torstai 10. tammikuuta 2013

Karhunpoika sairastaa

Toissailtana se alko. Luulin aluksi, että mahakipu johtu vaan siitä, että olin iltapäivällä syöny liikaa ja nyt turvotti, ja olin vieläkin ihan täynnä enkä jaksanu syyä mitään iltapalaa. Paha olo velloi vatsassa, ja koitin kaikki keinot ettei tarttis halata posliiniystävää. Lopulta paha olo voitti, ja vielä piti keskellä yötäkin herätä vatsan ylös kohdistuvaa ponnistusvoimaa testaamaan pariin kertaan. Samalla paleli ja mittasinkin jonkun verran lämpöä olevan.

Oottelin sitten aamulla kunnon yyber-oloja, sen sijaan väsytti vaan ihan sairaasti. Sen verran sain kuitenkin itseni liikkeelle, että sain uimakassin pakattua ja lähdettyä yliopistolle. Olin taas ilmoittautunut johonkin kännykkäsovellustestaukseen. Tällä kertaa kyseessä oli 3d-sovellukset. Piti painella palloja ja palikoita, jotka oli kännykässä 3-ulotteisina malleina. Siinä testattiin niiden käytettävyyttä, eli kuinka helposti kosketusnäytöllisissä puhelimissa 3-ulotteisia sovelluksia pystyis käyttämään (osumistarkkuus ym.). Eiköhän tuo 3d-tekniikka siis lyö itsensä läpi kännyköihin näillä hetkillä. Palkkioksi sai leffalipun.


Tarkotus oli reippaasti jatkaa pyöräillen kohti Raksilaa, mutta mulla alko särkeen jalkoja niin paljon, ja seuraavaksi selkää, että edes autolla meno ei houkutellut. Niinpä siirsin menot toiselle päivälle, otin särkylääkettä ja kävin nukkumaan.

Iltapäivästä oli vielä jonkun verran lämpöä, siitä huolimatta siskon kanssa vietiin kampetta kirppikselle. Paha olo meinas jatkaa tuloaan, mutta meni ohi. En sit tiiä, mikä pöpö on iskeny. Kait tää voi olla normaaliakin, mutta kun on kaikki norovirukset ja influenssat nyt liikkeellä, niin joku kait se sitten on tarttunu. Ruokahalukin oli eilen aivan tiessään.

Nyt aamulla särkee hieman kurkkua ja hieman päätäkin, joten tämänkin päivän taidan viettää ihan lepäillen. Sehän ei tarkota, ettei mitään tekemistä olis. Maanantaina on vuorossa opiskelujen vihoviimeinen rästi (kait, omasta gradustani ei vieläkään ohjaaja ole sanonut juuta eikä jaata), eli gradun opponointi. Tarkoittaa siis lyhyesti sitä, että minun pitää jonkun toisen gradu käydä läpi, ja etsiä sieltä korjausehdotuksia, mutta myös positiivisia ansioita. Gradun aihe on ainakin mielenkiintoinen, viikinkiaikaisista veneistä pääasiassa, ei ihan omaa intressipiiriä, mutta opin varmasti itsekin taas jotain.

tiistai 8. tammikuuta 2013

Hyötyä jäsenyydestä

Lukuvuoden alkajaisiksi piipahdin tänään yliopistolla. Tarkotus oli mennä printtaan pari lappua ja samalla hoidella pakolliset kuviot, mutta niinhän mää vasta mennessä muistin ne lappuset, jotka siis oli omalla koneella vielä puolivalmiina, enkä jaksanu enää kääntyä takas säätään.

Kerrankin ihmisen näkösenä liikenteessä.

Viimestä viedään (never say never..). Piti hakea tarra opiskelijakorttiin. Mulla oli siinä se syksyn tarra pelkästään, niin se täti otti nyt sen sitten kokonaan pois ja laitto koko lukuvuoden tarran sen tilalle. Vielä hyötyy siis opiskelija-alennuksesta pitkälle kesään / alkusyksyyn saakka.


Samalla sain viimein OYY:n kalenterin, kun en sitä sillon syksyllä tarraa hakiessa saanut, kun niitä ei vielä ollu tullut painosta. Alkaa taas olla sen verran muistettavia aikatauluja, ettei oma pää pysy mukana ja kännykän / tietsikan kalenteri on hieman epäkäytännöllinen, jos äkkiä pitää tarkistaa aikatauluja. Tulee siis erittäin tarpeeseen.


Todistettavasti oon opiskellutkin vasta viisi vuotta, hähäh ;) Oikeestihan tää on siis toinen opiskelijakortti, jonka hommasin syksyllä 2008 pöllityn lompakon mukana menneen tilalle. :(


Ja kuten uhkasin, niin ostin samalla sitten tuon sporttipassin (23 e / kevät). Nyt sitä ei auta ku alkaa käyttämään. (Viimeksi kun tuon ostin syksyllä 2005, niin sen käyttö ei montaa viikkoa kestänyt). Silläkin tuolle kalenterille on nyt käyttöä. Tänään en kuitenkaan jaksa, ku oon nyt kahtena aamuna koittanu vetää hieman reippaammat aamulenkit (jalat tuntuu olevan jo levon tarpeessa) ja huomenna kun mulla on Raksilan suunnalle asiaa, niin suunnittelin käyväni uimassa! Perjantai-iltapäivälle jos ei muuta nyt kuitenkaan ilmaannu, niin bongasin parikin kokeiltavaa jumppaa, joihin suunnittelin meneväni.

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Suksi luistaa

Sanoista tekoihin.


Oon nyt jo ihan tarpeeksi kauan lykännyt väistämätöntä ties millä verukkeella - "liian paljon pakkasta", "sataa lunta", "liian märkää lunta", "kävin jo aamulla tunnin lenkin", jne.


Eilen aamulla herättyäni (klo 12..) aurinko oli päättänyt ilahduttaa paistamisellaan, ja siitäkin huolimatta, että mittarissa luki -15 astetta pakkasta, päätin viimein reipastua, ottaa ne sukset kainaloon ja painua ladulle.


Tuosta järven poikki päätin sitten koittaa oikasta. Siellä oliki joku jurruuttanu moottorikelkalla ja sopivasti joku jo hiihtänyt edeltä, niin että ei tarvinnut kuin mykertää menemään. Pelkäsin sitä, ettei ne jäät ois tarpeeksi paksuja, mutta se pari päivää sitten satanut vesi olikin satanut jään päälle, ja loskan alta tuntui ihan oikea jää, eli yli vaan.


Lämmin tuli jo alkuunsa. Luulin olevani ihan vanha tekijä, kunnes pääsin sinne ladulle, ja olin saman tien lentää turvalleni... siinä kompuroidessani löin sauvan päällä itteeni leukaan, eli jos naama näyttää siniseltä, niin en ole joutunut baaritappeluun ;D


Vähän ajan päästä alkoi se luisteluhiihtokin sujumaan. Ja ihan kuntoilusta meni, nimittäin vaikka en ihan rapakunnossa varmaan olekaan, niin silti piti vähän väliä pysähtyä vetämään happea. Samalla kattelin, kun semmoset 65+ mummot ja papat veteli ohitte niin että vauhtiviivat vaan näky...

Mutta mukava pieni lenkki tuli kierrettyä, ja järven yli takas rämpiminen kävi hyvin kans loppulämmittelystä. Kävi kyllä käsien ja selän päälle, mutta ihme kyllä ei ollut aamulla paikat kipeenä. Alkaneen innostuksen puuskassa kävin tänään vetämässä jo toisen hiihtolenkin, tällä kertaa lähdin latua toiseen suuntaan. Suuntaansa jaksoin hiihtää pari kilsaa latua pitkin. Kyllä se kunto vielä siittä kohenee, jos vaan jaksais pari kertaa viikkoon hiihdellä!

lauantai 5. tammikuuta 2013

Vuoden 2013 toiveet ja tavoitteet

Koska lupaukset on tehty rikottaviksi, en niitä tänäkään vuonna tehnyt. Sen sijaan toivon, että jo muinaiset intiaanit ovat olleet viisaita uskoessaan, että luku 13 on "huipentuma, hyvin korkea pyhä luku", ja että vuosi 2013 merkitsisi uuden ajanjakson alkua.



 Ainakin tälle ajatukselle oon itse rakentanut tulevan vuoden suunnitelmat, ja asettanut itselleni joitakin toiveita ja tavoitteita. Muutoksia onkin luvassa roppakaupalla, ja odotan niitä kyllä ennen kaikkea innolla.


Toiveet

- Tästä vuodesta tulisi kaikille edellistään parempi. Vastoinkäymisetkin toki kuuluu elämään, ja jos sellaisia kohtaa, niin niistä pitäisi ottaa opikseen, muuttaa suuntaa ja/tai asenteita, tai yleensäkin muuttaa ne kokemukset positiiviksi.
- Henkilökohtaisesti toivon, että saisin oman pienen perheeni kasaan: A, Lucy ja Lisa Suomeen.

Tavoitteet

Terveelliset elämäntavat
- Jatkan hyväksi havaitulla terveellisellä linjalla ruuan suhteen: paljon kasviksia, hedelmiä ja marjoja ruokavaliossa.
- Pitäisi muistaa se herkkupäivä / viikko, eikä nameja aina, kun siltä tuntuu...
- Olisi myös hyvä vähentää lihan syömistä ja sen sijaan syödä enemmän palkokasveja.. aika näyttää, viitsinkö panostaa. An kanssa tää on helppoa, kun se ei hirveästi lihasta välitä, ja niiden kulttuurissa muutenkin palkokasvit näyttelee suurempaa roolia kuin Suomessa.
- Pysyn savuttomana. Piste.
- Tipattoman tammikuun sijaan pidän tipattoman puolivuotisen. Juhannuksena, jos niin mieleni tekevi, saattaisi pari lasia viiniä maistua. Jatkossa voisi alkoholi kuulua vain ja ainoastaan spesiaaleihin juhlatilanteisiin, ja silloinkin kohtuudella.

  


Hyvinvointi
- Jos ei terveellinen ruoka takaa jo hyvinvointia, niin sen tekee kyllä liikunnasta saatavat endorfiinit. Tässäkin jatkan jo sitä mitä teen, eli lenkkeilyharrastustani.
- Lisäksi pitäisi harrastaa muitakin lajeja, ja päällimmäisenä mielessäni on hiihdon ja uinnin aloittaminen, kesällä esim. pyöräilyä. Mielessäni on myös Sporttikortin hankinta, millä pääsisi vielä halvalla opiskelijoille tarkoitetuille kuntosalivuoroille ja jumppiin.


 
Kauneus 
- Kauneus on katsojan silmissä, ja moni kakku päältä kaunis... Siitä huolimatta, kyllähän se sisäinen hyvinvointi tulisi näkyä myös ulos päin. Se, mihin itse voin vielä vaikuttaa, on lähes joka naisen valttikortti: hiukset. Koitankin panostaa hiusten hyvinvointiin aloittamalla sen nyt vaikka siitä, että koitan olla tunkematta mitään väriaineita tähän kuontaloon ja katson, vahvistuuko ne pääkarvat siitä yhtään. Pitäisi myös muistaa tuo latvojen leikkaus, ettei kaikki mene naps poikki, niin kuin nyt. (Mihinkään erikoistököttien voimaan en sen sijaan usko).


Työ/opiskelu ja asuminen


- Odottelen jo kuumeisesti, milloinkas saan alkaa suunnittelemaan pienimuotoisten valmistujaisjuhlieni tarjottavia...
- Maailmalla viimeset kaks vuotta ees taas reissanneena alkaa jo puuduttaa, ja tekis mieli edes vähän aikaa olla aloillaan. Vaikka osia mun sydämestä onkin jäänyt eri puolille Euroopan kaupunkeja, niin kyllä se koti kuuluu kuitenkin Ouluun. Niinpä ensisijaisena tavoitteenani onkin nyt rakentaa Oulun nurkille pieni pesä itselleni ja yrittää kohta sinne mahduttaa myös toivottavasti tulevat muutkin perheen asukit.
- Olishan se mukava "toisessa kotipaikassa" käydä ja oleskella, mutta se vaatii rahaa, jota minulla ei tällä hetkellä ole. Niinpä tavoittelen lottovoittoa, ja sitä odotellessa edes jotain työtä.
- Olen myös punninnut vaihtoehtoja sille, että jos niitä töitä ei todellakaan saa, niin sitten vaihtoehto on kait palata koulunpenkille - ja tällä kertaa sellaselle alalle, jossa olis 100% työllistyminen, mutta johon mulla myös on jotain intressejä mm. aikaisempien satunnaisten "sivuaine"opintojeni pohjalta. Saa nähdä, mihin suuntaan tämä alkukevät menee, ja joudunko tarttumaan vielä kerran pääsykoekirjoihin - luennoilla istuskelu tentteihin pänttääminen ei hirveästi houkuttaisi.


keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Uudenvuoden aatto

Vuosi vaihtui jälleen kerran ja tosi nopeaahan se viime vuosi taas menikin. Aattoillan suunnitelmat oli hieman epäselvät. Serkku kutsui alkuillaksi luokseen illanviettoon, jossa olikin tarkoitus piipahtaa, kuitenkin siskoni halus ensin saunomaan, joten käytiin ensin muualla.


Itse kun olin jo täysissä tällingeissä, niin jätin saunan väliin ja sen sijaan keskityin katsomaan TV:stä ihanaa kissakoti -ohjelmaa. Siitä kissakodin naisesta tais tulla yks mun elämän idoleista. Määki tahon kissakodin ja pelastaa sinne kaikki maailman kissat! :(


Minun juomiset rajoittui tälle aattoa mansikkakuohujuomaan. Muuten hyvä, aito mansikkainen makukin löytyi, mutta vähän turhan makeaa. Mutta paremman puutteessa hyvin kelpasi.


Lopulta aikataulu venyi niin tiukaksi, ettei sinne serkulle enää ehdittäis, ennen ku ne ehtis lähteä jo kaupungille päin, jonne meillä taas ei ollut intoa lähteä. Mietittiin muita suunnitelmia, lopulta kuitenkin päädyttiin menemään porukalla takaisin siskon kämpille.


Täällä paikalliset kakarat alotti tuon ilotulitteiden ampumisen jo neljän maissa iltapäivällä. Saman tien juoksi Vallu kauimmaiseen pesuhuoneen nurkkaan turvaan. Siellä se sitten kyhjötti lähes koko illan, vähäksi aikaa sen huomio kiinnitty kämpille saapuviin ihmisiin. Kovasti se kuitenki halus iltapissille, mutta ulko-ovella sille jo iski paniikki, kun viereisellä  parkkiksella ja sitten vähän joka puolella paukkui ja räiskyi. Justiinsa saatiin pikapissi hoidettua ja sitte olikin jo kiire sisälle :(


Iltapalaksi vetelin perinteiset pari (kylmää) nakkia ja pottusalaattia. Keskiyön maissa bongailtiin parvekkeelta raketteja, sieltä kun on hyvät näkymät 3/4 Oulua. Melko paljon näytti palavan rahaa taivaalla, mutta siitä huolimatta tulitteet oli aika säälittävän näkösiä tusauksia muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.



Kohta muut lähtikin jo baarijatkoille, mutta itte totesin viisaammaksi jäädä vaan nukkumaan. Tosin se olikin oma hommansa, kun vähän väliä joku pommi paukkui, ja vielä kolmen jälkeen Vallun piti paeta takas kylppärin nurkkaan. Sitten saapuikin baariporukka tänne jatkoille, yritin kuitenki nukkua ja varmaan joskus yhdeksän jälkeen tuli sen verran hiljasta, että ei tarvinnu puolen tunnin välein raottaa silmiä :D Olin siis minäki melko väsyny ja pääsärkyinen uudenvuoden päivänä.

Kollektiivisen krapulapäivän pelastukseksi haettiin pitsaa ja katsottiin illalla muutama leffa. Tuon pitsa- ja karkkiähkyn jälkeen onkin hyvä hetki suunnata ajatuksia jälleen kerran sen terveellisen ruokavalion ja entistä ahkeramman liikkumisen pariin.