Aloitellut töitä, palellut, kävellyt & shoppaillut

Pari viime päivää on tosiaan mennyt töihin ja Ateenaan tutustellen jalkapelillä. Julkiset liikennevälineet on edelleen lakossa, vaikka eilen näytti siltä, että sininen ja punainen linja metroista toimisi tänään. Eipä näyttänyt enää aamulla. Katsoin lakkotiedotuksen kymmenen minuuttia ennen lähtöä ja kiirehän siinä tuli, kun tajusi, että taas pitää kävellä. Taksi olisi toinen vaihtoehto, vaan nyt käveltiin joka tapauksessa.

Eka yönä nukutti, vaikka pihalla ilmeisesti tuuli tai jotain muuta pauketta kuului seinästä. Näin unta, että kello oli jo yli kymmenen ja olin vasta lähdössä instituutille myöhässä. Piti siihen sitten herätä toteamaan, ettei kello ole kuin vähän yli viisi.

Eilen tosiaan mentiin instituutilla Joakimin neuvomaa reittiä. Tai ainakin sinne päin. Päästiin ihan hyvin jonnekin Syntagman tienoille, mutta sitten kun lähdettiin kulkemaan pikkukujia, niin sellaisella siksak-liikkeellä sattumalta osuttiin Akropolin oikeasta kulmasta ulos oikealle kadulle ja instituutille n. 1h 15 min kävelyn jälkeen vain hivenen myöhässä. Meille näytettiin ensin instituutista kertova powerpoint, jota mekin varmaan joudutaan päivittämään ja esittelemään kaikille tahoille, joita instituutilla vierailee. Tässä vaiheessa sai ensimmäiset aamukahvit, kun enhän minä tosiaan kauppaan eilen ehtinyt mitenkään. Kotoa otin mukaan ananaspurkin, niin sen vetäsin aamupalaksi.

Sitten meille kerrottiin työnjako, eli minä ettisin tietoa toimintakertomusta varten ja uuteen esitteeseen pitäisi miettiä tekstiä.

Loppupäivä sitten lähinnä juteltiin assistentin kanssa, että missä Ateenassa kannattaa liikkua ja mitä tehdä. Mm. Red Lion Pubissa olisi kuulemma tiistaisin kansainvälisten opiskelijoiden tikkailta, joku kerta voisi käydä katsomassa.

Menomatkalla koitettiin etsiä jotain ruokapaikkaa. Ei tyydytty Plakalla ensimmäiseen, joka loppujen lopuksi olisi ollut ehkä paras ja halvin vaihtoehto, ruuat vitosen luokkaa. Jatkettiin vaan matkaa, tasaisesti Monastirikia kohti hinnat nousivat kympin seuduille. Sitten lähdettiin jatkamaan matkaan, ja kun lopulta katsottiin karttaa, niin oltiin kävelty kyllä aika paljon vasemmalle siitä, minne oltiin menossa, siis asuntolalle. Siitä hortoiltiin sitten Alexandras-kadulle. Matkalla nähtiin ilmeisesti joku mielenosoittajaporukka, ainakin oli paljon väkeä, kylttejä ja poliiseja, eipä ne tehneet mitään mutta eipä kannattanut jäädä katselemaankaan.

Lopulta viimeinen paikka, joka eteemme sattui, olikin asuntolan lähellä oleva Texas-ravintola, johon mentiin. Menusta ei tietenkään ymmärtänyt mitään, otin Moussakan hintaan 6e. Eipä meiltä edes kysytty, mitä juodaan, mut otettiin Amstel 0,5l. 3e. Tarjoilijaukko vahtas koko ajan sen oloisena, että ois pitänyt lähteä pois mahollisimman äkkiä. Moni on kehunut tuota paikkaa, en ymmärrä miksi. Ruoka oli ihan ok, mutta palvelu niin tympee, että eipä kehtaa tuohon mennä enää.

Sitten lähdinkin seikkailemaan kauppaan, ja toden totta, ruoka oli suht. kallista lukuunottamatta kauden hevi-osastoa (appelsiinit ja mandariinit tähän aikaan) ja viinejä, joita en sitten edes muistanut ostaa!

Just kun illalla aloin nukkumaan, tuli tuo norjalainen kämppis kämpille, kävi suihkussa, kuivasi hiukset ja kilisteli kolisteli keittiössä.

Aamulla tosiaan kiireen vilkkaa lähdimme kävellä köpöstelemään samaa reittiä, joka siis oli aikomus mennä nopeampaa kuin eilen, mutta käveltiinkin sitten jotain muuta reittiä hortoillen jotain pikkukatuja pitkin. Tähän aikaan muuten aurinko alkaa lämmittää ihan mukavasti jo, niin siinä kivutessa kyllä tulee lämmin. Tällä kertaa meni se noin tunti kävellä ja oltiin jokunen minuutti vaan enää myöhässä. Otettiin meille kuvat metro- ja museolippua varten. Ajattelin saada opiskelijahintaisen kuukausilipun hintaan 23e, muuten se kustantaa 45e (lippujen hintoja sopivasti eilen nostettiin täällä) ja museolipulla päästään ilmaseksi kaikkiin museoihin. :)

Iltapäivästä päästiin jo hieman aloittelemaan töitä, huomenna jatketaan sitten puuhastelua.

Asuntolalle mennessä Virve halusi shoppaileen, ja koska en ois ehtinyt hevi-torille mitenkään (asuntolan vieressä on keskiviikkoisin tori, jossa myydään edullisia vihanneksia&hedelmiä) niin lähdin mukaan. Yritettiin kulkea samaa reittiä kuin aamulla, koska siinä matkan varrella oli hyviä kauppoja. Löydettiinkin sitten Odos Ermoulle, jossa olikin ihan mukavasti putiikkeja. Tosin minä löysin vain H&M:stä jonkun alepaidan.. :/ Käveltiin sitten asuntolalle aamuista reittiä, ja tuosta Patision-kadulta löytyi kiva kauppa, josta ostin ittelleni neuletakin (instituutilla on kylmä) ja kengät alehintaan 12,90. Matkalla poimin puusta muutaman mandariinin. Asuntolan lähellä käytiin vielä kaupassa, ei tosiaan ollut vihannestorista jäljellä kuin roskat, mutta varmaan se kauppa oli täydentänyt varastojaan, kun sain tuoreen näköistä salaattia (eilen toisessa kaupassa oli hirveetä mössöä) ja samalla ostin fetajuustoa, oliiveja ja oliiviöljyä. NAM.

Laskeskelin tuossa huvikseen Google Mapsilla tuota kävelyreitin pituutta. Lyhin reitti olisi 3,8km, mutta se on melko sokkeloinen. Reitti, jota ollaan nyt itse risteilty, on noin 5,8km. Jos mentäis järkevää reittiä, eli muutamalla pääkadulla, niin matkan pituudet on joko 4,2 tai 4,8 km. Ja ei tuo meidän eilinen poistumisreittikään tullut kuutta kilsaa pidemmäksi, vaikka tuntui että tehtiin isokin mutka.

Huomenna vois ottaa kameran mukaan ja ottaa kuvia.

Kansainvälinen sapuska: Suomesta nuudelit ja tonnikalat kera sipulin, ja kreikkalainen salaatti om nom.

Puusta poimittuja mandariineja.

Kengät (väri on harmaa) 12,90e.

Neuletakki 9,90e.

Paita H&M:sta 10e.

Ympäri Euroopan

Täällä siis ollaan hengissä Ateenassa pitkän reissuilun päätteeksi.

Aamulla muutaman tunnin unen jälkeen olin Oulun lentokentällä viiden maissa. Lennon piti lähteä klo 6.00 vaan eipäs lähtenytkään, vaan kapteeni kuulutti, että koska kentällä on vain kolme työntekijää ja koneita paljon, myöhästymme, koska lentokonetta alettiin vasta juuri lastaamaan ja siitä pitää puhdistaa vielä jäät.

Lentokone laskeutui Helsinkiin n. 7.20 ja seuraava kone lähtis jo 7.50. Voitte uskoa että pieni paniikki meinas iskeä, kun katsoin lentokoneen lähtöportin olevan aivan toisessa päässä terminaalia, ja kartan mukaan neljän portin väliin menee aikaa 7 minuuttia. Mutta niin kiire ei ollut, ettenkö äkkiä hakenu TaxFreestä kaks pussia salmiakkia. Sitten tulikin kuulutus, että minun pitäisi olla jo portilla, ja sinne riensin juoksujalkaa ollen portilla 7.40. ENpä uskonu, että matkalaukkukaan ois mitenkään tässä ajassa ehtinyt koneeseen, mutta loppujen lopuksi se oli kuin olikin ehditty lastata mukaan.

Kolmen tunnin puoliksi nukutun lennon jälkeen oltiin Lontoossa Heathrowin lentokentällä. Vissiin nukuin aika sikeästi, kun en kuullut lentoemäntien siivoavan eväsroskiakaan pois. Aikamatkustuksesta johtuen kello olikin nyt 9.00. Harmitti, ettei ollut enempää aikaa, että olisi päivän voinut käydä oikeasti Lontoossa. Hyvä, ettei edes yrittänyt kiireessä käydä. Terminaali 3:sta siirtyminen Terminaali 5:seen vei nimittäin tunnin. Ilmeisesti tuo lentokenttä on isompi kuin Oulu, sama matka menee bussilla keskustasta yliopistolle kuin tuo matka.

Lentokentällä piti kuluttaa pari tuntia, kävin kaupassa, söin eväät, katselin uutisia Egyptistä, kävin kiertelemässä hajuvesikaupat ja Harrodsin. Sitten suvaittiin ilmoittaa lähtöportti, ja menin sinne odottelemaan.

Lentokone lähti Lontoon aikaa puoli yksi ajelemaan. Saatiinkin lennolla oikein ruhtinaalliset ruuat, macaroni&cheese kera parsakaalin, minisalaatti, leipä joka oli enemmän pullaa, ja joku keksivanukas -hässäkkä, kera viinin ja kahvin. Lueskelin paikallista sanomalehteä (tiesittekö, että parisuhteeseen vaikuttaa se, missä järjestyksessa kumpikin osapuoli on perheeseen syntynyt) ja nukahdin jälleen siinä vaiheessa, kun monitorista aloin katsomaan Simpsoneita.

Ateenaan saavuin klo 18.10 ja jännityksellä tosiaan odotin, oliko laukku saapunut perille. Olihan se, tosin yhden jalan oli laukku joutunut luopumaan. Siitä sitten ajattelin, että nopeasti metrolla asuntolalle, vaan niimpä tietenkin "Metro strike"! Vaihtoehdoksi jäi juna (viimeksi menin bussilla, ja laukkujen raahaaminen ei todellakaan innostanut tässä vaiheessa - lisäksi olisin joutunut kuitenkin ottamaan metron). Sain hyvin epämääräiset ohjeet asemalle, jonne halusin, että minun pitäisi mennä Pireukselle menevään junaan ja jossain vaihtaa. Joltain sain kysyttyä ohjeet, ja nämä sitten opastivat minut jäämään oikealla pysäkillä pois. Sen jälkeen menin junaan, jossa piti istua töröttää puoli tuntia, ennen kuin se liikahti mihinkään. Epäilin jo, että olen menossa jonnekin hornan tuuttiin, mutta sentään se pysähtyi asemalla nimeltään Athens. Eli ei tosiaan siellä, minne olisin tahtonut. Vähän aikaa ihmettelin että milläs sitten jatketaan, eräs varteenotettava bussi ajoi ohi, mutta pysäkistä ei ollut tietoakaan. Kysyin infosta, että milläs pääsisin Ambelokipin asemalle, niin metrolla oli vastaus. Mutta kun metrotunneli oli suljettu! Ei jäänyt vaihtoehtoa kuin ottaa taksi. Sain jotenkin neuvottua kuskille, missä on Ioannou Soutsou, kun näitä Soutsou-katuja on täällä neljä kappaletta, mutta aseman ja kadun nimiä heittämällä pääsi taksikuskikin kartalle. Vajaa 8 euroa tuli taksin hinnaksi (Suomessa jo aloitusmaksu!) vaikka saattopa se lisätä euron-pari turistilisää siihen.

No, pääsin joka tapauksessa hyvin helpolla laukkujen siirrolla aivan asuntolan eteen. Asuntolassa olikin sitten tämä toinen suomalainen harjoittelija ja talonmies Joachim, joka neuvoi juuri, miten pääsemme instituutille aamulla. Joachim tiesi sanoa, että huomenna voisi olla metro- ja bussilakko, mutta se ei ole varmaa, koska on ollut puhetta, että koko lakko olisi laiton. Päätimme Virven kanssa joka tapauksessa, että jos aamulla ei näy busseja, niin kävellään sitten tuo tunnin mittainen matka.

Meinasin jäädä ilman nukkumapaikkaakin, kun tässä solukämpässä asuu eräs norjalainen tyttö, jolle ei ollut ilmoitettu tulostani, ja tämä oli jättänyt avaimen lukkoon huoneen sisäpuolelle, jolloinka ovea ei saa ulkopuolelta auki. Jonkun aikaa Joachim hakkasi ovea, ja viimein tämä hämmästynyt tyttö tuli avaamaan. Pahoitteli, että on levittänyt kamppeensa joka paikkaan, mutta ehtiipä nuo huomenna järjestelemään.

Lämpötila täällä on viiden alle, mutta Joachim lupaili että pian säät paranee. Loppuviikoksi luvattiin sadetta, pitää ostaa sateenvarjo.


Kuvia Lontoosta:

Kuvia Alppien yltä (olikin suunnilleen ainoa, mitä koko matkan aikana pilvimassan alta näkyi) :

Reissuun

Lähtövalmiina ja viisi tuntia aikaa lähtöön. Lentoreitti klo 06.00-18.10 Oulu-Helsinki-Lontoo-Ateena. Oon aina niin vainoharhainen, että nytkin pelkään, että lennon varauksessa on tullut jokin tekninen virhe enkä pääse koneeseen :) Mutta kun pääsee turvatarkastuksesta läpi niin sitten se on menoa eikä meinausta.

Salmiakkifanina tarkotus oli ostaa karkkivarastot täyteen, mutta en muistanutkaa kaupasta ostaa mitään ja toisaalta, eipä nämä ois mihinkään mahtuneetkaan. Pitää törsätä Tax freessa, jos lentojen välillä ehdin.

Kävin kattomassa varalta, jos oisin ostanu isomman matkalaukun mukaan, mutta tuota nykyistä 10cm leveämpi olis jo maksanut 60e, tyydyin sitten ostamaan suurimman sallitun käsimatkalaukun. Auttoi se sekin jotain. Siinä ja siinä, että saan kaikki tavarat mahtumaan ja muutamista asioista pitää luopua. En esim saa mukaani kuin yhden takin, kenkiä ei mahdu kuin muutamat kesäkengät ja ne, jotka laitan jalkaani lähtiessä. Kaikkia hameitakaan en saanut millään mahutettua mukaan.

Mutta onneksi Kreikassa voi aina shoppailla ja tullessa ostaa sitten vaikka ylimääräinen laukku mukaan, jos siltä tuntuu.

Tiistaina heti klo 10 pitää olla instituutilla keskustelemassa, mitä teemme. Toivotaan, että koneet pysyvät ilmassa, laskeutuvat turvallisesti ja myös matkalaukut tulee perille saakka.

Matkaa varten olen ottanut koneelle muutaman leffan mukaan.

Nyt on vähän tämmönen Bon voyage -fiilis.

Päivityksiä

Blogin ulkoasua paranneltu ja vanhoja juttuja lisätty. Osaa enemmän sen perusteella, mikäli olen jotain matkapäiväkirjaa tehnyt, osa lähinnä kuvien ja muistin varassa lyhyemmin. Paljohan nuita kuviakin riittää..!

Cimoksi Ateenaan

Toivomuksesta, tulen elvyttämään jälleen blogini eloon.

Hain siis lokakuussa kansainväliseen harjoitteluun Cimo-ohjelman kautta. Tulin valituksi Suomen Ateenan instituuttiin Kreikkaan. Harjoitteluaika on 1.2.-30.6.2010.

Liput olen varannut, mukavinta olisi ollut mennä jo edellisenä viikonloppuna, mutta jotta ei tarttisi lentojen väliksi varata mitään hotellihuoneita yöksi, niin sopivin lento sattui olemaan sitten 31.1. Olen asuntolalla tuolloin vasta illasta, toivottavasti koneet ja metrot on ajallaan, jotta aamuksi on siellä missä pitää.

Yritän kirjoittaa tänne aktiivisemmin, kuin edellisillä kerroilla. Toivottavasti yritys pitää.