Kathari Deftera

Vuosi sitten kirjotin blogiin aiheesta suunnilleen samalla otsikolla. Tänään siis oli kreikkalaisten pyhäpäivä, "Puhdistautumismaanantai", jolloin laskeudutaan paastoon. Silloin myös ihmiset lennättävät leijoja. Sen luulis olevan lasten puuhaa, mutta pääasiassa oon leijojen kanssa nähnyt aikuisia miehiä.

Tänään on satanut vettä, joten lennättäjille ei oo ollut oikein parhaat ilmat. Niinpä en itekkään lähtenyt mihinkään katsomaan leijoja. Tosin eilen niitä olikin enemmän, kun oli aurinkoinen ja lämmin ilma.

Oulun leveyksillä on kuulemma tänään ollut revontulia. Jospa niistä joku säästyis ens kuullekkin, että pääsis itsekin ihailemaan taivaan ilotulitusta.

Valmis maailma

Jos ei meinaa saada unta, niin monesti sängyssä pyöriessä alkaa pohtia melko filosofisiakin juttuja. Näin myös tänä aamuna, kun en tv-ohjelma -maratonin päätteeksi saanutkaan unen päästä kiinni. Aloitin illan katsomalla Ylen Areenasta Satuhäät, sitten Nelosen Ruudusta Poliisit -sarjaa, sitten Areenasta jälleen Märät säpikkäät -sarjaa (onpa muuten hauska, ja soisi jokaisen suomalaisen painavan mieleensä sen, että suomalainenkin on maahanmuuttaja - ja tykkäsin erityisesti parodiasta suomalaisista naisista) ja sitten lemppariani True Bloodia (sitä kun alkaa katsomaan, niin ei malta lopettaa kesken, kun aina se jää jännittävään kohtaan!).

Eli aamulla kun koitin alkaa nukkumaan, alkoi sitten opiskeluahdistukset pyörimään mielessä.

"Ei ole kiire valmiissa maailmassa".

Näin on sanonta, mutta eihän se pidä ollenkaan paikkaansa. Tässä maailmassa kaikilla on koko ajan kiire: töihin, harrastuksiin, millon minnekin. Koko elämä on aikatauluun sidottua, ja kun deadlinet lähestyy, kiire ja stressi vaan lisääntyy.

Omalla kohdallani deadline nyt siirtyi, mutta se ei tarkota sitä, ettäkö se mitään ahdistusta poistaisi. Ennemminkin päin vastoin, kun nyt täytyy tehdä uusi suunnitelma tutkimusten varalle.

Valmis maailma.

Kenen mukaan? Äkkiseltään keksin vain, että uskonnollisissa opuksissa sanotaan, kuinka maailma luotiin sellaiseksi kuin se on (ja siltikään se ei täysin poista ajatusta siitä, että ihminen kehittyy).

Tieteen näkökulmasta asia on päin vastoin. Maailma kehittyy koko ajan. Kukaan ei voi ennustaa, millainen maailma on esimerkiksi tuhannen vuoden päästä - tai edes sitä, onko maailmaa olemassa silloin.

Tieteessä usein painotetaan sitä, että tiede on faktaa. Kun uskoo siihen, mitä tiede sanoo, ei ole väärässä (helpoin esimerkki on alkuräjähdyksestä, sillä kuka järjellinen ihminen voi kiistää tämän, koska tiede näin sanoo tapahtuneen!).

Tiede on faktaa - siihen asti, kunnes joku todistaa toisin. Tiede ja tieto uudistuu koko ajan. Mikä nyt tiedetään todeksi, saattaa huomispäivänä olla jotain muuta.

Nyt kun teen tämän oman "tieteellisen" tutkimukseni (sen tieteellisyydestä voi olla varmasti montaa mieltä, jos kysytään joltain ei-humanistilta), on seuraava aihetta koskeva tutkimus varmastikin todistaa päätelmäni vääräksi (siis sikäli, että sitä koskaan kukaan muu lukee). Tai jos ei sitä kyetä todistamaan vääräksi, niin sitten ainakin samoihin tuloksiin täytyy hakea vastauksia jotain muuta kautta.

Ei silti voi sanoa, että tiede olisi ihan turhaa (vaikka välillä se siltä tuntuu!), onhan moni asia (lääketiede etunenässä) kehittynyt juuri tieteellisen tutkimuksen ansiosta.

Mutta valmiita maailma ja tieto eivät ole koskaan.

Päivitys: Kaivauksia

Ahkeroin tänään oikein kunnolla! Eli innostuin päivittämään blogiini sivun "Kaivauksia", jossa lyhyesti kerron millasilla arkeologisilla kaivauksilla oon ollut opiskelujeni saatossa. Lyhyesti lähinnä siksi, että en usko ketään kiinnostavan pitkät raportit. Suurimmasta osasta kun sellaisetkin on olemassa, kun opintopisteitä näistä kaivauksista saa kirjoittamalla opintopäiväkirjan.

Ehkä jos joskus intoa ja aikaa riittää, voin tehdä pidemmätkin esittelyt, vaan en nyt ainakaan tällä kertaa.

Tänään olen:

- Lukenut hyvän artikkelin siitä, miksi kannattaa olla lihansyöjä (Image-lehdessä http://www.image.fi/artikkelit/lihan-ilot).

Muistan kyllä miten alotin ala-asteen loppuessa kasvissyöntivauhkoiluni - tosin olin lakto-ovo tai pescovegetaristi eli söin maitotuotteita, kananmunia ja kalaa. Mutta en syönyt sitä, mitä kasvissyöjän pitäisi: papuja, herneitä, linssejä jne. proteiinia. No, olin kasvissyöjä kasiluokan alkuun saakka, jolloin meetvurstivoileivän houkuttavuus lopetti sen. Tämän jälkeen kyllä sanoin, että alan kasvissyöjäksi uudelleen, kun asun yksin. Enpä ole alkanut vieläkään. Koska liha on hyvää, ja oikein valikoituna halpaa. (On toki kasviksetkin) Totta kai jokainen kuollut eläinparka säälittää, mutta samalla tiedän, että en pelasta maailmaa sillä, etten syö eläintä, koska joku toinen sen joka tapauksessa syö. No, tuossa artikkelissa sanottiin monta syytä, joita itsekin olen ajatellut.

Tampereen Hookin kanansiivet Texas Pete -kastikkeella on edelleenkin paras ruokakokemus ikinä! Viime käynnistä siellä on kyllä aikaa, kun nykyään tuota kastiketta voi ostaa melkein mistä vaan ja tehä ite kotona. Pitäisköhän käydä parin viikon päästä tuolla syömässä?

Kuitenkin kun A ei paljon lihaa syö, niin on sen syönti itselläkin vähentynyt. Kerran ostettiin naudanlihaa, josta tein kastikkeen. Kanaa, kalkkunaa ja tonnikalaa oon syöny enimmäkseen. Mutta tonnikala ei ole halpaa, ja kanaa ei muuten vain tee mieli koko ajan syödä (vaikka aika usein tekeekin, ja Suomesta aijon kyllä ostaa mukaan Texas Pete -chilisoosia!!). Papuja, linssejä ja herneitä oonkin syönyt nyt enemmän kuin koskaan. Mm. tänäänkin ruokana oli linssikeittoa.


- Luonut tietokoneelle kansion Gradu, versio 3. Teen tästä nyt graduseminaariin esityskelposen version ja sen jälkeen voi jatkaa uusilla urilla. Ja pohdin, millasia kuvia voin käyttää tuossa, koska ei kai netistäkään saa ihan mitä vain kopioda. No, jossakin sitten sanottiin, että tieteellistä käyttöä varten niitä saa käyttää. Mutta tuo mun haluamani kuva on jonkun museon sivulla, jossa sitten vielä oli erikseen lisenssiohjeet materiaalin käytölle niiden sivulta. Niinpä kaiken varmuuden varalle lähetin niille sähköpostia ja kysyin, saanko käyttää sitä kuvaa opinnäytetyöni tekemiseen. Ei se mitenkään elintärkeä kuva ole (ilmakuva Akropolista), mutta muut vastaavat on vaan jotain pikselimössöä ja aika kehnoja tuohon verrattuna.


- Ollut sisällä, koska pihalla sataa vettä.


- Miettinyt, että myisköhän tuon auton kesällä pois. Tänään se oli taas hyytyny tielle ja jotaki vesitulppajuttuja siinä kai oli (en minä niistä mitään tajua) ja taas sitä oli pitäny korjata. Hyvä auto se on sillon, kun se toimii...


- Pohtinut, jaksaisko tänne blogiin kirjottaa jotain puuta heinää joka päivä. Joskus jaksaa, toisinaan taas ei.

Lykky ja lykkäys

Parina viime päivänä (eli iltana/yönä) oon koittanu tuota gradua kirjottaa eteen päin ja kyllähän se vaan niin on, että on siinä vielä paljon tekemistä. Eli parasta on varmasti jättää se valmistuminen syksyyn. Haen sitä stipendiä, ja jos saan sen, niin teen kesällä tutkimukset ja sitte kirjottelen sitä loppuun. Jos en saa stipendiä, niin oon töissä ensin vähän aikaa, ja sitte ku on vähäsen rahaa säästössä, niin teen sen jälkeen tutkimukset ja gradun loppuun.

Onpahan taas vähän stressiä vähemmäksi. Kyllä tuossa pää hajoaa, jos viikossa pitäis nyt muka saada valmiiksi.

Sieltä stipendin jakavasta järjestöstäkin vastattiin, että ehdottomasti laitan hakemuksen. Sen myöntämisestä päätetään maaliskuun lopussa. Eli joka tapauksessa, siihen mennessä pitäis tämän työn joko olla valmis tai sitten vasta syksyllä.

Kuukauden päästä esitän sitte osan työstä eli mitä oon tähän mennessä tehny.

Tänään oli lämmin päivä eli kävin rannalla pitkällä kävelyllä. Pois tullessa menin tuota yhtä pikkukatua pitkin, ja siellä oli just koiralauma syömässä luita. Ne vissiin luuli, että haluan varastaa ne luut, kun nosti sellasen metakan ja yks niistä tuli haukkumaan. Jos mitään vihaan niin vihasia koiria. No ei se ehkä niin vihanen ollu, mutta meinas silti tulla pissit housuun, kun ne koirat saarto mut paikkaan, mistä ei päässy ees karkuun. En kyllä yksin enää kävele sitä tietä pitkin.

Ja oi onnea! Luulin, että söin tässä taannoin mun viimeset salmiakit, mutta aamulla löysin kaapin perältä vielä yhen pussin! Mikä taas muistutti siitä, että pitäis soittaa ja varata aika hammaslääkärille. Aijoin soittaa jo pari viikkoa (tai oikeastaan pari vuotta..) sitten, mutta joka aamu se unohtuu. Vielä ku on opiskelija ja sais hammashoidot lähes ilmatteeksi, niin kannattais tätä palvelua hyödyntää. Tosin nyt jos eli KUN valmistuminen jää syksyyn, niin sillä tietenki saa ens lukuvuodellekki opiskelijakortin ja -palvelut /-alennukset käyttöön.