Luin juuri netistä artikkelin, jossa erästä tuttuani haastateltiin vapaaehtoisesta lapsettomuudesta (http://olotila.yle.fi/mina/parisuhde/oikeus-omaan-kehoon-ei-lapsia). Näkökulma oli mielenkiintoinen, vaikka en asiasta itse olekaan samaa mieltä. Kuitenkin jokaisella naisella tulisi mielestäni olla vapaus itse päättää siitä, tekeekö vai eikö tee lapsia, ja kuinka paljon, jos tekee.
Eilen oli kansainvälinen naisten päivä, joten aihe on ajankohtainen siitäkin syystä. Kaikilla naisilla ei nimittäin ole oikeuksia päättää omasta kehostaan, ja tietyissä piireissä nainen saattaakin olla enemmän tai vähemmän "lapsentekokone".
Lapsettomuuden valintakin on ymmärrettävää, sillä maailmassa on jo nyt liikaa ihmisiä, sekä orpoja tai huonoissa olosuhteissa eläviä lapsia. Minulla on monta tuttavaa, jotka mm. näistä syistä ovat valinneet lapsettomuuden (jokaisella on toki omat perusteensa). Moni on täysin tyytyväinen esimerkiksi lemmikkinsä kanssa, johon voi purkaa hoivaviettiään, mutta eläimeen ei tarvitse olla 24/7 sidoksissa ja se pärjää toisinaan hyvin myös itsekseen.
Itse en kuitenkaan voisi valita vapaaehtoista lapsettomuudesta osin itsekkäistä ja osin hyvinkin epäitsekkäistä syistä. Itsekäs syy on se, että haluan sukuni jatkuvan, tähän maailmaan tulevan kaltaisiani ja ehkä hivenen älykkäämpiäkin ihmisiä - ehkä joku kaunis päivä tulevat sukupolvet saavat aikaan jotain parempaa, ja haluaisin olla "hengessä mukana". Mielestäni ihminen on tehty lisääntymistä varten ja evoluutio, sattumukset/kohtalo ja mikä milloinkin sitten päättää sen, tuleeko niitä lapsia vai ei. Lapsia ei siis noin vaan tehdä, vaan siihen vaikuttaa jokin muu kuin oma tahto - kaikki eivät edes voi saada lapsia, ja joskus lapsettomuuden syyt jäävät hämärän peittoon, vaikka moni sairauskin siinä voi olla takana.
(Luin myös juuri artikkelin kilpirauhasen vajaatoiminnasta, johon päädyin More to Love -blogin kautta. Kuvauksen perusteella tauti voi mm. voi aiheuttaa lapsettomuutta. Ja niin kuin moni muukin, niin myös tuon taudin oireet sopivat minulle monessakin kohtaa. Toistaiseksi en vielä itsestä huolestu tämän asian tiimoilta kuitenkaan, vaikka esimerkiksi väsymystä on nyt enemmän kuin yleensä, ja no, moni painoon, ihoon ja hiuksiin liittyvä ongelma minulla on aina ollut).
Tuossa tulikin jo muutama hiukan kauaskantoisempi epäitsekäskin syy, mutta toisekseen tiedän minulla olevan jonkinlaisen äidillisen hoivavietin, empatiaa ja kykyä kantaa vastuuta, mitkä lapsen kasvatuksessa tarvitaan.
Aasinsillan kautta tämä aihe johtaa siihen, että äidilläni on tänään 50-vuotissynttärit, ja olemme menossa sitä juhlistamaan syömällä Amarilloon. Ilman äitiäni ei minuakaan tässä olisi.
Kävin eilen erään ystäväni luona kylässä, ja hänellä on ihana 9 kuukautinen poikalapsi. Vähemmästäkin kyllä pieni vauvakuume herää, kun tuollainen iloinen ja söpö lapsi leikkii ja tuhisee! No, omat lapsihaaveeni saavat kuitenkin odottaa vielä tovin sinne saakka ainakin, ettei ole kouluasioita enää murehdittavana. En usko siihen, että pitäisi olla iso talo, farmari, kultainennoutaja ja viisi vuotta avioliittoa takana, ennen kuin lapsia voitehdä saada, sillä hienot puitteetkaan eivät aina takaa lapselle parasta mahdollista kehitystä maailmassa, joka ei ole pumpulipallossa elämistä. Totta kai vanhemmilta saatava perusturvallisuus, rakkaus ja muut eväät on kaiken lähtökohta, ja siksikin haluan ensin miettiä lapsen tekemistä, vaikka varmaa on myös se, että ei siihen kaikkeen voi etukäteen valmistautua.
Moni ystävänikin on viime aikoina saanut ensimmäisen tai useammankin lapsensa, joten kyllä tässä joku biologinen kello itselläkin kohta pärisee.
PS. Isän rooli on toki myös tärkeä, mutta se onkin sitten jo toinen asia ja naisena en voi täydellisesti omistautua ottamaan kantaa miehen ajatuksista. Itselleni tärkeää on kuitenkin saada rinnalleni ja lasteni isäksi mies, jonka luotan kantavan oman vastuunsa sataprosenttisesti, ja joka kykenee asettamaan toiset ihmiset itsensä edelle. Ja kylläpä siellä takaraivoni ajatusmaailmassa semmoinen tumma, kiharatukkainen ja ruskeasilmäinen pieni poika tai tyttö iloisena kirmailee ;)
Eilen oli kansainvälinen naisten päivä, joten aihe on ajankohtainen siitäkin syystä. Kaikilla naisilla ei nimittäin ole oikeuksia päättää omasta kehostaan, ja tietyissä piireissä nainen saattaakin olla enemmän tai vähemmän "lapsentekokone".
Lapsettomuuden valintakin on ymmärrettävää, sillä maailmassa on jo nyt liikaa ihmisiä, sekä orpoja tai huonoissa olosuhteissa eläviä lapsia. Minulla on monta tuttavaa, jotka mm. näistä syistä ovat valinneet lapsettomuuden (jokaisella on toki omat perusteensa). Moni on täysin tyytyväinen esimerkiksi lemmikkinsä kanssa, johon voi purkaa hoivaviettiään, mutta eläimeen ei tarvitse olla 24/7 sidoksissa ja se pärjää toisinaan hyvin myös itsekseen.
Itse en kuitenkaan voisi valita vapaaehtoista lapsettomuudesta osin itsekkäistä ja osin hyvinkin epäitsekkäistä syistä. Itsekäs syy on se, että haluan sukuni jatkuvan, tähän maailmaan tulevan kaltaisiani ja ehkä hivenen älykkäämpiäkin ihmisiä - ehkä joku kaunis päivä tulevat sukupolvet saavat aikaan jotain parempaa, ja haluaisin olla "hengessä mukana". Mielestäni ihminen on tehty lisääntymistä varten ja evoluutio, sattumukset/kohtalo ja mikä milloinkin sitten päättää sen, tuleeko niitä lapsia vai ei. Lapsia ei siis noin vaan tehdä, vaan siihen vaikuttaa jokin muu kuin oma tahto - kaikki eivät edes voi saada lapsia, ja joskus lapsettomuuden syyt jäävät hämärän peittoon, vaikka moni sairauskin siinä voi olla takana.
(Luin myös juuri artikkelin kilpirauhasen vajaatoiminnasta, johon päädyin More to Love -blogin kautta. Kuvauksen perusteella tauti voi mm. voi aiheuttaa lapsettomuutta. Ja niin kuin moni muukin, niin myös tuon taudin oireet sopivat minulle monessakin kohtaa. Toistaiseksi en vielä itsestä huolestu tämän asian tiimoilta kuitenkaan, vaikka esimerkiksi väsymystä on nyt enemmän kuin yleensä, ja no, moni painoon, ihoon ja hiuksiin liittyvä ongelma minulla on aina ollut).
Tuossa tulikin jo muutama hiukan kauaskantoisempi epäitsekäskin syy, mutta toisekseen tiedän minulla olevan jonkinlaisen äidillisen hoivavietin, empatiaa ja kykyä kantaa vastuuta, mitkä lapsen kasvatuksessa tarvitaan.
Aasinsillan kautta tämä aihe johtaa siihen, että äidilläni on tänään 50-vuotissynttärit, ja olemme menossa sitä juhlistamaan syömällä Amarilloon. Ilman äitiäni ei minuakaan tässä olisi.
 |
| Äiti, pikkusiskoni, isä ja minä jonain kaukaisena jouluna. |
Kävin eilen erään ystäväni luona kylässä, ja hänellä on ihana 9 kuukautinen poikalapsi. Vähemmästäkin kyllä pieni vauvakuume herää, kun tuollainen iloinen ja söpö lapsi leikkii ja tuhisee! No, omat lapsihaaveeni saavat kuitenkin odottaa vielä tovin sinne saakka ainakin, ettei ole kouluasioita enää murehdittavana. En usko siihen, että pitäisi olla iso talo, farmari, kultainennoutaja ja viisi vuotta avioliittoa takana, ennen kuin lapsia voi
 |
| Minusta tuli ensi kerran täti vuonna 2004. |
Moni ystävänikin on viime aikoina saanut ensimmäisen tai useammankin lapsensa, joten kyllä tässä joku biologinen kello itselläkin kohta pärisee.
Kummityttöni.
Minulla oli onni tulla tädiksi vielä
kolmannenkin kerran.
PS. Isän rooli on toki myös tärkeä, mutta se onkin sitten jo toinen asia ja naisena en voi täydellisesti omistautua ottamaan kantaa miehen ajatuksista. Itselleni tärkeää on kuitenkin saada rinnalleni ja lasteni isäksi mies, jonka luotan kantavan oman vastuunsa sataprosenttisesti, ja joka kykenee asettamaan toiset ihmiset itsensä edelle. Ja kylläpä siellä takaraivoni ajatusmaailmassa semmoinen tumma, kiharatukkainen ja ruskeasilmäinen pieni poika tai tyttö iloisena kirmailee ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti