This is Sparta!

Torstai: Kukkuloiden valloitusta

Spartareissusta hengissä selvinneenä ja uusi viikko alkaneena kertausta loppuviikosta.

Tuomas tuli perjantai-yönä.

Kuten uhkailin, ei mitään vapaata täällä nyhjötetä, vaan heti töiden jälkeen lähdettiin kiertämään Ateenaa. Näytin Tuomakselle instituutin tilat ja sen jälkeen mentiin Plakalle syömään. Meinattiin mennä tuttuun Ice Grilliin, mutta mentiinkin siihen viereen ja otettiin joku kolmen lihan lautanen pökkiin.

Siitä selvinneenä ohjelmassa oli Filopappos-kukkula. Sopivasti ilmakin muuttui keväisemmäksi, ei tarvinnut kyllä takkia. Kukkulan rinteellä oli joku kirkko, oikein hienolla paikalla. Huipulla tuuli, mutta hienot oli maisemat!

Sieltä kierrelleenä mentiin sitten kuitenkin siihen Ice Grilliin janoisina kukkuloilla kiipeilyn jälkeen. Paikan ometekoinen puolen litran kannu sangriaa saatiin 7 eurolla. Viihdettä tarjosi kaksi ihanaa kissaa, jotka ei kuitenkaan toisistaan niin aatelleet vaan kyräilivät vaan toisiansa.

Sparta

Perjantaille olikin sitten vuorossa seikkailut, kun vielä torstai-iltana laittoivat hotellin varaussysteemistä viestiä, että mun luottokorttitiedot ei käy, eikä ne siksi voi pitää meijän huonetta varauksessa. Kummasti ne vaan samoilla tiedoilla sai sen varausmaksun kuitenkin sieltä velotettua. Lähetin kyllä pankillekki viestiä että mikä ihme juttu tää nyt on, vastaisuuden varalle ainakin. Niin että perjantaina oli sitten ihan auki, että nukutaanko bussissa vai taivasalla.

Bussiasemalle päästiinkin kivuttomasti metrolla, tässä vaiheessa oli jo niin lämmin että takin sai heittää pois päältä. Onnistuin vielä asemalta ostamaan kivan keväthuivin hintaan 3e, alkoi jo entinen paksu ahdistamaan siihen malliin, mutta kaula paljaana vinkassa ei sentään viittiny ittiään palelluttaa.

Bussimatkaan meni lipunmyyjän 3 h arviosta kuitenki lähemmäs se 4 tuntia johtuen pitkistä tietullijonoista. Matka nyt sinällään maisemia katellessa ei niin pitkältä tuntunu. Lisäksi pysähyttiin Korintissa huoltsikalla, jossai sai ostettua kylmän kahvin mukaan. Virkisti. Yllätys oli kuitenki melkonen, ku viimesestä tietullista hyppäs lipuntarkastaja mukaan - vaikka bussikuski oliki kattonu kaikilta erikseen liput. Keksin taas yhden kohteen, missä Kreikka vois säästää... Se piti sitten tiputtaa jonnekki pikkukylän kahvilaan. Lisäksi jossakin vähän ennen Spartaa, bussi pysähtyi keskelle tietä, kun takaosasta bussia joku huusi jotain, bussikuski hyppäs ulos autosta, kävi avaamassa matkalaukkuluukun, laittoi kiinni, tuli takaisin, ja matka jatkui. ??!!

Spartaan päästiin kuitenkin hengissä, ja ensiksi suunnistettiin sinne meijän hostellilla selittämään tilannetta. Respassa ihmeteltiin, ettei niille ollut missään mitään varausta (hienoa..) ja ihmetteli sitä, ettei se ollut tullut, koska siellä oli kuitenkin tyhjiä huoneita. No, saatiin lopulta huone aamiaisen kera hieman halvemmalla ku alkuperänen varaus, 45e yhteensä. Hotellista olikin ihan kivat maisemat.

Tuon jälkeen mentiin takas bussipysäkille ostaan huomiseksi paluulippuja ja saatiin ne kello viideksi järkevimpään aikaan. Sittenpä ne kourassa pystyi huokaisemaan ja lähettiin tekeen kaupunkikierrosta. Kokonaisuudessaan kaupunki oli jotain Oulun keskustan kokoluokkaa eli paljon ei ollut kierreltävää, mutta sitäkin enemmän ihasteltavaa.

Siinä on keskustassa oleva kirkko, sekä aukio, jossa oli mm. kaupungintalo.

Jäätelökesänkin sai avattua, joku pikkupoika tuli jätskin kanssa vastaan ja ensimmäistä kertaa tälle talvelle iski jätskin himo.

Lisäksi oli katedraali, ja kaupungin reunat olikin sitten lähinnä siinä. Toiselta laidalta löytyi hellenistisen temppelin rauniot ja näköala vanhan Spartan Akropolille (aika matala sellainen):

Kierroksen päätteeksi käytiin syömässä girokset ja juomassa janojuomat päälle. Kun aurinko alko tehä laskuaan, käytiin hakemassa hotellilta takit ja jatkettiin iltaa lämpölamppujen alla.

Seuraavana aamuna ymmärrettävästi väsytti. Käytiin aamupalalla (kahvia, paahtoleipää) ja jatkettiin unia sinne asti, että oli pakko luovuttaa huone. Aikaa kuitenkin oli rutkasti käytettävissä ennen bussin lähtöä. Lähettiin siis kohti vanhaa Spartaa, joka oli suunnilleen hostellin takapihalla. Luulin, että siellä olis hienoja monumentteja ja vähintään joku pieni museo, vaan ei. Yksi tie, joka sekin oli vedetty köysillä ja STOP-merkeillä. Kierrettiin se kukkula ja koitettiin toiselta puolen. Siellä oliki joku paikallinen vanha setä, joka neuvoi meidät menemään suoraan siitä oliivipuuryteiköstä läpi, ja sieltä löydettiinkin teatterin rauniot ja hienoja kuvauskohteita (ainakin omasta mielestäni: kiviä eikä mitä tahansa kiviä, vaan vanhoja sellaisia!)

Seikkailujen jälkeen käytiin syömässä girokset, kunnes muistettiin, että piti lähettää postikortteja. Eikun niitä metsästämään. Katottiin kaikki paperikaupat, lahjatavaraliikkeet, supermarketit ja kioskit, eikä kortin korttia tullu vastaan! Sitten etsittiin postia, löydettiin kyllä tienviitta muttei postia. Lisäksi käytiin kysymässä, olisko museossa kortteja, mutta siellä oli jostain aivan muusta paikasta (Mistrasta). Ei mitään järkeä. Ei ees semmosta putiikkia nähty, jossai ois myyty näitä Spartan matkamuistopaitoja. Ihme hommaa.

Sitte ku minä en enää jaksanu ihmetellä enkä istuskella ja aikaa oli vieläki pari tuntia, niin käytiin katsomassa joku Athenan pyhimysalue. Semmonen sekin oli, että pari kiveä näkyi. Mutta bongattiin hieno auto, ja iso puu!

 Tässäpä hieman mittakaavaa: Seison tuossa puun alapuolella (klikkaa kuvaa isommaksi, niin näkyy paremmin)

Tänkin jälkeen ehittiin vielä syödä pienet sapuskat, ja melkein tuli kiire linja-autolle, mutta silti oltiin ihan hyvissä ajoin oottelemassa. Bussimatka menikin sitten nukkuessa aina Korinttiin saakka. Tällä kertaa matkaan meni vaan hieman yli 3 tuntia, mutta kämpillä oltiin vasta ysin jälkeen, kun kuljettiin kävellen/metrolla bussiasemalta.

Illalla oli tarkotus vielä käydä kattoon paikallinen Alligator, mutta uni voitti totaalisesti, eikä aamulla ees vanhdinvaihtoon jaksettu raahautua.

Sen pituinen se reissu.

Odottavan aika on pitkä

Alkuviikko on mennyt lähinnä tulevaa viikkoa valmistellessa. Maanantaina kun töiden jälkeen tarkotus oli mennä katsomaan, mistä saisin ostettua bussiliput Spartaan. Olin merkinnyt jonkun pyörylän karttaan, menin sinne metrolla. Hortoilin aikani ees taas, kunnes muistin, että ei se bussiasema siinä oo vaan siitä piti lähteä joku jatkobussi, jota ei kuitenkaan näyttänyt tulevan. Eli menin takas metroon ja sillä seikkailin kartan mukaan bussiasemaa lähimmälle asemalle. Kartassani kun oli se huono puoli, että paikka, jossa olin, ei enää ollut kaupunkikartassani, vaan suuremmassa mittakaavassa niin, että piti oikeastaan kahden suuren maantien avulla suunnistaa oikeaan paikkaan. Päädyin jonnekin asutusalueelle ja lähdin sitten hortoilemaan sinne päin, jossa vaistoni sanoi bussiaseman olevan. Muutaman epäuskoisen hetken jälkeen, käveltyäni moottoriajoneuvokaistan reunaa kilometrin verran, tulin paikkaan, jossa oli busseja rivissä ja sain ostettua kaksi lippua perjantaina Spartaan menevään linja-autoon hintaan 19.50/á.

Pois ajattelin lähteä kävellen, busseja meni sieltä kaksi, toisesta ei reittitietoa ja toinen olisi mennyt sinne, mistä ensin koitin tuota bussiyhteyttä etsiä. Mutta tarkoitus oli katsoa, että kauanko matkaan kuluu aikaa helpointa reittiä, jotta perjantai-aamulla ei tule sitten kiire. Lähdin ensin kävelemään suuntaan, josta kaikki bussit ja taksit näytti tulevan, mutta kun alue näytti slummiutuvan ja semmosesta pienestä hökkelistä tuli roisin näkösiä miehiä ulos, niin käännyin äkkiä takasin päin ja lähin samaa reittiä, mistä tulinkin. Siinä kaikessa rauhassa kävellessä jostain talon pihasta takaani ryntäs joku koira, joka haukkui ei-niin ystävällisesti. Säikähin ja oikeen kiljasin, en kääntyny kattoon mikä piski se oli vaan jatkoin matkaani toivoen, ettei se tartu kinttuun kiinni :D Joku edellä oleva koirankusettaja taisi mainita asiasta jotain, mitä lie.

Pääsin hengissä metroasemalle ja kävin siinä supermarketissa. Eipä ollut häävi valikoima eikä hinnatkaan sen kummemmat kuin lähikaupassakaan, ja superia se ei ollut nähnytkään. Taitaa oma lähisiwa olla suunnilleen samaa kokoluokkaa (ja hinta-). Kyllä on ikävä Suomen suurkauppoja!

Tiistaina sain töissä mieluista puuhaa, kun johtaja tahtoi minun käyvän kuvaamassa eräässä liikkeessä antiikin aikaisten soitinten rekonstuktointeja. Se olikin itse asiassa tuossa bussireitin varrella, ja löysin paikankin saman tien kun bussista hyppäsin ulos. Liikkeessä sisällä oli itse paikan omistaja, nainen joka puhui hyvää englantia ja oli tosi kiinnostunut, mitä niillä kuvilla tein - siis aivan positiivisessa mielessä. Pahoitteli putiikin - tai oikeastaan työpajan - tilaa, koska ovat juuri muuttamassa tavaroita lauantaina Plakassa avautuvaan museoon. Piti jättää sinne oikein omat yhteystiedot, jos tälle tulee jotain asiaa. Lupasin käydä museossa, ja käynkin kyllä. Maanantaina näytti olevan museot kaikki kiinni, mutta ensi viikolla käyn kyllä joka tapauksessa.

Otin itsellekin muutamia kuvia, ihailkaa (Soittimet eivät siis ole myytävänä):

On siellä lyyraa, kitharaa, aulosta ja montaa muuta, mukana myös hieman uudempia perinnesoittimia.













Bussia ootellessa kulttuurikeskuksen edessä sattui olemaan koira, jota piti tietenkin valokuvata.

Oonkohan ollu kipiä tai jotain, työtoveri on ollut koko viikon potemassa flunssaa ja eilisen yön nukuin kahdella täkillä, viltillä ja päiväpeitolla. Aamullakin epäilin, mikä päivä mikä maa, kun olin menossa torille, eikä sitä ollut niin missään! Piti miettiä että onko nyt oikeasti keskiviikkoa ja mikä juttu tää on. Töistä tullessakaan sitä ei ollut siinä ja niin piti käyä kaupassa, jossa oli jonkun verran kalliimpa ku torilla. Mutta kannatti pitää tullessa hoksottimet auki, kun ihmettelin erästä miestä, joka kantoi hirveetä säkkiä appelsiineja ja kun katsoin sen tulosuuntaan, näky siellä muitaki tyyppejä pussit käsissään ja pari naista viiletti ostoskärryjen kanssa. Näyttää olevan paikallisilla oikeasti tapana käydä vihannestorilla ostoskärryjen kanssa, mistä lie niitäkin haalineet itselleen. Mutta siellä se oli, aivan toisessa paikassa missä aikasemmin, ja oli tuohon aikaan vielä ihan hyviä hedelmiä polkuhintaan, mm. appelsiineja kilo 19 senttiä ja sain viimeiset hyväkuntoiset raavittua pois. Liekkö se torimyyjä, nuori mies iski silmänsä minuun, ku oikein piti jäädä kiittelemään ja poiskin päin tullessa moikkasi :D Sipuleita sain, viimeiset hyvät nekin, semmosen kymmenen pikkusta 20 sentillä. Melkeen ilmasia siis. Tulipa kerranki hyvälle mielelle, mutta en ymmärrä miksi ne oli nyt ihan eri kadulla ku aiemmin.

Tässä sitä sitte ootellaan, että saan tänne Tuomaksen kyläilemään. Oli ehtiny lentojen välissä käymään Amsterdamissa raflassa! Oon kyllä niiiin kateellinen. Reissuhalu iskee - reissussa! Laadin tuossa meille viikon ohjelmaa :D Ei kuule tänne lomalle tulla, vaan kulttuuria katsomaan! Plus etten oo itekkään vielä käynyt oikein missään, mitäpä sitä yksin töiden jälkeen lähtiskään. Viikonlopulle on jo luvattu pariakymppiä lämpöjä. Alkaa se kevät pikku hiljaa tulemaan, tänäänki ihastelin puistossa, kun niin alko pensaat vihertämään, kun kasvattaa uusia lehtiä.