Torstaina vuorossa oli Mykene, Tegea, Bassai ja yöpyminen Olympiassa. Mykenessä sain heitettyä sen yhden kirjoittamani kortin postiin saakka. Mykenestähän kaikille tuttu on ainaki Leijonaportti ja sit SE naamio josta myöhemmin lisää juttua sitten luvassa. Eli siis kierrettiin Mykenen kukkula läpi, eipä siellä nyt juuri muuta ollukkaan ku se portti. Oli siellä joku arkeologi (toivottavasti) hakuttamassa jotain kivien välejä, oispa ollu hauska seurata mitä se siinä teki. Mut maisemat oli jälleen kerran melkoisen vaikuttavat. Mykenen museossa oli sitte tietysti tarinaa Schliemannin ah niin tieteellisistä kaivauksista, ja olihan siellä toki SE naamiokin - tosin VAIN jäljennöksenä (ei huolta, näätte sen oikeankin joskus myöhemmin).
Leijonaportti
Mykeneä kukkulalta
Agamemnomin kultanaamion jäljennös
Mykenen tholos-hauta (ja turistit tietenki siellä pyllyilee, arvaa menikö vaan hermot ku ne on _aina_ _joka_ kuvassa eessä!)
Sitten olikin vuorossa Tegea. Siitä ei varmasti oo kukaan koskaan kuullukkaan mitään. Eikä ihme, ainoa kohde siellä oli hellenistisen ajan teatteri, jossa oli tietenki hieman uudempi kirkko rakennettu päälle, ja Athene Alean temppeli, joka myös niin hyvin vartioitu että päästiin hyppimään sen päälle. Jotain arkeologin tapaisia siellä oli töissä, jotain muuria oli pystyttämässä 3-4 miestä, ja noin 5 tyyppiä istu auronkovarjon alla valvomassa työtä. Koko kaupunki oli noin hehtaarin kokonen (jos sitäkään), ja siellä sijaitsi yks pikku kioski ja museo joka oli kiinni - jos on koskaan ollut aukikaan, epäilen kyllä vahvasti...
Teatteri (kirkon alla)
Athene Alean temppeli
Seuraavaksi oli luvassa sitte pitkä matka ennen seuraavaa kohdetta. Mentiin myös Arakhamitain ohi, missä kesällä oli Oulustaki kaivajia. Nähtiin matkalla viime vuoden elokuussa olleiden maastopalojen jäljet - kirjaimellisesti synkkää katsottavaa.
Palon jälkiä jossain päin Peloponnesosta, kuva otettu autosta...
Ja sitä samaa. Pysähyttiin varta vasten ottamaan kuvia. Jos ei joku muista, niin kyllähän siihen kuolikin ihmisiä, kun jäivät kotiinsa tms. tulen saartamiksi. Onneks ei meillä Suomessa...
Yksi ekstrakohdekin saatiin, kun mentiin Megalopoliksen ohi. Vesa sitten päätti kääntää auton ja käytiin pikaisella visiitillä katsomassa siellä jotain teatteria joka oli aidan sisällä:
Ja sitten pitkä matka jatkui. Välissä ehti nukahtaakki, ja järkytys oliki sitte melkonen ku herää jostain viiden kilometrin korkeudesta.. Eli reissattiin autolla pitkin Peloponnesoksen vuoristoa. Eipä siinä, maisemat oli ihan heräämisen arvoisia. Pysähyttiin sitten jossain pikkukylässä kaupassa. Oltais käyty syömässäki, mutta koko kylä oli sitte yllättäen rempassa ja tie poikki ja meijän piti kiertää se kylä jostain hevon peestä. Takasi kylään ei sitte päässy joten siksi näin. Oli muuten mahtava huomata, ku siellä kylässä kirjaimellisesti oli sataa pskaa niskaan, kun siellä suoritettiin ilmeisesti viemäreiden tai jonkun muun (en halua tietää) puhdistusta suoraan kadulle.
Maisemaa jossain vuoristojen yllä
Seuraava kohde sitte sijaitsiki siellä viiden kilsan korkeudessa. No okei, ei se ollu ku jotain 1,3km korkea. Mutta kivahan siellä vuoren huipulla oli käveleskellä. Oltiin nyt siis Bassaissa, jossa on Apollon Epikurioksen temppeli. Varmaan se aikoinaan on ollu ihan näyttäväkin. Mutta nyt se on laitettu teltan sisään, joka on sen väliaikainen suoja. Ymmärtäähän sen, mutta onhan se ruma. Lisäksi siinä oli ympärillä jotain muuta rauniota, mutta ei me niitä sen kummemmin töllistelty. Otin kuitenki muutaman matkamuiston talteen - en mittään kertsua sentään, joka moraali ja etiikka tässäki hommassa! Keräsin liuskekiviä mukaan :) Kukkapurkkiin menee.
Jonku tunnin ja joidenki serpentiinikieppien jälkeen meri alkoi viimein häämöttään, eli oltiin nyt tultu Peloponnesoksen niemimaan länsilaidalle. Yleisön jossain vaiheessa eilen esittämän toiveen mukaisesti tehtiin myös ylimääräinen pysähdys meren rannalle. Oli kyllä ihanaa päästä taas uimaan, tällä kertaa jopa vielä valoisaan aikaan, vaikka aurinko alkoki just laskeen ku lähettiin pois.
Uinnin jälkeen ei ollu enää kovinkaan pitkästi meijän seuraavaan majapaikkaan joka oli siis Olympiassa. Tällä kertaa hotelli löyty helposti - sen kokosessa kaupungissa se ei tosin ollu mikään ihme, pääkadun pituus noin 200 metriä. Käytiin porukalla syömässä jossai ihan kivassa ravintolassa, ja sen jälkeen käytiin yhellä jossain nettikahvilassa. Nettimaksu oli 2 euroa kymmenestä minuutista ja netti oli kaiken lisäksi niin H I D A S että senki asian olis voinu toimittaa kahteen minuuttiin. Mutta mitä muuta voikaan odottaa niin pienessä kaupungissa, jonka ainoa tulonlähde siitä huolimatta on turismi.
Jonku tunnin ja joidenki serpentiinikieppien jälkeen meri alkoi viimein häämöttään, eli oltiin nyt tultu Peloponnesoksen niemimaan länsilaidalle. Yleisön jossain vaiheessa eilen esittämän toiveen mukaisesti tehtiin myös ylimääräinen pysähdys meren rannalle. Oli kyllä ihanaa päästä taas uimaan, tällä kertaa jopa vielä valoisaan aikaan, vaikka aurinko alkoki just laskeen ku lähettiin pois.
Uinnin jälkeen ei ollu enää kovinkaan pitkästi meijän seuraavaan majapaikkaan joka oli siis Olympiassa. Tällä kertaa hotelli löyty helposti - sen kokosessa kaupungissa se ei tosin ollu mikään ihme, pääkadun pituus noin 200 metriä. Käytiin porukalla syömässä jossai ihan kivassa ravintolassa, ja sen jälkeen käytiin yhellä jossain nettikahvilassa. Nettimaksu oli 2 euroa kymmenestä minuutista ja netti oli kaiken lisäksi niin H I D A S että senki asian olis voinu toimittaa kahteen minuuttiin. Mutta mitä muuta voikaan odottaa niin pienessä kaupungissa, jonka ainoa tulonlähde siitä huolimatta on turismi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti