Täällä siis ollaan hengissä Ateenassa pitkän reissuilun päätteeksi.
Aamulla muutaman tunnin unen jälkeen olin Oulun lentokentällä viiden maissa. Lennon piti lähteä klo 6.00 vaan eipäs lähtenytkään, vaan kapteeni kuulutti, että koska kentällä on vain kolme työntekijää ja koneita paljon, myöhästymme, koska lentokonetta alettiin vasta juuri lastaamaan ja siitä pitää puhdistaa vielä jäät.
Lentokone laskeutui Helsinkiin n. 7.20 ja seuraava kone lähtis jo 7.50. Voitte uskoa että pieni paniikki meinas iskeä, kun katsoin lentokoneen lähtöportin olevan aivan toisessa päässä terminaalia, ja kartan mukaan neljän portin väliin menee aikaa 7 minuuttia. Mutta niin kiire ei ollut, ettenkö äkkiä hakenu TaxFreestä kaks pussia salmiakkia. Sitten tulikin kuulutus, että minun pitäisi olla jo portilla, ja sinne riensin juoksujalkaa ollen portilla 7.40. ENpä uskonu, että matkalaukkukaan ois mitenkään tässä ajassa ehtinyt koneeseen, mutta loppujen lopuksi se oli kuin olikin ehditty lastata mukaan.
Kolmen tunnin puoliksi nukutun lennon jälkeen oltiin Lontoossa Heathrowin lentokentällä. Vissiin nukuin aika sikeästi, kun en kuullut lentoemäntien siivoavan eväsroskiakaan pois. Aikamatkustuksesta johtuen kello olikin nyt 9.00. Harmitti, ettei ollut enempää aikaa, että olisi päivän voinut käydä oikeasti Lontoossa. Hyvä, ettei edes yrittänyt kiireessä käydä. Terminaali 3:sta siirtyminen Terminaali 5:seen vei nimittäin tunnin. Ilmeisesti tuo lentokenttä on isompi kuin Oulu, sama matka menee bussilla keskustasta yliopistolle kuin tuo matka.
Lentokentällä piti kuluttaa pari tuntia, kävin kaupassa, söin eväät, katselin uutisia Egyptistä, kävin kiertelemässä hajuvesikaupat ja Harrodsin. Sitten suvaittiin ilmoittaa lähtöportti, ja menin sinne odottelemaan.
Lentokone lähti Lontoon aikaa puoli yksi ajelemaan. Saatiinkin lennolla oikein ruhtinaalliset ruuat, macaroni&cheese kera parsakaalin, minisalaatti, leipä joka oli enemmän pullaa, ja joku keksivanukas -hässäkkä, kera viinin ja kahvin. Lueskelin paikallista sanomalehteä (tiesittekö, että parisuhteeseen vaikuttaa se, missä järjestyksessa kumpikin osapuoli on perheeseen syntynyt) ja nukahdin jälleen siinä vaiheessa, kun monitorista aloin katsomaan Simpsoneita.
Ateenaan saavuin klo 18.10 ja jännityksellä tosiaan odotin, oliko laukku saapunut perille. Olihan se, tosin yhden jalan oli laukku joutunut luopumaan. Siitä sitten ajattelin, että nopeasti metrolla asuntolalle, vaan niimpä tietenkin "Metro strike"! Vaihtoehdoksi jäi juna (viimeksi menin bussilla, ja laukkujen raahaaminen ei todellakaan innostanut tässä vaiheessa - lisäksi olisin joutunut kuitenkin ottamaan metron). Sain hyvin epämääräiset ohjeet asemalle, jonne halusin, että minun pitäisi mennä Pireukselle menevään junaan ja jossain vaihtaa. Joltain sain kysyttyä ohjeet, ja nämä sitten opastivat minut jäämään oikealla pysäkillä pois. Sen jälkeen menin junaan, jossa piti istua töröttää puoli tuntia, ennen kuin se liikahti mihinkään. Epäilin jo, että olen menossa jonnekin hornan tuuttiin, mutta sentään se pysähtyi asemalla nimeltään Athens. Eli ei tosiaan siellä, minne olisin tahtonut. Vähän aikaa ihmettelin että milläs sitten jatketaan, eräs varteenotettava bussi ajoi ohi, mutta pysäkistä ei ollut tietoakaan. Kysyin infosta, että milläs pääsisin Ambelokipin asemalle, niin metrolla oli vastaus. Mutta kun metrotunneli oli suljettu! Ei jäänyt vaihtoehtoa kuin ottaa taksi. Sain jotenkin neuvottua kuskille, missä on Ioannou Soutsou, kun näitä Soutsou-katuja on täällä neljä kappaletta, mutta aseman ja kadun nimiä heittämällä pääsi taksikuskikin kartalle. Vajaa 8 euroa tuli taksin hinnaksi (Suomessa jo aloitusmaksu!) vaikka saattopa se lisätä euron-pari turistilisää siihen.
No, pääsin joka tapauksessa hyvin helpolla laukkujen siirrolla aivan asuntolan eteen. Asuntolassa olikin sitten tämä toinen suomalainen harjoittelija ja talonmies Joachim, joka neuvoi juuri, miten pääsemme instituutille aamulla. Joachim tiesi sanoa, että huomenna voisi olla metro- ja bussilakko, mutta se ei ole varmaa, koska on ollut puhetta, että koko lakko olisi laiton. Päätimme Virven kanssa joka tapauksessa, että jos aamulla ei näy busseja, niin kävellään sitten tuo tunnin mittainen matka.
Meinasin jäädä ilman nukkumapaikkaakin, kun tässä solukämpässä asuu eräs norjalainen tyttö, jolle ei ollut ilmoitettu tulostani, ja tämä oli jättänyt avaimen lukkoon huoneen sisäpuolelle, jolloinka ovea ei saa ulkopuolelta auki. Jonkun aikaa Joachim hakkasi ovea, ja viimein tämä hämmästynyt tyttö tuli avaamaan. Pahoitteli, että on levittänyt kamppeensa joka paikkaan, mutta ehtiipä nuo huomenna järjestelemään.
Lämpötila täällä on viiden alle, mutta Joachim lupaili että pian säät paranee. Loppuviikoksi luvattiin sadetta, pitää ostaa sateenvarjo.
Kuvia Lontoosta:
Kuvia Alppien yltä (olikin suunnilleen ainoa, mitä koko matkan aikana pilvimassan alta näkyi) :
Aamulla muutaman tunnin unen jälkeen olin Oulun lentokentällä viiden maissa. Lennon piti lähteä klo 6.00 vaan eipäs lähtenytkään, vaan kapteeni kuulutti, että koska kentällä on vain kolme työntekijää ja koneita paljon, myöhästymme, koska lentokonetta alettiin vasta juuri lastaamaan ja siitä pitää puhdistaa vielä jäät.
Lentokone laskeutui Helsinkiin n. 7.20 ja seuraava kone lähtis jo 7.50. Voitte uskoa että pieni paniikki meinas iskeä, kun katsoin lentokoneen lähtöportin olevan aivan toisessa päässä terminaalia, ja kartan mukaan neljän portin väliin menee aikaa 7 minuuttia. Mutta niin kiire ei ollut, ettenkö äkkiä hakenu TaxFreestä kaks pussia salmiakkia. Sitten tulikin kuulutus, että minun pitäisi olla jo portilla, ja sinne riensin juoksujalkaa ollen portilla 7.40. ENpä uskonu, että matkalaukkukaan ois mitenkään tässä ajassa ehtinyt koneeseen, mutta loppujen lopuksi se oli kuin olikin ehditty lastata mukaan.
Kolmen tunnin puoliksi nukutun lennon jälkeen oltiin Lontoossa Heathrowin lentokentällä. Vissiin nukuin aika sikeästi, kun en kuullut lentoemäntien siivoavan eväsroskiakaan pois. Aikamatkustuksesta johtuen kello olikin nyt 9.00. Harmitti, ettei ollut enempää aikaa, että olisi päivän voinut käydä oikeasti Lontoossa. Hyvä, ettei edes yrittänyt kiireessä käydä. Terminaali 3:sta siirtyminen Terminaali 5:seen vei nimittäin tunnin. Ilmeisesti tuo lentokenttä on isompi kuin Oulu, sama matka menee bussilla keskustasta yliopistolle kuin tuo matka.
Lentokentällä piti kuluttaa pari tuntia, kävin kaupassa, söin eväät, katselin uutisia Egyptistä, kävin kiertelemässä hajuvesikaupat ja Harrodsin. Sitten suvaittiin ilmoittaa lähtöportti, ja menin sinne odottelemaan.
Lentokone lähti Lontoon aikaa puoli yksi ajelemaan. Saatiinkin lennolla oikein ruhtinaalliset ruuat, macaroni&cheese kera parsakaalin, minisalaatti, leipä joka oli enemmän pullaa, ja joku keksivanukas -hässäkkä, kera viinin ja kahvin. Lueskelin paikallista sanomalehteä (tiesittekö, että parisuhteeseen vaikuttaa se, missä järjestyksessa kumpikin osapuoli on perheeseen syntynyt) ja nukahdin jälleen siinä vaiheessa, kun monitorista aloin katsomaan Simpsoneita.
Ateenaan saavuin klo 18.10 ja jännityksellä tosiaan odotin, oliko laukku saapunut perille. Olihan se, tosin yhden jalan oli laukku joutunut luopumaan. Siitä sitten ajattelin, että nopeasti metrolla asuntolalle, vaan niimpä tietenkin "Metro strike"! Vaihtoehdoksi jäi juna (viimeksi menin bussilla, ja laukkujen raahaaminen ei todellakaan innostanut tässä vaiheessa - lisäksi olisin joutunut kuitenkin ottamaan metron). Sain hyvin epämääräiset ohjeet asemalle, jonne halusin, että minun pitäisi mennä Pireukselle menevään junaan ja jossain vaihtaa. Joltain sain kysyttyä ohjeet, ja nämä sitten opastivat minut jäämään oikealla pysäkillä pois. Sen jälkeen menin junaan, jossa piti istua töröttää puoli tuntia, ennen kuin se liikahti mihinkään. Epäilin jo, että olen menossa jonnekin hornan tuuttiin, mutta sentään se pysähtyi asemalla nimeltään Athens. Eli ei tosiaan siellä, minne olisin tahtonut. Vähän aikaa ihmettelin että milläs sitten jatketaan, eräs varteenotettava bussi ajoi ohi, mutta pysäkistä ei ollut tietoakaan. Kysyin infosta, että milläs pääsisin Ambelokipin asemalle, niin metrolla oli vastaus. Mutta kun metrotunneli oli suljettu! Ei jäänyt vaihtoehtoa kuin ottaa taksi. Sain jotenkin neuvottua kuskille, missä on Ioannou Soutsou, kun näitä Soutsou-katuja on täällä neljä kappaletta, mutta aseman ja kadun nimiä heittämällä pääsi taksikuskikin kartalle. Vajaa 8 euroa tuli taksin hinnaksi (Suomessa jo aloitusmaksu!) vaikka saattopa se lisätä euron-pari turistilisää siihen.
No, pääsin joka tapauksessa hyvin helpolla laukkujen siirrolla aivan asuntolan eteen. Asuntolassa olikin sitten tämä toinen suomalainen harjoittelija ja talonmies Joachim, joka neuvoi juuri, miten pääsemme instituutille aamulla. Joachim tiesi sanoa, että huomenna voisi olla metro- ja bussilakko, mutta se ei ole varmaa, koska on ollut puhetta, että koko lakko olisi laiton. Päätimme Virven kanssa joka tapauksessa, että jos aamulla ei näy busseja, niin kävellään sitten tuo tunnin mittainen matka.
Meinasin jäädä ilman nukkumapaikkaakin, kun tässä solukämpässä asuu eräs norjalainen tyttö, jolle ei ollut ilmoitettu tulostani, ja tämä oli jättänyt avaimen lukkoon huoneen sisäpuolelle, jolloinka ovea ei saa ulkopuolelta auki. Jonkun aikaa Joachim hakkasi ovea, ja viimein tämä hämmästynyt tyttö tuli avaamaan. Pahoitteli, että on levittänyt kamppeensa joka paikkaan, mutta ehtiipä nuo huomenna järjestelemään.
Lämpötila täällä on viiden alle, mutta Joachim lupaili että pian säät paranee. Loppuviikoksi luvattiin sadetta, pitää ostaa sateenvarjo.
Kuvia Lontoosta:
Kuvia Alppien yltä (olikin suunnilleen ainoa, mitä koko matkan aikana pilvimassan alta näkyi) :
