torstai 18. syyskuuta 2008

Automatkailua läpi Peloponnesoksen - keskiviikko 10.9.08

Koitan nyt verestää hieman muistiani ja kertoa meijän kurssin osuudesta, joka suuntautui vuokratulla pikkubussilla läpi Peloponnesoksen niemimaan. Matkahan alkoi keskiviikkoaamuna klo 9.00 ja päättyi lauantai-iltapäivällä noin klo 17 asuntolan pihaan.

No reissu ei lähteny ihan parhaimmalla mahdollisella tavalla liikkeelle. Ei päästy vasta ku Ambelokipin asemalle niin multa oli jo lompakko viety. Mentiin aivan täpötäynnä olevaan bussiin matkalaukkujemme kanssa joten kuten ahtautumalla, niin että siinä ei paljoo pystyny liikkumaan, mulla oli toinen käsi kiinni jossai tangossa etten kaadu ja toinen matkalaukussa. Mun edessä oli meijän porukkaa, ja jossai siinä sivussa joitai muita tyyppejä. Siinä kolmen aseman välillä se sitte nyysittiin. Ja se että meillä oli kiire instituutille ei yhtään auttanu asiaa. Jollai oli onneksi kortin sulkupaikan numero ja sain kortin saman tien kiinni. Onneksi olin eilen sitte käyny shoppaileen, joten lompakossa oli noin kymppi vaan rahaa. Mut siellähän oli sit tietty ajokortti, opiskelijakortit yms.- toivottavasti ei muuta tärkeää. No joten kuten päästiin instituutille ja onneksi sain siirrettyä sitte erään kurssilaisen tilille rahaani nostettavaksi, etten aivan tyhjin taskuin joutunu sitte lähteen reissun päälle. Kyllähän se suoraan sanoen pisti v*tuttaan, mutta tämmöstä se elämä on (ja olin eilen vielä ostanu paremman laukun mut aattelin et otan kuitenki sen p*skemman laukun mukaan!!).

Mutta matkaan päästiin ihan ok-kuntosella autollaki, kuulemma aina ei oo ollu ihan niin hyvässä kunnossa ne vuokra-autot. Ensimmäinen pysähdyspaikka tais olla Korintin kanava, joka siis jakaa kait oikeastaan Peloponnesoksen ja Manner-Kreikan kahtia.


Siitä sitte jokunen aika niin mentiin Korinttiin. Nimihän nyt pitäis olla kaikille tuttu viimeistään korinttilaisista pylväistä. Enpä nyt viiti tänne mitään historiikkeja alkaa kirjotteleen, KVG, muutenkin ihan turhan paljon asiaa :D Mut jotain raunioitahan siellä oli. Paikka on Akrokorintin linnavuoren ja meren välissä, joten maisemat olivat toki ihan ok. Käytiin myös paikalla olevassa museossa, jossa oli muutamia varsin hauskojakin esineitä (joo ei ne ehkä aikanaan ollu hauskoja mutta varsinki tuolleen irti kontekstistaan ne ainaki mun vääristyneen mieleni ansiosta sitä oli :D )



Yksi kohde sijoittui Demokseen Epidaurukseen, jossa oli muinainen teatteri. Se käytiin vilkasemassa vaan nopeasti ja käytiin sitte syömässä jossain paikallisessa mestassa, jotain frappea ja toastia syötiin (mikä kyllä tuntuu olevan jokaisen ravintolan listalla).


Seuraavaksi mentiinki sitte varsinaiseen Epidaurokseen (se oli vähän etäämpänä ja oli sitte isompi mesta - KVG tähänkin vois sanoa). Kaikenlaistahan sielläki oli, mainittakoon nyt sit vaan että joidenki paikkojen restaurointityöt ei herättäny meissä suurtakaan innostusta. Mut sen teki sitte Epidauroksen teatteri, joka on yks parhaiten säilyneitä teattereita Kreikassa. Saattopa olla että isoimpiakin. Siellä päästiin sitte taputteleen käsiä, kun kokeiltiin että kuinka se ääni lentää takasi siinä teatterin keskellä seistessä, ja kuultiin ylös asti kuinka kahen euron kolikon tippuminen kuulu tosi hyvin sinne. Ja joku, enpäs uskalla arvata kansalaisuutta mutta venäläinen tai mikä lie, veti siellä jonku oman joikusoolonsa. Semmonen paikka se. Sain ostettua paikalta pari postikorttiaki, mutta "postitoimisto" eli koju josta ois saanu postimerkkejä, oli jo kiinni.



Siinä oli varsinaiset kohdevierailut meidän osilta, mutta vielä ennen auringonlaskua pysähdyttiin syömään Nafplioniin. Syötiin perinteiset satsit (kreikkalainen salaatti, tsatsiki, ranskiksia, lihapullia, jotain erilaisia friteerattuja kasviksia, ja viiniä - nyt muistatte nuo, ettei tarvi enää toistaa mitä ollaan syöty koska setti on aina lähes sama). Kierreltiin vähä aikaa kaupoissa, sain ostettua postimerkkejäki mutta en ollu vielä kirjottanu kortteja niin piti sitte jättää postittaminen seuraavaan päivään. Lähettiin just sopivasti auringonlaskun aikaan ja saatiin muutama tosi hyvä kuva aikaseksi.



Yöksi mentiin Tolokseen hotelliin. Sekin löydettiin pienen harhailun jälkeen - kaupungin läpi menevä tie oli koko matkan ykssuuntanen ja kerran harhailtiin siellä jossai pikkukujilla ja päädyttiin lopulta meren rantaan :D Mut sit löydettiin kaupungista ulos johtava tie ja päästiin jopa hotelliinki asti. Sen ei pitäny olla kuulemma mikään hyvä hotelli, mut oli siellä ainaki uima-allas. Ei me sitä sitte jääty testaamaan, siellä oli joku marttakerho jumppaamassa sitä paitsi. Me mentiin ihan oikeeseen mereen uimaan. Tai no, kolme tyttöä meistä meni, pojat jäi siihen biitsille juomaan kaljaa. Kyllä me jonku aikaa siinä jaksettiin lilluskella ja sitte liityttiin seuraan. Ne pisti sen paikan kiinni jo joskus puoli kahentoista aikaan - tuli se tarjoilija ja sano että pistää kassan kiinni, että nyt pitää maksaa nää, mut saa vielä tilata sen jälkeen :o No mehän tilattiin. Pisti ne sit kuitenki myös sieltä ylhäältä sen paikan kiinni ja meijän piti käydä vessassaki toisessa baarissa. Ei me kauaa siinä sitte kuitenkaan oltu - ehkä joskus yhen jälkeen mentiin nukkumaan.

Ja tarkemmin ajatellen en nyt kerralla jaksa kirjottaa jokaisesta päivästä jotain, mutta jospa tänne pikku hiljaa jaksais näitä päivitellä.

keskiviikko 17. syyskuuta 2008

Ateenaan tutustumista

Niinhän se on että kun ei ajoissa tänne kirjottele niin ei muista mitään, varsinki ku koko ajan tapahtuu niin sitte ei jaksa ees niitä vanhimpia juttuja päivitellä... Pitää nyt koittaa jotenki aiheen mukaan ryhmitellä näitä tekstejä, en jaksa kuitenkaan kirjottaa kaikkee kerralla niin tulee ees joku järkevä muistelmus näistäkin hetkistä. Siks näitä kuviakin on hyvä ottaa _paljon_ (ja niitä on ja tulee paljon), koska kaikki tapahtumat ei kuitenkaan jää mieleen vaikka kuinka haluais.

Mutta jos nyt vähän muistelisin viime alkuviikon tapahtumia, eli tutustuin tuohon muuhunkin porukkaan viimeistään asuntolan terassilla istuskellessa jonne uskaltauduin heti ekana iltana, mulle tarjottiin vielä kaljaa ja oli siinä muistaakseni Rezinaakin. Sunnuntaina käytiin porukalla tutustumassa Plakaan, jossa on lähinnä paljon vaatekauppoja, jotka oli sit tietenki sunnuntaina kiinni. No, löydettiin kuitenki semmonen kiva kahvila jossa oli halpaa sangriaa ja muutenki ihan hyvä paikka, eli hyvinhän sen ajan sai kulumaan. Illalla sitte tietysti käytiin ulkona syömässä jotain paikallista ruokaa eli pääsin minäki kreikkalaisten grilliherkkujen pariin.

Näkymä asuntolan parvekkeelta kadulle

Kävelyllä Plakassa ja sieltä näkymä Akropolikselle

Alexandras-kadun toisesta päästä

Gyro eli giro eli lihaisa pitaherkku.. vai mikä lieneekään :S
No siinä nyt on mun sänkyki...
... ja pöytä ja omaisuus levitettynä hujan hajan sen päälle
Maanantaina käytiin jo tutustumassa instituuttiin ja oli ensimmäinen luentokin Kaj Sandbergin (joko tää nimi on oikein eikä oo se aku ankan piirtäjä :D ) eli Rooman instituutin johdolla. Illalla oli tervetuliaisillallinen, jonne osallistu meijän kurssilaiset, molempien instituuttien johtajat, Ateenan instituutin assistentti ja molemmat Ateenan instituutin CIMO-harjottelijat. Oli hyvät sapuskat ja hyvät jutut ja ennen kaikkea mukava seura.


Instituutin sisäpihalla oleva terassi
Luennolla
Kävelyllä Akropolin ympäri
Jossain Plakan suunnalla

Ja illalliselta:
 


Tiistaina alko jo oikee kurssiosuus (siis jos ei jo eilisen luentoa laske) nimittäin päästiin Akropolikselle. Olihan se nyt mahtava paikka mistä näki tietysti koko Ateenan ja ihan merelle asti. Ja sieltä myös näki sen järettömän kokosen saastepilven joka leiju Ateenassa meren päällä. Toivottavasti kamera sai ees joteni tallennettua. Myöskin oli tänään luento, valitettavasti meinasin vaan nukahtaa sinne, ei siis siks että luento oli tylsä vaan koska ilta meni sen verran myöhäseen että kunnon yöunia ei taaskaan oikeen saanu nukuttua.

Dionysoksen teatteri, Akropoliin etelärinne
Turistirysä Parthenonin edessä
Parthenon ja pylväiden palojen siirrosoperaatiota, siks noi telineet
Erekhtheion
Parthenon
Joku turisti Akropoliksella
Olympeion

taas joku pilannu maisemat...
ja sama turisti taas pyllyilemässä siellä kuvassa...
ja tuo ruskea tuossa meren päällä keskellä kuvaa, se on sitä saastetta
Areiopagis-kukkala tai -kivi (kuten assistentti V asian ilmaisi)


Ja tämä kertomus tulee jatkumaan autoretkeilyllämme Peloponnesoksella, kunhan jaksan tämän jälkeen taas kirjottaa jotain.

lauantai 6. syyskuuta 2008

Antiikin Kreikan ja Rooman johdantokurssi 6.9.-19.10.2008

Joo tästä kurssista oon maininnutki jossain aiemmassa tekstissäni, mutta oon nyt keskittyny niin tuohon Suomessa oleskeluun etten oo jaksanu tänne kirjottaa siitä nyt sitten mitään. Kertauksen vuoksi ja niille jotka ei vielä tiiä: kyseessä on Suomen Ateenan ja Rooman instituutin vuosittain järjestämä kurssi jonne valitaan 7 osallistujaa ja jokainen saa stipendin. Kurssiin kuuluu kaksi kohde-esittelyn tekoa, kohteilla vierailuista opintopäiväkirjan pito ja lisäksi kurssin lopussa on tentti. Tästä kaikesta on luvattu myös 14 opintopistettä. Tänä vuonna minä oon yks niistä onnellisista jotka valittiin kurssille mukaan.

Oon siis niin hyvin koittanu olla ajattelematta koko kurssia että torstaina aloin vasta pakkailla. Ja oikeastaan vielä aamulla just ennen lähtöä pakkasin vasta viimeset kamppeet mukaan. Ei sillä ettenkö haluais kurssille, mutta parempi ettei muodosta mitään suuria ennakko-oletuksia kurssista - tai Ateenasta jossa en ennen siis oo ollu - niin voi ottaa kaiken uuden sitte vaan innolla vastaan :) Ja ku koko viikko on kuitenki pitäny juosta lipastolla, bileissä ja koittaa parisuhteeseenki hieman panostaa :))

Mutta hengissä ja yhtenä kappaleena nyt siis vihdoin ja viimein täällä Ateenassa. Enkä suurempia sekoilujakaan saanu aikaan. Oikeastaan ne sekoilut johtu ihan lentokenttien omista sähläilyistä. Aamulla Oulussa ei toiminu tulostin niin en saanu sitte virallisia lippuja ulos, ja Helsingissä piti mennä sitte hakemaan niitä jostai infosta tms. Sitte ku oltiin kaikki jo lähtövalmiina Helsingistä Riikaan (ihan j ä r j e t t ö m ä n pienellä koneella muuten - bussitki on isompia! - ja pelotti ensimmäistä kertaa lentokoneessa ku tuntu että eihän semmonen pieni räpelys jaksa ees nousta ilmaan.. no hyvin sain kuitenki nukuttua että ehkäpä se pelko oli sitte aiheeton) niin joku lastaaja tuli sen mun laukun kaa sinne koneeseen ihmettelemään ku se ei ollu check in:nissä tai jotain sinne päin, ainaki niin tulkkasin sen latvialaisen lentoemännän puhetta josta ei kyllä saanu selvää ku joka toisen sanan - tai sitte en vaan tajunnu mittää mikä toki voi olla se todennäköisempi vaihtoehto. Sitte se tais mainita jottai että se laukku otetaan sitte Riikassa ulos tms... No en tiiä mitä se sönkötti. Niin, siks Riikan kautta otin tuon lennon että se vaan oli "paljo" halvempi ku suoraan Helsingistä. Ja taispa vielä olla niin että kaikki alle tonnin lennot Ateenaan lähti perjantaina tai maanantaina jolloin siis ois jo liian myöhästä ja halusin kuitenki olla vielä perjantain Suomessa ku ei tuolle parisuhteelle mitenkään liikaa aikaa oo viime aikoina jääny. Mitäs tuosta viiden tunnin odottelusta sitte siellä Riikan kentällä... :/

No joo vaan onneksi se laukku ei sitte kuitenkaan tullu ulos siellä Riikassa vaan päättelin sitte että se on ihan oikein osattu lennättää perille asti. Lentokentällä olo kävi toki hieman pitkäksi, luin iltasanomatki ajat sitte, niin oli pakko käydä ostaan Simpsoneiden DVD-boksi (siellä ois muuten ollu Ugly Bettyn _suomalainen_ boksi mutta aattelin että oon nähny sen, ei ois kyllä ollu ku jonku 22e). No eihän tässä ihanassa koneessani riittäny akku ku kolmen jakson katteluun. Oon senki menny pilaamaan käyttämättömyydellä... Niin ja koitin ostaa kahvia - siis oikeesti mitä eroa on mustalla ja valkosella kahvilla? Kait siinä sitte oli jottai vaahtoa koska maito siihen piti lisätä erikseen. Niin enkä saanu sen myyjän puheesta taas ollenkaa selvää, ku kysy "black or white", toljotin sitä vaan tyhmän näkösenä. "Do you want black or white coffee?" Ja niinku tiesin siis ees eroa..

Mutta hyvin päästiin sitte aikataulussa jopa Ateenan lennolle ja onnistuin taas nukkuun jotain tunnin verran. Sitte loppuajan tuijotin jotain vuoria mitä siellä alhaalla meni ja koitin bongata oliko siellä varjon puolella yhtään kyliä. Siis silleen, että ku aurinko paistaa toiselta puolelta vuoria niin että sinne solaan lankee se varjo, että pystyykö siellä sitte asumaan jos siellä on monta tuntia pimeetä.. En kyllä onnistunu bongaamaan yhtään ja kaks kylää (va kaupunkia - jotain kärpäsenkakkoja ne talot vaan oli) oli just sillain sen varjon rajalla aurinkoisella puolella. Siis ku kerran oli se dokumentti siitä jostain kylästä jonne ei paista ikinä aurinko. Se oli just jossain solassa, ja sen kylän takana oli sen verran iso vuori että aina ku se aurinko nousi, niin se jäi sen vuoren taakse. Kaikista parasta oli siinä ku sen kylän ohi meni joki, jonka toisella puolella oli toinen kylä jonne sitte paisto aina aurinko. Toisessa oli ikuinen talvi ja toisella puolen jokea lämmintä.. Oiskohan ollu Sveitsissä tms. tuo kylä. Joo eksyinpä taas aiheesta...

Mutta Ateenaan päästiin ajallaan ja pääsin jopa metroon hyvin - siellä muuten istu aivan Ikäheimon näkönen mies, ei kait se vaan oo Kreikassa? :o Metrosta kävelin sitte tänne asuntolaan, mut lähin _tietenki_ ensin väärään suuntaan. No en ihan kauheen kauas onneksi ehtiny kävellä ennen ku tajusin että ehkä se oli kuitenki toiseen suuntaan. Asuntolassa en meinannu saaha huoneeni ovea auki ku siinä se lukko menee kolmeen eri asentoon. Löytyyhän näitä sähläyksiä kuitenki!

Hieno on huone ja talo. Vettä uskalsin maistaa, on vähä oudon makusta joten taitaa mennä pullovesilinjalle ainaki osittain. Suihku on aika veikee kun keittiön ikkunasta (joka on yhteinen tuon toisen tytön kanssa jonka nimee en vielä kuullu :D ) näkee suoraan sinne suihkuun jos ei vedä verhoa eteen. Ja siinä suihkun ja keittiön välissä menee semmonen pelottava kuilu jonne ei tekis mieli tippua :( Niin ja tuo vessa tosiaan, sinne pönttöönhän ei saa heittää mitään ylimäärästä joten se tulee vaatiin "pienoista totuttelua".

Mutta nyt pitkän päivän jälkeen pitää taas totutella nukkuun kuumassa&melussa. Aamulla sitte valosaan aikaan tutkiin mitä tästä läheltä löytyykään.

Ateena ilmasta

maanantai 11. elokuuta 2008

Viimiset mietteet Roomasta

Kaks kuukautta takana päin. Nyt niitä tarkastellessa aika on menny yllättävän nopeeta. Vastahan sitä pakkas kimpsunsa ja kampsunsa ja lähti törttöilemään lentoasemalle... Kieltämättä on hieman haikea fiilis. Koko kesä on ollu ihan loistava. On ollu koko ajan ihanan lämmintä (kaikki ei ehkä tykkää istua saunassa kahta kuukautta mutta mulle tää on ollu pelkkää auringonpaistetta :) ). Ihmiset on olleet (ainakin melkein kaikki) tosi mahtavia. Kaikki reissut meijän poppoon kanssa on ollu niin upeita että ne muistaa kyllä aina (eritysesti minä muistan ne kaikki uintireissut). Ja vaikka täällä ei oo semmosta naispuolista ystävääkään ollu (paitsi toki sillon ihan alkujaan oli) ei mulla kyllä oo mitään valittamista ollu (sori tytöt, tekee vaan välillä hyvää päästä eroon kaikista kenkä-, meikki- ja vaatejutuista ;D ). Ja tämmösenä erakkoluonteena oon päässy sitte myös ihan yksin kierteleen ja katteleen. Hyvää siitä tekee just se, että saa kävellä ihan omassa tahdissa, käyä syömässä just sillon ku itellä on nälkä, shoppailla just semmosta tahtia ku ite haluu eikä kiirehtiä/ootella muitten takia, ja oppia samalla suunnistaan ilman että on kukaan toinen viemässä sua just päinvastaseen suuntaan ku minne ite olit menossa (no se ei aina oo hyvä :D ). Koska sitä kuitenki tulee jatkossa niin paljo kierreltyä sitte ryhmän kanssa ja sitte koko aja on kiire johonki. Ja onpahan saanu sitte vähän hermolomaaki itelle, ei sillä että millään hermoromahduksen partaalla oisin ollu mutta saapahan tuuletella ajatuksiaan ihan yksin välillä.

Ruoka on ollu huippua. Se onki yks mitä tulee varmasta ikävä - sieni, sieni-sipuli-makkara-pizza, lohipasta... Mutta onhan Suomessakin kaikkee hyvää mitä vuorostaan täällä tuli ikävä. Nyt varmaan häpäsen itteni ku sanon että varmasti ensimmäinen ruoka Suomessa (tai no okei, Ruotsissa itse asiassa) tulee olemaan kunnon känkky! Ja humanistilla tulee ikävä halpaa viiniä. Viini joka on halvempaa ku maito - ah mikä ihanuus!

Ja ikävä tulee myös Villa Lantea. Ja erityisesti tuota näköalaa. Sitä ei voi käsittää ennen ku sen itse kokee ja mieluusti kaikkina vuorokaudenaikoina.

Ja vaikka uimisen jo mainittin, niin vielä pitää sanoa että merta tulee ikävä. Vesi on lämpimämpää ku uimahallissa! Toivottavasti oikeesti ihmiset tajuu täällä arvostaa kaikkee tätä :/

Joo. Kaiken tämän fiilistelyn jälkeen pitää kuitenki todeta, että on kyllä ihana palata Suomeen ja kotiin ja oman kullan luokse <3 Suomessa on myös paljo asioita mitä täällä ei oo. Vaikka sitä vasta jossain valitettiinki, on Suomessa kuitenki paljo siistimpää ja roskattomampaa. Koska ei oo niin kuuma koko aja, ei myöskään lemaha semmoset inhottavat, suorastaan pee askan hajuset viemärit ja muut ällöttävyydet nenään. Ruoka ei pilaannu päivässä-parissa jääkaappiin. Kaikki on paljo hiljasempaa, makuuhuoneen ikkunan alla ei oo tietä jossa liikennettä kulkee 20h vuorokaudessa ja jokaisen on varmasti tööttäiltävä just tuosta ohi mennessään.

Pitää mainita tähän väliin jotain italialaisesta liikenteestä kun sen verran on jo saanu mututuntumaa siihenki. Sanottiin mitä sanottiin siitä italialaisen liikenteen kaottisuudesta, niin ei se kyllä sitä oo.. Tai no, osansa varmasti tekee se että samaan aikaan miljoona ihmistä on liikkeellä yhtä aikaa ja jokainen haluaa päästä samaan suuntaan. Se tietenki vaatii aivan omanlaisensa ajotavat, mutta siinäpä se onki, jokainen tietää miten täällä ajetaan ja ku kaikki ajaa samalla lailla ja pitää huolen siitä omasta ajostaan vaan niin kaikki sujuu yllättävän hyvin. Ja toisin ku esim. Oulussa, autoilijoiden luvatussa kaupungissa (eh...), täällä EI asenne oo se että "V*ttu ja sinähän et VARMASTI siihen väliin tuu". Joo toki poikkeuksia löytyy, mutta noin pääosin. Ja jalankulkijoita arvostetaan ihan eri tavalla, Suomessa ne vaan kiihdyttää ku näkee että joku koittaa mennä tien yli... Ja skoottereita ku niitä on varmaan se kaks miljoonaa, arvostetaan ehkä hiukan toisin ku siellä meillä kotona... Joo riittää tää tästä. (ai niin, nähtiinhän me se yks onnettomuus jossa joku skootterilla ajanu mies makas vaan maassa liikkumattomana ja verta tuli päästä.. ei näyttäny olevan ambulanssilla enää mikään kiire).

MUTTA jos saisin valita missä asua.. JOS se ei ois rahasta kiinni niin tokihan mulla olis kaks kämppää. Semmonen huvila merinäköalalla jossain sadan kilsan säteellä Roomasta. Voisin sitte täällä viettää talvet ainakin

No siirrytäänpäs sitte tosiaan ihan konkreettisesti tähän hetkeen tai tähän päivään ehkä ennemminki. Kas vaan ku tän jo ennustin, sain jo ainaki kaks stressinäppylää tuon h*ton PAKKAAMISEN kanssa! Tuolla tavara on varmasti keksiny tavan jakaantua. Just ja just mahtuu laukkuihin, mutta eihän ne millään mahu sallittujen painorajojen sisään. Ja jos kympin maksaa yks lisäkilo, vois aika kalliiksi tulla.. No heitin sitte pakon edessä noin 5 kiloa vaatteita ja kenkiä roskiin. MINÄ joka en IKINÄ heitä _mitään_ roskiin. Vielä on muutama kilo liikaa, mutta asialle ei voi nyt mitään. Niin joo ja en sitte saanu kaikkia aikomiani tuliaisiakaan ostettua ku ne vaan ei mahu minnekkään enää...

Mutta oiskohan tää tässä. En varmasti saanu puoliakaan tänne siitä mitä mielessä liikkuu, ja varmasti osa tulee mieleen vasta paljo myöhemmin ku on kotona saanu muisteltua kaikkea täällä vietettyä.

Suomi kutsuu, olenko valmis?

Sarkku kiittää ja kuittaa tältä erää.

torstai 7. elokuuta 2008

Syksy saapuu, hommat loppu ja TJ5

Nyt vasta oonki ollu laiska kirjottaan. Osaksi se johtuu siitä että en oo ehtiny (lue:viittiny) ja osaksi siksi että ei oo tapahtunu mitään kirjottamisen arvosta - ja jos onkin niin sitte se on semmosta että sitä ei missään julkisessa paikassa tarvi juoruilla...

Viime tekstistä on kulunu parisen viikkoa. Vähän kyllä valehtelin ettei mitään ois tapahtunu. Ollaanhan me saatu kaivaukset päätökseen jo ajat sitte ja tehty jälkitöitäkin pitkälle toista viikkoa. Jotka sitten eilen itse asiassa päätty ennätysajassa.

Kaivausten lopputulos: Eli meillä meni useampi päivä paljastaa tämä pata, oikealta nimeltään olla. Se oli niin sopivasti profiilin alla että jouduttiin jopa ottamaan profiilia n. 10 cm sisään päin jotta saadaan ylös se. Ja mikäs se homma nyt siinä oli? Sen kun tietäsin. Löydettiin aina vaan lisää tiiliä tai tuffilohkareita. Siitä koitettiin leipoa välillä lasten hautaa, välillä kellaria.. Jos kyseessä olis hauta, tässä olis ilmeisesti vaan haudan toinen pää ja itse hauta sijaitsis tietenki, niin ku aina näissä hommissa käy, just siellä maan alla mitä ei avattu. Ja kellaria tukee tietenki se että kaikenlaista roinaahan siitä löyty. Ja se että olla oli kaivettu sinne tahalleen.. kätkö? Ollan edustalta ja kuten myöhemmin huomasimme maata poistettaessa, sisältä löyty luuta. Tuskin kuitenkaan ihmisen.. Joten, jos tässä todellakin on proseminaariaiheeni, niin mietittävää löytyy.

Jälkityöt meni itse kullakin hermoromahduksen partaalla. Ite osasin aika hyvin piirtämisen jalon taidon aina siihen asti ku tuli reunapala. Siinä teki oikeesti välillä mieli heittää koko palanen seinään. Joo mutta harjoitus tekee mestarin? Kyllä luullakseni viime päivinä sekin piirtäminen meni pariin kertaan ihan tarpeeksi hyvin.

Eilen me sitte ilmeisesti saatiin viimesetki löydöt luetteloitua ja piirrettyä ja kuvattua. Eli tässä on nyt useempi päivä vapaata. En tiiä yhtään viikonlopun ohjelmaa että onko meillä taas jotku läksiäiset, tällä kertaa meille, vai otetaanko ihan iisisti. Oon ostanu noin puolet tuliaisista. Mua alkaa pikku hiljaa epäilyttää sen painon lisäksi tuo tila :D Että joutuuko oikeesti ostaan jonku isomman matkalaukun vielä :D Pitää koittaa tiiviisti pakata niin että tuliaisetki mahtuu mukaan.

Nyt viimesinä päivinä sitte onki kova tavote ruskettua. Eli kaikki rajat pois niin hyvin ku vaan on mahollista.

Sain viimesten viiden päivän aikana luettua Kjell Westön Missä kuljimme kerran. Suosittelen edelleen eteenpäin.