Talvikylässä

Päivällä oli niin nätti pakkaspäivä - aurinko paisto kirkkaalta taivaalta ja pakkasta oli vaan muutama hassu aste - että teki mieli lähteä ulos kävelylle. Koska kävely ainakin mun mielestä on todella tylsää puuhaa, pitää mun aina keksiä ittelleni joku porkkana tai muu houkutin, että siitä tulis mielekkäämpää. Niinpä ajatuksena oli kävellä Nallikariin kattomaan, missä siellä tänään uutisoitu merilatu menisi, ja samalla voisi napsia pari talvista kuvaa.

Ei vissiin ole tuolla päin paljon tullut liikuskeltua näin talvisaikaan, koska yllätyin, miten paljon porukkaa siellä olikaan. Ihmettelin, että mikähän tapahtuma siellä oli meneillään, hämärästi muistelin jostain uutisesta lukeneeni että jotain happeninkiahan tuolla tosiaan piti tänään olla. (Tosin taisin muistaa väärin, kun ei tuosta mitään erityistä juttua ollutkaan). Ei se mitään, jäin ihasteleen näitä aivan uskomattoman upeita koiria.

Pakko oli yhtä käydä rapsuttelemassa, kun se jo tuolta tieltä katteli niin innokkaasti. Oon kyllä sitä mieltä, että husky on yks kauneimmista koirista, mitä on. Eikä yhtään helpottanut mun koiravauvakuumettakaan!

 Oli siellä muutama joulupukin? porokin, mutta ne oli niin yrmeän näkösiä, että en uskaltanu ees mennä kovin lähelle. Säälitti reppanat, ei niillä ollu ees sarvia.

Hienosti ja innoissaan veti nämäkin kyllä tuota pulkkaa.

Ja ainakin melkein täydellisesti, kerran nämä alko vissiin jollekin ohi menevällä koiralle haukkumaan, ja siinä oli sitten kaikki vetokoirat hetken aikaa solmussa, ennen ku ne saatiin selvitettyä.

Ja näytti tuota innokkainta koiraa muutenkin ne muut koirat kiinnostavan hieman liikaa, kun niille jatkuvasti haukkui.

Suunnittelinkin sitten itselleni retkipäivää! Jos ei huomenna, niin viimestään ens viikonloppuna jos on yhtä ihana ilma, niin lähden retkelle. Näyttäis tuolla Talvikylässä olevan huomenna heppojakin... Haen vaan sukset, pakkaan makkarat ja kaakaot mukaan, ja lähden merelle hiihtämään! Pitäis vaan jostakin hommata aurinkolasit, kyllä tuolla nimittäin lumisokeaksi tulee melko äkkiä.

Ja näytti tuolla tuota latua menevän ristiin, rastiin ja ympäri, eli kyllä siellä jonkun lenkin heittäisi kevyesti.

Saranat ja sardiinit

En muista, milloin olisin viimeksi käynyt teatterissa. Siitä on aikaa kyllä vuosikausia.

Niinpä kun yliopiston sähköpostiin tupsahti jokin aika sitten mailia, jossa mainostettiin, että teatterinäytökseen pääsisi koeyleisöksi ilmaiseksi, ja kun aikataulullisesti tapahtuma sopi kalenteriini, niin ilmoittauduin mukaan.

Kyseessä oli todellakin näytelmän ensimmäinen harjoitusnäytös. Tätä aijemmin tämä oli ilmeisesti kerran vedetty jonkin kohtauksen osalta, mutta ei kokonaan. Ohjaaja Jaakko Saariluoma varoitti ennen esityksen alkamista, että mikäli näytöksessä jokin menee pieleen, pidättää hän oikeuden laittaa näytelmä poikki. Luvassa oli kuulemma esitys, jossa ainakin viimeksi yleisö oli nauranut paljon, ja tämän illan yleisö lupaili hänen mukaansa naurua enemmän. Paikalla oli joku satakunta katsojaa, aika fifty-sixty opiskelijoita ja eläkeläisiä.

Noin tunnin päästä koitti väliaika, ja pitää myöntää, että olin siinä vaiheessa vähän pettynyt. Mietin, että taidan olla sitten aivan eri sukupolvea muiden katsojien kanssa, kun ei tuossa mun mielestä montaa hauskaa kohtaa ollut. Epäilin, että oon ehkä jotenkin sitten huumorintajuton.

Väliajasta teatterille muuten miinusta, sillä siellä ei ollut kahvio auki, olis mun mielestä sen verran pitänyt panostaa kuitenkin, vaikka ilmainen katsojajoukko muilta osin oltiinkin.

Väliajan jälkeen tuo näytelmä kuitenkin pääsi vasta kunnolla käyntiin, ja mulla menikin hetki tajuta, että siinä oli oikeasti hauska juju. Ihmeen äkkiä muuten ne saa nuo lavasteetkin vaihdettua.

Mutta yhtään liioittelematta sanon, että seuraavan tunnin aikana ei ollut montaa hetkeä, että olis ehtinyt kunnolla hengittää välissä naurultaan. Nauroin siis aivan vedet silmissä, ja kuulosti muullakin yleisöllä olevan hauskaa. Jos nauru pidentää ikää, niin mulle tuli justiinsa kymmenen vuotta lisää elinaikaa.

Suosittelen tätä näytelmää siis lämpimästi, jos haluaa nauraa toden teolla. Harmittaa, ettei näissä teatteriesityksissä tule käytyä enemmänkin, onhan nuo lipun hinnat kuitenkin aika suolasia opiskelijan budjetille.

Sokerirasitus

Eilen aamulla tosiaan kävin siellä sokerirasitustestissä. Hyvinhän tuo paasto sujui lopulta, kun vaan söi hyvin ennen sen aloitusta. Kävin myös siellä uimassa, enkä juonut vettä senkään jälkeen (varmaan ihan tarpeeksi sitä vettä hörppäsi tuossa uidessa jo suuhun). Menin aikasin nukkumaan ja heräsin sen verran myöhään, että ei tarvinut kuin pukea vaatteet ja mennä terveyskeskukseen.

Ensin mitattiin sormesta lähtötaso, joka oli 4,0. Sitten otettiin ensimmäinen verikoe paastoarvoista. Heti perään piti juoda se sokerilitku. Se oli semmonen hieman vajaa litran pullo jotain väljähtyneen kokiksen makusta litkua. Sitten piti mennä aulaan odotteleen seuraavaa mittausta.

Olin varautunut peräti kahdella mukaan ottamallani lehdellä odotteluun, mutta en montaa sivua ehtinyt lukea, kun joku mummo istahti viereen ja alkoi poriseen. Siinä se sitten istui ja jutteli sen kaikki kaks tuntia, jota siinä olin. Ehtihän tuo käydä läpi melkein koko elämäntarinansa suunnilleen syntymästään saakka. Selitti kaikki sisarustensa syntymät ja kuolemat, ystävänsä sairaudet ja kuoleman, miehensä sairaudet ja kuoleman, matkustelunsa, lapsensa ja lastenlastensa syntymät ja opiskelut.. Olipa siinä kyllä mummulla ollut monivaiheinen elämä! Ei se oo kuule ollut helppoa "ennen vanhaan" yhtään, tälläkin oli useampi sisarus kuollut ihan vauvana/pienenä lapsena sairauksiin, joista nykyään ei oo ku maininta historian kirjoissa. On niillä rokotuksilla jotain hyötyä saatu aikaan, vaikka niitä monet nykyisin parjaa.

Tunnin jälkeen tosiaan otettiin toinen verikoe, ja ihan hyvä mulla oli olo ollut koko sen ajan, ei heikottanut, oksettanut tai muutakaan. Vielä siitä tunnin päästä otettiin se viimeinen. Oltiin jo neuvolassa sovittu, että sieltä sitten seuraavana päivänä soitetaan, jos niissä tuloksissa ilmenee jotain.

Ei tosiaan ole soittoa kuulunut, ja tuolta Oulunomahoito -palvelustahan nuo tulokset jo näkeekin. Eli paastoarvo 4.6 (raja-arvo 5.3), 1 h 6.1 (raja-arvo 10.0) ja 2 h 5.8 (raja-arvo 8.6). Eli ihan hyvät nuo on.

Ei tosin kukaan maininnut mitään, oisko niitä hampaita saanut pestä.. No pesin kuitenkin, koitin silti olla syömättä/nielemättä/whatever sekä sitä vettä että hammastahnaa, eli tuskin se nyt mitään vaikutti.

Pääsin muuten samalla jo 28-viikolle. Kaksplus-uutiskirjeessä sanotaan mm. "Lapsen paino lisääntyy tästä eteenpäin noin 27 grammaa päivässä, eli kasvu on rajua." Eli jos ei sitä mahaa oo tähän asti ollut, niin nyt se sitten varmasti tulee!

"Kohtu lähestyy kylkiluita, ja alkaa painaa keuhkoja. Vaikka tuntuisi siltä, että hengityksesi on huonoa, ei hätää." Kyllä, tuntuu välillä etenkin huonossa asennossa istuessa, että ei happi kulje, ja joitakin ylämäkiä pyöräillessä ihmettelen, että miten voi olla niin heikko kunto ihan yhtäkkiä, kun puuskuttaen saa ne polkea. Jonkin verran muuten tulee niitä harjotussupistuksiakin, etenkin jos stressaa tai tekee jotain vähän rankempaa. Niinpä tässä mietinnän alla on nuo juoksulenkit, että kuinka niitä tässä vaiheessa uskaltaa enää tehdä.

"Jo nyt voit saada kontaktia lapseen. Jos painelet vatsaasi, lapsi saattaa potkaista tai lyödä vastaukseksi." Muutama tietty kellonaika on, jolloin tosiaan alkaa liikettä tuntumaan. (Heh, ja jos syön jotain hyvää.. vauva tykkää etenkin smoothiesta [ja karkeista].. ) Etenkin yöllä tiettyyn aikaan pitää monesti herätä vessaan, eli vissiin siellä aina monotetaan mun rakkoa. :( Joo, ja ei tosiaan enää oo pikku tumpsauksia. Tässä nyttenkin istuessa potkusuunta on ollut tuonne jonnekin alaviistoon, ja vaikkei se kipeää tee, niin ei kyllä oo yhtään mukavan tuntusta, jotain elintä siellä nyt muljutetaan.

Ensimmäinen ostamani mammamalliston paita löytyi kirppikseltä. Vielä on kasvun varaa.

Kookoskanaa avokado-mangokastikkeessa

Aina ei voi onnistua, mutta yleensä kuitenkin. Ainakin kun puhutaan ruuanlaitosta. Ja silloin kun onnistuu erityisen hyvin, niin sitä ruokaa tekis vaan mieli lisää ja lisää, vaikka on jo ihan halkeamispisteessä.

Siispä tässä resepti erääseen erittäin onnistuneeseen tuotokseen, jonka lopputuloksesta en ollut aluksi lainkaan varma. Inspiraatio syntyi katsellessani Junior Master Chef Australiassa -ohjelmaa, jossa joku poika käytti johonkin ruokaan tismalleen samoja raaka-aineita, joita sattui minulta löytymään ja olin miettinyt, kuinka niitä käyttää.

Viime/tällä viikolla siis tämä tarjoushaukka onnistui hamstraamaan tarjouksista mm. herkkusieniä, paprikaa, avokadoa, mangoa sekä kookoskermaa. Lisäksi jääkaapista löytyi kanaa, ja paljon muuta tähän ei tarvitsekaan.

Ainekset:

1-2 sipulia
valkosipulia
100g herkkusieniä
paprikaa
avokadoa
mangoa
450 g kanasuikaleita
1 tlk kookosmaitoa
(chiliä)
mausteita oman maun mukaan

Kuullota sipulikuutiot öljyssä (ei tarvi olla silppua), lisää joukkoon lohkotut tuoreet herkkusienet, anna hieman ruskistua (voissakin voi paistaa, jos tykkää). Ruskista kanasuikaleet.  

Tässä vaiheessa itse laitoin kanat vaan tuonne sekaan ruskistuun, mutta viitseliäämpi voi laittaa erikseen. (Käytin valmiiksi marinoituja kanasuikaleita, mutta fiksumpi ostaa marinoimattomia ja marinoi tietysti itse).

Lisää joukkoon paloitellut paprika, avokado (1-2) ja mango (oman maun mukaan - vaihtoehtoisesti tässä käynee myös ananas). Anna pehmetä hetki, tässä vaiheessa sekaan voi laittaa mausteita (esim. suola, pippuri, curry jne.) Jos tykkää tujakammasta ruuasta, niin tuore, paloiteltu chili kannattaa myös lisätä tässä vaiheessa, samoin valkosipuli, mikäli haluaa ruokaan enemmän valkosipulin makua (itselläni molempia esiintyi vain jauheen muodossa, eikä pahaa tullut siltikään).

Viimeiseksi lisää kookosmaito, ja anna hautua hiljalleen jonkin aikaa, kunnes maut tasoittuu.

Tarjoile esim. riisin kanssa, nuudelikin sopii varmasti erinomaisesti.

Ainesmäärät suuntaa antavia ja oman maun mukaan tosiaan kannattaa lisäillä ja kokeilla eri vihanneksiakin jopa. Itse tein viimeksi sen verran paprikaista ruokaa, että sen maku alkoi jo tulla korvista ulos, enkä siis nyt pystynyt laittamaan sitä kuin ihan vähän vaan.

Riisistä pitää mainita sen verran, että muutama viikko sitten löysin kaupasta kaura+riisi -sekoitusta, jonka villinä ostin kokeeksi. Suosittelen, mikäli tykkää, että ruuassa on purutuntumaa! Tuossa paketissa on ehkä tuota kauraa (=kauranjyviä) enempi, niin oon tykännyt sekoittaa tätä normiriisin sekaan.

Pitää muuten tunnustaa, etten ennen oo tehnyt avokadosta mitään. Olen sitä maistanut, ehkä pari kertaa. En ole siihen vieläkään aivan yltiörakastunut, mutta onhan se oikeaa superruokaa ja jos sitä vaan halvalla saa, niin mielelläni opettelen kyllä käyttämään eri tavalla.

Tyhmästä päästä sakotetaan

No eihän se nyt niin menny ku piti, vaikka muka etukäteen täyttelin jo liput ja laput. Heti ku tiesin, että saan nuo maisterin paperit siis, niin täytin tuolla työkkärin sivulla sen työnhakukaavakkeen. Tai ainakin olin täyttävinäni, kun en ehtinyt sitä tehdä loppuun ja seuraavan kerran palasin sitä täyttämään, niin se oli pyyhkiny ne kaikki aikasemmat vastaukset eikä sitten antanu täyttää niitä uudelleen. Muutaman päivän päästä kun kokeilin uudelleen, niin vissiin kuitenkin sain ne kaikki sinne tehtyä ja lomakkeen lähetettyä.

Oisinpa sitten mennyt käymään työkkärissä, ja itse asiassa meninkin kyllä, mutta siellä seinällä oli joku lappu, että tuo lomake pitää täyttää ensin netissä ja sitten odottaa yhteydenottoa, että milloin tulla siellä työkkärissä käymään. Ihmettelin tuota asiaa jo silloinkin, mutta jos näin kerta lukee... Niinpä sitten odottelin ja odottelin että soitetaanko, laitetaanko sieltä mailia tai onko sinne omille mol.fi -sivuille tullut mitään viestiä, vaan ei.

Tässä välissä ehdin jo täytellä Kelaan sen työttömyysraha-anomuksenkin, vaikka siitäkin oli ohjeet, että pitää odottaa viis päivää, joku omaehtoinen työttömyys tai muu vastaava syynä. No, kun sitten se viis päivää oli menny ja aloin katteleen, että onko sieltä mitään päätöksiä, niin ne edelleen odottaa sieltä työkkäristä jotain lausuntoa.

Eilen sitten huvikseni kävin taas sieltä työkkärin sivuilta kattoon, mitä siellä sanotaan, ja siellä sitten luki, että työnhakusi on päättynyt ja pitää ilmoittautua uudelleen työnhakijaksi, ja etten ollut asioinut sitten siellä työkkärissä sen edellisen jakson aikana. Niin no, lukihan siellä tosiaan, että se työnhaku on voimassa sen kymmenen päivää tjsp. Niinpä täytin sen lomakkeen uudelleen ja rekisteröin sen, niin siihen ruudulle tuli teksti, että seuraavien viikkojen aikana pitää käydä siellä työkkärissä.

Niin, siis mikä yhteydenotto? Sitä se työkkärin tätikin siellä työkkärissä nyt ihmetteli, kun kävin sitten paikan päällä ja mainitsin asiasta. Ei sitä samaa lappuakaan enää siellä ollut, että oisin voinu katsoa, onko mun silmissä vai ymmärryksessä vikaa. Todennäköisesti molemmissa.

En edelleenkään tiedä, missä järjestyksessä noita lappuja ois pitäny täytellä, kun sanoin, että oon sen Kelan lappusenkin jo tehnyt. Vissiin mun vielä ois tästä pitäny oottaa se viis, eikun kymmenen päivää, niinku siellä työkkärissä sanottiin. Eli en tiiä millon sitä työkkärirahaakaan alkaa tulemaan, ja menetin nyt ainaki tuon viikon rahat tässä sähellyksessäni, mutta pitäkööt tunkkinsa, enpähän oo ainakaan tieten tahtoen ollut vaan loisena.

Ja oon niitä työhakemuksiakin lähettäny ja vastaukseksi tulee aina "Kiitos hakemuksestasi, mutta valitettavasti valinta ei osunut juuri sinuun".

Eli otappa taas selvää näistä byrokratian kiemuroista. En ylipäänsä tajua, miks tuo asia pitää tehä niin monimutkasesti, että homma pyörii kahden viraston kautta, ja samat asiat pitää tehdä siellä netissä ja vielä tuolla toimistossa selittää.

 Eipähän oo ainakaan liikaa rahaa käytössä, vaan ei se mitään. Mun pitääkin nyt paastota, huomenaamulla ois nimittäin luvassa se kauan odotettu sokerirasitustesti. Sitä ennen pitää olla 12 tuntia syömättä/juomatta, että saadaan ensin mitattua se paastosokeriarvo. Tuo seulontahan siis tehdään nykyisin kaikille yli 26-vuotiaille, ja raskausdiabetes siis voi tulla melkeinpä kelle vaan huolimatta siitä, onko ylipainoakaan. Kauhulla odotan sitä sokerilitkua, mitä tuohon pitää juoda, oon nimittäin niin paljon kauhutarinoita siitä lukenut :/

Ja ei sais edes juoda mitään ennen tuota testiä! Kysyin vielä erikseen neuvolassa, että eikö vettäkään, ja ei sais enempää kuin 2 dl, mutta vähän se kätilö epäili, että ohentaakohan se vesi nyt niin paljon sitä verta... Mutta ei suositellut enempää. Mietin jo, että eihän sitä sitten voi liikkua illan aikana mihinkään, ettei tuu jano, mutta pakko mun ois kuitenkin nyt käydä siellä uimassa illalla, kun nimenomaan oon päättäny, että maanantai-iltaisin siellä kävisin, kun nuista sporttipassivuoroista tuo aika sopii mulle parhaiten. Että vissiin pitää sitten läkähtyä illan/yön aikana janoon. Oon kans nyt yrittäny, etten oo vetäny mitään sokeriövereitä (paitsi hedelmiä) ettei sen takia ainakaan sinne tuu mitään piikkiä.

En kyllä usko, että mulla mitään diabetesta on, kun ei oo minkäänlaisia oireitakaan ollut. Toisaalta, eipä niitä aina huomaa vissiin? Mutta ei tuo vauvan kokokaan antais tästä viitteitä, kun kerran pieni on. Olis ihan hirveetä, jos se diabetes sitten olis, koska en haluais yhtään muuttaa omaa ruokavaliotani (puhumattakaan siitä piikityksestä). Jonku pastan/riisin/leivän menetys ei vielä hirveästi haittais, karkkeja tulis vähän ikävä, mutta ne hedelmät! Mitä mää sitte voisin syödä??