Kuvattu on!

Eipä sitä sitten tarvinnukkaan kovin kauaa noiden kuvien kanssa heilua. Eilen illalla menin tuonne teatterille uudestaan, lähdin joskus seittemän jälkeen pois kun "vartija" alkoi tekeen lähtöä.

Tänä aamuna olin reipas ja menin sitten jo kasiksi sinne. Olin kuitenkin jo sitte puolenpäivän jälkeen valmis.

Vähän kyllä meinas kyrsiinnyttää se, että periaatteessa kai oisin saanut ehkä kävästä tuon aidatun alueen (=restauroinnissa/konservoinnissa oleva alue) sisällä, mutta se vartijatyttönen alko sit huuteleen, että pois sieltä. En sitte jaksanu alkaa vänkään tästä asiasta.  Kun siinä lopussa sitten kattelin niitä paria osaa, että ei niissä kovin montaa viivaa ees näkyny, ja kun suurin osa niistäki oli rakennustelineiden kanssa, niin niiden alle ei varmasti ois ollut asiaakaan. Ja enköhän mää tuolla vajaalla tuhannella kuvalla saa jotain kirjotettua!

Lisäksi eilen illasta asti tuolla sitten on tuullut. Oishan se muuten kivaa, ettei oo niin kuuma (tänään mittari varjossa näytti +34, auringossa +41 C), vaan nuo mun mittausvalokuvausvälineet ei tahdo oikein pysyä paikoillaan ja ne sekä paperit lentelee sitten minne sattuu.

Piti sitten lyödä kiviä (ja tiilen paloja) tuon mitan ja nuolen päälle, kun ei muu auttanu. Eikä nekään aina auttanu... just ku on asettanu nuo välineet ja asettunu ottaan kuvaa, niin tuulen tuiverrus pyyhkäsee ja vie ne tietenki mennessään. Aika monta laukausta meni näin:

Nuo kivet kyllä rumentaa mun muuten hienoja kuvia :( Mutta ei voi mittää.

No, saldona on siis vajaa tuhat kuvaa, jotka pitäis varmaan jollaki lailla lajitella. Fiksuna oikeana arkeologina tein kuvaluettelon, eipä noista muuten muista, että mikä kivi ois millonki kyseessä. Mutta joo, en tiiä viisastuuko nuista nyt siitä, mitä tähän mennessä oon saanu tuloksia. Mutta ainaki on todisteet nyt teorioiden tueksi. Semmosta se tieteen tekeminen on.

Teatterilla

No niin. Nyt parin päivän aikana, jos musta ei kuulu mitään, niin se tarkottaa luultavimmin sitä, että hommaa piisaa. Mihinkään laiskottelemaan tänne en nyt tullut, sen verran se deadline pitää selkärankaa pystyssä.

Näin valmistauduin tähän tutkimukseeni.

Keskiviikkona itse asiassa koitin Suomesta sitten soittaa näille kreikkalaisille arkeologeille, vaan ei kumpikaan vastannut. Kirjotin sitte mailin tuonne Eforialle, että yritän näitä henkilöitä tavoitella, ja että olen tulossa tekeen ne tutkimukset nyt.

Sitten eilen itse asiassa heti soitin toiselle näistä arkeologeista, ja se sit sanoi saaneensa sen viestin. Se halus tulla mun kanssa sinne teatterille, kun sinne olen menossa. Eli kaikki siis järjestyipi näin. Melkein jo hermoilin että saakohan niitä kuvia vieläkään otettua.

Aamulla sitten heräsin jo aikasin, oisin lähteny jo kaheksaksi teatterille, vaan tää arkeologi halus tavata vasta ysiltä, eli siinä söin sitten aamupalankin rauhassa ennen lähtöä. Ja kävellen lähdin tälläkin kertaa. Oishan se toki helppoa ja halpaa suosia noita julkisia, mutta näkeepähän kaupunkia pikkasen samalla. Eikä tuohon matkaan mennyt ku 45 minuuttia, ja olin reilusti etuajassakin ja kävin jo vähän katteleen siellä saitilla, miltä se teatteri näyttää. (Ihan ku 2500-vuotinen rakennelma ois puolessa vuodessa miksikään muuttunu :)

No, tuli sitten se arkeologi, ei kait se muuta tehnyt, kuin about sano niille vartijoille, että oon tulossa tekeen niitä tutkimuksia. Mun lupalappujakaan ei kukaan ees kattonu, vaan pitää ne siltä varalta olla mukana, että joku muukin ne haluais nähä.

Aloin sitten saman tien työn touhuun. Kymmeneltä alko aurinko porottaan muuten jo melko tukalasti. Hiki valu päästä seistessä, ja vettä saa kyllä olla ainaki tuo pari litraa mukana.

Kaikki meni hyvin aina tuonne kolmanteen lohkoon saakka. Siinä vaiheessa tuntu, että ne viivat alkaa vaan lisääntymään... Ja vähän aikaa pohdiskelin sitten, että miten tästä on järkevää edetä. Mullahan siis oli aije kuvata jokaisen viivan väli, ja alustavasti kattelin, että noita on jotain vajaa parisataa viivaa.

No joo, nuita itse asiassa voi olla pikkusen reippaamminkin, tai ainakin tuossa kulmassa nyt, jossa oon, niin niitä on hyvin säilyny. Pitää siis varmaan ainakin tässä vaiheessa muuttaa taktiikkaa ja kattoa, mitä tulee. Mulla on vielä kuitenki kolme päivää aikaa, ja kyllä siinä on riittävästi, mutta se, että mitä järkee on kuvata jokainen viiva yksitellen, kun pointti kyllä käy helpomminkin ilmi. (Eikä ketään kiinnosta tuhat kuvaa jostaki viivasta).

a

No, siinä sitte kahdentoista maissa tietenkin kameran akku ilmoitti olevansa tyhjä. Mulla oli just tätä tilannetta varten tuon rikki menneen kameran JA tän uuden kameran akut molemmat mukana. En vaan eilen millään sitä toista löytänyt. Ei se sitten auttanut, kuin talsia tänne kämpille takasin. Ihan hyvä, nimittäin meinas alkaa aivot olla jo sulaa vahaa, ja 50-aurinkorasvasta huolimatta on tuolla niskassa läntti, joka melko kivasti jo punottaa.


Tulin myös hieman kierrellen, kun aamulla ei mikään koju ollut vielä avoinna. Piti löytää hattu tai huivi mieluummin. Vähän aikaa sai ettiä, että löyty sopiva(n hintanen).

 Pinkki leopardihuivi 4 e.

Haha :D Näyttää sitä ehkä vielä typerältä, mutta en osaa kuvitella itteeni mikään hellehattu päässä. Sanoin kyllä vasta, että kaikki leopardikuosiset vaatteet on ihan tyhmiä.. no, mutta tuo on pinkki! Violettikin olis ollut, mutta kun tätä huivia voi käyttää myöhemmin kaulassakin, niin paremmin piristää asua tuon värisenä.

Löysin nyt kuitenkin vielä yhden penkomisen jälkeen tuon toisenkin akun. Pitää siis mennä teatterille vielä illaksi ja kattoo sitten, että millasella aikataululla huomenna menee. Järkevintähän sinne ois mennä heti kaheksaksi ja pitää iltapäivällä tämmöstä sapattia, hullu siellä koko päivää kykkii.

Päivä Tampereella

Suomen läpi matkustellessa nykyisin tulee pysähdyttyä isosiskon tykönä Tampereella, nyttenkin tuli sitten tämmöinen pikavisiitti tehtyä. Aikomus oli olla useampikin päivä, mutta mieluusti tein sitten töitä muutaman päivän enemmän lisätienestin toivossa.

Mutta mitäs sitten tein tänään. Muistaako joku vielä tämän postauksen? "--- ajattelin, että olispa ihanaa asua täällä ja joka päivä lenkkeillä nämä portaat ylös ---". Monesti sanotut asiat jää elämään, hautomaan päähän, ja niin on käynyt nyttenkin.

 Pispalan portaat.

Eli pakkohan se oli edes yrittää kun kerran jotain päähäni sain. Kuitenkin kävin ensin kierteleen tuolla alempana ja lopussa vasta vetäsin portaat ylös.

Alhaalla katsoin noita ylös ja mietin, että siellä se kuolema häämöttää... No, kuten arvata saattaa, niin eihän noita nyt pysty ykösellä juokseen ylös. Pari kertaa piti pysähtyä välille huilimaan, mutta joka tapauksessa, juoksin nuo ylös saakka ja vielä hengitän. Ehkä ne joku kaunis päivä vielä jaksais juosta kerralla läpi..?

Kävin siis kuitenkin tuossa välissä tuolla rannassa juoksentelemassa, ja siellä näkyikin kaikkea pientä ihasteltavaa, ja kun ilmakin oli mitä mainioinm että mun juoksulenkistä tuli kyllä lähinnä kuvausmatka...

 Aurinkoa riittää vielä.

 Tämmösen tuohipallon oli joku askarrellut.

 Jollakin on oma muumitalo.

Ja sitten bongasin tuommosen ihanan kallion, joka näemmä toimi myös venelaiturina. Pakkohan sinne oli lähteä kiipeilemään.

Junakin näemmä joskus kulkenut tuonne rantaan.

Vaan tämäkin juna poksuttelee jo menojaan, jatketaanpas sitten myöhemmin lisää aiheesta mitä tein seuraavaksi...

Merikoski

Parista paikkaa sain viimeisen nähtävyysvinkin Oulussa, ja maanantaina työpäivän päätteeksi nätin ilman innoittamana päätin pyöräillä hieman pidempää reittiä "kotiin".

Merikoskella oli siis pato auki. Kalevan uutisen mukaan tänä kesänä on satanut sen verran vettä, että sitä on nyt Oulujoessa liikaa. Tämä vesi juoksutetaan nyt padosta läpi.

Vesi on nyt siis myös joen pikkumutkissa koholla.

 Rannassa olevat puutkin ovat veden varassa.

Ainolan puistossa pyöräileville tämä aiheuttaa muutaman ikävän yllätyksen, kun useampi pyöräilyreitti oli tulvan vallassa, tai läpikulku veden vuoksi sortunut.

 Pyörätie.

Otettiinkohan se mun FB:ssä laukoma idea siitä "Oulu Venetsiaksi" hieman liian kirjaimellisesti? :) (Tämän heitin siis silloin, kun Oulussa satoi puoli metriä vettä ja jotkut nerot opiskelijat olivat kumiveneilleet Oulun kaduilla).

Mutta linnut kyllä näköjään tykkäsivät hieman runsaammasta vedestä.

 Hupisaarilla Kahvila Tuomenkukan edustalla.

 Kaislikossa suhisee.

Komea oli kyllä tuo kosken jylinä. Aika paljon oli ihmisiä kerääntynyt ihan arki-iltapäivästäkin näkyä ihmettelemään ja ihastelemaan. (Tää kertoo varmaan jotain Oulussa tapahtuvien asioiden tasosta..)

Tässäpä pieni nähtävyysvinkki, ja jos pyörällä kulkee Tuiran läpi keskustaan, niin ehdottomasti kannattaa nyt käydä patosillan kautta!

Viimeisiä ostoksia

Vaikka jo vannotin ittelleni, että mitään en enää osta, koska laukku tursuilee jo yli äyräiden, niin jotainhan sitä tarttuu aina mukaan kauppareissun yhteydessä.

Cittarissa oli aletanko täynnä houkuttelevan värisiä olohousuja. Kun jo nuo yli vuoden vanhat, nukkaantuneet karvankerääjät alkaa tippumaan jaloista, ja olin ajatellut uusien hankintaa Ateenan "Kiinakaupasta", niin tämä veti vain puoleensa.

Kahdeksan euron panostus ihanan värisiin housuihin, jotka ensi hätään otan käyttöön siis olohousuiksi. Tulevaisuudessa ne taitaa kuitenkin toimia myös yöhousuina, ja iltojen kylmetessä niistä viimein tulee varmasti myös lenkille housut. *Kierrätystä*

(Ne mustat pyykkikoriin heittämäni jäi nyt sitten roskiin heitettäväksi / raksahousuiksi, kummin vaan).

Ja lempijuomaani KAHVIA. Meillä siis ei edelleenkään ole siellä sitä kahvinkeitintä, enkä sitten oikeastaan oo osannut sitä kaivatakkaan, kun oon pikakahvia Kreikassa tottunut juomaan. Viimeksi ostin mukaani jotain Xtran kahvia, ja täytyy todeta sama asia, kuin mikä sattui Tokmannin kahden euron kahvin ja Juhla Mokan tummapaahtoisen kahvin välillä: En maista eroa! Nescafe kun oon niin hävyttömän hintasta (no ei se oo ku kuus euroa iso purkki), niin koitetaas nyt tätä. Saanpahan ainakin kahvit keitellä ensimmäisenä Ateenaan tullessa.

Lisäksi otin mukaan pari nuita aikasemmin ostamaani teepussia, jääkööt loput sitten siskolle / vierasvaroiksi / minua oottelemmaan (jos ei kulu).

Ja tottahan sitä piti jotain suomalaistakin saada mukaan. Viime hetkellä kävin vielä ostamassa salmiakkipurkkaa (myös Azizksen suosikki!) sekä pussin salmiakkia - kait sitä sen verran voi välissä herkutella että muutaman karkin saa joskus syödä ikävissään.

Ja nyt: Trevlig resa!