Καλό μήνα!

Hyvää alkanutta kuukautta siis kaikille!

Lueskelin toissa iltana (okei, eilen myös) uusia blogeja ja törmäsin sitten juttuun siitä, että kannattaako ennen aamutreeniä syödä (http://kermanvalkoista.blogspot.com/2012/04/tulisiko-ennen-aamutreeneja-syoda.html). Yleensä oma aamupalani koostuu kahdesta (isosta) mukista kahvia maidolla. No, ajattelin sitten kokeilla, että miten tuo syöminen toimisi, jos lähtisi sen jälkeen lenkille. Etenkin, kun teki mieli testata (ja koska oli nälkä - sunnuntaina kun ei hirveästi saanu ruokaa alas), saako nuista myslihiutaleista keitettyä mitään puuron tapasta. Lopputulos oli ihan ok, ei ollut tosin sellaista klimppipuuromaista mutta puuron korvikkeeksi oikein hyvää.

Kuva meni väärin päin.

Ja vaikka ootin syönnin jälkeen tunnin, ennen ku lähin liikkeelle, niin ei hyvä heilunu. Pari kertaa meinas tulla puurot ylös. Ens kerralla jos jotain täytyy nälkäänsä syödä, niin otan tyyliin pari pähkinää nassuun ja that's it.

No, paljon en ehtiny lenkkeillä tällä pätkällä, koska oli tämän yhden raflan omistaja paikalla - siis se, johon käänsin suomeksi tän menun, ja alettiin sitte kattoon sitä läpi. Hyvältähän se näytti suomeksi ;) Käänsin myös juomat sinne, kuten pyydettiin, jostain syystä se painattaja ei kuitenkaan ollut laittanu tätä suomenkielistä versiota menuun ja tietenki heti tää omistaja sano, että kyllä se ois ne laittanu, jos mää olisin ne kääntäny. No, kun sitten tarkistettiin siitä mun alkuperäsestä tiedostosta, niin kappas vaan kun siellä olikin mun suomeksi käännetyt tekstit, eli moka oli tällä kertaa sen painattajan. Vois tutkia ennen kuin hutkii.

Palkkioksi sain sitten syödä tuolla. Rahakin olis ollut ihan kiva, mutta sen kanasouvlakiannoksen jälkeen ei paljon tehnyt mieli valittaa :) Kamera jäi kotiin, mutta ehkä nuista kuvaa vielä saa. Siinä muistelin, kun Suomessa käytiin silloin syömässä Olympoksessa, ja vaikka siellä se ruoka on ok, niin ei se vaan vedä vertoja aidolle kreikkalaiselle, ei niin mitenkään.

Nyt katotaan sitten, oisko mulle mitään töitä tarjolla. Vähän jänskättää, jo senkin puolesta etten hirveesti oo mitään ravintola-alan juttuja tehnyt (pari kertaa humanistikahvilaa lukuun ottamatta), plus että miten saan mun ruostuneet kielitaidot (eli saksa, ranska, italia, ruotsi....) taas pelaamaan. No, toistaiseksi englannilla täällä kyllä pärjää, tiiän mm. monta työntekijää, jotka ei oman kielensä (esim. bulgaria) lisäksi osaa ees sitä englantia kovin hyvin.

Toinen on sitten tää työkulttuuri. Pitkien työvuorojen (siis kellon ympäri) lisäksi siitä työnteosta saatu palaute on mun näkemän mukaan melko välitöntä. Ei niin, että pomo kutsuisi työhuoneeseensa (ensinnäkään semmosta ei ole) kahden kesken, juttelemaan, vaan jos teet jonkun virheen, niin pomo ilmaisee sen melkoisella äänenvoluumilla sitten, ei pelkästään muiden työntekijöiden vaan myös kaikkien asiakkaiden edessä. Eli on vähän erilainen tämä työkulttuuri täällä kuin Suomessa. Niinhän se menee, että maassa maan tavalla, kuten Suomessa aina muistetaan sanoa.

Tästä tulikin mieleen, että olipa hyvä silloin toissailtana, että poistuttiin tuolta synttärikemuista ihan ajoissa. Nimittäin sen jälkeen oli kuulemma nyrkit heilunu siellä vähän useammallakin taholla, ja ilta oli päättynyt sitten siihen, että joku oli suutuspäissään ajanut autolla siitä ravintolan seinästä läpi (siis avoinhan se seinä on, mutta ilmeisesti johonkin siihen baaripöydän kulmaan). Oli sitten aamulla joutuneet poliisiasemalla käymään ja muuta rattoisaa. Semmosta, että osaa ne näköjään muutkin kuin vain suomalaiset päissään riehua (tuossa episodissa ei tainnut edes olla kreikkalaisia mukana).