Tälle päivää meni eilisen suunnitelmat ihan uusiksi, kun aamulla heräilin vesisateen ropinaan. Nukuin pari tuntia pitempään ihan jo senkin takia, että jos se sade loppuisi siihen mennessä, mutta sitä tuli sitten iltapäivään saakka. En sitten viitsinyt lähteä litsis lätsis ulos palelluttamaan itteäni, vaan sen sijaan pidinkin sitten kirjoituspäivän sisätiloissa.
Sateen vuoksi on sitten tietenkin semmonen tuuli merelläkin, että aaltojen vuoksi ei pääse lautat liikkeelle. Eli pitää sitten venailla huomiseen saakka niitäkin, tosin sääennusteet näyttää ihan samanlaista ellei jopa kovempaakin tuulta huomiseksi. :(
Joka tapauksessa sain nyt varmistettua että oon täällä asuntolassa lauantaille saakka.
Sen verran piti päivällä jalkautua ulos, että kävin kattoon torin tarjontaa.
Houkutus oli aivan liian suuri kun näin MANSIKOITA eurolla puoli kiloa. Tarkotus oli ostaa tosiaan vaan tuo puoli kiloa, mutta valkkasin parhaimman näkösen rasian ja siinähän oli sitten tietenkin kilon eestä mansikoita. Vedin kyllä heti kulhollisen niitä, ja vaikkei ne ihan suomalaisille mansikoille vertoja vedäkkään, niin kesän ensimmäiset tuoreet mansikat on kyllä aina ihania.
Illaksi sää sentään vähän parani, että oli pakko vähän päästä jalkautumaan sisälle nyhjäämisen sisään. Kävin sitten katteleen, mitä tuossa viereisessä puistossa näky. Enemmänkin sinne kuului, nimittäin oli pakko sitten lähtee katsomaan että mikä ihmeen sireenien ulvonta siellä kadulla on, ja jonkun talon ylähuoneiston varashälytin siellä huusi, ja kun se loppui, niin viereisestä talosta alko sitten kuulumaan uudestaan. Ei ainakaan kukaan reagoinu niihin millään tavalla, eli kait tuo sit on ihan normaalia täällä päin.. (?)
Kauas pilvet karkaavat..
Huomenna ei pitäisi ainakaan sataa, eli jos heräilis kerrankin ajoissa (eli herätyskello soimaan) ja hipsisi sitten kirjastoon päin. Riippuen sitten vähän tuosta lauttahommasta suunnittelen sitten, että meenkö illalla instituutin pitämään seminaariin, jossa aiheena on syyrialaiset vaikutteet varhaiseen kreikkalaiseen kuvataiteeseen ja piirtokirjoituksiin. Ei ole niinkään omaa alaani tuo, mutta nuo kestää yleensä sen vajaan tunnin ja sen jälkeen on vastaanotto, eli pääsisi moikkaamaan tuttujakin. No, joka tapauksessa pitää päivällä käydä instituutilla kysymässä tuosta tutkimuslupajutusta, että onko sitä edes kyselty ja pitääkö mun jotain tehdä sen eteen.
PS. Montako sitten -sanaa sekä ajatuspierutypoja löydät tekstistä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti