Heräsin ihan hiessä jälleen, kun kello soi tuttuun aikaan 6.50. Ehti nopeasti pakata kamat ja lähettiin aika lailla saman tien lautalle, ettei myöhästytä ja päästiin ekojen joukossa sisään. Lauttamatka kesti 1h15min.
Kyllene mereltä
Zakyntoksen satama
Tultiin ZAKYNTOS-saarelle (josta koitin ottaa hienoja kuvia), aluksi etittiin uimarantaa, jossa vois katella jos mahollista, merikilpikonnia. Pysähyttiin ainaki kolmessa eri turistikohteessa, tyttöjen mielestä niissä oli kuitenki liikaa ihmisiä (noin kymmenen...), ja ne ei halunnu jäähä sinne.
Ajeltiin välillä jossai vuoristossa jotain kuppasta sivutietä jne.
Lopulta joskus puolenpäivän aikaan tultiin jonnekki mestaan, jossa oli sitte semmonen niemenpoukama kallioiden keskellä ja siellä aivan ihanan näkönen uimapaikka. Siellä oli kyllä enemmän turisteja ku muissa paikoissa yhteensä (paljon italialaisia, kuulemma suosittu italialaisten lomakohde, tästä ei oo ku joku 300 km Italiaan ja lentokoneet kulkee). Jäätiin nyt kuitenki sinne. Uimavaatteiden vaihto ratkaistiin ihan vain pyyhkeet päällä -menetelmällä rannalla. Vesi oli vähän kylmempää ku Kyllenessä, mutta kirkasta ja raikasta. Oli snorkkelikin mukana, mutta eipä siellä veden alla ollut muuta kuin kaloja. Tosin toinen suomalainen tyttö oli käyny pikkusen kauempana, jossa oli kuulemma ollu ihan uskomaton vedenalaismaisema. Lähinnä keskityin itteni grillaamiseen.
Oltiin siellä tunteroinen, ja kiireellisestä aikataulusta johtuen (aamulla oli kaikki vielä sillä asenteella, että meillä on koko päivä aikaa, mutta kun tähän biitsin etsimiseen oli nyt mennyt se kolme tuntia..) lähettiin sit jatkaan matkaa. Seuraava kohde piti olla mykeneläinen hautausmaa. Löydettiin kyltit ja ajettiin jonnekki ylös vuoristoon tien päähän, siellä oli sitten ravintola, jossa haluttiin syödä. Muut söi lähinnä salaattia, mutta viereisessä pöydässä haisi niin hyvä pihvi, että otin sitten souvlakia. Eräs tilas jonku kokin salaatin, ja siinä oli varmaan litra majoneesia päällä, eikä tämä voinu syödä sitä loppujen lopuksi ja tilasi uuden salaatin (tarjoilija sano, että maksat silti sen edellisen, koska ei ollut hänen vikansa ettei tämä siitä tykännyt). Lähettiin sitten kellon ollessa jo jotain kolme, ettiin mykeneläistä hautausmaata, jonka kyltti sanoi olevan siellä ylhäällä, mut käytiin taas ajeleen jotain sivutietä, joka päättyi ties minne. Ajettiin sitte takasin kyltin kohdalle, ja siinähän se oliki sitte, sinne alas meni vaan joku kivinen kävelypolku. Eipä siinä sitten paljon nähtävää ollut, kiveen hakattuja hautoja vaan joku kymmenisen kipaletta. Jatkettiin matkaa.
Seuraava kohde oli ”Shipwreck -paikka”, odotin jotain hylkyjen hautausmaata mutta ei se näkymä paljon pettymystä tuottanut. Ainut vaan, ettei itse sinne rantaan, jossa laivan hylky on, pääse muuten kuin veneellä. Niinpä kateltiin sitä vaan näköalapaikalta noin kilometri (no ei ihan) ylhäältäpäin ja otettiin hienoja kuvia.
Seuraava kohde oli sitten lähellä, ihan saaren pohjoispäässä oleva ”Blue Caves”. No siitä en ees tiennyt mitä odottaa, ja tässä vaiheessa kun kello oli jo puoli viisi, epäilin jo että ehditäänkö ollenkaan kasilta lähtevään lauttaan, jonne meillä oli liput jo valmiiksi ostettu (jos ne ois halunnu vaihtaa myöhempään, ne olisi pitänyt vaihtaa kuitenkin tunti ennen lautan lähtöä). No, tytöt sitten halusi päästä ohjatulle laivakierrokselle katselemaan luolia (koska niitä näkee vaan meren puolelta). Maksettiin 7,50e ja mentiin lautalle, jossa osoittautui olevan kaksi pariskuntaa, kielestä päätellen jostain päin Pohjoismaita, mutta en tarkemmin kuunnellut oliko ne norjalaisia vai mitä. Kierros oli semmonen, että otettiin myös bikinit mukaan, koska siellä kuulemma pystyi myös uimaan. Luolat oli semmosia luonnollisia kalliossa olevia luolia ja reikiä yms. Mentiin useimpiin sisälle veneellä. Varsinainen Blue Cave oli se ensimmäinen luola, jonne mentiin laivalla sisälle, ja papparainen käski meijät uimaan. Vaihettiin tutulla pyyhetekniikalla bikinit päälle ja hypättiin veteen (pahin painajaiseni hyppääminen korkealta veteen siis toteutui.. siinä on pahaa se, että kun hyppää, ei tiedä kuin syvälle uppoaa ja ehtiikö nousta pintaan, ennenku happi loppuu). Se tosiaan oli sinistä se vesi, ja snorklaamalla huomasin, että se johtuu siitä, että auringonvalo tulee sieltä luolan suusta, veden alta jossakin semmosessa kulmassa, että se vesi näyttää ihan siniseltä. Siis sillain, että kun se papparainen näytti semmosella valkosella laudanpätkällä vedessä, niin se vesi näytti ihan siltä, kuin olisi karamelliväriä kaadettu veteen. Kameran akut oli tietysti lopussa ja en uskaltanu käyttää salamaa, eli ihan kaikki kuvat ei onnistunu kuten piti :( Sitte jatkettiin vielä matkaa, ja kohta mentiin semmosen luolan suulle, minkä aukko oli alle metrin veden pinnan yläpuolella, eli sinne ei päässy veneellä, mutta papparainen käski taas uimaan sinne. Nyt meinasin jänistää ihan kunnolla, iski melkein kunnon paniikki siitä veteen hyppäämisestä, mutta menin silti. Se tosiaan oli sitten se luola sieltä sisäpuolelta paljon korkeampi, mutta koitin snorklata ja vesi oli ihan pimeää. Sitte käytiin vielä jossain kauempana kattoon niitä kalliomuodostelmia, ja takasin tullessa nähtiin merileijona. En tiiä oliko se sama vai oliko niitä useampia, jotka kävi pinnalla porskuttelemassa. Yritin ottaa kuvaa, mutta ne oli liian nopeita.
Tuosta sukellettiin kallion alitse luolaan.
Sitte kierroksen päätteeksi lähettiin takaisin päin. Oli tarkoitus vielä aiemmin käydä vielä yhdellä mykeneläishaudalla, mutta siihen aikataulu hirtti kiinni. Aijottiin myös käydä jossain bysanttilaisessa kirkossa ja sen museossa, mutta kello oli jo puoli seitsemän, eli skipattiin ne. Saari ei kokonaisuudessaan oo ku noin 30km pitkä, mutta se on vuoristoista, eli kaikki tiet on semmosia serpentiinejä, että ei niillä voi ajaa nopeeta. Siksi meijän aikatauluki vähän petti, kun ei ajateltu, että ajaminen kestää niin kauan. Joka tapauksessa, ehdittiin seitsemäksi satamaan ja vielä ostamaan postikortteja. Ehti vielä juua nopeesti cappuccino freddon ja syödä toastin ennen lauttaa. Päästiin just partahiksi katsomaan aurongonlaskua, ja takaisin Kyllenen satamaan tullessa oli jo ihan säkkipimeetä.
Oltiin eilen juteltu, että voitais reissun päätteeksi mennä muun porukan kanssa syömään illalla, mutta mentiin ravintolan edestä, eikä siellä ollut ketään. Eikä ollut sitten kämpilläkään. Ajateltiin, että toivottavasti ne ei meitä oota missään.
Sitten kämpillä sattui vielä vahinkoja, eli tuli tuon viereisen talon omistajapariskunnan vanha rouva hakeen apua, koska oli saanut ongenkoukun käteensä. Yritettiin vetää sitä pois, mut se oli niin syvällä, ettei voitu, ja tytöt lähti viemään rouvaa sairaalaan.
Saatiin vielä tekstiviesti, että lähetäänki aamulla vasta 8.30 (pitäis olla oikeesti siihen aikaan biitsillä, mutta ei varmaan kertaakaan olla ees vielä oltu menossa sillon, ja me ollaan kuitenki siellä aina ennen johtoporukkaa). Siis tunti lisäaikaa nukkumiseen, ei paha. En ollu vielä ehtiny nukahtaa, ku tytöt tuli sen rouvan kans sairaalasta, kaikki oli kuulemma ok.
Nukuin kyllä aika hyvin nyt, ehkä kerran heräsin kukon ulinaan yöllä.
Tultiin ZAKYNTOS-saarelle (josta koitin ottaa hienoja kuvia), aluksi etittiin uimarantaa, jossa vois katella jos mahollista, merikilpikonnia. Pysähyttiin ainaki kolmessa eri turistikohteessa, tyttöjen mielestä niissä oli kuitenki liikaa ihmisiä (noin kymmenen...), ja ne ei halunnu jäähä sinne.
Ajeltiin välillä jossai vuoristossa jotain kuppasta sivutietä jne.
Lopulta joskus puolenpäivän aikaan tultiin jonnekki mestaan, jossa oli sitte semmonen niemenpoukama kallioiden keskellä ja siellä aivan ihanan näkönen uimapaikka. Siellä oli kyllä enemmän turisteja ku muissa paikoissa yhteensä (paljon italialaisia, kuulemma suosittu italialaisten lomakohde, tästä ei oo ku joku 300 km Italiaan ja lentokoneet kulkee). Jäätiin nyt kuitenki sinne. Uimavaatteiden vaihto ratkaistiin ihan vain pyyhkeet päällä -menetelmällä rannalla. Vesi oli vähän kylmempää ku Kyllenessä, mutta kirkasta ja raikasta. Oli snorkkelikin mukana, mutta eipä siellä veden alla ollut muuta kuin kaloja. Tosin toinen suomalainen tyttö oli käyny pikkusen kauempana, jossa oli kuulemma ollu ihan uskomaton vedenalaismaisema. Lähinnä keskityin itteni grillaamiseen.
Oltiin siellä tunteroinen, ja kiireellisestä aikataulusta johtuen (aamulla oli kaikki vielä sillä asenteella, että meillä on koko päivä aikaa, mutta kun tähän biitsin etsimiseen oli nyt mennyt se kolme tuntia..) lähettiin sit jatkaan matkaa. Seuraava kohde piti olla mykeneläinen hautausmaa. Löydettiin kyltit ja ajettiin jonnekki ylös vuoristoon tien päähän, siellä oli sitten ravintola, jossa haluttiin syödä. Muut söi lähinnä salaattia, mutta viereisessä pöydässä haisi niin hyvä pihvi, että otin sitten souvlakia. Eräs tilas jonku kokin salaatin, ja siinä oli varmaan litra majoneesia päällä, eikä tämä voinu syödä sitä loppujen lopuksi ja tilasi uuden salaatin (tarjoilija sano, että maksat silti sen edellisen, koska ei ollut hänen vikansa ettei tämä siitä tykännyt). Lähettiin sitten kellon ollessa jo jotain kolme, ettiin mykeneläistä hautausmaata, jonka kyltti sanoi olevan siellä ylhäällä, mut käytiin taas ajeleen jotain sivutietä, joka päättyi ties minne. Ajettiin sitte takasin kyltin kohdalle, ja siinähän se oliki sitte, sinne alas meni vaan joku kivinen kävelypolku. Eipä siinä sitten paljon nähtävää ollut, kiveen hakattuja hautoja vaan joku kymmenisen kipaletta. Jatkettiin matkaa.
Seuraava kohde oli ”Shipwreck -paikka”, odotin jotain hylkyjen hautausmaata mutta ei se näkymä paljon pettymystä tuottanut. Ainut vaan, ettei itse sinne rantaan, jossa laivan hylky on, pääse muuten kuin veneellä. Niinpä kateltiin sitä vaan näköalapaikalta noin kilometri (no ei ihan) ylhäältäpäin ja otettiin hienoja kuvia.
Seuraava kohde oli sitten lähellä, ihan saaren pohjoispäässä oleva ”Blue Caves”. No siitä en ees tiennyt mitä odottaa, ja tässä vaiheessa kun kello oli jo puoli viisi, epäilin jo että ehditäänkö ollenkaan kasilta lähtevään lauttaan, jonne meillä oli liput jo valmiiksi ostettu (jos ne ois halunnu vaihtaa myöhempään, ne olisi pitänyt vaihtaa kuitenkin tunti ennen lautan lähtöä). No, tytöt sitten halusi päästä ohjatulle laivakierrokselle katselemaan luolia (koska niitä näkee vaan meren puolelta). Maksettiin 7,50e ja mentiin lautalle, jossa osoittautui olevan kaksi pariskuntaa, kielestä päätellen jostain päin Pohjoismaita, mutta en tarkemmin kuunnellut oliko ne norjalaisia vai mitä. Kierros oli semmonen, että otettiin myös bikinit mukaan, koska siellä kuulemma pystyi myös uimaan. Luolat oli semmosia luonnollisia kalliossa olevia luolia ja reikiä yms. Mentiin useimpiin sisälle veneellä. Varsinainen Blue Cave oli se ensimmäinen luola, jonne mentiin laivalla sisälle, ja papparainen käski meijät uimaan. Vaihettiin tutulla pyyhetekniikalla bikinit päälle ja hypättiin veteen (pahin painajaiseni hyppääminen korkealta veteen siis toteutui.. siinä on pahaa se, että kun hyppää, ei tiedä kuin syvälle uppoaa ja ehtiikö nousta pintaan, ennenku happi loppuu). Se tosiaan oli sinistä se vesi, ja snorklaamalla huomasin, että se johtuu siitä, että auringonvalo tulee sieltä luolan suusta, veden alta jossakin semmosessa kulmassa, että se vesi näyttää ihan siniseltä. Siis sillain, että kun se papparainen näytti semmosella valkosella laudanpätkällä vedessä, niin se vesi näytti ihan siltä, kuin olisi karamelliväriä kaadettu veteen. Kameran akut oli tietysti lopussa ja en uskaltanu käyttää salamaa, eli ihan kaikki kuvat ei onnistunu kuten piti :( Sitte jatkettiin vielä matkaa, ja kohta mentiin semmosen luolan suulle, minkä aukko oli alle metrin veden pinnan yläpuolella, eli sinne ei päässy veneellä, mutta papparainen käski taas uimaan sinne. Nyt meinasin jänistää ihan kunnolla, iski melkein kunnon paniikki siitä veteen hyppäämisestä, mutta menin silti. Se tosiaan oli sitten se luola sieltä sisäpuolelta paljon korkeampi, mutta koitin snorklata ja vesi oli ihan pimeää. Sitte käytiin vielä jossain kauempana kattoon niitä kalliomuodostelmia, ja takasin tullessa nähtiin merileijona. En tiiä oliko se sama vai oliko niitä useampia, jotka kävi pinnalla porskuttelemassa. Yritin ottaa kuvaa, mutta ne oli liian nopeita.
Sitte kierroksen päätteeksi lähettiin takaisin päin. Oli tarkoitus vielä aiemmin käydä vielä yhdellä mykeneläishaudalla, mutta siihen aikataulu hirtti kiinni. Aijottiin myös käydä jossain bysanttilaisessa kirkossa ja sen museossa, mutta kello oli jo puoli seitsemän, eli skipattiin ne. Saari ei kokonaisuudessaan oo ku noin 30km pitkä, mutta se on vuoristoista, eli kaikki tiet on semmosia serpentiinejä, että ei niillä voi ajaa nopeeta. Siksi meijän aikatauluki vähän petti, kun ei ajateltu, että ajaminen kestää niin kauan. Joka tapauksessa, ehdittiin seitsemäksi satamaan ja vielä ostamaan postikortteja. Ehti vielä juua nopeesti cappuccino freddon ja syödä toastin ennen lauttaa. Päästiin just partahiksi katsomaan aurongonlaskua, ja takaisin Kyllenen satamaan tullessa oli jo ihan säkkipimeetä.
Oltiin eilen juteltu, että voitais reissun päätteeksi mennä muun porukan kanssa syömään illalla, mutta mentiin ravintolan edestä, eikä siellä ollut ketään. Eikä ollut sitten kämpilläkään. Ajateltiin, että toivottavasti ne ei meitä oota missään.
Sitten kämpillä sattui vielä vahinkoja, eli tuli tuon viereisen talon omistajapariskunnan vanha rouva hakeen apua, koska oli saanut ongenkoukun käteensä. Yritettiin vetää sitä pois, mut se oli niin syvällä, ettei voitu, ja tytöt lähti viemään rouvaa sairaalaan.
Saatiin vielä tekstiviesti, että lähetäänki aamulla vasta 8.30 (pitäis olla oikeesti siihen aikaan biitsillä, mutta ei varmaan kertaakaan olla ees vielä oltu menossa sillon, ja me ollaan kuitenki siellä aina ennen johtoporukkaa). Siis tunti lisäaikaa nukkumiseen, ei paha. En ollu vielä ehtiny nukahtaa, ku tytöt tuli sen rouvan kans sairaalasta, kaikki oli kuulemma ok.
Nukuin kyllä aika hyvin nyt, ehkä kerran heräsin kukon ulinaan yöllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti