Nyt vasta oonki ollu laiska kirjottaan. Osaksi se johtuu siitä että en oo ehtiny (lue:viittiny) ja osaksi siksi että ei oo tapahtunu mitään kirjottamisen arvosta - ja jos onkin niin sitte se on semmosta että sitä ei missään julkisessa paikassa tarvi juoruilla...
Viime tekstistä on kulunu parisen viikkoa. Vähän kyllä valehtelin ettei mitään ois tapahtunu. Ollaanhan me saatu kaivaukset päätökseen jo ajat sitte ja tehty jälkitöitäkin pitkälle toista viikkoa. Jotka sitten eilen itse asiassa päätty ennätysajassa.
Kaivausten lopputulos: Eli meillä meni useampi päivä paljastaa tämä pata, oikealta nimeltään olla. Se oli niin sopivasti profiilin alla että jouduttiin jopa ottamaan profiilia n. 10 cm sisään päin jotta saadaan ylös se. Ja mikäs se homma nyt siinä oli? Sen kun tietäsin. Löydettiin aina vaan lisää tiiliä tai tuffilohkareita. Siitä koitettiin leipoa välillä lasten hautaa, välillä kellaria.. Jos kyseessä olis hauta, tässä olis ilmeisesti vaan haudan toinen pää ja itse hauta sijaitsis tietenki, niin ku aina näissä hommissa käy, just siellä maan alla mitä ei avattu. Ja kellaria tukee tietenki se että kaikenlaista roinaahan siitä löyty. Ja se että olla oli kaivettu sinne tahalleen.. kätkö? Ollan edustalta ja kuten myöhemmin huomasimme maata poistettaessa, sisältä löyty luuta. Tuskin kuitenkaan ihmisen.. Joten, jos tässä todellakin on proseminaariaiheeni, niin mietittävää löytyy.
Jälkityöt meni itse kullakin hermoromahduksen partaalla. Ite osasin aika hyvin piirtämisen jalon taidon aina siihen asti ku tuli reunapala. Siinä teki oikeesti välillä mieli heittää koko palanen seinään. Joo mutta harjoitus tekee mestarin? Kyllä luullakseni viime päivinä sekin piirtäminen meni pariin kertaan ihan tarpeeksi hyvin.
Eilen me sitte ilmeisesti saatiin viimesetki löydöt luetteloitua ja piirrettyä ja kuvattua. Eli tässä on nyt useempi päivä vapaata. En tiiä yhtään viikonlopun ohjelmaa että onko meillä taas jotku läksiäiset, tällä kertaa meille, vai otetaanko ihan iisisti. Oon ostanu noin puolet tuliaisista. Mua alkaa pikku hiljaa epäilyttää sen painon lisäksi tuo tila :D Että joutuuko oikeesti ostaan jonku isomman matkalaukun vielä :D Pitää koittaa tiiviisti pakata niin että tuliaisetki mahtuu mukaan.
Nyt viimesinä päivinä sitte onki kova tavote ruskettua. Eli kaikki rajat pois niin hyvin ku vaan on mahollista.
Sain viimesten viiden päivän aikana luettua Kjell Westön Missä kuljimme kerran. Suosittelen edelleen eteenpäin.
Viime tekstistä on kulunu parisen viikkoa. Vähän kyllä valehtelin ettei mitään ois tapahtunu. Ollaanhan me saatu kaivaukset päätökseen jo ajat sitte ja tehty jälkitöitäkin pitkälle toista viikkoa. Jotka sitten eilen itse asiassa päätty ennätysajassa.
Kaivausten lopputulos: Eli meillä meni useampi päivä paljastaa tämä pata, oikealta nimeltään olla. Se oli niin sopivasti profiilin alla että jouduttiin jopa ottamaan profiilia n. 10 cm sisään päin jotta saadaan ylös se. Ja mikäs se homma nyt siinä oli? Sen kun tietäsin. Löydettiin aina vaan lisää tiiliä tai tuffilohkareita. Siitä koitettiin leipoa välillä lasten hautaa, välillä kellaria.. Jos kyseessä olis hauta, tässä olis ilmeisesti vaan haudan toinen pää ja itse hauta sijaitsis tietenki, niin ku aina näissä hommissa käy, just siellä maan alla mitä ei avattu. Ja kellaria tukee tietenki se että kaikenlaista roinaahan siitä löyty. Ja se että olla oli kaivettu sinne tahalleen.. kätkö? Ollan edustalta ja kuten myöhemmin huomasimme maata poistettaessa, sisältä löyty luuta. Tuskin kuitenkaan ihmisen.. Joten, jos tässä todellakin on proseminaariaiheeni, niin mietittävää löytyy.
Jälkityöt meni itse kullakin hermoromahduksen partaalla. Ite osasin aika hyvin piirtämisen jalon taidon aina siihen asti ku tuli reunapala. Siinä teki oikeesti välillä mieli heittää koko palanen seinään. Joo mutta harjoitus tekee mestarin? Kyllä luullakseni viime päivinä sekin piirtäminen meni pariin kertaan ihan tarpeeksi hyvin.
Eilen me sitte ilmeisesti saatiin viimesetki löydöt luetteloitua ja piirrettyä ja kuvattua. Eli tässä on nyt useempi päivä vapaata. En tiiä yhtään viikonlopun ohjelmaa että onko meillä taas jotku läksiäiset, tällä kertaa meille, vai otetaanko ihan iisisti. Oon ostanu noin puolet tuliaisista. Mua alkaa pikku hiljaa epäilyttää sen painon lisäksi tuo tila :D Että joutuuko oikeesti ostaan jonku isomman matkalaukun vielä :D Pitää koittaa tiiviisti pakata niin että tuliaisetki mahtuu mukaan.
Nyt viimesinä päivinä sitte onki kova tavote ruskettua. Eli kaikki rajat pois niin hyvin ku vaan on mahollista.
Sain viimesten viiden päivän aikana luettua Kjell Westön Missä kuljimme kerran. Suosittelen edelleen eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti