Tavoite saavutettavissa 0 viikossa

""Jos tykkää syödä, pitää myös liikkua. Itsestä se on kaikki kiinni- liikunta ja ruokavalio!"
Tiina ja Tomi, - 35 kg" www.kiloklubi.fi


Fanfaareja! Aplodeja!

Noin kolme vuotta sitten asetin itselleni tavoitteen, että haluaisin vielä joskus olla samoissa mitoissa, kun olin yliopistoon tullessa.

 Aikana, jolloin minaria viitsi käyttää.

Opiskelijaelämä sen kaikkine ihanine puolineen kun on tuonut "muutaman" lisäkilon tuossa seitsemän vuoden opiskelujen aikana. Opiskelijatapahtumat on ihana asia, ja osallistuin aikoinani kaikkiin mahdollisiin kekkereihin ja pippaloihin, ja niitä parhaimmillaan saattoi olla useampikin viikossa. Siellä kun on yleensä tarjolla lempiasiaani: ruokaa eli herkkuja. Ja mikä on ilmasta, sitä pitää santsata.

(Sanonta ei ole ilmaisia lounaita pitää kyllä tässä kutinsa, nimittäin tein kyllä melko paljon hommaa kans noiden järjestöjen eteenkin.)

No, eli silloin noin kolme vuotta sitten puntarilla käydessäni oli järkytys vissiin sen verran suuri, että silloin koitin vissiin laihduttaa vähäsen. :D Melko köyhin seurauksin ilmeisesti.

Samaa koitin sitten uudelleen vuosi tämän jälkeen kesällä. Tällä kertaa koitin kans karppausta, mutta en mitenkään orjallisesti sitäkään noudattanu. Sitten paluu järjestötohinaan katkaisi hyvin alkaneen liikuntaharrastuksenikin (ympäri kellon opiskelijapolitiikan parissa plus opiskelut päälle oli mun mielestä erittäin hyvä tekosyy olla harrastamatta muuta kuin hyötyliikuntaa).

Viime keväänä Ateenassa ja kuukausi kentällä vissiin autto mua pudottaan muutaman kilon. Mutta sitten syksyllä ja talvella palasin jälleen opiskelujen - ja gradun kanssa puurtamisen pariin. Ja täytyy sanoa, etten ikinä eläissäni oo ollu niin liikkumaton. Kun ei edes ollut polkupyörää, millä ois voinu tehdä pitempiä kauppareissuja ja päivittäistä hyötyliikuntaa.

Sitten talvella aikani kuluksi lueskelin jotakin blogeja. Niiden seurauksena tajusin, että ei se oikeesti ihminen pysy kunnossa ilman liikuntaa. Hyvähän se, jos on hyvät geenit että voi syödä mitä vaan lihomatta, mutta silloinkin on vaan ns. läskilaiha - eli semmonen laiha narupötkylä, ei lihasta missään.

Niinpä päätin, että jotain on alettava tehä. Aloin pikkusen kattoon, että miten syön (vaikka ruoka ois kuinka hyvää, niin ei sitä tarvi lappoa naamariin niin, että maha ratkeaa). Lisäksi aloin käymään päivittäin ihan vaan kävelyllä.

Suomeen kun tulin keväällä, niin kuulin, kuinka olisin muka laihtunut sitten viime näkemän. Totuudesta en tiiä, mutta mulla oli sellanen kutina, että ennemminkin olin vaan lihonut :D Mutta siitä sain itse asiassa lisää tsemppiä lisätä vähän liikuntaa. Lisäksi kun Suomessa olin, niin kokeilin pari kertaa unohtuneita suomalaisia talviliikuntalajeja, ja Vallu-koiran kanssa kun pitää käydä päivittäin kolme kertaa ulkona, niin kyllä minä voin oleskeluni pantiksi sitäkin pihalla kävelyttää.

Tässä meni pari kiloa. Oli kyllä aikomus Kreikkaan palatessa liikkua, mutta sitten tulikin ne muut suunnitelmat, ja jälleen, eipä ympäri kellon tehdyn päivän jälkeen oo energiaa muuhun, kuin mennä suoraan nukkumaan.

Ilmeisesti kuitenkaan ei tullut syötyäkään liikaa, koskapa omaksi yllätykseksenikin olin pari kiloa laihtunut tuossakin välissä.

Suomeen kun taas tulin kesällä, niin yks ajatus oli pitää kunnon kuntokuuri. Lisäksi huomasin, että mun mukaan ottamani vaatteet häitä varten oli jääneet liian isoiksi. Niinpä piti kehittää jotain muuta, ja löysinkin siskon kaapista tavoitemekon - pari senttiä piti saada kolmessa viikossa lähtemään :D Se ei sitten auttanut muu, kuin napostella salaatteja ja liikkua enemmän.

Ja siitäkin huolimatta, että joka viikko oli jotku kekkerit ja innostuin leipomaan itsekin kakkuja, niin kyllähän se mekko sujahti päälle sitten ihan kuten olin toivonutkin.

Oikeastaan sitten tässä vaiheessa vasta aloin miettimään tuota tavoitepainoani, ja että kyllähän siihen on päästävä viimeistään vuoden loppuun mennessä, ja mielellään jo aikaisemminkin. Eli mitään stressiä, pussikeittodieettejä tai kuntorääkkiä en meinannut alkaa ottamaan, koska niiden tulokset on yhtä tyhjän kanssa.

Plus onhan siinä vielä yksi motivaatiotekijä. Kreikkaan paluun jälkeen mielessäni on ottaa vähän lomaa ja astella biitsille ylpeänä bikinit päällä. Oon nyt parin kesän aikana nähny biitsillä niin erilaisia ihmisiä, että on se laittanut myös omat ajatukset vauhtiin. Jos ihminen näyttää huonolta jo kolmekymppisenä, niin arvatkaapa, miltä näyttää sitten kuuskymppisenä?! Näiden kohdalla sitä miettii, että voisit hyvä ihminen tehdä jotain (30v.) / oisit nyt hyvä ihminen voinut tehdä jotain aikaisemmin (60 v.). Sitten on se toinen kääntöpuoli - ihmisiä, jotka lomallaankin lenkkeilee hiki otsalla ja näyttää kyllä melko hyviltä. Eikä se ulkonäkö ole se tärkein pointti ees, vaan kyllä sen eron näkee, jos toisella on ylipainoa +20 kg, että miten sen toinen jalka alkaa olla haudassa.

Niinpä oon nyt yrittänyt kovasti tsempata omaa ajatusmaailmaani tähän suuntaan. Olkoot tämä sitten vaikka se kolmenkympin kriisi, mutta olkoon! Ja onhan tässä nyt tullut tuloksiakin, ilman mitään pussikeittoja, muitakaan dieettejä tai mitään itsensä rääkkäämistä.

Kiloklubi.fi - edistyminen jäsenyyden alusta.

Tässäpä tämä taulukko siis, onhan sitä nyt jossakin täytynyt seurata aika ajoin, missä mennään. Siinä näkee vuoden 2009, 2010 sekä tämän vuoden yritykset. En oo ees mitään ruokapäiväkirjoja tai muuta käyttäny, kun mulla meni alkuun jo hermo niiden kanssa.

Kiloklubi.fi - edistyminen viimeiset 6 kk.

(Tuossa lopussa en oo jaksanu painon sahaamisia laittaa ylös ollenkaan, 

eli ainoastaan silloin, kun on menty alaspäin.)

Eli oon nyt saavuttanut erään elämäni tavoitteista. Mutta jotta hätä ei olisi tämän näköinen, pitäähän ihmisellä olla uusiakin tavoitteita. Olkoon nyt ensin vaikka se, että miten pysyn tässä senkin jälkeen, kun palaan Kreikkaan, Vallua ei ole lenkkikaverina, oon lomalla, kirjoitan gradua... jostakin pitäisi siis saada motivaatiopiikki silloin, kun opiskelu vetäisi puoleensa enemmän.

Ja enpä panisi pahakseni, jos tässä saavuttaisi sitten senkin tason, että pääsisin niihin mittoihin, mitä olin ennen kun tulin yliopistoon. Mahdottomuushan se ei ole nimittäin sekään :)

 

Tähän on vielä matkaa...                                           ...kuin myös tähän (v. 1999?).

Mansikka-mustikkatorttu

Pitihän nuista itse poimimistani lopuista mustikoista ja mansikkalaatikollisesta tehdä jotain hyvää makeanhampaan kolotusta lievittämään.

Kääretorttupohjalla lähdettiin liikkeelle, koska en löytäny muutakaan järkevää torttuohjetta sellaselle, jossa marjat säilyy tuoreena, eikä sisällä juustoa - on nuita juustokakkuja jo tehty.

Pohja täältä:

3 kananmunaa
1dl sokeria
1 vehnäjauhoja
2rkl kaakaojauhetta
1tl leivinjauhetta


Laitoin kans vähän perunajauhoja ja vaniljasokeria.


Leikkasin kypsän pohjan kolmeen osaan, ja väliin laitoin mustikkasurvoksesta, rahkasta, jugurtista ja vispikermasta tehtyä rahkatäytettä.


Päälle vispikermaa, mustikoita ja mansikoita.

Joskus on kiva olla ihminen :))

Massu täynnä

Tänään onki ollu tämmönen puuhapäivä. Sade jatkoi satamistaan aina tuonne iltapäivän hujakoille saakka, eli aamullakin töihin mennessä kastuin. Onneksi löysin kertakäyttösadetakin, että en aivan läpimäräksi kastunut, mutta mm. kengät ja housunlahkeet oli vielä iltapäivästäkin märät - missäpä ne kuivuis.

Töiden jälkeen kaiken lisäksi mulla oli asioilla käyntiä keskustan suuntaan, eli en viittiny ees taas polkea siinä tuulessa ja viimassa etes, että vaatteita vaihtais.

Kävin pankissa, jonka jälkeen menin Kofeiinikomppaniaan (taas). Jo viime viikolla FB:ssä mainostettiin jotain avajaistarjouksia (taas?). Ja kun tuo mun aikaisemmin ostama tee alkaa jo uhkaavasti huveta (se appelsiinitee on oikein hyvää "jälkkärijuomaa", suosittelen, sitä marokkolaista minttuteetä oon sit vetäny enemmän, vaikka itse kaipaisin kyllä enemmän siihen sitä mintun makua). Niin ajattelin lähteä hakemaan lisää sitten. Sopivasti tuossa avajaisissa olikin sitten tarjous kaksi 50g pussia kolmen hinnalla, eli pitihän se käyttää hyödyksi.

Päädyin kokeilemaan uusia makuja: Vihreästä teestä Kaktushedelmä sekä Mango-passionhedelmä, lisäksi Rooibos Appelsiini-Tyrni. Ihania tuoksuja nuissa oli, ja kaktusteetä oli kuulemma tänään mennyt paljon. Maistoin sitä äsken, aika vinkeä maku, jotenkin limemäinen mutta ei kirpeä kuitenkaan.

Olin oottanu, että tuolla avajaisissa ois ollu ees jottai tarjoiluja.. pöh. Houkuttelevasti oli esillä kahvit, leivokset, tyrnimehut.. ja sitten selvis, että niissä oli hintalappu vieressä :(( Ois nyt voinu ees kahvit tarjota. Paitsi että, sai siinä ostaessa jotain: Raakasuklaata. Mieletöntä! Siis aivan parasta suklaata mitä oon ikinä maistanu. Just tuolle suklaan pitäis aina maistua. Piti maistaa toinenki palanen! :D Hetken mietin, että ostasin sitä mukaan, vaan mahtaa tuossa olla myös "pikkusen" kaloreita, ja tuon makunen suklaa menis kyllä hetkessä. Mietin jo, että käyn ostaan ainekset ja teen sitä ite, mutta ei mulla oikeesti ollu hajuakaan, miten se tehdään. (Ja näin nyt jonkun reseptin sattumalta, ja ei se ihan niin yksinkertaista ookkaa, et sekota kaakaojauhe ja voi :DD ).

Ostokset tehtyäni lähdin polkemaan kämpille päin.. ja puolivälissä muistin, että jotain unohtui! Aikoin käyä siellä Claes Ohlssonilla vai mikä lie. Hirvee nälkä oli jo, mutta kävin sitten vielä matkalla katsomassa, oisko Tokmannissa korvaavaa tuotetta. Pienen etsiskelyn jälkeen tärppäsi.

Juomapullo ja vyö.

Ei tuota täällä oo tarttenu, mut jos mää meinaan siellä Kreikassa pystyä juokseen, niin siinä 40 asteen helteessä tulee kyllä lämpöhalvaus ja nestehukka viidessä minuutissa (keväällä jo kaipasin jotain nestettä mukaan, enkä viittiny kanneskella vesipullojakaan). Sattu sitte vissiin työ vyö oleen alennuksessaki, jostaki ALE-korista sen nappasin eikä nuita muualla näkyny. Siihen saa kans kännykän ja muuta tilpehööriä kiinni, mulla kun ei nuissa juoksutamineissa ole yhtään taskua.

Ja nälkäisenä kun sinne kauppaan menin, niin apuvaaaa... Ostin sitte ruokaa, vaikken aikonukkaa, "kun oli puoleen hintaan". Jotain päiväystuotteita siis. Lisäksi en vaan voinu vastustaa tätä, ja siskolle piti soittaa ihan, että mahtuuko näitä johonki.

5 kg laatikko jämämansikoita 14,90 e.

Eli ei nyt sitte auta muu, kuin syödä nuita mansikoita! Nälkäsenä vetelin nuita naamariin heti, ku pääsin kaupan ovesta ulos :D Ja koko illan niitä napsinu. Ja vaikka olikin jotain jämiä, niin löysinköhän ehkä viis huonoa mansikkaa tuolta seasta.

Hirvee syömispäivä siis tänään. Lisäksi vedin hirveän lautasen hernekeittoa, jota pari päivää sitte ite tein. En muista, oonko tehny ite alusta asti aiemmin. Tykkään hirveesti niistä kaupan purkkikeitoista, eikä ne ite tehyt oo ikinä ollu yhtä hyviä - ne on aina semmosia, että ne herneet kelluu jossain vesiliemessä.

Mutta onnistuin. Ja kuka väitti, ettei tomaattimurskaa muka voi laittaa hernekeittoon?? En löytäny yhtään tällasta reseptiä netistä. Mutta se sopii kyllä tuonne oikein hyvin.

 

Vasta jälkeen päin tuli mieleen, että oishan tuohon voinu jotain jauhelihaakin laittaa, mutta ei se kyllä kaivannu loppujen lopuksi sitä yhtään.

LISÄKSI päivällä tuli hirvee leipähimo, mutta keksin että teen sitäkin sitte ihan ite.

Sämpylät paistoin aika lailla tällä ohjeella:

5 dl maitoa
50 g hiivaa
50 g voita
2 rkl sokeria
1 tl suolaa
n. 10-12 dl jauhoja

Erotuksena se, että laitoin margariinia, jonka sulatin maito-vesiseokseen - vasta taikinan tehtyä tajusin lukea, että sen piti olla pehmeää, ei sulaa. Mutta hyvin se vissiin onnistu näinkin. Osan jauhoista korvasin mm. toisilla jauhoilla, hiutaleilla, pellavansiemenrouheella sekä auringonkukansiemenillä. Lisäksi tein nuista hieman tuommosia littanampia, kun yleensä niissä sämpylöissä se päällypuoli on vähän liian paksu, kun sämpylän puolittaa.

Oon nyt sitten syöny tälle päivälle ihan liikaa, ja tässä mansikanperkaus/sämpylähommassa meni sen verran myöhään, että taidanpa tälle iltaa alkaa yöpuulle jo tässä vaiheessa! Varsinki ku koko päivän on palellut tuon sateen ja 9-asteisen ilman vuoksi (ei tuu ikävä!), eli nyt vois vaan kerätä energiaa, ettei sairastu.

Syksy, sade ja kaakao

Enpä aluksi aikonut alkaa joukkoon valittavaan, kun elokuu alkoi. Mutta sanottava se nyt on viimeistään: Syksy tulee. Ja tänään on siitä esimakua saanut hyvin, kun iltapäivästä saakka on satanut, ja lämpöasteita hyvä jos kymmenen.

Samalla muuten viikonloppuna havahduin siihen, että yhdentoista aikaan illalla oli jo melko hämärää. Pyörällä ajaessa ilman katuvaloja (eikä pyörässäkään lamppua) hyvä että eteensä näki.

Siksipä ajattelinkin sitten pysyä tänään illan sisätiloissa. Vaan ei - sain jonkun hirveän energiapuustin illansuussa ja ennen yhdeksää totesin, että ei siellä nyt niiiin paljon sada etteikö vois lenkille mennä.

Hieman hulluuttani miettiessä sitten lähdin tuonne hyytävään sateeseen, ja oli sitten itse asiassa pakko juosta koko matka, koska tuntui, ettei siinä säässä pirukaan kävelis. Sinnillä menin, vaikka jo ennen puoliväliä kylmä vesi valui naamaa pitkin, ja sitten tulin vielä hullummaksi ja ajattelin hieman pidentää matkaa :D

Välillä tuntui, että sade loppuukin - kunnes sitä alko tullakin reilummin vaakasuorassa. Loppumatkasta hyppelin lits läts vesilätäköiden yli, mutta tadaa - juoksin koko matkan!

Nyt toivotaan, ettei sitten saa sitä ensimmäistä syysflunssaa. Mutta sitä torjumaan saakin hyvillä mielin juoda lämmintä kaakaota :)

Talkkuna

Sunnuntain kauppareissulla etsiessäni jotain ihan muuta, osuivat silmäni erääseen lapsuuden lempiherkkuuni:

En voinut olla ostamatta, ja hetihän siitä piti puurot keitellä.

Pussin kyljestä löytyi ohjekin:

Ja kun vähän aikaa googlettelin, mihin kaikkeen talkkunaa voi käyttää, niin paistoin sitten puuronjämistä pannulla tuommosia kakkusia (oiskohan uunissa onnistunut paremmin, melko pehmeiksi jäivät).

Mustikoiden ja jugurtin kanssa maistui muuten aika hyvältä!

Ja lisää ideoita. Tuon ainesosia selaillessa sitten törmäsin juttuun pellavansiemenrouheesta, jota muistin tuolla kaapissakin olevan (ja jota pari kertaa oon muistanu laittaa jugurtin sekaan). Siitä sitten keksin, että jos jotain ottaisin Kreikkaankin mukaan, ja niinpä tein kokeeksi tällasen hiutalemixin:

Tähän sitten sekoitin mm. pellavansiemenrouhetta, kauraleseitä, neljän viljan hiutaleita, talkkunaa, kaakaojauhetta, pähkinä- ja mantelirouhetta - olikohan siinä kaikki(?).

Ja mitä nyt oon syönyt rahkan kanssa tuota, niin voipi olla, että teen tuota ennemmänkin, aika hyvin toimii nimittäin mausteena marjojen kanssa!