreitä papuja tomaattikastikkeessa sekä jotain lihapataa on ollut muutaman kerran - ne kyllä on ollut makunsakin puolesta hyviä.

Päivän mittaan oon juonut yleensä vettä. Mutta kun tosiaan hirmuhelteillä vettä menee se kolme litraa, ja kun ensimmäisen päivän jälkeen tuli tosi huono olo, päättelin, että jotain sokeripitoista nestettä täytynee myös saada, eli oon sitten yhden pienen limsan juonut ruuan kanssa. Etenkin, kun Suomesta ei viime tietämykseni mukaan saa vieläkään tuota sitruunan makuista Fantaa.

Illalla muuten saisi juoda vielä oluen tai viinilasin - mutta miksi sen tekisin? Sen jälkeen väsyttäis kahta kauheammin, ja yleensä jo lasi kun tuppaa heikentämään yöunia ja monesti aamulla särkee jo siitä päätä. Oonkin vaan nopeesti pakannut kamat, syönyt ja lähtenyt kämpille, kun muut jää vielä istumaan tuopposensa ääreen.

Mutta summa summarum, oon saanu nyt semmoset hiilariyliannostukset että valkoinen leipä on mun osalta nyt pannassa, ja pastaa (joka yleensä on herkkuani) syön nyt ainoastaan, mikäli hiilarihimo yllättää.