Vähän hukkaan menneeltä tuntuu tää päivä vaikka toisaalta oon saanu hirveesti hommia tehtyä. Mutta missään en oo käyny.
Heräsin yöllä kerran käymään vessassa noin kolmen aikaan eikä siihen aikaan enää ollu etes kauheesti meteliä vaikka nukkumaan mennessä oli pakko tunkea - kyllä vain, pumpulitupot korviin :D Kas kun en oo ikinä käyttäny mitään korvatulppia niin arvaappa oliko etes mielessä ottaa semmosia mukaan vaikka varsin hyvin tiesin viimekin kokemuksista mitä järetöntä meteliä ikkunan alla oleva vilkas liikenne yöllä saa aikaan. En kyllä etes käsitä miksi nuo kaikki ihmiset liikkuu just tuosta ohi ku ei täällä käsittääkseni oo mitään mikä pakottais ihmiset ajamaan tuosta ohi viiden sekunnin välein... ja ku ne ei pelkästään aja vaan ne TÖÖTTÄILEE just tuossa eessä aina ja sitte se poliisiauto - voiko ärsyttävämpää sireeniä olla olemassa. Ei se päivällä mitään mutta YÖLLÄ...
No aamulla heräsin enemmän tai vähemmän levänneenä, olishan tuota voinu pitempäänki nukkua mutta kun en tienny mihin aikaan hommia piti alkaa tekeen niin samahan se oli sitte nousta. Seiskalta siis paikallista aikaa. Oli ilmeisesti muutki samoihin aikoihin ylhäällä, tosin olin kyllä netissä aamulla taas varmaan tunnin ennenku pääsin keittiöön niin tiiä vaikka ne sitte oliski nukkunu tunnin pitempään..
Tällä kertaa onnistuin keittään kahviaki, tosin purujen annostelu meni pikkusen liian pieleen mutta ei onneksi niin paljo etteikö kahvi olis ollu ihan hyvää. Menin vielä oikeen parvekkeelle sitä juomaan ja ihailemaan maisemia. Toisaalta se ihailu kyllä jäi ku keskityin katselemaan jonku paikallisen uskonnonharjoittajan showta. Joku mies siis laulo (lue: mölisi) jotain virsien tapasta ja kohotteli käsiään taivasta kohen jne. Ainoat sanat jotka kuulin/ymmärsin oli HALLELUJAA! Oli siinä yhessä joku tuttu sävel mutta ei voi kaikki virsejä muistaa...
Sitte sain inspiksen mistä tekisin yhen taidehissaan lupaamani esseen. Mistäpä muusta kuin siitä missä ahterillani sillä hetkellä istuin. En tuolista vaan, Villa Lantesta, ja vähän laajemminkin ehkä koko Qianicolo-kukkalan taidehistoriallisesti merkittävistä kohteista. Joten hain sitte läpyskän pihalle. Netti ei kyllä ihan sinne asti potkinu mutta sainpahan jotain visioita jo ylös ja lisäksi alottelin jo taidehissan matkapäiväkirjaa (siihen toukokuiseen ekskuun liittyvää siis). Kävi siinä sitte siivoojaki ovella ja sitte muistaakseni tämä hänen miehensä, pelottava talonmies. Tällä kertaa ei kuitenkaan niin pelottava ku ymmärsin jopa mitä se tällä kertaa puhu ja sain esiteltyäki itteni. Sopivasti ku sain hommat tehtyä niin Antti tuli huikkaamaan ovelle että työt jatkuis..
Eli kuus tuntia vierähti sitte kertsuhommissa. En kyllä oikeesti saanu paljon mitään aikaan koska oon niin käsi, en ossaa enkä tajua. Uskokaa vaan että yhtä astian reunapalaa VOI tuijotella puoli tuntia eikä siltikään keksiä miten hitossa sen muodon saa oikeaoppisesti paperille piirrettyä. Kuulostaa helpolta, näyttää helpolta, mutta en vaan ossaa. En vaikka Juha sitä koitti selittääkki.. eli ilmeisesti pitää tehä ensin sata väärin piirrettyä palasta ennenku homman osaan. No sitte vaan jotaki päätin töhrystää sinne, meni syteen tai saveen mutta semmosia ne palat mun mielestä oli. Niin kerta.
Sitte piti alkaa tekeen hommia mutta keksinki alkaa ettiin italialaisia reseptejä. Yksi tavoite lisää. Joita siis on tällä hetkellä:
- ruskettua
- oppia piirtään kertsua
- kierrellä kohteita
- ostaa vaatteita (tätä ei voi unohtaa!!)
- oppia tekeen italialaista ruokaa
- oppia puhumaan italiaa
ja ja ja...
No olihan siinäki. Tuli sitte niin nälkä että oli pakko mennä kokeileen bruchettan tekemistä ja mozzarella-salaattia - kaikki ainekset löyty tuoretta basilikaa lukuun ottamatta mutta en antanu sen pilata aivan loistavaa ateriaa. Teen sitä kyllä toistekki ja muistan tehä myös Suomessa joskus.
Sitte pääsinki tekeen sitä matkapäivistä, joka siis tulis olla noin 2000 sanaa pitkä. Tällä hetkellä siinä on noin 7000 sanaa. Joten lyhentämisessä tulee ongelmia, varsinki ku oon saanu vasta suunnilleen kolmasosan aikomastani kirjotettua siihen.
Tämän päivän ulkoilut jäi sitte siihen aamuiseen, koskapa melkeen koko päivän sato vettä, ja JUST ku aattelin lähtee iltakävelylle kuvaamaan tuota Aqua Paoloa iltavalaistuksessa ku se jäi viimeksi tekemättä, alko ukkonen. Kivat sille.
Onneksi loppuviikoksi on luvassa aurinkoa. Muistaakseni torstaina lähtään pällisteleen kentälle, ja käydään jossain jonka nimee en edelleenkään saa muistumaan mieleeni vaikka se on tänäänki mainittu ainaki kaks kertaa. Lisäksi huomenna varmaanki lisää kertsuja - eli lisää huonoja piirroksia, paljon huokailuja ja turhautumista... Mutta jos ehdin ottaa aurinkoa niin hyvä.
Heräsin yöllä kerran käymään vessassa noin kolmen aikaan eikä siihen aikaan enää ollu etes kauheesti meteliä vaikka nukkumaan mennessä oli pakko tunkea - kyllä vain, pumpulitupot korviin :D Kas kun en oo ikinä käyttäny mitään korvatulppia niin arvaappa oliko etes mielessä ottaa semmosia mukaan vaikka varsin hyvin tiesin viimekin kokemuksista mitä järetöntä meteliä ikkunan alla oleva vilkas liikenne yöllä saa aikaan. En kyllä etes käsitä miksi nuo kaikki ihmiset liikkuu just tuosta ohi ku ei täällä käsittääkseni oo mitään mikä pakottais ihmiset ajamaan tuosta ohi viiden sekunnin välein... ja ku ne ei pelkästään aja vaan ne TÖÖTTÄILEE just tuossa eessä aina ja sitte se poliisiauto - voiko ärsyttävämpää sireeniä olla olemassa. Ei se päivällä mitään mutta YÖLLÄ...
No aamulla heräsin enemmän tai vähemmän levänneenä, olishan tuota voinu pitempäänki nukkua mutta kun en tienny mihin aikaan hommia piti alkaa tekeen niin samahan se oli sitte nousta. Seiskalta siis paikallista aikaa. Oli ilmeisesti muutki samoihin aikoihin ylhäällä, tosin olin kyllä netissä aamulla taas varmaan tunnin ennenku pääsin keittiöön niin tiiä vaikka ne sitte oliski nukkunu tunnin pitempään..
Tällä kertaa onnistuin keittään kahviaki, tosin purujen annostelu meni pikkusen liian pieleen mutta ei onneksi niin paljo etteikö kahvi olis ollu ihan hyvää. Menin vielä oikeen parvekkeelle sitä juomaan ja ihailemaan maisemia. Toisaalta se ihailu kyllä jäi ku keskityin katselemaan jonku paikallisen uskonnonharjoittajan showta. Joku mies siis laulo (lue: mölisi) jotain virsien tapasta ja kohotteli käsiään taivasta kohen jne. Ainoat sanat jotka kuulin/ymmärsin oli HALLELUJAA! Oli siinä yhessä joku tuttu sävel mutta ei voi kaikki virsejä muistaa...
Sitte sain inspiksen mistä tekisin yhen taidehissaan lupaamani esseen. Mistäpä muusta kuin siitä missä ahterillani sillä hetkellä istuin. En tuolista vaan, Villa Lantesta, ja vähän laajemminkin ehkä koko Qianicolo-kukkalan taidehistoriallisesti merkittävistä kohteista. Joten hain sitte läpyskän pihalle. Netti ei kyllä ihan sinne asti potkinu mutta sainpahan jotain visioita jo ylös ja lisäksi alottelin jo taidehissan matkapäiväkirjaa (siihen toukokuiseen ekskuun liittyvää siis). Kävi siinä sitte siivoojaki ovella ja sitte muistaakseni tämä hänen miehensä, pelottava talonmies. Tällä kertaa ei kuitenkaan niin pelottava ku ymmärsin jopa mitä se tällä kertaa puhu ja sain esiteltyäki itteni. Sopivasti ku sain hommat tehtyä niin Antti tuli huikkaamaan ovelle että työt jatkuis..
Eli kuus tuntia vierähti sitte kertsuhommissa. En kyllä oikeesti saanu paljon mitään aikaan koska oon niin käsi, en ossaa enkä tajua. Uskokaa vaan että yhtä astian reunapalaa VOI tuijotella puoli tuntia eikä siltikään keksiä miten hitossa sen muodon saa oikeaoppisesti paperille piirrettyä. Kuulostaa helpolta, näyttää helpolta, mutta en vaan ossaa. En vaikka Juha sitä koitti selittääkki.. eli ilmeisesti pitää tehä ensin sata väärin piirrettyä palasta ennenku homman osaan. No sitte vaan jotaki päätin töhrystää sinne, meni syteen tai saveen mutta semmosia ne palat mun mielestä oli. Niin kerta.
Sitte piti alkaa tekeen hommia mutta keksinki alkaa ettiin italialaisia reseptejä. Yksi tavoite lisää. Joita siis on tällä hetkellä:
- ruskettua
- oppia piirtään kertsua
- kierrellä kohteita
- ostaa vaatteita (tätä ei voi unohtaa!!)
- oppia tekeen italialaista ruokaa
- oppia puhumaan italiaa
ja ja ja...
No olihan siinäki. Tuli sitte niin nälkä että oli pakko mennä kokeileen bruchettan tekemistä ja mozzarella-salaattia - kaikki ainekset löyty tuoretta basilikaa lukuun ottamatta mutta en antanu sen pilata aivan loistavaa ateriaa. Teen sitä kyllä toistekki ja muistan tehä myös Suomessa joskus.
Sitte pääsinki tekeen sitä matkapäivistä, joka siis tulis olla noin 2000 sanaa pitkä. Tällä hetkellä siinä on noin 7000 sanaa. Joten lyhentämisessä tulee ongelmia, varsinki ku oon saanu vasta suunnilleen kolmasosan aikomastani kirjotettua siihen.
Tämän päivän ulkoilut jäi sitte siihen aamuiseen, koskapa melkeen koko päivän sato vettä, ja JUST ku aattelin lähtee iltakävelylle kuvaamaan tuota Aqua Paoloa iltavalaistuksessa ku se jäi viimeksi tekemättä, alko ukkonen. Kivat sille.
Onneksi loppuviikoksi on luvassa aurinkoa. Muistaakseni torstaina lähtään pällisteleen kentälle, ja käydään jossain jonka nimee en edelleenkään saa muistumaan mieleeni vaikka se on tänäänki mainittu ainaki kaks kertaa. Lisäksi huomenna varmaanki lisää kertsuja - eli lisää huonoja piirroksia, paljon huokailuja ja turhautumista... Mutta jos ehdin ottaa aurinkoa niin hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti