sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Sookie-look

Viikonloppu töissä, ihanata (vapaa, mitä se on?).

No, tähän työrytmiin alkaa jo pikku hiljaa tottumaan, jalatkaan ei tuu enää kipeeksi vasta ku kahdeksan aikaan :D

Eilen oli taas venäläisryhmä ravintolassa, ja selvisin jo paremmin, kun tiesi, mitä tekee ja miten kannattaa tilaukset hoitaa. Tyytymättömiä asiakkaita nuilla silti saa aina - asiakkaat kun olettaa saavansa sen sapuskansa heti, eivätkä ymmärrä, että sen kuudenkymmenen annoksen tekemisessä saattaa keittiössä hieman kestää. Taas, nämä ei ole minun ongelmia, eli minun ei niitä tarvitse murehtia. Ainoita kämmejä mitä eilen tein, oli että unohdin lusikan kahvista - pientä siis ja pahoitellen toki vein sen sitten pyydettäessä.

 Frappe eli jääkahvi.

Oon kans miettiny tuota palkka-asiaa, kun työpaikalla kuitenkin saa ruuat ja kun sitä vapaa-aikaa ei ole, niin eihän tuota rahaa sitten oikein mihinkään kulukaan. Eli joka tapauksessa pienestäkin palkasta jää kyllä rahaa säästöön. Ja oon minä ennenki tuommosella palkalla työskennelly, ei siinä mitään, mutta en tosiaan kellon ympäri. Toisaalta, hieman tuota suurempi palkka mutta paljon suurempi työn fyysinen kuormittavuus on myös vähän kuin plus miinus nolla. Ja positiivista on myös kivat työkaverit, maisemat, aurinko jne.


Suunnilleen tämän näkösenä oon sitten päivystänyt tuossa menuilla tämän viikon. Mutta ehkä noin viisi minuuttia tämän kuvan ottamisen jälkeen sain itselleni työunivormun... Kuvia saatte jossain välissä, mutta itselleni tuli ihan Sookie-fiilis tästä :D

Kuva täältä.

Illallahan oli vielä täysikuu ja "superkuu" eli kuu lähimpänä maapalloa, jolloin se näyttää isommalta. Parhaiten se ois näkynyt kuun noustessa, mutta melko himmeänä se täällä näkyi vielä siinä vaiheessa. Ei se sitten niin isolta myöhemmin näyttänyt, mutta komeahan se oli!





Ei muuten käy kateeksi Oulun räntäsadetta, vaikka eilen yöllä pikkuisen vilpoinen olikin. Oli sen verran kosteaa, että sen tiivistyessä vettä tippu puusta niskaan.

tiistai 1. toukokuuta 2012

Καλό μήνα!

Hyvää alkanutta kuukautta siis kaikille!

Lueskelin toissa iltana (okei, eilen myös) uusia blogeja ja törmäsin sitten juttuun siitä, että kannattaako ennen aamutreeniä syödä (http://kermanvalkoista.blogspot.com/2012/04/tulisiko-ennen-aamutreeneja-syoda.html). Yleensä oma aamupalani koostuu kahdesta (isosta) mukista kahvia maidolla. No, ajattelin sitten kokeilla, että miten tuo syöminen toimisi, jos lähtisi sen jälkeen lenkille. Etenkin, kun teki mieli testata (ja koska oli nälkä - sunnuntaina kun ei hirveästi saanu ruokaa alas), saako nuista myslihiutaleista keitettyä mitään puuron tapasta. Lopputulos oli ihan ok, ei ollut tosin sellaista klimppipuuromaista mutta puuron korvikkeeksi oikein hyvää.

Kuva meni väärin päin.

Ja vaikka ootin syönnin jälkeen tunnin, ennen ku lähin liikkeelle, niin ei hyvä heilunu. Pari kertaa meinas tulla puurot ylös. Ens kerralla jos jotain täytyy nälkäänsä syödä, niin otan tyyliin pari pähkinää nassuun ja that's it.

No, paljon en ehtiny lenkkeillä tällä pätkällä, koska oli tämän yhden raflan omistaja paikalla - siis se, johon käänsin suomeksi tän menun, ja alettiin sitte kattoon sitä läpi. Hyvältähän se näytti suomeksi ;) Käänsin myös juomat sinne, kuten pyydettiin, jostain syystä se painattaja ei kuitenkaan ollut laittanu tätä suomenkielistä versiota menuun ja tietenki heti tää omistaja sano, että kyllä se ois ne laittanu, jos mää olisin ne kääntäny. No, kun sitten tarkistettiin siitä mun alkuperäsestä tiedostosta, niin kappas vaan kun siellä olikin mun suomeksi käännetyt tekstit, eli moka oli tällä kertaa sen painattajan. Vois tutkia ennen kuin hutkii.

Palkkioksi sain sitten syödä tuolla. Rahakin olis ollut ihan kiva, mutta sen kanasouvlakiannoksen jälkeen ei paljon tehnyt mieli valittaa :) Kamera jäi kotiin, mutta ehkä nuista kuvaa vielä saa. Siinä muistelin, kun Suomessa käytiin silloin syömässä Olympoksessa, ja vaikka siellä se ruoka on ok, niin ei se vaan vedä vertoja aidolle kreikkalaiselle, ei niin mitenkään.

Nyt katotaan sitten, oisko mulle mitään töitä tarjolla. Vähän jänskättää, jo senkin puolesta etten hirveesti oo mitään ravintola-alan juttuja tehnyt (pari kertaa humanistikahvilaa lukuun ottamatta), plus että miten saan mun ruostuneet kielitaidot (eli saksa, ranska, italia, ruotsi....) taas pelaamaan. No, toistaiseksi englannilla täällä kyllä pärjää, tiiän mm. monta työntekijää, jotka ei oman kielensä (esim. bulgaria) lisäksi osaa ees sitä englantia kovin hyvin.

Toinen on sitten tää työkulttuuri. Pitkien työvuorojen (siis kellon ympäri) lisäksi siitä työnteosta saatu palaute on mun näkemän mukaan melko välitöntä. Ei niin, että pomo kutsuisi työhuoneeseensa (ensinnäkään semmosta ei ole) kahden kesken, juttelemaan, vaan jos teet jonkun virheen, niin pomo ilmaisee sen melkoisella äänenvoluumilla sitten, ei pelkästään muiden työntekijöiden vaan myös kaikkien asiakkaiden edessä. Eli on vähän erilainen tämä työkulttuuri täällä kuin Suomessa. Niinhän se menee, että maassa maan tavalla, kuten Suomessa aina muistetaan sanoa.

Tästä tulikin mieleen, että olipa hyvä silloin toissailtana, että poistuttiin tuolta synttärikemuista ihan ajoissa. Nimittäin sen jälkeen oli kuulemma nyrkit heilunu siellä vähän useammallakin taholla, ja ilta oli päättynyt sitten siihen, että joku oli suutuspäissään ajanut autolla siitä ravintolan seinästä läpi (siis avoinhan se seinä on, mutta ilmeisesti johonkin siihen baaripöydän kulmaan). Oli sitten aamulla joutuneet poliisiasemalla käymään ja muuta rattoisaa. Semmosta, että osaa ne näköjään muutkin kuin vain suomalaiset päissään riehua (tuossa episodissa ei tainnut edes olla kreikkalaisia mukana).

keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Sadetta ja mansikoita

Tälle päivää meni eilisen suunnitelmat ihan uusiksi, kun aamulla heräilin vesisateen ropinaan. Nukuin pari tuntia pitempään ihan jo senkin takia, että jos se sade loppuisi siihen mennessä, mutta sitä tuli sitten iltapäivään saakka. En sitten viitsinyt lähteä litsis lätsis ulos palelluttamaan itteäni, vaan sen sijaan pidinkin sitten kirjoituspäivän sisätiloissa.

Sateen vuoksi on sitten tietenkin semmonen tuuli merelläkin, että aaltojen vuoksi ei pääse lautat liikkeelle. Eli pitää sitten venailla huomiseen saakka niitäkin, tosin sääennusteet näyttää ihan samanlaista ellei jopa kovempaakin tuulta huomiseksi. :(

Joka tapauksessa sain nyt varmistettua että oon täällä asuntolassa lauantaille saakka.

Sen verran piti päivällä jalkautua ulos, että kävin kattoon torin tarjontaa.





Houkutus oli aivan liian suuri kun näin MANSIKOITA eurolla puoli kiloa. Tarkotus oli ostaa tosiaan vaan tuo puoli kiloa, mutta valkkasin parhaimman näkösen rasian ja siinähän oli sitten tietenkin kilon eestä mansikoita. Vedin kyllä heti kulhollisen niitä, ja vaikkei ne ihan suomalaisille mansikoille vertoja vedäkkään, niin kesän ensimmäiset tuoreet mansikat on kyllä aina ihania.



Illaksi sää sentään vähän parani, että oli pakko vähän päästä jalkautumaan sisälle nyhjäämisen sisään. Kävin sitten katteleen, mitä tuossa viereisessä puistossa näky. Enemmänkin sinne kuului, nimittäin oli pakko sitten lähtee katsomaan että mikä ihmeen sireenien ulvonta siellä kadulla on, ja jonkun talon ylähuoneiston varashälytin siellä huusi, ja kun se loppui, niin viereisestä talosta alko sitten kuulumaan uudestaan. Ei ainakaan kukaan reagoinu niihin millään tavalla, eli kait tuo sit on ihan normaalia täällä päin.. (?)


 Kauas pilvet karkaavat..




Huomenna ei pitäisi ainakaan sataa, eli jos heräilis kerrankin ajoissa (eli herätyskello soimaan) ja hipsisi sitten kirjastoon päin. Riippuen sitten vähän tuosta lauttahommasta suunnittelen sitten, että meenkö illalla instituutin pitämään seminaariin, jossa aiheena on syyrialaiset vaikutteet varhaiseen kreikkalaiseen kuvataiteeseen ja piirtokirjoituksiin. Ei ole niinkään omaa alaani tuo, mutta nuo kestää yleensä sen vajaan tunnin ja sen jälkeen on vastaanotto, eli pääsisi moikkaamaan tuttujakin. No, joka tapauksessa pitää päivällä käydä instituutilla kysymässä tuosta tutkimuslupajutusta, että onko sitä edes kyselty ja pitääkö mun jotain tehdä sen eteen.




PS. Montako sitten -sanaa sekä ajatuspierutypoja löydät tekstistä?

tiistai 17. huhtikuuta 2012

Kirjastopäivä

Kuten eilen uhkailin itseäni niin tänään vietin tehopäivän.

Aamulla pääsin tosin lähtemään vasta kymmenen jäljestä, kun tarkoitus olis ollut jutella asuntolan emännän kanssa myös siitä, että jos täällä voisi majailla pari päivää pitempään. Toimiston ovi oli kuitenkin visusti kiinni eikä kenenkään ääniäkään kuulunut talosta, eli päättelin pääsiäisloman vielä jatkuvan.

Olin ensin ajatellut kävellä metrolle ja siitä mennä kirjastolle, mutta matkalla muutinkin mieltäni ja päätin sitten kävellä koko matkan. Ilma oli kuitenki hyvä kävelylle, parikymmentä astetta ja pilvistä - varmaan tavalliselle suomalaiselle tallaajalle oikein ihanteellinen "kesä". Tunteroinen kului matkaan, mutta ei se mitään, kun ei ollut kiire mihinkään. Ja kirjasto ainakin oli jo avannut ovensa.


 Tyyppejä.

 
 Puodin pitäjä.

 Yliopiston seinät on saaneet osansa mielipiteistä.



Löysinkin sitten aika lailla kaiken lähdeaineiston, mitä lähdin etsimäänkin. Skannauksen kanssa mulla oli _edelleen_ ongelmia, kun se jumiutui aina skannausvaiheessa. Vartin taistelin kunnes päätin siirtyä vanhan ajan menetelmään ja otin sitten valokuvilla kirjojen sivut talteen. Kamerasta loppu tietenkin kesken kaiken akku, mutta sen jälkeen koitin vielä kerran sitä skanneria - ja se toimi! Niinpä uuden kirjapinkan kanssa yrittämään. Vähän aikaa tosin sai taas jonottaa sille skannerille, kun sillä näytti olevan muillakin tarvetta. Sillä aikaa kyllä löysin sitten kirjaston nettisivujen kautta kyseiset artikkelit sähköisessä muodossa, eli säästyin monelta skannaamiselta jo siinä. (Osa nuista kirjoista on siis netissä, mutta sinne on pääsy vain, jos sinne on ostanut ja maksanut oikeudet, ja tällä kyseisellä kirjastolla näytti olevan oikeudet suurimpaan osaan alan teoksista).

 Teatterikirjallisuutta.


Ja ihan hyvä, että löytyi nuo sähköiset versiot, nimittäin vihaan tuota skanneria jo senkin vuoksi, että se on niin H I D A S. Kolmenkymmenen sivun skannaamiseen meni yli puoli tuntia - ja siinä oli siis vasta yksi artikkeli. Päätin, että huomiseksi otan kameran mukaan ja kuvaan loputkin mitä tarvitsen, ettei tarvi hermojaan tuohon menettää.

Pois mennessäkin olin ajatellut ottaa metron, mutta päätin sitte kävellä myös takasin päin. Yleensä mulla olis tuommosen kävelyn jälkeen alaselkä p**kana ja jalat rakoilla, mutta fiksuna laitoin aamulla nuo uudet lenkkarit jalkaan ja ne on kyllä kuin tehty pitempiin kävelyihin!

Matkalla en voinu vastustaa kiusausta, ja kuvata - kissoja <3 - sen verran oli vielä akussa jäänyt virtaa, että sain pari nopsaa kuvaa napsaistua. :)




Paluumatkalla kävin kaupassa, oli nimittäin tuon kahden päivän makaroonidieetin jälkeen pakko saada jotain vihanneksia ja proteiinia nassuun.


Huomenna on kansainvälinen monumenttipäivä, eli kaikkiin paikkoihin pääsee ilmaseksi, eli sen kunniaksi ajattelin kiivetä Akropoliille. Onhan mulla vielä olemassa tuo museokortti, jolla siis pääsen muutenkin ilmaiseksi joka paikkaan, mutta kun tapahtuman tarkoitushan on nimenomaan kannustaa ihmisiä vierailemaan historiallisilla kohteilla ja museoissa, niin tokkohan siihen pitää osallistua.

Ja sitten siirrynkin odottamaan ja jännittämään, että kulkeeko lautat huomenna - osa nimittäin voidaan perua kovien tuulten vuoksi. Ja jos ne kulkee, niin sitten näen kultsini pitkästä aikaa! <3

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Χρόνια Πολλά!

Ryppyyntymispäivä on kulunut lähinnä niistäessä. Sain vissiin sillon sieltä junasta tai mistä lie kunnon kevätlentsun. Vähän se jo viikonloppua kohti teki tuloaan, mutta heräsin sunnuntain vastasena yönä pari kertaa siihen, kun nenästä valu ihan ku vettä. Lentomatka meni sitten niistellessä, pari tuntia nukahin heti sen jälkeen kun Ateenan koneeseen pääsin. Sitten koneen alkaessa laskeutuun meni oikea korva lukkoon paineesta ja lentsun sivutuotteista, ja aukes oikeastaan vasta tänään aamupäivällä.




En tiiä paransiko alkavaa lentsua lauantainen saunareissu, kävin nimittäin isosiskon kanssa Rajaportin saunalla. Se on semmonen +100-vuotias yleinen sauna. En tiennyt mitä odottaa siltä, mutta ainakaan se ei odotuksia vastannut, nimittäin se oikeasti oli oikein vanhan ajan sauna. Miesten ja naisten puoli on erikseen, mutta ne jakaa yhteisen kiukaan, joka itse asiassa muistuttaa lähinnä leivinuunia. Jos/kun miehet heittää löylyä omalla puolellaan, niin toiselle puolelle se lämpö tulee myös, ja sitä ilmaa voi säädellä semmosella kapulalla säädettävän ilma-aukon avulla. Jos sinne taas haluaa vettä heittää, niin se kiuas löytyy sitte luukun takaa sen uunin sisältä. Pesuallas on myös yhteinen, siihen lasketaan vesi, ja sitte se allas jakautuu seinän alta molemmille puolille. Pesutila on siinä alhaalla ja lauteet sen pesutilan päällä, eli sinne lauteille mennään portaita pitkin. Aika hauska kokemus, kyllä siellä melkeen pari tuntia viihty.

Katottiin muuten sitten illalla myös itsensä Stephen Kingin versio Hohdosta, joka mun mielestä on parempi kuin se Kubrickin ja samaa mieltä olivat leffan katsottuaan myös seuralaiset. Ehkä siksi, kun siinä se juoni menee sen kirjan mukaisesti, mikä mun mielestä on hyvä.

- - - - - -

Oli tietenki eilen sitten tuon pääsiäisen takia kaikki junavuorot ja ilmeisesti sitten metrotkin lentoasemalta peruttu, mutta bussi keskustaan kulki ja oli kyllä melkosen täynnä. Pääsin kuitenki sillä Syntagmalle, josta sitte otin tänne asuntolalle taksin. Enpä oo ehkä ikinä nähnyt katuja täällä näin tyhjillään.


Oonkin nyt sitten puolitoista päivää juonut kuumaa, mustaa kahvia. Kyllä, nimittäin kun täällä on se pääsiäinen nyt niin ei ole kaupat auki, ja pikakahvi on suunnilleen ainut tuote, mitä älysin ottaa mukaan. Lisäksi otin mm. makaroonia ja maapähkinöitä, joista saakin oikein maittavia, ravitsevia ja terveellisiä aterioita (yhhhh..).



On tuossa näköjään kuitenkin tuo viereinen leipomo auki aamusta iltamyöhään, joten sain sieltä sentään haettua tänään aamiaista sekä juhlakakkua.



Ja syntymäpäiväni kunniaksi minulle soitettiin myös harmonikkaserenaadikin!



Eli oon nyt sitten ollut sisällä kaks päivää, kun en viittiny lähtee pöpöjä levitteleen ja itteäni enempää sairastuttamaan tuonne ulos. Sen verran ehin eilen sentään ilmaa haistelemaan, että ihanasti nuo appelsiinipuut taas tuoksuu.



Nyt on olo kuitenki jo sen verran parempaan suuntaan, että ajattelin josko kävisin huomenna kattomassa, joko kirjasto ois pääsiäisen jäliltä auki ja pääsisin vähän kirjamateriaalia tuohon graduun taas selailemaan.