Kevätsää lämmittää

Aikomukseni viettää Tampereella muutama päivä venyikin suunniteltua pitemmäksi, koska oon niin hyvin viihtynyt siskon tykönä ja tämän avokin herkullisten pöperöiden ääressä.

Suomessa on pitänyt nyt myös opetella jälleen juomaan suodatinkahvia. Hieman kitkerä maku siinä on, mutta toisaalta oon taas juonut joka päivä enemmän kuin sen normaalin kahden (ison) kahvikupin. Toinen seuraus tuossa kahvissa on se, että sitä juodessa tulee aina nälkä. Normaalisti en tykkää syödä aamupalaa - heräämisestä täytyy yleensä parikin tuntia odotella ennen kuin tekee mieli syödä - mutta joku pieni aamupala on pakko nauttia vatsan täytteeksi tuon kahvin lomassa.

Ruuat on tosiaankin olleet vähän turhankin maittavia, ja siksi päätinkin eilen tehdä pienen kävelyreissun tuonne Tampereen puistoihin. Tiesin suunnilleen missä päin on Pyynikki ja Pispala, ja itse asiassa tuo Pispalanharju onkin tuossa melkein takapihalla. Auringon paistaessa kävelykierros venyikin sitten parin tunnin mittaiseksi.

Mulla on sellainen unelma, että sitten kun mulla on paljon rahaa, eli kun voitan lotossa, ostan ihanan, ison talon. Siinä pitää olla vähän vanhaa, ja vähän uutta. Sisko on nyt etsimässä itselleen asuntoa, ja kävin heidän mukanaan sunnuntaina parissa asuntonäytössä. Heidän unelmatalonsa on aika lähellä omaani (paitsi haluan ISON talon!). Sen pitäisi vähintäänkin ulkoa päin olla hieman sellanen vanhahkon näköinen. Haluan jänniä pieniä yksityiskohtia. Sisällä pitää olla iso keittiö ja ruokailutila. Ja mihin sen lottovoiton tarvii, niin haluan myös ison saunan, uima-altaan JA poreammeen. Jos tämmöistä ei löydy valmiina, niin mielelläni suunnittelen itse itselleni talon (mulla oli pienenä harrastuksena piirrellä millimetripaperille unelmakotini pohjakaavoja :) Unelmiini sain lisää köyttä kävellessäni tuolla Pispalassa. Siellä oli monta unelmataloa, ja varmaan sellasilla hinnoilla, että unelmaksi ne jääkin. Mut jos sen lottovoiton ikinä saisi...

Talojen väritys oli kuin karkkeja...

Ihania taloja harjun rinteellä, järvinäköalalla.

Tutustuin myös Pispalan portaisiin molempiin suuntiin. Ensin ajattelin, että olispa ihanaa asua täällä ja joka päivä lenkkeillä nämä portaat ylös - kunnes sitten nousin ne ylös ja puolivälissä puolikuolleena olin jo sitä mieltä, että onneksi Oulussa ei ole tällaisia.

Portaat jatkuu, ja jatkuu...

Tietysti tuommosessa vanhassa korttelissa täytyy sijaita joitakin hippikeskuksia. Eräs nykytaiteen keskus löytyi uimarannan läheltä. Sisälle en kehdannut mennä.

Aina sanotaan, että jos kaivaa maahan tarpeeksi syvän kuopan, niin päätyy Kiinaan. Tässä kuitenkin suuntana on Uusi Seelanti.


Ja kuten varmaankin huomaatte, niin löysin Picasa-kuvankäsittelyohjelman, jolla harjottelin kuvien muokkaamista. Yleensä siis käytän Photoshoppia. Periaatteessa tykkään kyllä enemmän käsittelemättömistä kuvista, mutta joskus on mukava hieman taiteilla ja kehykset jotenkin tekee kuvista tyyliteltyjä, ja raameilla saa moneen tylsäänkin kuvaan vähän enemmän särmää. Yleensä kuvien muokkaus kuitenkin vie jonkin verran aikaa, eli sitä pitäisi asiasta tähden aina tehdä.

Tykkäsin tuosta Picasasta tiettyjen ominaisuuksien osalta, esim. juurikin muutaman peruskehyksen sieltä saa nopeasti luotua, ja säädettyä väriin vanhojen valokuvien ja elokuvien värisävyä. Photoshopissakin tämän kaiken voi toki tehdä, mutta se vaatii sen, että itse tietää, mitä tekee. Osaan käyttää Photoshoppia, mutta mikään mestari en ole.

Tärkein syy, miksi tuota Picasaa kokeilin, on se, että sillä voi helposti tehdä ammattimaisen näköisiä kuvakollaaseja. Mulla onkin mielessä yks ajatus, jonka voisin toteuttaa tänne blogin puolelle ja samalla harjotella sen käyttöä. En kuitenkaan aio ottaa sitä tavaksi, niin ku monessa muotiblogissa on muotina näitä kollaaseja luoda. Lisäksi haluan käyttää omia kuvia, enkä pölliä toisten ottamia kuvia.

Manse

Lomalla kotimaassa, käyhän se näinkin. Toiset lentää etelään ja toiset pohjoiseen.

Oon pari päivää laiskotellu. Eilen kävin kaupoilla kierteleen ja löysin välttämättömimmän: pipon pakkasiin!

Ja ai että oli sunnuntaina hyviä wingsejä, om nom nom. Ehdottomasti en lähe Suomesta enää mihinkään ilman kastiketörppöä.

Tänään piti aamulla herätä (ja tosiaankin aamulla, en ees muista millon viimeksi oon ollut kukon pierasun elikkä seitsemän aikaan jalkeilla) ja lähteä kaupungille metsästämään kännykän laturia. Jätin yhden laturin Alle kun kissat jyrsi toisesta johdon poikki! Suomesta kun todennäkösesti löytää helpommin ja halvemmalla uuden. No, kahessa ekassa putiikissa ei ollut tuota "vanhan" mallin laturia (miksi ne ei voi kaikki käyttää vaan samaa mallia) ja kävin jopa kirpparilla kattomassa, ennen ku Koskikeskuksesta löysin.

Kirppareilla on täällä muuten ihan törkeet ylihinnat! Löysin parit mukavat kengät ja takin, mutta nuilla hinnoilla saan alennusmyynneistä jo uudet! Jäi sinne. Oulussa on noin puolet noista hinnoista ja välillä sitäkään ei viitti maksaa käytetyistä tuotteista.

Kattelin samalla vähän puhelimiakin, mut ainut vaihtoehto ois ollu Samsung, koska nokialaisissa on kaikissa SIM-kortin lukitus sen kahen vuoden sopimuksen ajan, jos liittymän ottaa. Nokiaa en vaihda jo ihan käytännön syistä, vaikka Samsungilla oiski ihan kivoja, ja halvempia, malleja. Pitää katella, jos löytyis jostain halpaa tarjousta, ei tuo kytkykään enää toistamiseen houkuttelis kun kerran siitä oon irti päässyt. Oma kyllä toimii vielä, mutta mm. sen näyttö on jo niin naarmuilla, ettei siitä valossa nää mitään.

Wingsien lisäksi on muuten toinen juttu, mitä oon aina välillä himoinnut: Mustikat (ja muutkin marjat)! Oli hyvää turkkilaisen jugurtin kanssa (hahah).

Maailma pieni paikka on

Sattumuksia vai tarkoituksia, tässäpä pieni kooste eilisestä reissaamisesta Euroopan halki:

Eilen kun menin lentokoneeseen, aloin lukemaan tapani mukaan siellä tarjolla ollutta lentoyhtiön lehteä. Ensimmäisillä selailemillani sivuilla (eli noin lehden puolivälissä) oli kovin tutun näköistä kuvaa ja tekstiä. Kyseessä oli esittely kreikkalaisista teattereista. Mukana oli totta kai myös Dionysoksen teatteri; sen kapasiteettia siinä ei tosin mainittu, kuten monen muun kohdalla.

Lento Ateenasta oli noin puoli tuntia myöhässä, lentojen välissä olisi aikataulun mukaan ollut noin tunti aikaa vaihtaa Kööpenhaminassa Helsingin koneeseen. Laskeuduttuamme kuulutettiin, että jatkolennoille menijät oli jo buukattu uusille lennoille (koneesta ulos pääsi noin 17.10 ja seuraavan lennon piti lähteä klo 17.30). Itse olisin varmaan yksin ollessani tyytynyt tähän ja ottanut lunkisti, mutta koneessa oli toinen suomalainen perhe, jotka lähtivät pikapikaa Helsingin koneen lähtöportille, joten ajattelin seurata heidän perässä katsomaan, vieläkö ehtii, tai ainakin saisi lisäinformaatiota lennosta. No, onneksi Helsingin kone oli itsekin 15 minuuttia myöhässä, joten juuri viime minuuteilla ehdittiin tähän koneeseen.

Helsingissä olin perillä puoli yhdeksän aikaan illalla. Märkää, kylmää ja tuulista. Lentokentältä hyppäsin Tampereelle menevään Express-bussiin. Bussissa oli myös tarjolla yhtiön lehti, jota aloin lukemaan. Toisella sivulla oli ensimmäinen kuva ja mainos ristelystä Euroopassa. Kuva oli Santorinilta.

Ympäri mennään ja yhteen tullaan.

Niin meni että heilahti

Jippajee, lähetin juuri hakemukseni liitteineen koskien tuota stipendiä graduni tekemiseen. Nyt ei sitten auta muu kuin odottaa kuukauden verran vastausta. Toivotaan parasta.

Pakkasin jo suurimman osan kamoistani. Liekköhän oon ikinä lähteny mihinkään nuin vähällä määrällä tavaraa, vaikka siinä tuntu kuitenkin olevan melko paljon vaatetta mukana. Eipähän palellu!

Mutta meinasin kyllä äsken paleltua, kun työnsin nokkani ulos ovesta.

LUNTA!

JA VETTÄ.

Karkauspäivä

Yksi päivä lisää vuodessa, ja silti tässä elämässä tuntuu, ettei ole tarpeeksi aikaa.

Viimeset neljä kuukautta ja etenki tämä alkuvuosi on menny niiiin nopeesti, että vois melkein niputtaa yhteen kuukauteen koko ajan.

Kaivoin jo matkalaukun kaapista, vielä pitäis täyttää se. Eipä nuita talvivaatteita kovin montaa ole mukaan otettavaksi. Sitä parempi, saapahan tuotua sitten niitä tuliaisia enemmän!