Huojuva talo ja unohdettu kuu

Viikonloppu on mennyt suunnitelmien mukaan levätessä. Sekä eilen että tänään olen nukkunut iltapäivällä yhteen saakka. Mahtavaa, toivottavasti näillä unilla jaksaa ensi viikon, kun Tuomas tulee tänne.

Ei vissiin mennyt se Spartan hotellihuonevaraus aivan nappiin, kun sieltä tuli sähköpostilla joku lomake, johon piti laittaa luottokorttitiedot, kun varausjärjestelmässä oli ollut joku häiriö. Toivottavasti ei ollut vaan joku huijaus :D No, sellasistapa saa aina valituksen pystyyn. Toivottavasti tuo varaus menisi nyt oikein. Ajattelin, jos huomenna kävisi siellä bussiasemalla katsomassa, voisko liput ostaa menomatkalle jo ennakkoon ja samalla tietäis, minkä verran lähtöaamuna varata reissaamiseen aikaa.

Eilen oli jonkun Facebook-linkin mukaan kuu kiertoradallaan lähimpänä aurinkoa, ja vieläpä täysikuu. Oli tarkoitus mennä illalla sitä kuvaamaan, mutta niin tohkeissani kirjotin esseetä (Hallintotieteisiin), että unohdin aivan kokonaan. Jos illalla muistaisi käydä katsomassa, vieläkö se möllöttää. Tosin melko pilvinen ja kylmä ilma on, ja eilen illalla pyykkäsin melkein kaikki vaatteeni, jospa ne olis kuivuneet ettei aivan kylmilteen tarttis astua ulos.

Lisäksi viime viikon oon lukenut Maria Jotunin Huojuvaa taloa, jonka eilen illalla sain luettua päätökseen. Kaikessa ahdistavuudessaankin kirja, joka kannatti lukea yhtenä klassikkoteoksista. Paljon sai ajattelemisen aihettakin siitä. Ajatteleminen on tosin täällä vaarallista. Ensimmäistä kertaa alkaa vaivaamaan nk. koti-ikävä. Ei niinkään kotia, vaan kaikkia ihmisiä kohtaan. Kun ei kahteen kuukauteen nää yhtään tuttua naamaa, niin väkisinkin sitä alkaa ajattelemaan, että on sitä lopulta yksin, ja toisaalta erottamaan jyviä akanoista eli niitä lähimpiä ihmisiä kaikesta muusta tuttavapiiristä, joita oikeastaan ikävöi.

Aloitin eilen toisen teoksen lukemisen, Paasilinnan Ukkosenjumalan poika. Yksi syy lisää ikävöidä Suomea. Tekisi mieli, kunhan täältä pääsee kotimaahansa, hautautua joksikin aikaa jonnekin korpeen kaikkeen hiljaisuuteen, jota täällä kaipaa.

Kevyt työ, raskaat huvit

Nyt kun on viikon taas levännyt, jaksaa muistella mennyttä viikkoa.

Viime viikolla olikin sitten Talvi. Eli keskiviikko-aamuna satoi lunta sen verran, että ehdin töihin mennessä muutaman kuvan ottamaan. Kävin torilla aamulla ja jouduin semmoseen räntämyräkkään, että sormet oli ihan kohmeessa siltä rupeamalta. Mutta eipä se tietenkään maahan asti jäänyt.

Puisto ja luminen maa


















Torstaina(kohan se oli että) sain varattua kirjastosta oman työpisteen. Kyseessä on siis Pohjoismainen kirjasto, eli kaikkien Pohjoismaiden yhteinen, ja se sijaitsee instituutin kanssa samassa korttelissa - oikeastaan kirjaston työhuoneesta näkee instituutin pihalle. Alkoi mennä hermo siinä yleiskoneella naputteluun ja kirjojen edes takaisin kuskaamiseen siinä vaiheessa, kun pöydällä alko oleen parikytä kirjaa. Ilmainenhan tuo piste siis on, ja siinä pystyy tekeen omalla läppärillä hommia. Siellä onkin tämä viikko kulunut, joka päivä oon ahkerasti mennyt töiden jälkeen kirjastoon ja ollut sinne kuuden hujakoille, kun kirjasto menee seitsemältä kiinni.

Pohjoismainen kirjasto

Työpiste

Tutkimuskirjallisuus














Viime viikolla oli myös instituutilla jatkotutkimusta tekijöiden seminaari, joiden joukossa eräs tuttuni muutaman vuoden takaiselta Rooman reissulta. Oli oikein mukava nähdä pitkästä aikaa. Torstaina kun oli iltaluento, jossa kerrottiin papyruksista ja niissä näkyneistä kirjureista ja sen jälkeen jäätiin vielä vastaanottotilaisuuteen, niin tämä tuttu sai sitten houkuteltua (ei siihen vaadittu kyllä mitään :D ) että lähdetään sitten tuon jälkeen käymään jossakin. No, ilta venyi, ja venyi, ja venyi, ja venyi... lähes aamuksi. Töihin oli aika tuskaliasta mennä aamulla muutaman tunnin unilla, mutta meninpähän kuitenkin.

Perjantaina sitten oli vuorossa Amerikan Classical Schoolin vuosiseminaari, jonne mentiin tämän tuttuni kanssa yhdessä. Kerrottiin mm. Agoran viime vuoden kaivauksista, ja esitelmän lopussa oli musiikkinäytteitä tuolta löytyneistä soittimista (sistrum, aulos). En tiiä, mistä ja kuka sen musiikin oli tehny, mutta hienoltapa se vain kuulosti.

Sitten käytiin tämän jälkeen syömässä siinä lähellä Agora-nimisessä paikassa. Oli oikein hieno paikka, kotoisa silti. Kun meillä ei ollut varausta, niin saatiin odottaa 20 min ja tilattiin siitä odottelujuomat. Sanottiin, että ovat "on the house" mutta kuten arvattiin, niin olipahan sitten lisätty laskuun ne. Nälkä ei oikein ollut, kun tuolla Amerikan schoolin vastaanotolla söi sen verran coctailpaloja, mutta tilasin kuitenkin kevätkääryleitä, joissa oli fetaa ja pekonia sisällä. Hienolta kuulosti eikä paha hintakaan, 6e ja risat, ja tuli neljä pötkylää, mutta ei ne sitten olleetkaan niin hyviä ja tuossa vaiheessa ei enää yhtään tehnyt mielikään syödä mitään. Sain 1.5 syötyä. Tällä toisella kävi oman tagliatelle-annoksen kanssa samoin, ja tarjoilija näytti vähän harmistuneelta, kun ei syöty mitään. Siks ne varmaan ne juomat sinne laskuunki laitto. En kyllä tipannu siitä hyvästä mitään. Mutta ihan hyvä paikka muuten, pitäisi vaan syöjän olla nälkäinen. Pitää käydä testaamassa toiste jotain muuta ruokaa.

Sitten lähdin käväsemään seminaarilaisten kanssa paikassa, jossa oli Rebetikaa. Ei ollut kyllä itselläni hajuakaan, mitä oli luvassa, mutta kun tuota eilen niin kehuivat, niin ajattelin, että jos sitä yhdellä jaksaisi kävästä - oli kyllä aika uupunut eilisillan jäljiltä jo tuossa vaiheessa. Se oli sitten semmoinen pieni, hienompi (lue: kalliimpi) pubi, jossa soitettiin perinteistä kreikkalaista musiikkia, eli rebetikaa. Yllättävänkin mukavan kuuloista oli, ja niinpä sieltäkin tuli lähdettyä pois vasta neljän aikoja. Ei siis tosiaan ollut mikään halpa paikka, viinipullo makso monta kymppiä eli muutamasta viinilasista tuli sitten aika kallis rapsu, mutta suosittelen kyllä käymään ja voisi käydä itsekin toistekin.

Eilen oltiin sitten menossa Kreikan kielikurssille, josta tämä toinen harjoittelija oli kuullut joltain baarissa tapaamaltaan kreikkalaiselta suomalaisfanilta. Se ei tosiaan ollut kaukanakaan. Bussissakin törmättiin ihmiseen, joka osasi Suomea. Oli kuulemma ollut kolme vuotta Suomessa, Senegalista itse kotoisin. Kaikkialla näitä siis on! Ei kannata ihan mitä tahansa puhella ihmisten kuullen.

Löydettiin oikea osoite, missä tää kurssi ois pitäny olla, mutta siellä ei sitten lopulta mitään kurssia ollut, vaan joku iso, homeinen halli, jossa alkoi joku dokumenttileffanäytös tai vastaava. Niinpä istahettiin sitten yhdelle, siellä olikin kyllä tosi paljon kahviloita ja herkullisia suklaaleivoksia ja -karkkeja myyvä kauppa, jonne arvaan viikon päästä joutuvani ostoksille. Ja vaatekauppoja siellä oli matkan varrella myös, joten siellä pitää käydä kattelemassa kevättakkia.

Tällä viikolla on jo ollut lämpimämpää, päivisin lähemmäs 20 astetta ja yölläkin yli kymmenen. Kyllä se vielä tästä kesä tulee.

Varasin tänään hotellihuoneen Spartasta, jonne ois aikomus ens viikon perjantaina mennä bussilla. Perjantai on Kreikan itsenäisyyspäivä eli pyhä, eli jälleen on pidennetty viikonloppu tiedossa.

Ja jotain huonoa taas siellä Suomen puolella: Kelalta oli tullut päätös, ettei voi myöntää yleistä asumistukea, koska olen opiskelija ja näin ollen kuulun opintotuen piiriin, vaikka minulta onkin asumislisä evätty ulkomaan harjoittelun vuoksi. Uskomattomia kiertelyitä kyllä on! Pitää nyt miettiä, mitä tekee kämpän kanssa - mutta ens kuussa vuokra siis menee ainakin omasta pussista.

Oon miettiny tuossa viime viikosta saakka yhtä toista opiskelupaikkaa, johon saisin ehkä kuitattua joitakin tämän hetkisiä opintojani. Lähetin sinne mailia että millä tavalla järjestely onnistuis, mutta sieltä ei oo vastattu. Tavoitteena nyt kuitenki ois vielä opiskella ja saada opintotukea siihen asti ku sitä enää myönnetään. Sillä mää näitä vaihtoehtoja nyt mietin :)

Kathari Defthera ja Siperian tuulet

Laskiaista siis vietetään täälläkin, tosin ei samalla tavalla kuin Suomessa. Eilen oli pyhäpäivä, Puhdas maanantai, jolloin perinteisesti valmistaudutaan paastoon. Jostakin syystä tuolloin myös lapset lennättää leijoja puistossa. Olin laiska enkä jaksanu lähtee kauemmas vaan kävin tuossa lähipuistossa katsomassa, kylläpä sielläki muutama lennätin oli. Tosin tuntui, että enemmän se oli niiden isien kuin lasten hommaa...

Tuosta muistuikin mieleen, miten penskana kävi omalle leijalleni. Kauankohan sekin siellä puussa roikkui..









Enpä olis kyllä uskonu, mutta kyllä vaan piti viime viikon sääennustukset paikkansa ja luntahan täällä satoi tänään. Tosin räntää ehkä enimmäkseen, mutta paikallisella mittapuulla kyllä se lunta oli. Yöksikin on luvattu -1 pakkasta.

Vaakatasossa tuli ja takkiin jäi muutama hitunen, mutta maahan se tietysti suli saman tien. Oli muuten aika hyytävä ilma..

Kissoja, seminaareja ja haamuja

Tämä viikko on ollut jokseenkin taantumuksellinen ja kuitenkin lähes joka päivä on ollut jotakin tekemistä. Keskiviikkona olin etsimässä äitille synttärilahjaa töiden jälkeen Plakan suunnassa. Päivä oli sateinen, mutta onneksi uudet kumisaappaat pelasti rapakoissa tallustelun. Harmittelin jälleen kerran, kun ei ollut kameraa mukana, nimittäin Plakalla jossain raunioiden kupeessa nukuskeli kolme upeaa kissaa. Kännykkäkameralla sain räpsäistyä muutaman kuvan, joita pienellä käsittelyllä sietää ehkä esitelläkin. Enkä ollut edes ainoa, joka niitä kävi kuvaamassa, vaan muutama muukin bongasi tämän hienon kuvauskohteen ohi kulkiessaan.

Mutta kun malttoi lähteä pois, niin löysin äitille lahjankin. Kuljin sellasen paitaputiikin ohi, jossa myyjä käski sisään kattelemaan. Yllätys oli suuri, kun mitään sanomattani myyjän ilmeisesti mies alkoi puhumaan suomea, sanoi varmaan kaikki osaamansa viis sanaa (kiitos, tervetuloa, ole hyvä jne). Että koitappa liikkua tunnistamattomasti sitten. Vaikka yleensä kyllä kaupungilla aletaan puhua kreikkaa ja kysymään suuntia, niin ku olisin paikallinen.

Paita siis löytyi, kun sain sopivaan hintaan ja jotain sen tyylistä etsiskelinkin. Kävelin Sintagmalle, että olisiko vielä löytynyt kirjekuoria, mutta en jaksanut enää lähteä niitä metsästämään, kun ei postissa näyttäny olevan. Ajattelin käydä katsomassa lähikaupasta, mutta en sitten enää illalla jaksanut, vaan syvennyin gradun kirjoittamiseen.

Torstaina kuitenkin kävin niitä etsiskelemässä kirjakaupoista. Kortin sentään löysin ja muutakin niissä näytti olevan, paitsi kirjekuoria. Mutta viimeinen oljenkorsi Hondos Center pelasti! Sain ostettua samalla itelleni alennuksessa olevan punaisen vyön ja kaulakorun :P Sekä lyijyjä lyijytäytekynään, kun en Suomessa muistanut lähtiessä täydentää varastojani.

Menin sitten Sintagman postia päin ja jäin laittamaan pakettia lähtökuosiin, kun ohi käveli joku kiinalainen tyttö ja poika. Ensin ajattelin niiden etsivän jotain kirkkoa, mutta sitten se tyttö kysyi, että olenko kuullut Äiti Jumalasta, joka ei ole Neitsyt Maria, ja haluaisinko kuulla lisää. No kun ei muutakaan kiirettä ollut, niin ajattelin että samahan se on kuunnella :D Ne näytti jonkun videopätkän ja sitten jotain esitteitä. Pointtina siis oli se, että kun Jumala loi miehen ja naisen, tämä loi molemmat omaksi kuvakseen, siispä Jumalia on kaksi, joista toinen on nainen, ja koska Jumala on Isä, niin tämä toinen on Äiti. No sinällään ihan järkeensä käyvää, jos uskoo siis koko juttuun. En halunnut lähteä mukaan julistamaan sanomaa kuitenkaan :D Onneksi pystyi vetoamaan posti- ja kirjastokiireisiin. Postitus olikin yllättävän kallis pienestä kirjekuoresta, vajaa vitosen maksoi, mutta sinneppä meni! Toivottavasti ehtii ajallaan tai ainakin että perille päätyisi, ei nuo postimerkit tunnu ikinä liimautuvan tarpeeksi hyvin paperiin kiinni.

Kirjastossa ehdin vaan kävästä nopsaa, sen jälkeen olikin Hollannin instituutin vuosiseminaari. Olin ensin menossa Hollannin instituuttiin, mutta sieltä sanottiinkin sen olevan Tanskan instituutissa. Onneksi sieltä lähti samalla muutama muukin sinne, niin löysin perille, siinä lähellähän se kuitenkin oli. Mielenkiintoinen jälleen kerran, johtaja oli nainen ja ei ehkä aivan tiennyt mistä kaikesta esitelmöikään :D Sen jälkeen eläkkeellä oleva mies kertoi projektistaan etsiä ja puhdistaa 1832 Kreikan ja Turkin välisellä rajalla olevat muinaisjäännökset, joista kreikkalaiset kysyttäessä eivät halunneet kertoa tälle tutkijalle mitään. Ymmärrettävistä syistä.

Vastaanotto oli sitten Hollannin instituutissa. Päästiin ensimmäisinä sisään, mutta ruoka meinas loppua nenän eestä jo ensi kättelyssä, kun nämä samat, tietyt miehet ryntäsi tarjoilupöydän ääreen ja jäivät siihen asumaan. Sitten tuli sitä onneksi toiselle pöydälle. Oli kyllä hyviä, sellasia täytettyjä kinkkurullia, pinaattileivonnaisia, fetapötköjä ja viiniä.

Perjantaina olikin sitten vuorostaan Itävallan instituutin vuosiseminaari, ja se oli tuossa melko lähellä Alexandrasilla. Johtaja kertoi tosi pitkään viime vuoden kaivauksista - saksaksi. Omalla yläastesaksallani ymmärsin sen verran, että pysyin kyllä kärryillä, etenkin kun tämä puhui tosi selkeästi ja näytti hyviä kuvia. Hienoja pylväshalleja olivat kaivaneet, oikein paloin halusta itse kaivaa joskus tuollaisia kohteita! Seuraavaksi joku tutkija kertoi jostain keramiikkalöydöksistä, jotka ei enää puolen tunnin jälkeen niinkään kiinnostaneet. Mutta sen jälkeen viini, Gin Tonic ja ruokatarjoilut oli hyviä. Jäin vielä ihmettelemään yhen GT:n verran, kun Saara lähti, mutta kun ympärillä puhuttiin vaan saksaa eikä ketään tuntenut, niin lähdin sitten pois kun näytti, että tarjoilijatkin alkaa pakkaan kamoja pois.

Illalla olis tehnyt mieli vielä käydä jossain lähettyvillä, mutta Virve sanoi alkavansa nukkuun eikä kämppis vastannut viestiin, kun kyselin oisivatko olleet jossakin lähellä, niin menin sitten alakertaan katsomaan telkkaria. Sieltä alkoikin just sopivasti joku kauhuleffa, joka kertoi merestä löytyneestä jostakin laivan hylyn esineestä, jonka jälkeen hylyn haamut alko tappaan ihmisiä sumun avulla. Kiva oli yksin kattoa, siinä se haamu kolkutti kävelykepillä aina oveen ja juuri samalla hetkellä takana oleva tuuletin alkoi naksumaan samaan tahtiin..

Maanantai on vapaapäivä, koska on Cleaning Day, pääsiäiseen paastoon laskeutumisen päivä. Silloin puistossa lapset kuulemma lennättävät leijojaan. Pitää mennä sitä sitten katselemaan. Tänään tuskin jaksaa mihinkään, huomennakin voisi ottaa rennosti, kun ens viikolla on taas iltaohjelmaa. Mm. jatkokurssilaiset tulee tänne ja tarkoitus olis tiistaina käydä viimein siellä dartsi-illassa Red Lionissa.

Karnevaalit

Viikon saldoa:

Tiistaina oli Ruotsin instituutin seminaari, joka oli Akropolis-museossa. Ruotsin instituutillahan on suomalainen, toki Ruotsissa arkeologiaa opiskellut, johtaja. Seminaarissa kerrottiin instituutin viime vuoden toiminnasta ja kaivauksista Labraundassa, Kariassa (Syyriassa tai jossain), siellä oli mm. semmonen iso pyöreä kivi, joka joskus oli mennyt keskeltä halki ja toimi Zeuksen palvontapaikkana. Paikka (vuori) vetää yllensä kovia myrskyjä, ja paikalliset olivat kertoneet, että aina salamoidessa kaikki salamat iskee tuohon kiveen, ja sinkoilevat siitä ympäriinsä. Kiven alla oli lisäksi lähde - eli vesi valui kiveltä lähteeseen. Melko mystinen paikka. Luennon jälkeen vastaanotto Ruotsin instituutilla, kyllä oli hienot tilat ja lisäksi tarjolla viiniä, drinkkejä ja varmaan viiden tarjoilijan kierrättämänä ainakin kymmeniä erilaisia coctailpaloja, mm. sabdwichejä, minisouvlakeja ja suklaa-pähkinä -kakkusia.

Eilen käytiin pianokonserissa kuuntelemassa jonkun kreikkalaisen pianistin soittamana norjalaisen Edvard Griegin sävellyksiä. 8 euron lippu tuli vieläkin halvemmaksi, kun ennen konserttia oli vastaanotto, jossa joku alkoholifirma maistatteli omia juomiaan, mm. espressolikööriä, vodkaa ja jotain ananasboolia. Vodkaan en koskenut, mutta espressolikööri oli sen verran hyvää, että pitää ostaa sitä, jos näkee jossakin myytävän.

Konsertin jälkeen mentiin karnevaaleihin. Jo muinaiset kreikkalaiset. Ilmeisesti perinne siis juontaa juurensa jo antiikin aikaan, silloin helmikuussa pidettiin karnevaaleja. Nyt tuo liittynee enemmänkin kristillisiin perinteisiin ja pääsiäistä edeltävään, nyt alkavaan paastoon.

Kattelin jo perjantaina jotain naamiaisvärkkejä, mutta kun sopivaa ei löytynyt, niin eilen kävin tuossa Alexandrasin varrella olevassa naamiaisliikkeessä. Siellä oli kaikenlaista, mutta ei oikein mitään teemaan sopivaa, niin ostin vaan semmosen venetsialaistyylisen naamarin.

Olipa muuten sattuman kauppa, kun palasin ostoksilta, unohdin että pitikin käydä kaupassa ja niinpä olin menossa vaan tuohon viereiseen kauppaan. Siinä kulmalla sitten ihmettelin, kun tuli sieltä kadulta hirveet savut ja ihmisiä oli kerääntynyt siihen töllistelemään. Näin sen savun jo kyllä Alexandrasilla, mutten sen enempää sitä huomioinu. Sitten kun kävelin kattoon, näin ensin, että roskiksen alla olis ollu joku pieni palonalku, ja joku mies heitti sinne ämpärillä vettä. Mut ei se tosiaan sen roskiksen alla ollutkaan, vaan sen edellä olevan pakettiauton, joka alkoki savuamaan koko ajan enemmän. Sitten tulikin jo poliisit ensin paikalle, yks rikko siitä autosta takaikkunan niin jovain savu sieltä pöllähti kunnolla ulos. Pari paloautoa kurvasi sitä kans kohta sammuttamaan. Näytti olevan konepellin alla sen verran hyörinää, että sieltä se palo varmaan lähtenyt. Ohjaamo oli aika musta, ei näyttänyt ihmisiä siellä onneksi olevan. Nappasin kännykällä muutaman kuvan todisteeksi - harmi kun en älynny reagoida aikasemmin.

Konsertin jälkeen siis oli ne karnevaalit British Schoolilla. Kuultiin niistä ensin vain meijän assistentilta, mutta oli kans asuntolan ilmotustaululle tuotu siitä mainos. Mentiin metrolla Evangelismokselle ja lähdettiin suunnistamaan kohti BS:lia. Ei kyllä meinattu löytää sitä millään, vaikka kartalla oltiin niin ei näkynyt missään mitään merkkejä niistä bileistä. Joku pappa ja mummukin pysähty että mitä etitään ja neuvo meijät juuri sinne, mistä oltiin jo tultu. Sitten American Schoolin kirjaston edessä seisahduttiin, ja tien toisella puolen joku vartija huhuili, että mitä etsitään. Ja sitten se ohjaskin meidät sisälle, ei tuota olis kyllä ikinä muuten löytänyt. Semmosen ison pihan perällä oli sitten ilmeisesti asuntola, jossa ne bileet oli. Puitteet veti jälleen kerran hieman hiljaiseksi, ihan ku niillä olis oma kiltatalo pystyssä, yhessä salissa oli disco ja ilmainen alkoholitarjoilu. Eipä tullut sitten ilta kalliiksi eikä omiin eväisiin tarvinnut koskeakaan. Eipä sieltä ketään tuntenut, muutaman tyypin tunnistin niistä seminaareista, joilla olen käynyt, mm. kiinalainen (tms) mummo siellä jammasi menemään. Viihdyttiin pari tuntia tuolla ja lähdettiin ajoissa pois.

On kyllä senkin edestä sitten tänään väsyttänyt ja tullut nukuttua. Viikonloppu piti käyttää ahkeraan opiskeluun, vaan kun ei netti toiminut, niin ei tuota italiankielistä tekstiäkään tankkaa ilman sanakirjaa.

Ens viikolla luvassa: Maanantaina 24h liikennevälinelakko, loppuviikosta parit vuosiseminaarit, joilla ajattelin taas käydä.

On muuten ollut kylmä viikko täällä, eilen ei varmasti ollu kymmentäkään astetta lämmintä. Vesisadetta luvattu ainakin loppuviikolle taas, mutta onneksi ostin perjantaina kumisaappaat (semmoset mustat violettikuviolliset 25 e - seuraavassa liikkessä ois ollu tyylikkäämmät samalla hintaa, nyt kävi taas näin) niin voi tallustella menemään pilaamatta kenkiään.