Huh-huh-huhtikuu

Huhtikuu on mun mielestä vuoden parhaimpia kuukausia. Ei pelkästään siksi, että sillon on mun synttärit (kakkuja! lahjoja!), vaan koska sillon alkaa kevät: Aurinko paistaa, lumet sulaa, linnut laulaa, ja kaikkialla on esillä ihania värejä (mm. kaupoissa pääsiäisen vuoksi).

Viime viikkoa on vietetty mm. tietovisaillen. Keskiviikko-iltana oli tietovisa Otto.K:ssa, jonne menimme tietovisapoppoolla pelaamaan. En muista enää että päästiinkö edes pisteille (eli viiden parhaan joukkoon), mutta pääasia että tietotaito tuli taas testattua (ei se mulla ole yleensä kovin hyvä).

Piti muuten leipoa tuon jälkeen pitsaa. Onnistun niissä yleensäkin hyvin, mutta tuo oli kyllä enempiä kehumatta yks parhaimpia tekemiäni (eikä vähimmäisissä määrinkään lihaisan täytteensä vuoksi).

Torstaina oli vuorossa Caion tietovisa, mutta sitä ennen kävin kuitenkin civiksenä eli siviilinä elikkäs ylioppilaskunnan "rivi"jäsenenä edarissa eli ylioppilaskunnan edustajiston kokouksessa. Jäänne opiskelija-aktiiviajoiltani, ja sanonta, että sinä voit lähteä ylioppilaskunnasta, mutta se ei ikinä lähde pois sinusta, pitänee paikkaansa. No, edelleen kuitenkin olen jäsen, mutta normijäseniä ei yleensä hirveästi nappaa nuissa istuskella.

Paras syy tähän monituntiseen opiskelijapolitiikkamaratoniin on tietenkin ihanat kokoussämpylät, jotka tällä kertaa olivatkin ruisleipiä. Heti toiseksi oli kokouksessa muitakin mielenkiintoisia asioita, esimerkiksi ylioppilaskunnan omistaman yksiön myyminen. Oon kyllä kuullut nyt siitä mielipiteitä moneen suuntaan, onneksi ei tarvitse itse olla nuita päätöksiä tekemässä... Siis yksiö sitten kuitenkin päätettiin myydä, mm. yksi perusteluista lienee ollut, että se on "riippakivi", "ei-ydintoimintaa" jne. Vasta-argumentit kuitenkin olivat myös hyviä, vaikka ei kukaan kai ollut kuitenkaan sitä mieltä, että sitä ei pitäisi myydä ollenkaan.

Tämän jälkeen mentiin siis Caioon tietovisailemaan, se tosin alkoi puoli tuntia myöhässä pelin (minkä pelin??) vuoksi. Ja ei se nyt ihan niin huonosti mennyt, vaikka ei aivan pistesijoille muistaakseni päästykään.

Perjantaina kävin aamutuimaan itseni rankaisulenkin. Näitä olis kyllä hyvä harrastaa, periaatteella että 1 kaljan eestä pitäisi juosta 15 minuuttia! No, tämä ei liene yleinen suositus etenkään, jos niitä tuoppeja on kumonnut sitten hieman reilummin.

Koomailun jälkeen käytiin Paljekirppiksellä. Mun piti ettii joku valkonen peruspaita, koska tuohon mun entiseen on ilmestynyt jostakin reijät hihoihin! Hirveästi tuolla ei kyllä nuorten vaatetta ollut, vauvanvaatteita enimmäkseen. No, löysin sitten kuitenkin valkoisen paidan (1 e), pinkin satiinikauluspuseron (4 e), mustan kauluspuseron (1 e) ja mustan mekon (1 e), lisäksi helmikorvakorut (2 e).

Kirppikseltä piti kuitenkin ehtiä - tietovisaan. Tällä kertaa Vanhaan Artturiin Välivainiolle. Ja eipä ihmekkään, kun ei viime viikolla oikein meinattu pärjätä, kun kuulemma nuo "vanhat papparaiset" onkin jotain vanhoja Suomen tietovisamestareita! Tällä kertaa pärjättiin kuitenkin vähän paremmin, kiitos tämän kertaisen vahvistuksemme. Oltiin vissiin viidensiä tai jotain, mutta sain arpoa jäljelle jääneistä kolmesta joukkueesta lohdutuspalkinnon eli Lucky luuserin, ja kuten jo vähän yleistä arpaonneani ennakoitiin, niin valitsin onneksi oman lappusemme ja voitimme viiden euron lahjakortin tuohon kuppilaan. Annettiin se sitten yhteistuumin kuskille palkkioksi.

Tämän jälkeen oli vuorossa viininmaisteluilta lähinnä tuolla meijän tietovisaporukalla. Eli maisteltiin (lue: juotiin) neljää eri viiniä (viintä), syötiin herkkusalaattia, juustoja ja rupateltiin. Ei tullut edes lähdettyä jatkoille baariin. Mihinpä sitä menis, Kuutio on ainut lähimailla (Caioa ei lasketa mukaan, oon jo kertonut varmaan ihan tarpeeksi monelle että miksi sinne ei nykyisin kannata viikonloppuina mennä, eikä vähiten siksi, että siellä on vitosen sisäänpääsy - joka muuten peritään vielä ihan valomerkin tienoillakin).

Lauantai menikin sitten lähinnä nukkuessa, sunnuntaina käytiin auttamassa kaveria parin muuttotavaran kanssa ja sen jälkeen käytiin moikkaamassa veljeä ja tämän kolmea lasta. Kasvaapa ne kyllä nopeesti. Yhdet pääsiäisnoidat kävi täällä virpomassa, enkä hirveän pahasti joutunut aprillatuksi.

Kaikki järjestyy

Mun yksi suurimpia ongelmia on niinkin tavallinen asia kuin kärsimättömyys. Periaatteessa olen hyvin joustava, sopeutuvainen ja pitkäpinnainen, mutta joissakin asioissa sitten asenteeni on yleensä kaikki-tänne-mulle-heti-nyt. En esimerkiksi tykkää jonottamisesta (no, harva siitä pitää), vaan ärsyynnyn suunnattomasti kaikista kupeksijoista. En myöskään sen vuoksi itse tykkää kupeksia, myöhästyä yms. joista tiedän muiden tekemänä itselleni aiheutuvan närkästystä. Tämä onkin johtanut siihen, että mulla on monesti ns. monta rautaa tulessa, nykytermillä teen siis multitaskingia, eli yritän suoriutua samaan aikaan monesta eri asiasta ja tällä tavalla luon itselleni mielikuvan omasta tehokkuudestani. No, myös tutkimusten mukaan tämä ei ole paras mahdollinen tapa toimia ja silloin asiat eivät siis yleensä hoidu parhaiten ja virheitä sattuu. Mutta mua ärsyttää suunnattomasti semmonen, että tiedän itse ("minä olen paras".. öh) tekevänsä asiat nopeammin ja sitten joku ei ehkä ajattelekaan, että ne asiat pitäisi hoitaa nopeasti (:että minun asiat hoituisi nopeasti..)...

No, niin kuin sanoin, niin tämä on paha tapani, ja se, että sen tiedostan, on jo askel parannukseen. Eli yritän monesti laskea kymmeneen ja hengittää, mennä toiseen huoneeseen ja unohtaa omat kiireeni ja koko asian hetkeksi.

Tällä on nyt tekemistä tuon edellisen tekstini kanssa, kun mulla meni hermot nuiden kaikkien varausten kanssa. Välillä piti sitten käydä tekemässä muita asioita ja unohtaa koko asia hetkeksi. En sitten tuota edullisinta lippua onnistunutkaan saamaan, koska lento oli täynnä. Eli tämä tarkoittanee sitä, että nuo halpamatkatoimistot ovat saaneet tietyn kiintiön paikkoja, joita voivat myydä edullisempaan hintaan, mutta itse lentoyhtiöllä on kuitenkin vielä näiden jälkeen paikkoja jäljellä, mutta jonkun verran kalliimmalla hinnalla.

No, jossakin vaiheessa sitten hoksasin, että sieltä Tampereeltahan tosiaan saattaisi myös lähteä lentoja, joka sitten onnekseni olikin yksi edullisimpia hintoja ja jatkolento toinen noista vaihtoehdoista, joita katselin. Lisäksi nyt ei tarvi matkustaa bussilla yöllä Tre-Hki väliä. Nuissa Air Balticin lennoissa on kuitenkin nykyään se jippo, että lipun lisäksi pitää maksaa matkalaukusta 20 euroa, eikä se paino saa olla kuin 20 kg. Tämän yli menevistä kiloista laskutetaan 15e/kilo, etukäteen muistaakseni jos maksaa, niin 5 lisäkiloa saa hintaan 25e. Yritän kuitenkin pysyä tuossa alle 20 kilon määrässä tällä kertaa. Joka tapauksessa en nyt hirveästi lisäköyhtynyt tällä varauksella ja säästän kuitenkin myös aikaa.

Majoitukseenkin sain vastauksen heti, kun en päivittänyt sähköpostiani viisi kertaa tunnissa. Eli majoitus onnistuupi.

Sitten seuraavaksi pitäisi alkaa selvittään nuita opiskelujuttuja, oon nimittäin nyt työntänyt nämä mietteet aivojeni takalokeroon. Mutta pitäisi siis se tutkimuslupa-asia selvittää, eli kun olen sitten Ateenassa, niin voisin heittää (lue: juokse paikasta A paikkaan B paikkaan A paikkaan C jne ja kerää kaksikymmentä leimaa...) jonnekin museovirastolle tai mikä ikinä näistä luvista vastaakaan. Ei hajuakaan, kauanko sen luvan irtoamiseen menee.

Mutta yritän aina pitää mielessäni sen asian, että asioilla on aina tapana järjestyä (tavalla tai toisella). Sillä pääsee jo elämässään melko pitkälle.

Argh

Semmonen hauska sanonta tuli mieleeni, kuin heittää vesilintua.

Maistuiskohan sorsille paperi.

Nimittäin siltä tuntuu nyt tämän gradun kanssa.

Aikoinani varasin liput Suomeen nyt kevääksi siksi, että pääsisin esittämään valmiin gradun maaliskuussa, eli valmistuisin kevään aikana.

No, omapa on vikani että se on niin huono ettei sitä nyt kehtaa valmiiksi sanoa.

Toinen suunnitelma oli sitten esittää ees osa työstä nyt.

Ja nyt kun piti oottaa tuota rahapuolen vastausta, niin on tänne asti venynyt tämä suunnitelma, eli sitä ei kuulemma ehdi ennen pääsiäistä esittää.

Ja kun kuitenkin pitäisi nyt varata lippuja sinne etelään päin, eli vissiin jää sitten tämän työn esittäminen kokonaan.

No, ohjaaja sentään nyt sanoi, että vähempikin tutkimus teatterissa riittää.

Hyvä niin, kun munkin mielestä tuossa gradussa on ihan liian monta palaa nytten.

Eli semmosta viilausta pitää tehä lisää tuohon graduun ja miettiä taas sitten, että millä eväillä tästä eteenpäin.

Välillä mun päässä tuntuu tältä.

Plan B

Kauan odotettu vastaus stipendistä saapui, tättärää:

En saanut stipendiä.

Odotettavasti se myönnettiin eräälle väitöskirjan tekijälle. Hassua, että aihe on vähän samantapainen kuin omani. No niinpä se on, että tää on kuitenki "vain gradu", vaikka toisaalta, kun se on mainittu siinä, että siihen he voivat myös myöntää, niin sitten kuitenkin väikkärin tekijät on varmastikin ensi sijalla.

Mutta semmosta se elämä on. Harmittaa, kun suunnitelma oli tosiaankin valmistua jo nyt, ja tässä tää vaan nyt sitten pitkittyy.

Eli pitää nyt ottaa suunnitelma B käyttöön, enkä nyt ainakaan mitenkään kokopäiväsesti pysty tekemään tuota gradua, vaan pitää ettiä ensin jotain töitä kesäksi, että sais rahaa.

Pitää nyt täytellä sitte lappusia siihen opintojen jatkoajalle, ja jos sitä jatkoaikaa nyt hakis sen verran reilusti, että ehtii tehä sekä töitä, pikaiset tutkimukset ja sitten vielä kirjoittaa jossakin vaiheessa.

Keväthommia

Oon koittanu tämän viikon ajan keksiä tekemistä, ettei tarttis tuota gradua miettiä ihan koko aikaa. Etenkin nyt, kun tekis mieli päivittää sähköpostia ajantasalle koko ajan, että onko mitään päätöstä tullut...

Perjantain MMT meni ihan hyvin, elikkä perinteisen kaavan mukaan lähes tappiin saakka baarissa, lompakossa rahojen tilalle vaihtuivat kuitit, ja aamulla jääkaapissa oli puoliksi syöty pitsa. Kaikki alko kuitenkin oikein mallikkaasti, kun yliopiston pihalle meitä saapui virkistämään Red Bullin auto!

Erinäisten sattumusten jälkeen päästiin lähteen neljän maissa liikkeelle vain hieman myöhässä. Ekassa baarissa Limingan Hannu Krankassa tuli viivyttyä kolme tuntia. Sen jälkeen oli  bussikuskin vuoro olla myöhässä, nimittäin se kävi matkalla kuskaamassa jotain seurakuntaporukkaa ja olivat kuulemma oikein tykänneet retkestä.

Seuraava etappi oli Siikajoella Ruukissa oleva Tervatupa. Siellä oli suositeltavaa maksaa ostokset käteisellä, eli kertonee jotain paikasta muutenkin. Aika vähän paikallisia siellä oli kuitenkin vielä tuossa yheksän maissa illasta.

Täältä kun poistuttiin, niin saatiin myös oma taivaallinen ilotulitus revontulien muodossa. Kuvista ei tietenkään tullut mitään. Seuraava pysäkki oli Oulunsalossa, ja siellä alkoi tunnelma olemaan katossa jo itse kullakin. Puolilta öin saavuttiin Ouluun, ja jatkettiin siis vielä 45:seen. Illan teema taisi olla nuo karkkidrinksut, nimittäin kaverilla oli matkajuomanaan sieltä viime viikonlopun tupareista saatu Ufoshottipullo, ja jotain vastaavanlaista juomaa join sitten myös tuolla nelifemmassa. Ostan ehkä tuliaisiksi Kreikkaan tuon shottipullon (itselleni:D). Mutta eipä tartte tässä baarissa taas käydä ainakaan vuoteen.


Lauantai kun meni sitten puolikoomassa, niin sunnuntaiksi pitikin keksiä jotain itsensä kurittamista, eli kävin siskon ja koiran kanssa hiihtämässä! Oli varmaankin ensimmäinen kerta sukset jalassa sitten yläasteen jälkeen. Se on muuten jännä juttu, että aika monella on hirveät antipatiat juuri hiihtoa kohtaan, ja siitä kuitenkin on Facebook-päivitysten mukaan tullut tälle talvea joku uusi muotiharrastus. Kävinkin sitten vielä toiseenkin kertaan tälle viikolle hiihtämässä Vallun kanssa tiistaina, kun oli mukava ilma.

Tiistaina kävin myös luennolla pitkästä aikaa, eli yli vuosi on viime luennolla istumisesta aikaa. Enkä mää mitään opintosuorituksia enää siis tartte - kaikki on jo täynnä niiltä osin - mutta aiheen vuoksi ihan mielenkiinnosta kävin kuuntelemassa. Kyseessä oli siis Antiikin Ateenan poliittista historiaa, mikä osittain sivuaa myös graduani. Luento oli varsin mielenkiintoinen, paljon tuttuakin asiaa (onneksi - huolestuttavaa olis, jos en tässä vaiheessa mitään tietäis), ainakin niiltä osin mitä sattui kuulemaan, nimittäin vieressä käytävällä tehtiin jotain remppaa ja totta kai piti porata siellä juuri luennon aikaan.

Sattui muuten kans jännä tapaus, kun samalla luennolla olikin sattumalta myös eräs minun kuusi(?) vuotta nuorempi serkkuni!Tuli semmonen fiilis, että vois jo omalta osalta tää opiskelu loppua, kun kohta jo seuraava sukupuoli EDIT: typo < POLVI > !!! pukkaa yliopiston ovista sisään.

Eilen sitten kävin pyöräilemässä kaupungilla, kun hoksasin, että oli viimeistä päivää tuo World Press Photo -näyttely kaupungin kirjastolla. Jostakin luin, että se olisi pieni eikä kovin mielenkiintoinen, eli ajattelin nopeasti vaan katsoa kuvat läpi. No, tunti siellä vierähti, vaikka en ihan jokaista kuvatekstiä edes lukenut. Minusta ainakin kuvia oli yllättävän paljon, ja erittäin mielenkiintoisia! Oli niin iloa kuin suruakin, arkea, sotaa, juhlaa. Joissakin täytyi hämmästellä kuvaajan lahjakkuutta ja kykyä osua paikalle / ottaa kuva juuri oikealla hetkellä - ja toisinaan ei käynyt yhtään kateeksi, nimittäin melko hirveissä olosuhteissa ovat välillä joutuneet olleen.

Näyttely alko heti tunnelmalla "turhat luulot pois", kun ensimmäiset kuvat olivat sodista, maanjäristyksistä, tulvista ja katastrofeista. Näyttelyä ennen olikin ilmoitus, että kuvat saattaa järkyttää herkimpiä katsojia, siellä oli nimittäin kuvia ruumiskasoista yms. aika shokeraavaa. Kyllä pisti miettimään maailmaa ja sitä, että itsellä on lopulta asiat melko hyvin.

Google Street View:n kuvaukset olivat myöskin päässeet näyttelyyn, nimittäin joissakin on otoksia onnettomuuksista. Kuvatekstissä taidettiin mainita, että Saksassa ihmiset eivät ihastuneet tästä projektista, koska se loukkasi liiaksi yksityisyyden suojaa. Olikohan sitten niin, että siellä on osittain bannattu tai ainakin sensuroitu joitakin näkymiä (?).

Tässä oli mun mielestä hauska idea, kuvaaja oli ottanut jostakin arkistosta vanhan valokuvan ja tuonut sen sitten sellaisenaan nykyiseen ympäristöönsä. Kyseessä taisi olla joku valokuvaaja Israelista, ja yksi valokuvista on muuten alueelta, josta A(n suku) on kotoisin.

Bongasin myös yhden suomalaisen kuvan. Tämä taisi olla jonkun italialaisen valokuvaajan ottama, ja kuvattu Kainuun alueella laulujoutsenista.

Vähän tuhannen ja yhden yön tunnelmaa oli näissä aavikolla asuneista marokolaisesta perheestä otetuissa kuvissa.

Kirjastossa oli myös jotain kansalaisopiston pitsitöitä.

Läpi maailman tapahtumien siis meni tämä näyttely. Hyvä, että Oulussa joskus järjestetään tällaisia, ja vielä ILMAISEKSI. Mutta tästä sitten lienee johtunut se, että eipä tuota hirveästi ole mainostettu. Kuulinkin tuolla erään keskustelun, jossa joku tyyppi oli halunnut tulla tähän näyttelyyn ja soitellut ympäri Oulua, että missä ja milloin se pidetään, ja viidennen puhelinsoiton kohdalla oli joku jostakin tiennyt. En myöskään itekkään ensin etes netistä löytänyt faktaa, että milloin tämä näyttely on, jossakin OAMKin sivuilla oli sitten pieni maininta. Mitähän se kaupungin uus matkailuryhmä sitten tekee, jos ei ees tämmösiä asioita voida mainostaa (eikä muuten ole ainoa kämmäys lajissaan edes tälle vuodelle).


Kevät on sitten muuten myös virallisesti täällä. Nimittäin oli kukkamultien vaihdon aika. Siskoni luona asustaa tuo yksi mun rehu, jolla on kyllä kova historia, nimittäin kissat sen kerran (tai useammankin) tiputtivat joskus lattialle ja jossakin vaiheessa siinä taisi olla enää pari lehteä jäljellä. No, mullan vaihdot on tepsineet tuohon ja nytten se porskuttaa varmaan viiden vuoden iässä ja kasvaa vain. En muista tän kasvin merkkiä, mutta suosittelen sitä kyllä - ainoa kasvi, joka ei ole kuollut hoidon puutteeseen / liikaan hoitoon.

Ostin myös tuoretta basilikaa eilen, se on nimittäin huippua salaatissa, kastikkeissa ja missä vaan. Jospa se menestyis täällä, kun laitoin sen myös isompaan ruukkuun.