lauantai 12. helmikuuta 2011

Maailmalla kaikki hyvin taas

Eipäs täällä taas sen kummempia ole tapahtunut. Torstaina työpäivän jälkeen oli taas kaikki lakossa eli käveltiin jälleen tuo bussireitti sillä poikkeuksin, että löydettiin nyt kenkäkauppoja. Mulla siis oli oikeetakin asiaa, piti ettiä postimerkkejä. Eilen kysyin tuosta lähistöltä kioskeista, ei ollut, ja tuo läheinen postipankki menee kiinni jo kahelta. Pe-aamuna kysyin Leenalta (talon emäntä) mistä sais merkkejä, niin tuossa Alexandrasilla muutama paikka ja sitten Syntagmalla iso postitoimisto on auki kuuteen saakka. Käytiin siis sen kautta. Siellä oli hassusti taas järjestelty, oli muutama tiski joille ei tarvinnut vuoronumeroa, koitin ensin niistä, mutta sanottiin että pitää mennä "sisälle asti" ja ottaa numero. Ilmeisesti siitä sai jotain lähetyksiä paitsi paketteja. (?)

Postimerkkejä sain ostettua. Se tosin antoi yhden 72 sentin ja yhden 5 sentin merkin ja sanoi että molemmat pitää olla. Eli ilm. on sitten nekin kallistuneet kun aikaisemmin nuo oli yhteensä 72 senttiä. Mut sain kuitenkin pari kirjettä postiin. Toisen veljen lapselle jolla on sunnuntaina synttärit. Löysin Plakalta sellaisen kivan pinkin perhosilla olevan pienen rannekorun, jonka sai mukaan helposti. Toinen äitille terveisiä.

Kenkäkauppoja oli kyllä ja olihan niissä valinnanvaraa, mutta ei löytynyt mitään mielekkäitä. Hintakatto kuitenkin on se 25e ja sillä kyllä luulis alekengät löytyvän :) Lisäksi koitin metsästää kumisaappaita, maanantaiksi on luvattu sadetta. Niitäkin kyllä oli vaikka millasia, koroilla, nyöreillä, piirroksilla ja muilla kuvioilla, mutta aina kun oli sopivat niin hinta oli se 50e eli ei kiitos.

Perjantai töissä meni vähän järjestelyissä, tai no itse sain kyllä hommia tehtyä mut Virve sai uuden työpisteen mun kanssa samaan huoneeseen ja koneita piti sitten siirrellä. Käytiin myös hakemassa ne museokortit siitä punasesta rakennuksesta. Mentiin ensin sinne, mihin ne jätettiin, sieltä sanottiin että pitää mennä sinne ensimmäiseen huoneeseen. Siellä ne sitten alkoi penkomaan jotain hakemusläjää, koska niistä vastaava ei ollut tänään töissä. Näytti olevan muidenkin instituuttien hakemuksia jonossa. Mutta hetken odottelun jälkeen ne löytyivätkin. Nyt voi poiketa museoihin, Virve oli jostain katsonut niitä olevan täällä 25. Tavoite: Kaikki läpi.




Illalla tosiaan kun meni netti poikki, niin saipahan sitten tehtyä esseetä rauhassa. Pari alkaa olla jo ihan hyvin kuosissa muutamaan lähdetarkastusta lukuunottamatta.

Lähetin torstaina bilsan ja hammaksen amanuenssille mailia, että miten ois että pääsiskö niiden kautta vaihtoon Thessalonikiin. Bilsalta vastas, että katsovat ensin omat hakemukset ja sitten mun, ja että pitää kysyä ensin Thessalonikista, onnistuuko mennä arkeologian puolelle. Eilen just parahiksi katkesi netti, joten laitoin vasta äsken sinne mailia. Lisäksi koitin kattoa tuota Granadan vaihtoa, että jos jonkun varavaihtoehdon laittaisi. Sinne varmaan ehkä pääsisi, kun arkeologialta sinne on suoraan kaksi paikkaa. Ja enpä oo Espanjassa ennen käynyt, joten sinällään vois olla ihan mukava kokemus. Huonot nettisivut siellä tosin oli, mutta jotain esihistoriaa ne kyllä opettaa ja lisätietoja voi kysyä meijän vaihossa olleilta. Pitää siis ens viikolla pistää hakemuksia menemään. (Kyllä olen hulluksi tullut).

Olivat eilen Kelallakin ratkaisseet tuon hakemuksen. "Asumislisä maksetaan tosiasiallisten asumisolosuhteiden mukaan ja se tarkistetaan asumisolosuhteiden muuttuessa. Jos opiskelija on lukuvuoden tukiajan puitteissa tilapäisesti poissa vakituisesta opiskelija-asunnostaan, myönnettyä asumislisää voidaan kuitenkin maksaa vakituisesta asunnosta aiheutuviin kustannuksiin enintään kahden kuukauden ajan. Lisäksi edellytetään, että opiskelija edelleen maksaa vuokraa asunnostaan eikä asuntoa ole vuokrattu ulkopuoliselle. -- Opintotuen määrän muuttuminen ulkomailla opiskelun tai harjoittelun vuoksi ajalla 1.2.2011 - 30.6.2011 on selvitetty."

Saan siis seuraavat kaks kuukautta asumislisää. Sitten pitää miettiä jo vaihtoehtoja, etenkin jos tuo vaihtojuttu nyt tulee ajankohtaseksi molemmille. Laitan vielä Kelalle kuitenki tuosta yleisestä asumistuesta jottai selvitystä. Mutta rauha siis raha-asioissa ainakin toistaiseksi. Saan vielä maanantaina tiedekuntaneuvoston palkkion, onhan sekin muutama kymppi lisää shoppailtavaksi.

Tänään vois kirjottaa esseitä ja ehkä käydä tossa lähiympäristössä kuvausreissun. Huomenna sitten vois mennä Syntagma-Kolonaki-Zappeion-National Garden -ympäristöä, ja katsoa samalla aamupäivällä olevan vahdinvaihdon.

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

On tultava Kreikkaan asti kiroamaan suomalaista toimintaa

On menny viime päivät töiden ja opiskelujen parissa, niin eipä ole ollut kirjoitettavaa. Pitäisi palauttaa kaksi luentopäiväkirjaa ja kaksi kirjaesseetä ens maanantaihin mennessä. Ihan hyvään kuosiin oon jo nuo tehnyt, viimeistelyjä vaille valmiita, eli hyvin valmistuvat.

Alkuviikko on ollut säiden puolesta oikein mukava, siinä 15-20 asteen välissä, varmasti auringossa lämpimämpikin.

Maanantaina nyt ei kummempia ollu. Ostin sihteeriltä, Marialta, sellasen korun, joita se on itse tehnyt johonkin lasten psykiatriseen hyväntekeväisyyteen meneviksi tuotoiksi tms.


Iltapäivällä käväsin yläkerran parvekkeella jo ottamassa vähän aurinkoa, yritin tehdä samalla esseitä mutta tietokoneen ruudulta ei kyllä nähnyt yhtään mitään.

Tiistaina uskalsin laittaa jo hameenki päälle, ja uudet popot jalkaan, johan se alkaa olla aika käyttää viimeiset talvivaatteet pois. Iltapäivällä oli metrot lakossa, joten tultiin sitten bussilla kotia. Matkan varrella oli tosi ihania kenkäkauppoja. Ajattelin kyllä olla ostamatta mitään vähään aikaan, palaa nimittäin aika hyvin rahaa vaatteisiin..

Haettiin viimein kreikkalaiset liittymät, kun niillä on huomattavasti halvempi soitella täällä Kreikassa keskenään, kuin Suomessa, ja ei tule vastaanottomaksujakaan. Kalliimpi tosin on Suomeen soittaa täältä, mutta Suomesta tänne taas halvempaa. Sekavaa. Siis: En soita kellekkään, soittakaa te mulle halvemmalla. Siinäkin oli melkonen paperisota, vaikka olikin Prepaid -liittymä, niin piti näyttää passit ja sitten ne vielä halus tietää isän nimen. Woot? Outoa. Ja parikin lappua piti allekirjoittaa ja sitten niiden piti vielä aktivoida tai jotain, ne liittymät soittamalla niiden omasta numerosta niillä jollekin. No eipä mulla ole aikasemmin prepaidia ollutkaan, tiiä vaikka tuo olis yleinen käytäntö. Tai ehkä ei. En tiiä.

Ehin taas käyä vähä aikaa ottamassa aurinkoa. Jos tietää kattoa oikein tarkkaan, näkyy ehkä jo minimini rajat.

Kämpillä oli kokeileva keittiö, kun en muistanut ostaa kaupasta tomaatteja. Sovelsin kastikkeeseen mm. persikkaa ja jugurttia.



Ke-aamunaa heräsin vähän aikasemmin vihannestoria varten. Tässä on keskiviikkoisin (ei tiistaisin, kuten maanantaina muistelin ja eilen kävin tyhmänä pällistelemässä, missä ne vihannekset on) vihannestori korttelin päässä. Ostin sieltä sitten huonoa kreikkaani soveltaen tomaatteja, kurkkua, sipulia, appelsiineja, salaattia. Oiskohan nuihin menny vitostakaan yhteensä.








Tännään sitte oli taas kaikki liikennevälineet lakossa, niin käveltiin tuo eilisen bussin reitti kämpille, lähinnä siksi että Virve halus kenkäostoksille. Ei me sitten löydetty kuin yksi kenkäkauppa, kun mentiin vähän eri reittiä ja käännyttiin tuolle kadulle liian myöhään. Meinasin sortua ostaan sellaset ihanat saappaat. Se myyjä kyllä jakso kiikuttaa niitä sovitettavaksi. Ehkä tässä vielä ostan jotkut.. onhan nyt alennusmyynnitkin.. eikä Suomessa oo näin ihania.. (seliseli)

Vaatekauppa sen sijaan löyty. En päässy ees ovesta sisään ku löysin jo kolme sovitettavaa vaatetta. Olishan ne ollu ihania, lopulta ostin vain kaksi paitaa à 8e.




Sitten tuosta ihan läheltä löytyi joku halpatavaraliike, jossa oli kaikki suunnilleen euron. Ainakin meikit. Ostin ison satsin tavaraa, eikä ollut kuin vajaa 7 e.




Suomalaisen byrokratian kanssa tappelu jatkuu. Lähettivät sähköpostia, että asumistuki on lakkautettu, koska en pyynnöistä huolimatta ole toimittanut sinne ulkomaan opinnoistani todistavaa laitoksen todistusta. Ja minkähän minä sinne ennen lähtöä kiikutin. Kannattais niidenkin pitää paperinsa paremmin kasassa ja lukea ne hakemukset eikä päättää mitä sattuu, mitähän tyyppejä sielläkin on töissä. Voisin melkein tehdä asiasta valituksen, jos vielä tulee kielteinen päätös. No, joka tapauksessa, nyt kun olen sanonut asuvani ulkomailla, enkä maksa vuokraa, niin oon oikeutettu ainoastaan kahden kuukauden asumislisään. Että siinä on taas tämä suomalainen kansainvälistymiseen kannustava tukijärjestelmä. Niin en ehkä asu ulkomailla joo, mutta pitäiskö sitten aina laittaa kämppä kiertoon, voi jestas sentään. Varmaan ne opintotukea myöntäis, mutta eipä niitäkään oo jäljellä tuhlattavaksi saakka. Tai sitte kikkailen niiden kanssa maksamalla edes takasin pois. Enpä kuitenkaan. Jos eivät tuota kahta kuukautta enempää myönnä, niin sitten pitää lähetellä hakemuksia yleisestä asumistuesta. Kait siinäki on sitte joku porsaanreikä, ettei sitten saa tukea. Sitte pitää miettiä jo muita ratkaisuja.

Näin maanantaina tuossa portaikossa yhen suomalaisen tytön, joka sanoi lähtevänsä Thessalonikin yliopistoon vaihtoon ja on nyt kielikurssilla täällä. Siitäpä sitten sain taas ajatuksen, kattelin vähän mitä tarjontaa siellä ois (arkeologiaa, jes) ja näköjään meiltäkin on eräs ollut siellä muutama vuosi sitten vaihdossa. Nyt kun vielä yliopistolta lähettävät joka päivä viestiä Erasmus-vaihtopaikkojen hakemisesta, niin pakkohan se oli lähettää selventävä kysymys, että vieläkö tässä vaiheessa ois tsänssiä päästä vaihtoon. Että eipä ole Suomeen ikävä yhtään, jään vielä tänne, hähäh. Mutta saa nyt nähdä, en oo kauhean luottavainen näihin systeemeihin tällä hetkellä. Kiusaavat pikku opiskelijoita vaan.


Mielen piristykseksi, tässä vielä lauantaina ostettuja koruja:




Kämppikselle tuli sen poikaystävä kylään. Meinasi juuri tulla mun huoneeseen suihkuun. Ei ihan oikea huone :D

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Viikonloppuseikkailua: Shoppailu vaateparatiisissa ja vuoren valloitus

Eilen mentiin Virven kanssa shoppailemaan erääseen tehtaanmyymälään, jonka Virve oli bongannut jostain nettisivulta. Lähdetiin puolen päivän maissa ensin metrolla Syntagmalle ja siitä tramilla eli ratikalla kohti Piraeusta. Trameja kulki 20min välein ja ilmeisesti sinne pääsi samalla lipulla kuin kaupunkiliikenteessä (ainakin me mentiin sillä - eipä muuten ole tarkastajia näkynyt koko reissulla). Matka kesti tunnin verran, aika monta pysäkkiä oli välissä. Matkalla nähtiin mm. katukirpputori, jossa oli kaikkea tavaraa, mitä ihminen vaan tarttee. Siellä voisi joskus käydä.

Syntagma auringonvalossa


Yhden jälkeen oltiin siis päätepysäkillä, Neo Falirolla. Lähdettiin siitä käveleen ensin toiseen, ja kun kävelykatu loppui autotiehen, sitten toiseen suuntaan. Kävelyä piti nettisivun mukaan olla 5 minuuttia ja eipä sitä liikettä siinä ajassa näkynyt. Poikettiin kysymään jostain hotellista, ja sieltä sanottiin, ettei sitä kävellen löydä, että kannattaa ottaa taksi. Niinhän me tehtiinkin. Se tietenkin oli siinä suunnassa, mihin aluksi lähdettiin, mutta melkoisen mutkan takana eli eipä sitä oltais ihan heti löydetty. Ajettiin jotain Piraeuksen pääkatua, josta näkyi taksin etupenkillä istuen mahtava näkymä suoraan Akropolis-kukkulalle. Eihän tuota matkaa ole sinne linnuntietä kuin varmaan alle kymppi kilsaa.

Taksi maksoi 3,50e ja päästiin juuri siihen mihin haluttiin, Factory Outlet. Oppaan mukaan siellä on 4000m2 shoppailutilaa, ja niin varmasti olikin. Siellä oli neljässä kerroksessa erilaisia merkkivaatteita, joista parhaimmat oli aivan pilkkahintaan vitosella. Tietenki siellä oli kaikki jäämistöt, eli kokoja oli hankala löytää - jos oisin kolmea numeroa pienempi niin olisin ostanut koko kaupan tyhjäksi. Mutta muutaman kivan vaatteen löysin, harmaan pitkänmallisen hupparin 10e sekä enemmän juhlakäyttöön, satiinisen musta/violetin topin, jonka ovh oli 81e mutta sain sen 15e:lla. Sitten löysin semmoisen paikan, että kyllä meni pää pyörälle: Putiikki täynnä aivan järjettömän ihania kenkiä hintaan 5-20e! Vähän aikaa sai pyöriä ympäri, ennen kuin keksi, että mistä päästä niitä kenkiä alkaisi sovittamaan. No niin teki moni muukin, eli hankala oli löytää penkkiä, mille istuutua, niinpä jäi moni ihanuus sovittamatta. Enkä sitten viimein ostanu ku sellaset kivat kävelykengät, 7e, ja enemmän kevätkäyttöön sopivat kävelyjalkineet, 10e (mahtavia saappaita siellä olisi ollut 15e:lla - ehkä ensi kerralla!). Pitää tosiaankin sitten saada joku täällä käymään, että nuo mahtuu lähtiessä laukkuun mukaan :)





Tässä vaiheessa näin Virvenkin, mutta kun hajaannuttiin siitä, niin sitten ei nähty toisiamme enää ollenkaan. Löysin oviaukon luota jonkun kosmetiikkaliikkeen, jossa oli hajuvesiä, mutta oli kyllä kalliimpia ku Suomessaki, lisäksi meikit oli varmasti Suomen hinnoissa jos ei enemmänkin. Tässä vaiheessa kello taisi olla jo puoli kuus. Kävin vielä jossakin korukaupassa, mistä ostin sellaisia halpispukukoruja aika montaa sorttia, kaikki alle 2e kappale, korviksia siis lähinnä. Sitten kiertelin ja etsiskelin Virveä, välillä sovitin jotain paitaa ja kattelin jotain lenkkareitakin. Otin kans putiikista joitain kuvia.









Kun en vielä puoli seiskan aikaan ollut nähnyt, niin mietin jo, että onkohan se lähtenyt jo yksin, ja kun ei oltu vielä vaihdettu numeroitakaan, niin otin Suomen tietopalveluun yhteyttä ja pyysin Tuomasta ettimään mulle Googlella Virven numeron. Löytyi, soitin, ja Virvehän oli jo itse Syntagmalla. No eipä siinä, lähin sitten itsekin pois (eipä tuo kauppa ois ollut kuin tunnin auki, oli jo nälkä, jalat ja pankkitili huusi hoosiannaa). Virve sanoi, että kannattaisi ottaa tramille taksi, koska seutu oli aika epäilyttävää, mutta kun katsoin, että parkkipaikan kautta pääsee pääteille ja siellä kulki autoja koko ajan, nii en mittään taksia tarvinnu. Sieltä sitten sujuvasti poikkelehdin teiden yli viidessä minuutissa tramille, reitti olikin itse asiassa aika lyhyt ja helppo. Tram tulikin parissa minuutissa asemalle. Matkan aikana ehdin tutustua paikalliseen pissis-kulttuuriin, kun tram täyttyi nuorisosta.

Kävin vielä matkalla hakemassa pitkääään himoitsemani pitan Grill Academystä (1,60e) ja söin sen, ennen ku Virven kanssa lähdettiin oluelle.


Syntagma illalla:




Pita xoirino.


Käveltiin Alexandrasia alas päin, muutama paikka oli lupaava mutta täysin tyhjä, kunnes katottiin että tien toisella puolen oli lupaava paikka Alligator. Se osoittautui melkoiseksi Harley Davidson paikaksi aika keskiyölle saakka, jolloin discopallo alkoi pyöriä ja musiikki keventyi. Juotiin siinä sitten oluet, ensin tuopit, joiden hinta yllätti (4,50e) sitten kannusta, joka oli kympin ja saatiin siitä molemmat kolmet pienet oluet eli semmoisen voisi jatkossa aina ottaa. Baarissa ei hirveästi välitetty mistään baarilainsäädännöstä, siellä se baarin omistaja veteli napsuja asiakkaiden kanssa ja tupakkaa poltti koko sakki sisälläkin.

Nukkumaan pääsi sitten yllättävänkin myöhään puoli kahdelta. Ihan hyvin nukuin siihen nähden, että näin taas jotain kissapainajaisia.

Sunnuntaina olikin sitten aikomus, että kiivetään Lykavittos -kukkulalle. Katsoin reitin kartasti, niin sehän olikin yllättävän lähellä, muutamaa katua kun talsisi ja lähtisi ylöspäin kipuamaan.

Lykavittos asuntolan terassilta.

Kukkulalle löysikin hyvin näillä reittiohjeilla ja kiivettiin sitten kauniissa ja lämpimässä auringonpaisteessa kukkulaa ylöspäin kuvia otellen. Ne puhukoot puolestaan.





























Tämä on kuulemma suosittu paikka, että hääpari tulee kuvauttamaan itsensä.










Mad Boys, Mad Boys...

Pitää muuten mainita, että matkalla alaspäin söin kaktuksen hedelmän. Virve sanoi että ne on ihan syötäviä, joten kun sopiva hedelmä löytyi, niin piikeistä sormenpäissä (ja huulessa) huolimatta, söin yhden ja se maistui ihan kivalta, vähän melonimainen maku oli.

Kotikulmillakin oli ihan kivoja maisemia. Satuttiin muuten kävelemään niin hyvin, että osuttiin suoraan Soutsoun eteen. Ollaan kyllä aika hyviä suunnistajia!




Asuntolan julkisivu.

Kävelyreissun päätteeksi käytiin vielä syömässä tuolla kun Soutsou-katua menee ylöspäin, siellä on ihan kiva taverna.




Friteerattua kesäkurpitsaa.

Souvlakia, tietysti.

Kreikassa kuukin on väärin päin.