Vuosijuhlia

Äiti pyysi jotakin kirjoittamaan tälle perjantaina soittaessani, mutta on niin paljon asiaa, että kirjoitetaan nyt jotain ja myöhemmin sitten toisesta aiheesta.

Toukokuu on mennyt menojaan todella nopeasti. Toukokuun alussa meijän instituutilla oli Nikos Gatsos -ilta, jossa eräs suomalainen kirjailija kävi kertomassa kreikkalaisesta, jo edesmenneestä runoilijasta Nikos Gatsoksesta. Minun rooli näissä on ollut lähinnä ottaa valokuvia puhujasta ja yleisöstä.

Tämän jälkeen olikin Australian instituutin vuosijuhlat, ja heti seuraavana päivänä Norjan instituutin vuosijuhlat. Australian instituutin juhlien jatkot eli vastaanotto pidettiin Ruotsin instituutin tiloissa, ruoka oli erinomaista, mutta tuota Norjan tilaisuutta ajatellen en juonut kuin pari lasia viiniä. Norjan instituutissa olikin seuraavana päivänä enemmän porukkaa, ja siinä myöhäisillasta muutaman viinilasin turvin pääsi jo turisemaan näiden jo ennestään tuttujen opiskelijoiden sekä uusienkin tuttavuuksien kanssa. Oli tämä kämppiksenikin tuolla tilaisuudessa, ja jotain siinä puhuttiin ja hällekin päivitin tiedoksi, että olen tehnyt hieman elämänmuutoksia. Puhuttiin, että meidänkin pitäisi joku kerta käydä yhdessä ulkona, kun kerran asutaan samassa kämpässä eikä vielä olla mitään tehty yhdessä, mutta näin ne vaan viikot kuluu menojaan. Noh, aika myöhään siellä sitten istuttiin valkoviiniä juoden, maisemia ei paljon voi haukkua kun tästä tosiaan on varmaan kaupungin paras näköala Akropolille ja Parthenoniin.

Viime viikolla oli sitten jälleen kahdet vuosijuhlat. Ensin Belgian instituutilla keskiviikkona. Luento oli sitä normaalia, mitä ovat tehneet, mitä ovat kaivaneet, mutta jatkot siitä olivat jo hieman erikoisemmat. Meille oli järjestetty bussikuljetus, ja mentiin bussilla sitten Belgian suurlähetystöön jonnekin tuonne kaupungin toiselle laidalle, ei niin kaukana kuitenkaan tästä hostellista. Oli oikein hienoa asuinaluetta, voi taas todeta, että Ateenasta näyttäytyi aivan uusi puoli. Sellaista rauhallista omakotitaloaluetta - ja autojen merkeistä ja talojen julkisivuista päätellen talot eivät tosiaankaan ole sieltä halvimmasta päästä. Täälläkin tutustuin sattumalta jälleen uusiin tyyppeihin. Sentään siis jotain hyötyä on kulkea näissä kaiken maailman kissanristiäisissä. Kuutamo oli myös oikein huikea - täysikuu.

Torstaina olikin sitten meidän oman instituutin vuosijuhlat, jossa jälleen kerran minulla oli valokuvaajan rooli. Jälkeenpäin joku huomautti, että matkustimme ajassa taaksepäin, koska esitelmässä vuosijuhlan ajankohdaksi oli lipsahtanut 19. heinäkuuta 2010... mutta ei vissiin kovin moni tätä ollut huomannut. Luento pidettiin Italian arkeologisella koululla, instituutistamme korttelin päässä. Luennon pääteemana oli Björn Forsénin luennoima seitsemän vuotta Thesprotian kaivauksia, siis sama herra kyseessä, kuin Arakhamitain kaivauksille, jonne menen jo kuukauden päästä. Instituutin jatkot oli instituutin "puutarhassa" (kyseessä lähinnä pieni piha parine puskineen), siellä oli tarjoiluja, viiniä ja elävää etnomusiikkia, josta vastasi kreikkalaista musiikkia soittava suomalainen yhtye Duo Zorbas. Pelättiin hieman, että saadaan oikeat suomalaiset juhlat, kun päivällä satoi vettä, mutta illaksi sää onneksi kirkastui. Suomalaista illassa muuta oli porovoileivät sekä Fazerin suklaat. Eräs kanadalainen mies kehui Fazerin sinistä parhaaksi suklaaksi ja söi varmaan kaikki mitä tarjolla oli. Itsehän söin mieluummin geishaa. Vielä piti tästä lähteä tänne Ateenaan hostelliin viime viikonlopulla muuttaneen tytön kanssa (sama siis, joka on tuttu jo Rooman ajoilta) jatkoille, eli käytiin Red Lionissa, ja sieltä jonkun kreikkalaisen tytön ja pojan kanssa siirryttiin lähemmäs meille eli Alligatoriin. Aikaiseenhan se meni, mutta kun pomo antoi perjantain vapaaksi, niin samahan se silloin oli.

Kaivauksista puheenollen, tapasin Forsénin aiemmin tuolla viikolla ja puhuttiin hieman kaivauksista. Oulusta on kuulemma tulossa neljä muutakin, jotka tunnen vähintään nimeltä, osan vähemmän, osan enemmän. Sentään jotain kosketusta saa siis Ouluunkin. Tuli sähköpostia, jossa pyydettiin vielä ilmoittamaan tilinumero palkan maksamista varten, sekä osoite. Kysymys kuuluukin, mitähän tuohon osoitteeksi nyt tulevaisuudessa laittaa, eli minne siirrän kirjani kai lähinnä...

Aika lyhenee, pidot paranee. Toinen harjoittelija lähtee Suomeen jo ensi viikolla. Minulla on instituutissa jäljellä vielä viisi erittäin kevyttä viikkoa. Sitten siirryn viideksi viikoksi Arakhamitaihin. Sitten - no, suunnitelmia on ja mikäli siis kaikki hyvin menee, en ole Suomeen ihan lähiaikoina tulossa. Alustavia suunnitelmia siitä vielä on olemassa, mutta kerron enemmän vasta sitten, kun asian tiedän satavarmaksi.

Sain myös pyynnön Muinaistutkija-lehdestä kirjoittaa lyhyen jutun kokemuksistani täällä Kreikassa, erityisesti arkeologiaan liittyen. Arkeologinen puoli on kyllä jäänyt melko vähille täällä ollessa, mutta mikäli se toimitukselle kelpaa, on juttu sitten seuraavassa Muinaistutkijassa. Voin sen varmaan jostain saada käsiini ja ainakin tuon kirjoittamani tekstin julkaista sitten myös täällä.

Ja olenhan minä jotain saanut töissäkin aikaan, nimittäin viime viikolla saimme painosta teoksen, jota ollaan työkaverin kanssa kevätpuolella taitettu. Lähinnä niin, että minä katsoin tekstistä ensin muotoiluvirheet ja sitten puolet siitä taitoin InDesignissa sekä tein vielä joitakin muotoilutarkistuksia ennen teoksen painoon lähtöä. Alkupuoli ja kansi on työkaverin käsialaa. Mutta nimi siis ensi kertaa (kai) jossakin oikeassa painetussa teoksessa.

Kirjan kansi.

Kirjan tiedot.

Muutamia kuvia Suomen Ateenan-instituutin vuosijuhlista (kuvat instituutin arkistosta):

Instituutin johtaja Martti Leiwo kertoo, keitä ovat olleet harjoittelijoine syksyllä 2010 ja keväällä 2011.

Porovoikkareita.

Bändi soittaa.

Harjoittelijoista yhteiskuva kerrankin, eli minä ja Virve.

Porukkaa instituutin pihalla.

PS. Sain viikonloppuna kevätflunssan, varmaan tuosta kun illan oli pihalla. Pitänee ostaa appelsiineja.