Elämässäni eräs kymmenvuotiskausi on jälleen päättynyt: minun piti hakea uusi passi! Meinasin ensin läväyttää uuden passikuvani tännekin ihasteltavaksi, mutta tänään uuden läpyskän käsiini hakiessa, muutin kyllä saman tien mieleni. Jestas mikä läskipää siihen kuvaan on saatukaan, ei varmasti ollut se alkuperäinen kuva niin karsee..! Sitä sitten joudun pällistelemään vuoteen 2017 saakka.
Vanhaa passia jättäessä ihastelin vielä kerran sen lähes tyhjiä sivuja. Kaksi leimaa on sinne kuitenki kertynyt tuon kymmenen vuoden aikana, nämä siis vuoden 2009 Pietarin reissusta. Harmittaa jälkeen päin, kun en mitään kummempaa matkapäiväkirjaa reissusta pitäny, mutta sen sijaan kuvia kyllä on sen verran, että ajattelin täälläkin nyt jakaa "muutaman", kun en aikoinaan ole tajunnut sitä täällä tehdä. Hyvä reissubloggari olen tosiaan.. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan?
Kyseessä oli siis Kulttuuri- ja historiaineiden ainejärjestöjen Kultun ja Tiiman yhteinen ekskursio. Mukaan maksoimme myös legendaarisen taidehistorian lehtorimme Jorma Mikolan, jota ilman ekskusta ei kyllä paljon olis käteen jäänyt, niin paljon kulttuuri-infoa kun saatiin nyt lehtoriltamme ammennettua. Saatiin joltain matkatoimistolta jonkinlainen edullinen ryhmäpaketti, matkustettiin siis bussilla jostain Lappeenrannan huudeilta "sisään".
Tulli oli matkan ensimmäinen jännittävin osuus. Meitä hieman peloteltiin etukäteen kaiken maailman tarkastuksista, mutta melko nopsaa se passien ja viisumien tarkastus lopulta sujui, kummempia tenttaamisia ei tehty.
Jo heti tullin jälkeen rajan vaihtumisen kyllä huomasi, ensimmäisenä mm. ränsistyneistä maanteistä.
Myös nämä matkan varrella nähdyt, enemmän ja vähemmän ränsistyneet, mutta ilmeisen asumiskelposet talot olivat nähtävyys jo sinänsä.
Pietari oli kyllä upea kaikessa karuudessaan ja hienoudessaan.
Ei Pietaria syyttä Pohjolan Venetsiaksi nimitetä.
Ensimmäiset eväät oli tyyliin mitä vain äkkiä löytää lähimmästä ravintolasta ja kaupasta.
Ensimmäisenä iltana mentiin käymään jossakin kansallisbaletissa. Valitettavasti mun kamera pragas justiinsa, taisipa akku loppua juuri parahiksi. Muutamat tyypit siellä kyllä otti valokuvia, ja oli tarkotus koota joku yhteinen kuvagalleriakin kaikkien ottamille kuville reissun jälkeen, mutta enpä oo kyllä yhtään kuvaa nähnyt. Joka tapauksessa show oli hieno kokemus, juurikin perinteisiä venäläisiä kasakkatansseja hauskasti esitettynä - paljon muuta en muista / ymmärtänyt.
Toisena päivänä ajeltiin bussilla jonnekkin keskustaan, ja jalkauduttiin siitä katselemaan nähtävyyksiä. Nuo kaikki suurimmat nähtävyydet kun oli ihan kävelymatkan säteellä.
Käytiin tietysti myös Eremitaasin museossa.
Tuo museo oli ihan järjettömän iso, ja siellä sais aikaa kulumaan vaikka viikkokaupalla. Sinne piti jo etukäteen tehdä suunnitelma ihan, että mitä aikoo kiertää. Bongailtiin tietysti kaikkea kuuluisaa...
Näistä esineistä oli kyllä hauska huomata kulttuurivaikutteet ja vastineet Suomen puolelle.
"Modernimman" taiteen puolelta piti vielä katsastaa muutama kuuluisuus...
Raskas työ vaatii raskaat huvit. Oli meinaan ihan hyvät ja railakkaat hotellihuonebileet meillä illalla. Venäläinen vodka on petollista... lievästi sanoen. Niitäkin muuten myytiin ihan vaan ruokakaupassa, ja hinta nyt tiedetysti ei paljoa paina. Lisäksi ruokakaupassa myytiin erilaisia juomasekotuksia, joissa voltteja oli niinkin paljon kuin kahdeksan pintaan. Pari semmosta kun nakkaa naamariin, niin se on menoa. (Ei kiitos Suomeen tarvi tällasia).
*Huokaus* Saisinko olla kuninkaallinen ja asua tässä palatsissa, kiitos?
"Saatiin" kiertää hieman vapaammin, ja käyttää jonkun verran ostosaikaakin. Käytiin tuommosessa suuressa kauppakeskuksessa, mutta ei sieltä tarttunut mukaan kuin muutamia tuliaisia. Taisin ostaa tuliaisiksi mm. venäläisiä mummoja ja "munia" sekä teetä ja suklaata. Niitä tupakkaa ja viinaksia nyt ei montaa saanut tuodakaan, ja mennessäkin tosiaan tuosta tullista varotettiin, ei nimittäin ole mitenkään harvinaista, että tarkastajat voi tulla ihan sinne linja-auton sisään kasseja penkomaan. Eli mitään liikalasteja en kyllä niitäkään tuonut.
Käytiin me kans jossakin ravintolassakin syömässä.
... ja osuttiin siellä keskelle jotain kunniaparaatia.
Vanhaa passia jättäessä ihastelin vielä kerran sen lähes tyhjiä sivuja. Kaksi leimaa on sinne kuitenki kertynyt tuon kymmenen vuoden aikana, nämä siis vuoden 2009 Pietarin reissusta. Harmittaa jälkeen päin, kun en mitään kummempaa matkapäiväkirjaa reissusta pitäny, mutta sen sijaan kuvia kyllä on sen verran, että ajattelin täälläkin nyt jakaa "muutaman", kun en aikoinaan ole tajunnut sitä täällä tehdä. Hyvä reissubloggari olen tosiaan.. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan?
Kyseessä oli siis Kulttuuri- ja historiaineiden ainejärjestöjen Kultun ja Tiiman yhteinen ekskursio. Mukaan maksoimme myös legendaarisen taidehistorian lehtorimme Jorma Mikolan, jota ilman ekskusta ei kyllä paljon olis käteen jäänyt, niin paljon kulttuuri-infoa kun saatiin nyt lehtoriltamme ammennettua. Saatiin joltain matkatoimistolta jonkinlainen edullinen ryhmäpaketti, matkustettiin siis bussilla jostain Lappeenrannan huudeilta "sisään".
Tulli oli matkan ensimmäinen jännittävin osuus. Meitä hieman peloteltiin etukäteen kaiken maailman tarkastuksista, mutta melko nopsaa se passien ja viisumien tarkastus lopulta sujui, kummempia tenttaamisia ei tehty.
Jo heti tullin jälkeen rajan vaihtumisen kyllä huomasi, ensimmäisenä mm. ränsistyneistä maanteistä.
Viipurin linna.
Myös nämä matkan varrella nähdyt, enemmän ja vähemmän ränsistyneet, mutta ilmeisen asumiskelposet talot olivat nähtävyys jo sinänsä.
Lenin-patsas.
Pietari oli kyllä upea kaikessa karuudessaan ja hienoudessaan.
Ei Pietaria syyttä Pohjolan Venetsiaksi nimitetä.
Ensimmäiset eväät oli tyyliin mitä vain äkkiä löytää lähimmästä ravintolasta ja kaupasta.
Ensimmäisenä iltana mentiin käymään jossakin kansallisbaletissa. Valitettavasti mun kamera pragas justiinsa, taisipa akku loppua juuri parahiksi. Muutamat tyypit siellä kyllä otti valokuvia, ja oli tarkotus koota joku yhteinen kuvagalleriakin kaikkien ottamille kuville reissun jälkeen, mutta enpä oo kyllä yhtään kuvaa nähnyt. Joka tapauksessa show oli hieno kokemus, juurikin perinteisiä venäläisiä kasakkatansseja hauskasti esitettynä - paljon muuta en muista / ymmärtänyt.
Nevski prospekt eli Pietarin pääkatu.
Paljon liikuttiin tuolla paikasta toiseen bussilla. Kerran taidettiin mennä jonnekin metrollakin, jonka rullaportailla oli kyllä pituutta niin, ettei alusta nähnyt, missä loppupää kulki. Siellä tosiaan oli kuvaaminen kielletty.
Toisena päivänä ajeltiin bussilla jonnekkin keskustaan, ja jalkauduttiin siitä katselemaan nähtävyyksiä. Nuo kaikki suurimmat nähtävyydet kun oli ihan kävelymatkan säteellä.
Käveltiin Talvipalatsin ohitse.
Vaskiratsastaja eli Pietari Suuren ratsastajapatsas.
Iisakin kirkko.
Kirkon ovet, jotka on kopio Firenzen kirkon ovista.
Käytiin myös tornissa, josta oli kivat maisemat.
Talvipalatsi.
Iisakin kirkko.
Talvipalatsi eli Eremitaasi.
Palatsinaukio, Aleksanterin pylväs.
Käytiin tietysti myös Eremitaasin museossa.
Ei ole kullassa säästelty...
...tai kristallissa.
Tuo museo oli ihan järjettömän iso, ja siellä sais aikaa kulumaan vaikka viikkokaupalla. Sinne piti jo etukäteen tehdä suunnitelma ihan, että mitä aikoo kiertää. Bongailtiin tietysti kaikkea kuuluisaa...
... mm. tämä Leonardo da Vincin maalaus "Madonna Litta"...
... ja Michelangelon "Kyyristynyt poika" -patsas.
Tämmöstä harakkaa kiinnostaa aina myös kauniit esineet...
... ja kaunis sisustus, joka saa huokailemaan, että olispa itse rikas ja mahtava, ja sais tällasen huoneen itselleen.
Sain myös jonkun houkuteltua seurakseni katsomaan museon Esihistorian puolta.
Näistä esineistä oli kyllä hauska huomata kulttuurivaikutteet ja vastineet Suomen puolelle.
"Modernimman" taiteen puolelta piti vielä katsastaa muutama kuuluisuus...
Aleksanteri Suuri -mosaiikin kopio.
Picasson maalauksia:
Raskas työ vaatii raskaat huvit. Oli meinaan ihan hyvät ja railakkaat hotellihuonebileet meillä illalla. Venäläinen vodka on petollista... lievästi sanoen. Niitäkin muuten myytiin ihan vaan ruokakaupassa, ja hinta nyt tiedetysti ei paljoa paina. Lisäksi ruokakaupassa myytiin erilaisia juomasekotuksia, joissa voltteja oli niinkin paljon kuin kahdeksan pintaan. Pari semmosta kun nakkaa naamariin, niin se on menoa. (Ei kiitos Suomeen tarvi tällasia).
Aamulla olo oli melko kiitettävä. Hotellin aamiainenhan oli suorastaan herkkua (blinejä yms.), mutta tuona nimenomaisena aamuna ei se aamupala jotenki vaan tahtonut pysyä sisällä. Linja-autossa parkkeerasin varmuuden varalta vessan viereen :D
Silti menin mukaan, vaikka pää kainalossa. Mentiin nimittäin ihan reilun bussimatkan päähän Katariinan palatsiin.
Nyt naurattaa :D Ilmeisesti silloin ei..
*Huokaus* Saisinko olla kuninkaallinen ja asua tässä palatsissa, kiitos?
Itse palatsin suurin nähtävyys oli Meripihkahuone, jota "ei ehdottomasti saanut kuvata"...
... mutta oho, miten sattuki just sormi osumaan kameran laukaisimelle, hups.
Täytyy myöntää, että tässä vaiheessa kaikesta sinnittelystä huolimatta mulla oli hieman heikko olo, joten siirryin hetkeksi huokailemaan vessan puolelle. En sentään ollut ainoa. Kierros ei kuitenkaan enää tuosta kauaa kestänytkään, ja palatsin puutarhassakin piristyi.
Tässä puutarhassa taas mallia on otettu suoraan Pariisin Louvresta.
Aina koittaa onneksi uusi päivä ja uudet kujeet. Pietarista ei nimittäin nähtävyydet hevillä lopu.
"Saatiin" kiertää hieman vapaammin, ja käyttää jonkun verran ostosaikaakin. Käytiin tuommosessa suuressa kauppakeskuksessa, mutta ei sieltä tarttunut mukaan kuin muutamia tuliaisia. Taisin ostaa tuliaisiksi mm. venäläisiä mummoja ja "munia" sekä teetä ja suklaata. Niitä tupakkaa ja viinaksia nyt ei montaa saanut tuodakaan, ja mennessäkin tosiaan tuosta tullista varotettiin, ei nimittäin ole mitenkään harvinaista, että tarkastajat voi tulla ihan sinne linja-auton sisään kasseja penkomaan. Eli mitään liikalasteja en kyllä niitäkään tuonut.
Erilaisissa kirkoissa on aina mielenkiintoista käydä, vaikka harvoin niissäkään saa/kehtaa kuvailla.
Nämä pylväät taas on kopio Vatikaanin Pietarinkirkosta.
Kristuksen ylösnousemuksen katedraali eli Kirkko veren päällä eli Verikirkko.
Käytiin me kans jossakin ravintolassakin syömässä.
Venäjällä ei ihan välitetty mistään tupakkakielloista (hyi hyi).
Paluumatkalla Suomeen me tehtiin vissiin joku pieni mutka Leningradin kautta...
... ja osuttiin siellä keskelle jotain kunniaparaatia.
Matkalla koettiin myös venäläinen liikenneruuhka...
...joka sekin ilmeisesti liittyi joihinkin juhlallisuuksiin. Mikä lie kansallisjuhla olikaan.
Pysähdyttiin myös Viipurissa shoppailemassa. Sielläpä ei juuri muuta ollut, kuin tuo tori ja kauppahalli.
Semmoinen reissu se!
Jos joku selvisi tänne loppuun saakka tästä "pienestä" muistelusta ja kuvapläjäyksestä, niin en voi muuta kuin sanoa ja suositella, että Pietarissa kannattaa käydä itsekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti