Kirppistelyä

Pari viime viikkoa on tullut melko tehokkaasti kierrettyä eri Oulun alueen kirpputoreja. Kohta melkeen vois jo kirpputoreista pistää esittelyn pystyyn plussine ja miinuksineen :D No, jätän kuitenkin väliin.

Pääasiassa etsinnässä on olleet kotitaloustavarat, joita kyllä on siinä mielessä hyvin löytyny, että uutena oon ostanut tyyliin ainoastaan kattilan. Niitä kun ei näytä olevan käytettynä tarjolla. Lisäksi isommista paikoista oon katellu huonekaluja, mutta niinhän se on, että jos jotain hyvää sattuiskin löytämään, niin sepä onkin sitten jo myyty.

Mutta ainahan sieltä tarttuu mukaan myös jotain "ei niin tarpeellista"...

Kengät löytyi Limingantullin Pelastusarmeijan Kirpputorilta hieman kiskurihintaan 12 e. Ei muutenkaan ollut mikään kovin halpa paikka tuo. Mutta aattelin kakkoskengiksi lumihankihommiin nuo ottaa. Lisäksi löysin Paljekirppikseltä jotain mammavaatteita, mulla on jo kahdet housut enkä aatellu enempiä ostaakkaan, mutta nuo pellavahousut nyt vitosella vielä otin kotihousukäyttöön. Ja tuo takki...!

Tämän kun Paljeella bongasin ja totesin sopivan kokoseksi (ok, vähän reilu on, mutta meneepähän myös keväällä kiinni!) niin tuo oli pakko saada. Harmiksi siinä ei ollut hintalappua, ja yleensä oisin kyllä jättäny ostamatta. Mutta tän kohdalla viitsin kassalta tiedustella hintaa, niiden piti soittaa pöydän pitäjälle ja siitäkin piti maksaa. Siinä jo pyörittelin mielessä maksimihintaa, millä tän takin lunastan.. eikä se pöytämyyjä sitten vastannut puhelimeen! Onneksi soitti melkein saman tien kuitenkin takaisin, ja hinnaksi paljastui neljä.. euroa! Minä olin jo varautunu ihan tähtitieteellisiin summiin tämän rinnalla, eli tuntui melkein kuin ilmaiseksi ois saanut. Nyt oottelen vaan kevättä ja että tätä tarkenee pitää.

Nämä pari paitaa löytyi Rajakylän Pelastusarmeijan kirppikseltä. Tuo vas. puoleinen on Kappahlin mallistosta, josta oon ennenkin ostanut samantyylisiä paitoja. Nuissa tuommosissa semiromanttisissa hörhelöissä joku vaan viehättää. Yleensä nuo vaan on sen verran hinnakkaita, etten oo raskinut ostaa kuin alennusmyynneistä, joihin harvemmin ne ihanimmat sitten päätyy.

Ja vas. puoleinen beige collegejakku(?), joka on siitä kans hyvä, että se tuon napitettavan osuutensa ansiosta menee kyllä keväälläkin vielä päälle. Se oli vielä puoleen hintaankin.

Ja Leevi siinä tietysti hyppelee kattomassa, mitä uutta se taas on ostanut.. :))

Myllerrystä

*Pihinää, köhinää*

Oon ollut jo kuuden jälkeen valveilla, syynä kurkkukipu. Pinnistellen saa äänen kuuluviin, ja oon koittanu juua vuorotellen kylmää ja kuumaa, josko niistä joku auttais.

Mutta eipä ole yksin tarvinnut pihistä, otin viikolla tosiaan tuon yhden kissoista tänne asumaan ja kattomaan, tottuisko se täällä oloon. Vili ja Veikka sitä aina kiusaa, eikä se kyllä oo kovin mielissään siellä mun siskolla aina viihtynyt, että jos se täällä viihtyis paremmin.

Kaameinta sille taisi olla joutuminen kuljetusboksiin. Täällä kun se pääsi vapaasti, Leevi tutki kahdessa minuutissa kämpän ympäri ja hyppeli sitten jo pöydille ja ikkunalaudoille tähystelemään jo jonkin vuoden takaa tuttuja maisemia.

Hiekkalaatikko löydettiin, eikä oo siis tarvinnu kuseskella sänkyyn ja nurkkiin. Paras paikka nukkua on välillä ollut vessan lämmitetty lattia, ja erityisen iloinen Leevi oli, kun sain viimein sängyn tänne ja se pääs sille pötköttään. Myös uudesta olkkarin matosta on tykätty. Jos kissa osais hymyillä (no, osaa kait ne tavallansa) niin on Leevillä kyllä hymy korvissa, kun saa viimeinki yksin ravailla ja kurvata matot sylttyyn.

Jaa tää menikin ihan Leevistä kertomiseen, vaikka aikoin kyllä tulla kertoon eilisestä neuvolakäynnistä. Munhan piti nyt muuton myötä vaihtaa neuvolaa tähän Tuiraan. Tuossa olikin oikein mukava, nuori kätilö. Otettiin kaikki normaalit mittaukset. Painoa on viime punnituksesta eli joulukuun alusta tullut lisää 1,7 kg. Mutta punnitus kyllä tehtiin vaatteet päällä, ja mulla ainakin oli ihan täys talviarsenaali päällä: Farkut, thermolegginsit, ja ainaki kaks puseroa päällekkäin. Eli kyllä tuosta nyt jonku sataa grammaa voi varmasti laittaa vaatteidenkin piikkiin, ei mulla viimeksi muistaakseni aivan näin paljon vaatteita ollut päällä.. kai. No kuitenkin, ei siitä ollut mitään sanottavaa, ihan normaalin sisällä on tosiaan.

Kaikki muutkin arvot oli ihan normaalit, verenpaine oli hieman laskenutkin, mikä kai kuuluu asiaan tässä vaiheessa (siitäkin huolimatta, että salmiakki on kyllä taas maistunut...). Myös hemoglobiini oli hyvä (131, viimeksi 132), jota kätilökin hämmästeli. En oo nyt syöny mitään vitamiineja (pitäis se paketti käydä ostaan, B-vitamiinia sitä ainaki tarttis ottaa), hyvin satunnaisesti jos oon muistanu niin ottanu rautatabletin tai pari päivässä ja kalsiumia, kun ei tuota maitoa muista juua riittävästi.

Mutta se, mikä yllätti eniten, oli kuitenkin SF-mittaus eli kohdunpohjan korkeus. Pari viikkoa sitten ultrassahan tuli esiin, että vauva on hieman viikkoja pienempi, eli mentäisiin kasvukäyrän alapuolella, josta mainitsin nyt kätilölle. Kuitenkin tuon SF-mitan jälkeen päästiinkin nyt sinne kasvukäyrän ylärajalle! Jospa siellä olis sitte tapahtunut joku kasvupyrähdys nytten, on mulle ainakin ruoka (ja ruuankaltainen herkku :) ) maistunu viime aikoina vähän turhankin hyvin.

Sain myös lippulappuja Kelalle täytettäväksi, sairaalaankin pitäisi jo esitietoja lähettää, sitten olisi tulossa myöhemmin perhevalmennuskursseja, lisäksi sovittiin seuraavat neuvola- ja lääkärikäynnit sekä sokerirasitustesti... on taas päivämääriä muistettavaksi.

 22+4

Muuten, kun niistä liikkeistä aina kysellään, niin nyt on alkanu tuntuun melkonen myllerrys tuolla mahassa. Eilen illalla pariin kertaan tuntu ihan kunnon tömähykset, mitkä näky mahan päällekkin. Jumppailtiin siellä nyt aamullakin jotain taas.

Pakkasjuoksu

Voihan pöllö minä!

Keskiviikkoiltana, kun jalat oli palautuneet portaissa ees taas juoksemisesta sekä lumivuorten siirtelystä (lunta on tullut taas kiitettävästi alkuviikosta) päätin lähteä haistelemaan uusia nurkkia ja lähteä juoksulenkille lähiympäristöön. Vähän epäilin motivaatiotani siihen juoksemiseen ilman koiran apua, mutta hyvinhän se askellus sujui.

En tosiaan tiennyt pakkasesta muuta kuin "noin kymmenen astetta", Toppilan kulmilla mittari näytti kuitenkin -14. Eipä se vauhtia silti hidastanut. Kävin sellasen saarilenkin. Luulin jo olevani ihan cityssä, mutta löytyihän tuolta nuita metsäreittejäkin lenkkeilyyn ja hyvin oli valaistuja, ettei tarvinnut pelätä mitään puskahiippareitakaan.

Lenkin päätteeksi kävin vielä saunassa, kun bongasin, että keskiviikkona on yleinen saunavuoro. Tai yksityinen se ennemminkin oli. Just kun olin pois lähdössä, niin joku toinenkin nainen tuli sinne.

Tämän kaiken päätteeksi illalla alkoi pistämään kurkkua, ja aamulla se oli jo hivenen pahempi. Siitä kun piti sitten kurvailla ostos- ja huonekalureissulle, niin alkoi kyllä kurkku kaiken ja etenkin huonekalujen roudaamisen päätteeksi huutamaan hoosiannaa. Olen jo käynyt mielessäni kaikki mahdolliset taudit ja astman mahdollisuuden, mutta äskenhän minä sen sitten jostakin juoksufoorumilta googletellessa bongasin.

Niinpä tietysti. Rasittuneet limakalvot. Ne kun tässä nykyisessä norsu -olomuodossani muutenkin saattavat olla herkillä, ja sitten kun käyt hengittämässä kuivaa & kylmää pakkasilmaa ja saman tien perään lämpötilamuutos on jotain 80 asteen luokkaa, niin eipä tuo ole ihmekään, että keuhkoihin pistelee!

Nyt ei auta kuin ottaa vähän lepoa ja yrittää olla turhaan rasittamatta kurkkua, vaikka jo pelkkä portaiden käveleminen pistelee ja yskittää... :(

Palapeliä

Muutaman päivän olen ollut maailmalta pimennossa, tässä syy:

Pääsin lauantaina myöhäisiltapäivästä viimein muuttohommiin. Varmasti kevyin muutto tähän asti elämääni, kolmella autollisella tavaraa selvisi tällä kertaa.

Kävin myös hakemassa ensimmäisen huonekaluni, kissa- eikun kirjahyllyn (tavoitteena on hankkia kaikki tänne mahtuvat huonekalut käytettynä, mahdollisimman edullisesti).

Pääsin kasaamaan Ikea-palapeliänikin vasta pienen tovin jälkeen, kun ei ollut oikean kokoista kuusikulmaista meisseliä (mikä sen oikea nimi on??) ja pääsin hyllyyn käsiksi vasta seuraavana päivänä.

Pienen pyörittelyn jälkeen palaset loksahtivat paikoilleen. Nuo hyllyt kait olis voinut kahdellakin tavalla kasata, mutta arvelin, että se hankalin tapa (pitkät hyllyt vaakatasoon väliin, ei pystyyn) on myös kestävin - ja purkaessa aiheuttaa vielä lisää pohtimista.

Muuttokuormasta paljastui pari jätesäkillistä liinavaatteita, pyyhkeitä yms. jotka on reilun puolitoista vuotta varastossa lojuneet. (Talossa on pyykkitupa ja kuivaushuone). Pääsinkin sitten kuluttamaan aikaani niitä pyykkäämällä ja viikkaamalla ja pohtimalla, mihin ne kaikki saan tungettua. Jotenkuten olen ne saanut kaappeihin sullottua, vaikka puoliakaan en varmasti tarttis...

Kattolampunkin sain olohuoneeseen asennettua, kun löysin siihen sopivan pistokkeen ja ähersin hetken aikaa roikkuvien johtojen ja tarpeeksi pysyvän kannattimen kanssa. Nyt ei tarvi enää pimeässäkään istuskella.

Mulla on nyt monen päivän uutiset ja viestit lukematta, koska nettiyhteydessä oli vielä yksi iso mutka. Koitin sitä asennella lauantai-illan, mutta modeemi ilmoitti vain, ettei saa DSL-yhteyttä toimimaan. Seuraavana päivänä hoksasin kokeilla toista pistoketta, silloin toimi DSL- mutta ei internetyhteys. Kun maanantaina asiasta soittelin, niin sain kolmessa paikkaa asioida ja kolmet eri ohjeet asennukseen, ennen kuin paljastui, että vika saattaakin olla kytkennässä ja luvattiin lähettää huoltomies paikalle. Tänään iltapäivällä lähdin jumppaan, kun ei ollut kuulunut mitään, niin tietysti just sinä aikana oli huoltomies soitellut ja tullut paikalle. Onneksi just sain soitettua takasin, ennen kun tää mies lähti pois paikalta. Sillä menikin sitten vartti käydä säätämässä kytkennät paikalleen ja testata, että mun modeemi toimii. Nyt pääsee taas dataileen!

Tacolasagne

Lidlissä kävin ostamassa pari tarjoussatsia tacolastuja ja dippejä. Ennen ku pussit oli tyhjentyneet kokonaan muihin suihin, niin päätin kokeilla, mitä syntyis aikaan sellasesta ruuasta kuin tacolasagne. Tortillalasagnesta olin kuullutkin, joten ei kait tää nyt sen hullumpi idea vois olla? Lisäksi netistäkin jopa löytyi pari ihan ohjettakin tämän tekoon, mutta itse päätin jälleen mennä hieman soveltaen.

Eli idea on sama kuin tavallisessa lasagnessa. Tehdään jauhelihakastike jauhelihasta (tässä tein 2 x 400g tarjouksessa olleesta naudanjauhelihasta) tacomausteella höystäen, kasviksiksi heitin sekaan sipulia, tomaattia sekä erivärisiä paprikoita. Lisäksi semmonen puolisen purkkia salsadippiä (tai ne loput, mitä siitä purkista on enää jäljellä). Vähän vettä sekaan, ettei ihan kuivaksi mene. (Lopputuloksesta päätellen, saa heittää kyllä koko purkin sitä salsaa tuommoseen isompaan satsiin jauhelihaa).

Lasagne ei ole sama ilman juustokastiketta. Sen voi toki värkätä itsekin, mutta teeman mukaisesti tähän käytin valmista cheddarjuustodippiä.

Kerroksiin tarttee lisäksi niitä tacolastuja (meillä oli chilillä ja juustolla maustettuja). Jostakin ohjeesta sitten luin, että siihen vois laittaa niitä lasagnelevyjäkin. Laitoin niitä sitten ihan alimmaiseen kerrokseen, että jos se pysyis vaikka paremmin kasassa, tai jotain. Voi varmasti jättää poiskin.

Lasagne siis kasataan normaaliin tapaan: Alle jauhelihakastike, päälle levyt, jälleen jauhelihakastike, juustodippiä (voi roiskia sinne tänne pieniä läjiä), päälle tacolastuja sillain sopivasti kastikkeet peittäen, jne. Päällimmäiseksi juustodippiä sekä juustoraastetta (tähän laitoin itse vaan paloja jostakin juuston jämästä, sekä kehotuksesta lisäksi fetajuustoa murustettuna).

 Uuniin noin puoleksi tunniksi. (Kannattaa katsoa, ettei ne päällimmäiset tacot pala.)

Tarjoile salaatin kanssa, kuuntele yllättyneitä kehuja ja katso, kuinka puolet satsista katosi jo parempiin suihin. Äläkä mieti sitä, minkä verran kaloreita ruoka sisältää, tämä ruoka on tehty vain nautittavaksi! Bon appetit!