Poutaa ja myrskyä

Lukijatilastojen mukaan joku ainakin lukee tätä blogia! Tai sitte oon vaan ite napsutellut tätä sivua ja se tallentuu aina tuonne tilastoihin :)

Sähköt saatiin tosiaan torstai-iltapäivällä. Pahin tuska koitti aamulla, kun ei voinu keittää kahvia! Ensimmäinen asia olikin sähköt saatua kahvin keittäminen. Oon muuten tottunut ja oikeastaan tykkäänkin nykyään tuosta pikakahvista. NesCafe taitaa olla paras hinta-laatusuhteeltaan. Lidlistä ostin kans jotain sen omaa merkkiä kerran semmosen ison purnukan, ei sillä niin makueroa ollut, mutta jotenkin sen toisen kupin loppua kohti alkaa yleensä aina se tökkimään. Suodatinkahvia ei oikeastaan enää tee ees mieli. Kahvinkeittimen sais tietenki kympillä, mutta en itse asiassa ees halua enää ostaa. Jotenkin tuntuu tuo pikakahvi olevan vatsaystävällisempää, ja mulla kun sitä kahvia menee aamupalaksi kaks isoa mottia, niin sen jälkeen vatsakivut on kyllä ihan varma asia. Maku on miedompi, ei kitkerä niin ku monissa suodatinkahveissa on (tosin tumma Presidentti on parasta, eikä siinä tätä ongelmaa oo, jos sitä vaan raskii ostaa).

Gradurintamalta kuuluu vaihtelevaa säätä, odotettavissa sekä poutaa että pyörremyrskyjä. Sain opettajalta palautteen, ja ei niinkään mitään negatiivista koskien itse sitä sisältöä. Mutta ensimmäinen kommentti ohjaajaltani oli miettiä nyt, että missä aikataulussa haluan valmistua. Eli onko minulla tarve valmistua nyt - niin kuin olen tässä vuoden verran mielessäni työstänyt - vai tehdä lisätutkimuksia ja valmistua myöhemmin.

Kuulun tähän ensimmäiseen opiskeluvuoteen, joilla opintoaika on rajattu seitsemään vuoteen. Oma opintoaikani loppuu siis heinäkuun lopussa. Aluksi peloteltiin ties millä sitä, että jos ei valmistu tässä ajassa, niin se olisi hyvästi yliopistosta ja kaikki opinnot on ihan turhaa sen jälkeen. No eihän se nyt ihan näin mene. Jatkoaikaa saa, minun tämän hetkisten tietojen mukaan sillä, että on oppilaitoksen todistus osoittaa se, että opinnot ovat sujuneet ja opiskelijalla on aikomus valmistua. Joidenkin tietojen mukaan nyt pitäisi sitten maaliskuun loppuun mennessä - joidenkin tietojen mukaan taas toukokuussa - lähettää Kelalle tai mikäs virasto se tätä sitten kyttääkään, nämä kyseiset todistukset ja anoa opintojen jatkoaikaa.
Eli tämä ei sinällään ole mikään ongelma, kun gradu on jo viittä vaille valmis.

Ongelma on mikäs muu kuin raha. Opintotuet loppu tammikuussa, eli tällä hetkellä elän säästöillä. Eli aikomus mulla oli tosiaankin valmistua nyt ja mennä sitten töihin.

Alankin jo puhumaan menneessä aikamuodossa, että aikomus OLI. Kun tässä olisi yksi porkkana: Saattaisin, huom. SAATTAISIN, EHKÄ, saada stipendin, jonka turvin tehdä tämä tutkimus loppuun ja valmistua sitten vaikka ensi syksynä. Eli tutkimus, jota graduni tarvitsee, että saisin siitä hyvän arvosanan (puhutaan luultavasti eximiasta tai laudaturista), olisi sitten aikaa tehdä tän stipendin turvin kesällä/syksyllä Ateenassa. Siinä on vain se juttu, että hakemukset tähän pitää lähettää viimeistään kahden viikon päästä, jonka jälkeen tiedän, saanko stipendin vaiko en. Sitä samaa stipendiä hakee varmasti moni muukin opiskelija, joten se ei todellakaan ole taattu. Jos valmistun nyt, on tämä samalla se takaraja, jolloin tämä graduni pitäis olla jo valmiina.

Eli nyt on vähän tämmönen nuorallatanssijana olo. Toisaalta tekis mieli vaan kyhätä tuo gradu loppuun näillä aineksilla, mitä siinä nyt on, palauttaa se, valmistua ja miettiä muita asioita. Toisaalta, jos tuon stipendin saisi, niin mielelläni tekisin semmosen tutkimuksen, jota ei tarttis hävetä ja jota kehtais muillekki esitellä.

Joka tapauksessa laitan hakemuksen sinne, ja kirjottelen nyt tuon gradutekeleeni jonkinlaiseen pakettiin. Suomessa esitän sen seminaarissa vähintäänkin jonkinmoisessa muodossa. Siinä vaiheessa varmasti tiedän jo, jatkanko sen tekemistä vai korjaanko vain ehdotetut asiat, jätän gradun tarkistettavaksi ja tyydyn tyydyttävään arvosanaan. Mitä enemmän luulen, että tuo gradu on valmis, niin sitä enemmän huomaan siinä itekki tekemistä. No, tässä on siis vielä muutama viikko aikaa ahkeroida ja miettiä.

Kreikka liekeissä, minä pimeässä

Suomalaisia nettilehtiä seuranneena välillä tekis mieli tunkea kaikille uutisten kommentoijille vähän murikalla tietoa päähän. Ateenassa sunnuntaina tosiaan sattui tuon säästöpäätöksen jälkeen semmonen mellakka, että siinä paloi muutama kymmenen taloa samalla, mukaan lukien vanha elokuvateatteri ja kuulemma oli yliopistokin tulessa. Mitä Ateenassa asuvilta tutuilta olen asiasta kuullut, niin tämä porukka, joka näitä ilkitöitä tekee, on pienien anarkistien joukko, sama joka riehuu näissä aina kaikkialla (tosin olen kuullut myös epäilyjä siitä, että aina tämän turvallisuuskaartin saapuessa paikalle, tämä mellakka alkaa, eli että siinä olisi syy ja seuraus - mutta tästä en minä enempää tiedä) . Tosiaankaan ei kukaan tavallinen kreikkalainen ole näihin osallisena, ja normaalisti mellakat rajoittuu vaan siihen parlamenttitalon edustalle. Mutta ei täällä mitään suomalaisia vihata, korkeintaan politiikkoja jos niitäkään. Suurin osa ihmisistä kun tietää oman maansa tilanteen ja mitä se vaatii.

Ja mitä tulee siihen lainan antamiseen, niin paha ottaa itsellä kantaa. Tosiasia kuitenki on, että näiden säästöjen myötä tavallisen kreikkalaisen työntekijän palkka supistuu tai tämä joutuu työttömäksi, samalla menee monia firmoja konkkaan. Hinnat ja muut kustannukset nousee koko ajan, esim. bensan hinta on jo noin 1,83 litra ja nousee vaan. Ruuan hinta on samaa luokkaa ku Suomessa, ja moni asia (liha, kahvi yms) on kalliimpaakin. Kasvikset vielä jotenkuten halpoja, mutta tietenkään talviaikana saatavuus joissakin tuotteissa on huonoa, joka näkyy sitten hinnoissa myös.

Eli ei täällä mikään paratiisi ole. Toisaalta, suurimmat ongelmat on Ateenassa, ja jos en avais telkkaria ja lukis nettilehtiä, niin en tietäis näistä tapahtumista mitään. Täällä asiat näkyy lähinnä hintojen kasvuna, ja kesä kun tulee pian, niin turistisesonki alkaa ja kaikilla on täällä ainakin töitä.


Muuten en siis tosiaan tiedä tapahtumista mitään, ja oon kirjotellu gradua eteenpäin. Ei ole vieläkään opettajalta tullut kommenttia, toivottavasti ei tarvi enää kovin suuria muutoksia alkaa tekemään, että tuo valmistuiskin joskus. Se pitäis parin viikon päästä olla jo sen verran valmis, että pystyn sen palauttamaan esittelyn pitoa varten - sen jälkeen siihen pitää vielä tehdä muutoksia, joita tässä esittelytilanteessa suositellaan tehtäväksi.

No, nyt tuli vapaailta tästäkin, kun sähköihin tuli oikosulku, kun A liikutti lämpöpatteria, se meinas kaatua ja naps. Ollaan nyt pimeässä ilman sähköjä, se pääkeskus on jossakin tässä lähellä mutta eipä sitä tuolla pimeässä tiedä ettiä ja talon omistaja ei oo ollu täällä paikalla ainakaan kuukauteen. No, A käy aamulla kattomassa ja kyselemässä, että jostai saahaan ne kytkettyä päälle.

Säästä: Ei täällä sitten mitään jääkautta tullukaan, kaks päivää kesti se kylmyys ja seuraavana päivänä oliki taas parikymmentä astetta. Joka toinen päivä täällä sataa vettä, joka toinen päivä on taas lämmintä. Mutta kuukauden päästä täällä on jo kevät, vaan ittehän oon kohta talven vietossa.

Aaltoja.

Lämmin päivä kävelylle.

Tämä koira on meillä käyny välillä kylässä, kylmimpinä päivinä se nukku meillä ja välillä se tulee aina moikkaamaan. Joku sen varmaan jossaki omistaa. Meijän kissat ei oo moksiskaan siitä, eikä tämäkään niistä, vaikka nuita roskiskissoja se tykkää ajaa takaa.

Kotoisissa tunnelmissa

Tammikuu tuli ja meni. Nopeasti. En blogannu mitään, koska pääosin kulutin aikani gradua kirjottamalla. Eilen lähetin siitä ensimmäisen version opettajalle kommentoitavaksi. Vielä siinä on paljo hommaa, mutta toivottavasti saisin sen maaliskuussa esiteltyä ja paperit tämän jälkeen vetämään.

Varasin liput Suomeen tulolle, eli oon siellä sitten äitin synttäreitten aikoihin. Vielä en oo paluupäivää päättänyt, odotan ensin mitä tuosta gradusta kommentoidaan ja katson sitten, että mihin aikatauluun ehdin tehdä kaikki tarvittavat työt.

Ja mitäs muuta tänne kuuluu:

Kylmää. Pohjois-Kreikassa on uutisoitu pakkasasteita, lumisadetta ja kylmää tuulta. Tännekin tuo kylmä tuuli puhaltaa mereltä. Lunta oli kuulemma ollut vähän joku aamu maassa (tai kuuraa ainakin) mutta nukuin siihen aikaan (tein gradua yöllä kolmeen-neljään saakka) niin en saanut sitten tätä tapahtumaa todistaa. Tämä viikko kuulemma ainakin mennään näissä tunnelmissa. Tulee kyllä ihan Oulu mieleen, kun joka puolelta puskee kylmä tuuli, joka tunkee ikkunoiden ja oven raosta sisälle saakka. Mutta onneksi kohta on taas kesä.

Maanjäristyksiä. Viime viikolla oli maanjäristys lähes joka päivä, en kyllä itse tuntenut kuin yhden, kun useimmat on ollu yöaikaan. Normaalisti maanjäristyksiä täällä on ehkä kahden kuukauden välein. Uutisista sen verran luin, että järistysalue sijaitsee täältä noin 50 km lounaaseen. Siellä meren pohjassa on joku tulivuori, tai sitten mannerlaatat hakkaa toisiaan vasten. Tutkijatkin on sitä mieltä, että tämä on epänormaalia, ja nyt siellä mietitään, mitä tulee tapahtuvaksi. Kuulemma seuraavien kuukausien ja vuosien aikana tiedetään, mitä tapahtuu. On kuulemma ennustettu, että seuraava tulivuorenpurkaus olisi vuonna 2015. Viimeksi sellainen sattui vuonna 1959, ja silloinhan osa saaren taloista sortui, mutta kuulemma yksi ainoa kuoli tässä onnettomuudessa.

Kissoja. En oo raportoinutkaan vielä, että meillä majailee nyt kaksi kissaa. A oli nähnyt yhen kissanpennun itkevän kadulla, ja toi meille. Semmonen öljyssä kieriskellyt alipainonen rääpäle se oli silloin, mutta pesujen ja ruuan jälkeen siitä on tullu reipas kissa, joka painii ja nukkuu Lucyn kanssa. Niin ja Lucykin paljastui pojaksi. Lisäksi yks ilta oli kissanpentu tuolla oven takana, ensin äitinsä kanssa, mutta sitten se äiti lähti omille teilleen. Yritin sitä kissaa houkutella syömään, mutta se piiloutu jonnekki seinän koloon. Ja vaikka kuinka haluaisin, niin ei niitä kaikkia voi pelastaa. Suurin murhehan tässä on, että niille ei oo talvella täällä ruokaa, jos ne ei roskiksesta jotain löydä, ja tuommoset pikkurääpäleet jos eksyy jonkun toisen reviirille, niin äkkiä ne muut sen tappaa. Yhden tapauksen jo näinkin. Selvisi se mysteeri, että miksei tällä saarella ole enemmän kissoja, kun ne kuitenkin lisääntyy aika nopeasti. Lisäksi nyt talvella en tosiaan oo nähnyt äitikissojen kanssa kuin yhden pennun, eli sekin kertoo jo jotain.

Historiallisia löytöjä. Täällä on koko talven tehty tieremppaa, jossa jotain viemäri-, vesi- tai jotain putkia uusitaan. Sen näkösiä on nyt tietkin, kun asfaltti revitään eikä niitä oo nyt päällystetty. Marraskuussa kun se oli tässä kohdalla, niin ehdin sen verran näkemään, että siellä tien alla oli joku antiikin tai ehkä roomalaisaikainen pylväs. Aika äkkiä se sitten myös peitettiin, ennen kuin ryöväät tulevat paikalle. No, eilen kun katsoin, että onko täältä mitään uutisia, niin oli tuosta vähän matkan päästä sitten löydetty hieno roomalaisaikanen reliefi. Tässä on jonkun ottamaa videokuvaa siitä. Harmi, etten ollu ite näkemässä. Mutta tämmösten aarteiden päällä täällä istutaan.

Tällaista lyhyesti tällä kertaa.

Kierros 2

Täällä ollaan vaihtelevassa säässä. Huomenna jatketaan matkaa Azizksen kanssa. Ollaan sitten jonkun aikaa nettipimennossa, kun siellä ei vielä ole nettiä. Pitää sitten laittaa tarkemmin kuulumisia tulemaan.

Kävin kans teatterilla tekemässä mittauksia, ja vähän aikaa saikin tehdä rauhassa ja sainkin oikeastaan sitten sen, mitä tarvitsinkin, ennen kuin valvoja tuli kyselemään, että mitäs täällä touhuatte. Selitin sitten olevani vaan kiinnostunut niistä kivistä, eikä siinä sitten sen kummempia kyselyjä tullut, mutta en kokeile onneani (ainakaan vähän aikaa) toistamiseen, ettei ala vaatimaan lupia tai muuta, johon paperisotaan meniskin sitten varmasti taas tovi. Olis ne nytkin voineet ottaa nuo paperit ja valokuvat ittelleen, jos ois olleet oikein veemäisiä. Mutta nyt voin jatkaa tutkimuksiani taas eteenpäin.

Sain näköjään jo tähän graduun liittyvät esseetkin opintosuoritusrekisteriin, ja yhteensä kaikista sain nelosen (arvoasteikko 1-5). Eli jos siis jaksan puristaa samalla mallilla gradunkin, niin hyvä siitäkin tulee, enkä mitään laudaturia lähdekään tavoittelemaan.

Eli jassas taas toistamiseen.

Syntagmalla.

Yöllä oli KYLMÄ.

Työn teossa. Päivällä olikin sitten parissa kympissä lämpö.

Kissaemoilua

Näinhän siinä kävi, että sinnikkään kiss-kiss-kissittelyn ja iltaruokinnan päätteeksi sain puoliadoptoitua nuo edellisessäkin kirjoituksessa mainitsemani kissanpennut. Joka ilta suunnilleen samoihin aikoihin ne oottaa mua jo ruokkimaan niitä ja tämä innokkain oranssi penikka juoksee monesti jo eeltä käsin oottaan, että millon sitä ruokaa saa. Sitten juuri tämä sama oranssi poika yllätti eräs kerta, kun kävin huoneessa ja tämä sitten tuli unenpöpperöissään tervehtimään ja itkemään yksin, kellahti sitten maahan ja tuli sitten pukkimaan rapsutuksia ja silityksiä. Muut ei vielä oo näin lähelle tulleet, mutta alkaa nekin jo vähän rohkeampia olemaan. Yks ilta istuttiin huoneessa ovi auki syömässä, ja se ulko-ovi on semmonen kaksoisovi, jossa toisessa on sellaset ritilät. Yhtäkkiä katoin, että mitä ihmettä, miten tuo yks pentu on täällä sisällä. Siitä ne sitte alko hyppimään sen ritilän lävitte kerjäämään ruokaa. No, vähän aikaa ne hyppeli mutta sitte lopetin sen leikin, kun se yks säikähti jotain ja säntäs siitä ovesta ulos ja sen jalka vissiin jotenki jäi johonkin väliin, se parkas ja linkkas vähän aikaa sitä takatassua. Ihan ok se nyt on, mutta säikähin itekki sen verran, etten anna enää niiden hyppiä siitä.

Etsi kuvasta kolme kissaa.

Kissanpentujen hoidon lisäksi oon mää muutakin tehnyt. Nyt pari viikkoa ollaan oltu yhessä hotskun baarissa, kun sen työntekijän vaimon piti lähtee synnyttään Ateenaan ja tämä varsinainen baarimikko lähti sinne perässä. Täällä tälle vaimolle oli sanottu, että synnytys alkaa ihan just, mutta kun pääsi Ateenaan, niin siellä sitten sanottiin, että kolme viikkoa saa vielä rauhassa ootella.. että semmonen taso täällä. A on sitten nyt täällä töissä vielä ens viikon puolelle. Mikä on mullekin ollut miljoona kertaa parempi, tässä on uima-alla jossa polskia (kylmää vettä tosin), netti elikkä oon sitten koittanu väsätä gradua etiä päin (tosin pari viimestä päivää oon laiskotellu, toissapäivänäki nukuin vaan pienet 16 tunnin unet :D ) ja muutenki nähdään nyt tässä ja voijaan olla enemmän kahdestaanki. Ei tässä yleensä kiirettä oo, kun tässä käy vaan hotellin asukkaat, ilta-aikaan sitten hieman enemmän vilskettä. Viime viikolla tutustuin semmoseen englantilaiseen vanhempaan eläkeläispariskuntaan, jotka oli kans kissarakkaita ihmisiä. Se mies sano mm. tukevansa Englannissa olevaa eläinpoliisia (siellä kun tämä eläinten suojelu on hieman paremmalla tolalla ku missään muualla) eli antaa hyväntekeväisyyteen rahaa (eläinpoliisi siellä toimii hyväntekeväisyysrahoilla siis). Ja oli näillä itelläki kissa ja useampia olivat pelastaneet eläinkodista. Mutta niiden puheesta ei vaan saanut mitään tolkkua, olivat jostain Birginhamin läheltä eli semmonen aksentti, että huh huh.. naisen puheesta en saanut mitään selvää, kun muutenkin puhu mumisen, miehen puheesta ymmärsin ehkä joka viidennen sanan. Ei se vissiin näille muillekaan englantilaisille niin helppoa ollu. Varmaan vähä sama ku joku oululainen tai muu suomalainen kuulis savvoo. Tai Rauman murretta.

Niin ja äitillekki sanoin, että oon mää vähäsen tässä auttanut, en mää missään töissä oo mutta kuhan aikani kuluksi tiskailen astioita, onpahan jottai vaihtelua.

Ja niistä kissoista puheen ollen, kyllä tässäkin hotellissa kissa löytyy. On siis joku kulkukissa, joka asustelee tässä pihapiirissä. No tietysti minä oon sitäkin ruokkinut, mitä nyt ruuan tähteitä jää. Sai mm. monen päivän herkkuaterian kaloista, joita jäi yli yheltä aterialta. On ollu oikein tyytyväinen kissa sen jälkeen.

A ja kisu. Tässä hotskun ulkona olevalla sängyllä saa muuten otettua ihan hyvät päikkärit.

Suomeen lähtö lähestyy taas. Toisaalta on hirvee koti-ikävä, mutta niin, missä se koti sitten on.. Ehkä se on siellä tosiaan, missä sydän on, eli ikävähän tänne tulee. Ja sen verran voinee ehkä jo melko varmasti sanoa, että sen jälkeen en ehkä tänne samaan paikkaan tule vähään aikaan takasin. Edelleen on suunnitelmat jonkin verran auki, paljon mietittävää mm. ensi kevättäkin ajatellen, mutta hiljalleen niillä asioilla on tapana aina järjestyä, tavalla tai toisella ja yleensä aina kaikki parhain päin. Elämässä tulee yllätyksiä, toiset on kivoja, toiset ei aina niinkään, mutta kun tietää, mitä tahtoo ja tekee töitä sen eteen, niin kyllä se siitä etenee. Kukaan ei kuitenkaan tiiä varmasti, mitä siellä tulevaisuudessa on, eikä kaikkea voikaan suunnitella tip top, joten niille odottamattomille ja hieman odotetuimmillekin yllätyksille pitää vaan antaa tilaa tulla.